|
|
Leopardi (Panthera pardus)
Leopardin nimestä voisi virheellisesti päätellä, että se on leijonan "leo"
ja "pardin" eli pantterin risteymä. Vielä runsaat sata vuotta sitten kiisteltiin
siitäkin, että kuuluvatko leopardi ja pantteri samaan lajiin - nehän ovat ihan
sama eläin ja laji, mutta erivärisinä.
Leopardi eli toiselta nimeltään pantteri on leijonaa ja tiikeriä pienempi,
mutta se on kuitenkin äärimmäisen voimakas kissaeläin. Leopardin sanotaan
olevan kissaeläimistä täydellisin; se on kestävä, nopea ja erittäin vahva.
Leopardi kykenee raahaamaan puun oksille lähes itsensä painoisten saaliseläinten
ruhoja. Täysikasvuinen leopardi painaa 30 - 90 kg, keskimääräisen
painon ollessa 59 kg, urokset ovat naaraita
kookkaampia. Sen ruumiilla on pituutta 90 - 190 cm.
Leopardin turkin pohjaväri vaihtelee eri alalajeilla, joita on lukuisia, esimerkiksi
siinainleopardit ovat hyvin vaaleita. Leopardille tunnusomainen piirre ovat
sen täplät. Leijonat ovat yksivärisiä ja tiikerit juovikkaita - mutta leopardit
ovat täplikkäitä naamasta hännänpäähän.
Leopardi on leijonan ja tiikerin pienempi "serkku". Se on hoikkarakenteisempi
ja sulavaliikkeisempi, lisäksi sillä on lyhyemmät raajat, pienempi pää ja suhteessa
pitempi häntä kuin leijonalla ja tiikerillä. Leopardin naama on leveä
ja sen korvat ovat pienet, pyöreät ja sijaitsevat kaukana toisistaan.
Täysikasvuiset leijonat ja tiikerit eivät kykene kiipeilemään puissa, sen sijaan
leopardi pysyy koko ikänsä ketteränä ja kiipeilee taitavasti puissa.
Lisääntyminen. Suurimmalla osalla levinneisyysaluettaan leopardeilla ei ole erityistä
lisääntymiskautta. Naaraat ovat kiimassa 3 - 7 viikon välein, muutaman päivän
kerrallaan, jolloin ne parittelevat ahkerasti.
Leopardin kantoaika on 95 - 100 vuorokautta ja pentuja syntyy 1 - 6, mutta
yleensä 2 - 3. Pennut ovat syntyessään sokeita ja karvaisia, painaen
430 - 570 grammaa. Piilossa pennut pysyvät niin pitkään, kunnes alkavat
6 - 8 viikon ikäisinä seurailla emoaan. Pentujen kuolleisuus alkuvaiheissa
on suuri ja siksi leopardiemon seurassa nähdään tavallisimmin
liikkuvan vain 1 - 2 pentua. Emo hoitaa pennut yksin. Ne seuraavat
emoa 18 - 24 kuukautta, minkä jälkeen emo parittelee uudestaan.
Leopardit ovat valmiita lisääntymään noin 2,5-vuotiaina.
Leopardien elinikä jää luonnossa ehkä alle kymmeneen vuoteen, mutta
vankeudessa ne ovat saavuttaneet 21 - 23 vuoden iän.
Reviirillään elävä erakko.
Leopardi elelee yksikseen ja saalistaa öisin, se on lähes
täydellinen erakko muulloin, kuin paritteluaikana. Se on reviirieläin,
joka merkitsee oman alueensa tarkasti virtsaillen kiville ja kallioille,
pensaisiin ja puunrungoille. Omaa reviiriä puolustetaan myös tarpeen
niin vaatiessa rajustikin tapellen. Reviirinsä hallintaa leopardi kuuluttaa
julki muille äänellään, jota on verrattu kovan puun sahaamisesta kuuluvaan
ääneen. Kiimainen naaras ääntelee myös silloin, kun se houkuttelee uroksia
luokseen - tai silloin, kun se kutsuu pentujaan luokseen.
|
|
|
|
|
Saaliseläimet ja viholliset. Leopardin saaliseläinvalikoima on hyvin monipuolinen,
onpa kyse mistä tahansa sen elinympäristöstä. Antiloopit, gasellit, linnut,
käärmeet, piikkisiat, pikkujyrsijät ja myös hedelmät tulevat syödyiksi. Pääasiallista
ravintoa ovat linnut ja pienikokoiset nisäkkäät.
