|
|
Kissa (Felis catus - Felis domesticus)
YLEISTÄ
KISSOISTA
Yleistä
Lisääntyminen
Paino
Ikä
Väri
Alkuperäiset
Mutaatiot
Valkoiset kuurot kissat
Neotenia
Metsästys
Yhdistys toiminta
Ihminen & kissa
Yleistä
Afrikkalaisen villikissan eli metsäkissan jälkeläiset ovat
olleet ihmisen seuralaisena jo tuhansia vuosia. Tänä aikana
kesykissan rakenne ja käyttäytyminen ovat muuttuneet.
Kesykissalla on suhteessa pienemmät aivot kuin villeillä
sukulaisillaan. Sen käyttäytyminen on monin tavoin lapsellista.
Pentumaiset käyttäytymispiirteet, jotka villikissalta häviävät
jo kuuden kuukauden iässä, säilyvät kotikissoilla läpi elämän.
Villiintyneetkin kotikissat eroavat tavoiltaan villikissoista.
Kun villikissat pääsääntöisesti elävät yksinään,
kotikissat muodostavat yhteisöjä. Aivan kuten
leijonanaaraatkin, kotikissanaaraat muodostavat sukulaisista
laumoja. Naaraat hoitavat yhdessä jälkeläisiään ja saattavat
metsästääkin yhdessä. Urokset elävät yksin, mutta sietävät
toisia uroksia samalla alueella.
Lisääntyminen
Naaras tulee sukukypsäksi noin 9 - 10 kk ikäisenä. Eri rodut
käyttäytyvät tässäkin suhteessa eri tavoin. Jotta synnytys
ja muut lisääntymiseen liittyvät seikat onnistuisivat
parhaalla mahdollisella tavalla, on viisainta odottaa kunnes
naaras on vuoden ikäinen. Jos on kyseessä pitkäkarvainen rotu,
olisi hyvä odottaa, että naaras on 15 - 16 kk. Vahvimmat pennut
syntyvät 2 - 6 vuotiaista naaraista. Uros tulee sukukypsäksi 10 - 12
kk ikäisenä. Mikäli kissojen ei haluta lisääntyvän, ne on
parasta kastroida ja steriloida, sillä siten vältytään
toistuvilta kiima-aikojen tuomilta rasituksilta ja vaikeuksilta.
Raskaus kestää yleensä 62 - 66 vuorokautta. Kissan pennut
syntyvät sokeina. Ne painavat 80 - 120 grammaa. Silmät avautuvat 6 - 12
vuorokauden kuluttua. Kussakin poikueessa on tavallisesti 3 - 6
pentua, joita emo imettää melkein 2 kuukautta. Neljännen ja
viidennen kuukauden aikana pennut saavat maitohampaittensa
tilalle varsinaiset pysyvät hampaat.
Yllä burmankissan pentu - kuva Public domain.
Paino
Yleisesti ottaen sääntönä voidaan pitää, että urokset
ovat naaraita painavampia ja kookkaampia. Urosten normaali paino
on 3 - 4,5 kg. Kastroidut urokset voivat painaa jopa 7,5 kg.
Naaraiden paino vaihtelee 2,5 -4 kg:aan. Tietenkin on myös
painavampia yksilöitä ja steriloidut naaraat saattavat tulla
jopa 6 kg:n painoisiksi.
Omasta mielestäni ei kuitenkaan ehkä kannata kauheasti
tuijottaa sitä puntarin lukemaa. Kissasta kyllä huomaa, jos
painon suhteen tarvitsee jotain tehdä. Tosin ei ole hyväksi,
jos kissa on liian laiha tai lihava.
Ikä
10 - 12 vuotiaista kissaa pidetään yleensä jo pitkäikäisenä,
mutta on tapauksia, joissa kissa on elänyt jopa yli 20
vuotiaaksi. Joten varaudu siihen, että saat kissasta pitkäaikaisen
ystävän.
Värit
Kissan, samoin kuin muidenkin nisäkkäiden väriasu on
pigmentaation tulosta. Karvapeitteen värit johtuvat melaniini -nimisestä
väriaineesta, jota esiintyy kahdessa muodossa:
1. Eumelaniinina (musta), joka "laimennettuna"
tekee eräistä kissaroduista sinisiä, siniharmaita tai lilanvärisiä.
2. Feomalaniinina (keltainen), joka säätelee
punaruskeita ja punakeltaisia sävyjä ja jonka laimennus antaa
tulokseksi kermanvärisen sävyn.
Valkoinen väri johtuu melaniinin täydellisestä
puuttumisesta. Valkoisia kissoja on kahta lajia: epistaattisia
ja albinoottisia. Epistotaattisilla valkoisilla
kissoilla on keltaiset silmät ja niiden perintötekijöissä on
värigeenejä. Tällaisten kissojen jälkeläiset voivat olla värillisiä,
vaikka molemmat vanhemmat olisivatkin valkeita.
