Kissaeläimet Felidae

KANADANILVES (Lynx canadensis)

Ulkonäöltään kanadanilves muistuttaa ilvestä. Turkin perusväri on kellertävän ruskea taikka hopeanharmaa ja siinä voi olla etenkin kesällä punertavia vivahduksia. Kaikkialla turkissa on epäselviä tummia täpliä. Hopeanhohtoiset korvatupsut sekä samanvärinen poskiparta ja parta ovat hyvin tuuheat. Kanadanilveksen paino on 5 - 17 kg. Urokset painavat keskimäärin enemmän kuin naaraat. Sen ruumiilla on pituutta 65 - 105 cm ja lyhyellä, mustakärkisellä hännällä 5 - 14 cm. Hartiakorkeus jää melkein aina alle 70 cm:n.

Pohjois-Amerikan ilvekset muistuttavat hyvin läheisesti Euroopassa ja Aasiassa asuvia serkkujaan. Niiden esi-isien arvellaan saapuneen mantereelle Koillis-Aasiasta jääkauden aikana, jolloin merenpinta oli matalampana ja Beringin salmen kohdalla oli kuivaa maata. Tulokkaat löysivät alueen, joka muistutti suuresti sitä, mistä ne olivat lähteneet. Näin ollen niitten oli helppoa jatkaa suunnilleen samanlaista elämää, kuin mitä ne olivat viettäneet lähtöalueillaan. Tänäkin päivänä ilvekset molemmilla mantereilla ovat varsin samanlaisia. Yhtäläisyydet ovat niin ilmeisiä, että niitä on pidetty saman lajin alalajeina. Ne ovat kuitenkin eläneet jo tuhansia vuosia erillään toisistaan eivätkä kykene enää risteytymään. Niinpä ne erotetaankin omiksi lajeikseen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Eric Bégin

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Eric Bégin

Levinneisyys ja elinympäristöt

Kanadanilvestä esiintyy kautta Kanadan. Se elää myös Alaskassa ja eräissä Yhdysvaltojen pohjoisimmissa osavaltioissa, niitten kaikkein syrjäisimmissä osissa. Suuria ilvespopulaatioita on lisäksi Yhdysvaltojen Montanassa, Idahossa ja Washingtonin osavaltiossa. Kanadannilveksiä on vain vähän Utahissa, Minnesotassa ja New Englandissa. Coloradoon sitä on yritetty siirtää vuodesta 1999. Ensimmäiset luonnossa syntyneet pennut vahvistettiin 2003, ja sittemmin siellä on syntynyt useita pentueita.

Lajia pidetään uhanalaisena Yhdysvaltojen rajalla. Monenlaiset luonnonolot sopivat elinympäristöksi kanadanilvekselle, alavien maiden ja vuoristojen alarinteiden metsistä aukealle tundralle.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright Bob Kelly

Saalistamassa

Kanadanilvekset ovat yksikseen eläjiä ja viettävät ilvesten tapaan salaperäistä, näkymätöntä elämää. Ne liikkuvat saalistusmatkoillaan pääasiassa öisin, mutta myös päivällä ja illalla. Naaraat ja nuoret yksilöt voivat joskus metsästää ja ajaa jäniksiä yhdessä.

Paikka paikoin lumikenkäjänis on lähes ainoa kanadanilveksen saaliseläin. Ilveskannan suuruus noudattaa selvästi lumikenkäjäniksen lukumäärän kymmenen vuoden vaihtelun kaarta. Myös kaniinit ja muut pikkunisäkkäät, sekä kalat, linnut ja vaikkapa talven heikentämät hirvieläimet ovat saalistuksen kohteita. Vuoristossa ne pyydystävät villilampaita ja lumivuohia pudottautuen niiden niskaan kuin leopardit tai juoksemalla ne kiinni pikapyrähdyksellä.

Lisääntyminen

Aikuiset kanadanilvekset elelevät yksin ja karttavat lajitovereittensa seuraa muulloin, kuin lisääntymisaikana. Niiden reviirit ovat hyvin laajoja, eivätkä eläimet näinollen juuri koskaan törmää reviirillään lajitoveriin. Ilvekset parittelevat helmi-maaliskuussa.

Kantoaika on 8 - 10 viikkoa ja aikanaan syntyy 2 - 3 pentua, joiden paino on 200 grammaa. Uros ei osallistu pentujen hoitoon. Emo pitää pentuja kuivina ja turvassa ontossa puussa tai luolassa, missä se imettää niitä 4 - 5 kuukautta. Lihaa emo alkaa tuoda pennuille, kun niillä on ikää 1 kuukausi. Kanadanilves voi saavuttaa 15 vuoden iän.

Alalajit

Kanadanilveksellä ei ole alalajeja, vaikkakin Newfoundlandissa elävä kanadanilves usein mainitaan omana alalajinaan (Lynx canadensis subsolanus).

Elinvoimainen kanta

Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan kanadanilveksen tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.