Leopardin mieliruokaa ovat villisiat ja paviaanit. Molemmat niistä muodostavat
leopardille hyvin vaarallisen saalistuskohteen ja niitä saalistaessaan
sen onkin oltava äärimmäisen varovainen, jotta sille itselleen ei käy huonosti.
Etenkin paviaanit ovat ovelia ja älykkäitä eläimiä ja paviaanilauma,
jossa voi olla kolmekin sataa yksilöä, saattaa ollaa leopardille ylivoimainen
vastustaja. Myös aasialaiset villisiat torahampaineen ovat hurjia
eläimiä, joiden kanssa ei ole varaa leikkiin ja erehdykseen. Tavallisimmin
leopardi väijyy villisikoja niiden juomapaikoilla, jossa se yrittää napata
suihinsa porsaan ja kiidättää sen sen sitten mahdollisimman nopeasti puuhun.
Aina tämä ei onnistu ja voi käydä niin, että aikuiset villisiat saavat
saarretuksi leopardin ja repivät sen hetkessä raivon vallassa kappaleiksi.
Helmikanaherkuttelija.
Eri seuduilla olevien mahdollisuuksien mukaan yksittäiset leopardit voivat erikoistua
napostelemaan säännöllisesti suihinsa juuri jotakin tiettyä eläinlajia.
Eräskin leopardinaaras erikoistui helmikanoihin. Tutkijat saattoivat seurailla,
kuinka se yö yön jälkeen hiiviskeli metsikköön, jonka puiden oksille
helmikanat olivat vetäytyneet nukkumaan ja valikoi oksilta ateriakseen helpoimmin
kiinni saatavat helmikanat.
Leijonat, tiikerit ja simpanssit ovat leopardin vihollisia.
Koska leopardin saaliseläimet
ovat monenlaisia ja usein kuitenkin pienikokoisia, se ei kilpaile pahasti muiden petojen,
kuten leijonien, tiikereiden, hyenoojen ja hyeenakoirien kanssa, jotka ovat
riippuvaisempia suuremmista eläimistä. Leijona ja tiikeri ovat leopardin
vaarallisia vihollisia, sillä ne saalistavat leopardeja myös ravinnokseen.
Myös simpanssit, vaikka ovat leopardin saaliseläimiä, vaihtavat joskus osia
ja käyvätkin hyökkäykseen. Simpanssit voivat etsiä järjestelmällisesti
leopardeja asuinalueiltaan ja löydettyään hätyyttää niitä kaikin mahdollisin keinoin.
Joukolla saartaen ne syöksyvät leopardin ympärille, eivät uskalla käydä ihan kiinni
asti, mutta huutaen ja heitellen keppejä ja muita maasta löytämiään esineitä
karkottavat leopardin pakosalle.
|
|
|
|
|
Elämää puissa. Leopardeille puut tarjoavat monenlaista hyötyä ja mukavuutta. Niihin
voi raahata saaliinsa ja
niissä voi väijyä saalista, joka ei useinkaan osaa ollenkaan pelätä
yllättäen oksilta niskaansa putoavaa äänetöntä kuolemaa, kuin aavetta taivaalta.
Myös puiden oksilla liikkuu leopardille sopivia pieniä saaliseläimiä.
Puiden paksuilla
vaaka-asentoisilla rungoilla ja oksilla voi myös lepäillä ja ottaa torkut.
Selällään sentään ei leopardi puuvuoteellaan koskaan makoile, vaan
sen mieliasento on vatsasyleily, jossa jalat lojuvat
molemmin puolin aluspuuta - näin se ei ainakaan helposti tipahda unenkaan
yllättäessä. Päivän kuumuudessa puussa on varjoisaa ja siellä on myös turvassa
muilta isoilta pedoilta, kuten tiikereiltä ja leijonilta, jotka eivät
puuhun ylemmäksi pääse. Tosin, ihan vaaratonta ei leopardin elämä ole myöskään puussa,
sillä paviaanit voivat kiivetä puuhun etenkin sen pentujen kimppuun.
Leopardit ovat synnynnäisiä kiipeilijöitä
ja oikein tasapainotaitureita. Ohuillakin oksilla ne liikkuvat
nopeasti ja huolettoman oloisesti koskaan tipahtamatta, käytellen pitkää
häntäänsä tasapainon ylläpitämiseen samaan tapaan, kuin nuorallakävelijä
käyttää salkoa.