Albinoottinen valkoisuus puolestaan on resessiivinen
ominaisuus, joka ei häviä risteytysten kautta. Albinismin äärimmäisessä
tapauksessa eläimessä ei ole lainkaan väriainetta. Sen iho on
silloin vaaleanpunainen ja sillä on punaiset silmät. Kahden
albiinon jälkeläiset ovat aina albiinoita.
Musta väri on osoitus feomelaniinin
puutumisesta.
Punainen väri on tulosta eumelaniinin
puutteesta.
Ruskea (suklaan ruskea) on mustan värin
muunnos, joka on tulosta eumelaniinin erilaisesta jyväistymisestä.
Sininen ja kermanvaalea väri ovat eräänlaisia
laimennuksia, jotka johtuvat eumelaniinin- (sininen) ja
feomelaniinin- (kerma) hiukkasten epätasaisesta ja harvasta
jakautumisesta.
Hopeanharmaa väri: Inhibitor-geeni I
(= iso i) on dominoiva ja estää pigmentin täyden kehittymisen
karvassa. Inhibitortekijä on hyvin mielenkiintoinen, sillä se
vaikuttaa sekä agouti- että non-agoutiryhmän kissojen värin
kehittymiseen. Se aiheuttaa tämän rajoittamalla pigmentin määrää
kasvavassa karvassa, tyypillinen vaikutelma tästä on valkoinen
karva, jonka pää on värillinen. Kokonaisuutena turkkia
tarkastellessa kissa näyttää yksiväriseltä, varsinkin
chinchilla, joka näyttää lähes valkoiselta. Samalla
periaatteella geeni luo vaikututelman paljon vaaleammasta (hopeisesta)
värityksestä agouti-alueilla, jolloin puhumme hopeatabbyista, -tiikereistä
ja täplikkäistä (ja hopea-abyista).
Muutamia esimerkkejä kissan geenikoodeista. Isoilla
kirjaimilla on merkitty vallitsevina ja pienillä väistyvät
periytyvät ominaisuudet:
Alkuperäiset
A = Karvat raidalliset (agouti)
B = Musta
C = Täysväri
D = Normaali pigmenteeraus
H = Normaali turkki
L = Normaali lyhyt turkki
m = Normaali häntä
o = Musta pigmentti
R = Normaali turkki
Re = Normaali turkki
s = Valkolaikuton
T = Raidallinen (tiikeri)
w = Ei valkoista
Mutaatiot
a = karvat yksiväriset
b = suklaa
cb = Burma
cs = Siamilainen
d = laimennos
h = Karvaton
l = Pitkä turkki
M = Häntä puuttuu (Manx)
O = Punainen pigmentti (x-kromosomissa)
r = Cornish rex
re = Devon rex
S = Valkolaikkuinen
Ta = Abessinialainen
tb = Tabby
W = Valkoinen
|
|
|
|
|
Yllä maatiaiskissa - kuva Kris Miller, alempana persialainen kissa - katso kuvien
omistustiedot sivun alareunasta.
Valkoiset kuurot
kissat
Valkoinen kissa, jolla silmät eriväriset. Omistajansa mukaan
kissa painaa yli 10 kg ja on poikkeuksellisen kova kuorsaamaan
nukkuessaan. Tämä kissa ei ole kuuro.
Darwin oli ensimmäisiä tiedemiehiä, joka havaitsi, että
valkeat sinisilmäiset kissat olivat yleensä kuuroja. S.K.
Bosher ja C.S. Hallpike tutkivat vuonna 1965 valkeista ja
kuuroista vanhemmista syntyneiden kissanpentujen kuulon
kehittymistä. He havaitsivat, että muutaman päivän ikäiset
pennut kuulivat aivan normaalisti, mutta sitten tapahtui kuulon vähittäinen
menetys 75 %:ssa tutkituista tapauksista. Muutamilla kuulo säilyi
kummassakin korvassa, toisilla vain jommassa kummassa.
Kissat kuulevat ihmistä paremmin korkea taajuisia ääniä,
minkä tähden ne vastaavat useammin naisäänellä kuin miesäänellä
esitettyyn kutsuun. Tämän vuoksi ne todennäköisesti kuulevat
ihmistä herkemmin myös nurkissa rapistelevien hiirten ja muiden
jyrsijöiden äänet.
