Karjunta. Molemmat sukupuolet "karjuvat" sekä toista sukupuolta miellyttääkseen,
että varoittaakseen muita saalistajia läsnäolostaan. Leijonan karjuntaa pidetään
pelottavimpana kaikista villieläinten aikaansaamista äänistä ja sopivissa olosuhteissa
se kuuluu jopa 8 - 9 kilometrin päähän. Leijona lienee kaikkein äänekkäin maaeläin.
Useimmiten sen karjunta kumisee savannilla illalla yön lähestyessä - sillä tavalla
karjuen tulee kaikille selväksi se, kuka hallitsee tätä reviiriä. Leijonat karjuvat
myös saatuaan saaliin nurin taikka syötyään. Karjuntakin on ominaisuus, joka
erottaa toisistaan suuret Panthera-suvun kissat ja pienet Felis-kissat. Suuret
kissat karjuvat mutta eivät kehrää, pienet taas kehräävät mutta eivät karju.
Isojen kissojen karjumiskyky perustuu siihen, että niiden kieliluu ei ole
luutunut, vaan koostuu joustavasta, liikkumiskykyisestä rustosta.
