Kissaeläimet Felidae

JAGUARUNDI (Puma yagouaroundi)

Jaguarundi ei muistuta nimestään huolimatta ollenkaan jaguaaria - vaan se muistuttaa rakenteeltaan pikemminkin varsin paljon näätää. Myös "saukkokissa" ja "kärppäkissa" kuvaavat jaguarundin ulkonäköä varsin osuvasti. Sekä väritykseltään että ruumiinmuodoiltaan jaguarundi muistuttaa enemmän saukkoa kuin kissaa. Laji on solakka ja pienipäinen. Jaguarundin jalat ovat suhteellisen lyhyet ja ruumis on pitkä useimpiin muihin kissaeläimiin verrattuna. Jaguarundin ruumiilla mittaa on 60 - 70 cm ja sen säkäkorkeus on 30 cm. Pitkällä hännällä on mittaa 35 - 65 cm. Jaguarundin paino on 4 - 9 kg. Eri yksilöillä turkin värityksessä on suuria vaihteluita lähes mustasta vaaleanharmaaseen, ruskeanharmaaseen ja ruskeanpunaiseen.

Elinvoimainen kanta

Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan jaguarundin tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Alan Wolf

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Mark Stevens
*Levinneisyyskartta alla Jürgen

Levinneisyys

Jaguarundin levinneisyysalue Amerikassa on laaja. Pohjoisessa sitä tavataan joskus harvinaisena Yhdysvaltain eteläosissa, Teksasissa, Arizonassa ja New Mexicossa asti - etelämpänä sen levinneisyysalue kattaa koko Keski-Amerikan ja Etelä-Amerikan aina Argentiinan pohjoisosiin ja Uruguayhin ja Paraguayhin asti.

Jaguarundi elää alavien maiden kosteissa metsissä ja liikkuu enimmäkseen maassa, vaikka on myös hyvä kiipeilijä. Se viihtyy vesistöjen äärillä ja yöpyy mieluusti luonnon muovaamissa luolissa taikka koloissa.

Tehosaalistusta yhteistyöllä

Jaguarundit ovat pääsääntöisesti yksin liikkuvia ja saalistaviakin. Muista kissoista poiketen jaguarundit liikkuvat ja metsästävät joskus myös pareittain. Hyvillä metsästysmailla jopa kolme tai neljä yksilöä saattaa metsästää samalla reviirillä. Jaguarundin saalisvalikoima on monipuolinen: liskoista ja sammakoista lintuihin ja jyrsijöihin. Vesistä se saalistaa myös kaloja. Asutuksen tuntumissakin se voi liikkua ja nappaa joskus kanan monipuolistamaan ruokavaliotaan! Jaguarundit ovat liikkeellä pääasiallisesti öisin ja hämärissä, mutta voivat liikkua myös päiväsaikaan.

Pieni leijona

Intiaanit pitivät aikoinaan jaguarundia kesytettynä, kuin kotikissaa. Espanjaa puhuvissa maissa jaguarundin nimenä on ollut "Leoncillo", mikä tarkoittaa pientä leijonaa.

Lisääntyminen

Kantoaika jaguarundilla on noin 70 vuorokautta ja pentuja syntyy 1 - 4. Pennut ovat ihan pieninä täplikkäitä, mutta pentujen varttuessa täplät nopeasti katoavat. Lisääntymisaikoja on kaksi, keväällä ja kesällä. Pesä on yleensä tiheän aluskasvillisuuden suojassa tai puunrungon onkalossa.

Ääntely

Jaguarundilla on monipuolinen äänivalikoima käytössään. Siltä on tunnistettu ainakin 13 erilaista ääntä.

Alalajit

Jaguarundilla on kahdeksan alalajia. Punertavaturkkista alalajia Puma yaguarondi eyra pidettiin joskus itsenäisenä lajina, mitä se ei ole.

Puma yaguarondi armeghinoi, läntinen Argentiina, itäinen Chile.
Puma yaguarondi cacomitli, eteläinen Texas, itäinen Meksiko.
Puma yaguarondi eyra, Brasilia, Paraguay, Argentiina.
Puma yaguarondi fossata, eteläinen Meksiko, Honduras.
Puma yaguarondi melantho, Peru, Brasilia.
Puma yaguarondi panamensis, Nicaragua, Ecuador.
Puma yaguarondi tolteca, Arizona, läntinen Meksiko.
Puma yaguarondi yagouaroundi, Guyana, Amazonin sademetsäseudut.