Neotenia
Jokainen kissan omistaja on varmaan huomannut, että vielä
vanhoilla päivilläänkin eläin käyttäytyy aivan pennun
tavoin, varsinkin kerjätessään ruokaa. Vaikka se on
fysiologisesti aikuinen, se pysyy ihmisestä erittäin
riippuvaisena. Sen sijaan vapaa kissaeläin, vaikka se olisikin
"kesytetty", katkaisee ennen pitkään siteensä
ihmiseen, aivan kuten se luonnossakin vieroittuu emostaan.
Koko elämän ajan jatkuva kehrääminen on kesyyntyneiden
kissamuotojen selvimpiä pentu iän piirteitä. Kysymys on
tyypillisestä äiti - lapsi suhteen ilmauksesta. Tarkkailtaessa
syntymästään saakka ihmisen hoidossa olleilta villikissan
pentuja on havaittu, että ne kehräävät voimakkaasti ensimmäisen
elinvuotensa aikana, mutta sitten yhä harvemmin ja hiljaisemmin
eivätkä käytännöllisesti katsoen lainkaan enää 2 ½ - 3
vuoden ikäisenä.
|
|
|
|
|
Metsästys
Kissat ovat jääneet lähemmäksi villejä esivanhempiaan,
kuin koirat. Vaikka molemmat elävät läheisessä kosketuksessa
ihmiseen, kissat ovat varjelleet itsenäisyyttään paljon
voimakkaammin kuin koirat. Kissat asettuvat metsästäessään
pitkiksi ajoiksi väijyksiin, koska ne ovat riippuvaisia näkö-
ja kuuloaististaan. Kissat metsästävät öisin. Kissojen
silmissä oleva välikalvo suojaa niitä kirkkaalta valolta
supistamalla silmäterät kapeaksi, pystysuoraksi viiruksi. Sen
sijaan yöllä tai esimerkiksi hämärässä huoneessa välikalvo
avautuu kokonaan ja silmäterät pyöristyvät ottaen vastaan
kaiken mahdollisen valon. Useimpien yöeläinten tavoin
kissoillakin on silmissään verkkokalvon takana sijaitseva
heijastava solukalvo, joka varmistaa valon hyväksikäytön.
Juuri tästä kalvosta heijastuvat valonsäteet saavat kissojen
silmät kiilumaan pimeässä. Kuutamoisena yönä kuitenkin
heikommin kuin muulloin.
Yhdistystoiminta
Kissaan, sen rekisteröintiin, kasvatukseen ja
rodunjalostukseen johtuva yhdistystoiminta alkoi Englannissa
vuonna 1887 ja Amerikassa pari vuosikymmentä myöhemmin. Näiden
Yhdistysten tehtävänä on mm. hoitaa kissojen rekisteröinti
sekä valvoa kasvatus- ja näyttelytoimintaa. Suomessa vastaava
toiminta alkoi 1960.
Yllä abessinialainen - kuva Copyright John Morton.
Ihminen ja kissa
Rodunjalostuksen myötä kissoja on alettu pitää yhä
enenevässä määrin seura- ja lemmikkieläimenä. Ei enää ehkä
niinkään "elävänä hiiren pyydystäjänä", kuten
ennen vanhaan. Jalostuksella on tuotettu monia sellaisia kissatyyppejä,
joiden on mahdoton tulla toimeen ilman ihmisen
huolenpitoa. Kissa kuuluu petoeläinten lahkoon, sen
saalistustavat ovat lajille luonteen omaisia ja sen elintavat
sellaiset, että se kykenee selviytymään olemassa olon
taistelusta. Kesyttäminen ei ole sitä paljonkaan muuttanut.
Silti kesykissa on sopeutunut elämään ihmisen seurassa niin
maaseudun vapaudessa kuin kaupunkiasuntojen ahtaudessa,
alistumatta kuitenkaan ihmisen käskyläiseksi.
Varmasti monien kissan ystävien mielestä juuri tämä
tietynlainen kesyttömyys ja itsenäisyys ovat arvostamisen
ansaitsevia seikkoja. Samoin kuin kissan koko ulkoinen olemus.
Notkea, hallittu liikehdintä ja täydellinen rentoutumisen taito.
Kissojen ja ihmisten välillä syntyvä ystävyys ja kiintymys
toimii täysin kissan ehdoilla.
Kun ihminen ottaa kissan lemmikikseen, hän ottaa samalla
harteilleen vastuun sen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Kesykissa ei ole enää luonnonvarainen eläin, vaan ihmisen itseään
varten kesyttämä seuralainen. Heitteille jätettyjen ja
villiintyneiden kissojen laumat ovat kylläkin osoitus siitä,
että kissa kykenee jopa ankarissa olosuhteissa tulemaan toimeen
omillaan. Mutta tämä on myös samalla osoitus ihmisen
ajattelemattomuudesta, julmuudesta, välinpitämättömyydestä
ja vastuuntunnon puutteesta!!
|
|
|
|