Puussa on leopardin ruokakomero. Taitavina kiipeilijöinä leopardit usein raahaavat saaliinsa puuhun, pois
haaskansyöjien ulottuvilta. Joskus leopardi poistaa saaliseläimensä
sisälmykset ja raahaa vasta sitten tämän keveämpänä puuhun.
Puuhun oksien väliin kiinni kiilaamalleen haaskalle leopardi voi palata
aterioimaan useinkin, kuin ruokakomerolle. Vaikka liha kuinka mätänisi
tässä ruokakomerossa, se ei haittaa leopardia ollenkaan, vaan se syö
yhtä suurella ruokahalulla, kunnes vain nahka on ateriasta jäljellä.
Ihmissyöjäleopardit. Leopardit ovat myös niitä isoja kissapetoja, jotka voivat joskus alkaa
saalistaa ihmisiäkin ravinnokseen. Kirjallisuus tietää mainita yksilöitä,
jotka ovat tappaneet yli 100 ihmistä, ennen kuin ne on saatu kiinni ja tapetuiksi.
Vanhassa eläinkirjassa kertoo Bengt Berg tyhjentävän tylysti oman käsityksensä
leopardista: "Ei ole toista eläintä koko avarassa maailmassa, joka meidän
päivinämme repii ja raatelee niin paljon ihmisiä kuin Afrikan viidakkojen
täplikäs jättiläiskissa". Tämän ylevämpi käsitys leopardista ei ole toisellakaan
saman kirjan eläintutkijalla Martin Johnsonilla, joka puolestaan kuvaa leopardia
50 vuotta sitten näin: "Leopardin lempityötä on tappaminen. Se on viidakon ammattimurhaaja.
Sen elämä on salaperäisen hämärän peitossa; se liikkuu äänettömästi ja hyökkää
odottamatta - kaamea varjo, joka sukeltaikse esiin ikäänkuin tyhjyydestä
ja levittää kuolemaa ja tuhoa ympärilleen".
Juuri leopardin kyky liikkua
täysin äänettömästi ja hiiviskellä milloin puussa ja milloin maassa, piiloutua
itse muilta ihan täydellisesti ja hyökätä
sitten kuin tyhjyydestä tuntuu kauhistaneen ja ärsyttäneen aikoinaan monia.
Näihin vanhoihin kirjojen kertomuksiin on syytä suhtautua varauksin, mutta
on toki myönnettävä, että on varmasti ollut jännittävää edetä tiheässä
Afrikan viidakossa, jonka latvustoista leopardit ovat ääneti ja piiloutuen tarkkailleet
allaan etenevää kulkijaa. Suomalaisiakin on jo kauan aikaa sitten liikkunut
Afrikassa leopardien asuinsijoilla ja lähetyssaarnaaja Kalle Koivu mainitsee
vanhassa kirjassaan "Amboneekerin jokapäiväinen leipä", että Etelä-Afrikassa
leopardia sanotaan tiikeriksi. Hänen mukaansa sikäläisten metsästäjien
mielestä leopardi on ollut paljon kärkkäämpi hyökkäämään ihmisen kimppuun, kuin leijona.
|
|
|
|
|
Levinneisyys.
Kaikista villeistä kissoista leopardi on levinnyt kaikkein laajimmalle alueelle.
Se johtuu pääasiallisesti sen sopeutuvasta saalistus- ja ruokailukäyttäytymisestä.
Leopardin hyvin laaja levinneisyysalue
käsittää tällä hetkellä lähes koko Afrikan ja ja joitakin osia Aasiasta.
Afrikassa se ei elä autiomaissa kuten Saharassa ja on harvinainen läntisessä
ja pohjoisessa Afrikassa, mutta yleisempi Itä- ja Keski-Afrikassa.
Aasiassa sen elinalue kattaa Aasian eteläosat Turkista
Intiaan, Indo-Kiinaan, Kiinaan, Malesiaan, Koreaan ja se elää esimerkiksi Sri Lankassa.
Nykyisin leopardit ovat kadonneet täysin entisiltä
asuinseuduiltaan Sansibarilta, Kaukasukselta ja Siinailta.
Leopardin erinomainen sopeutumiskyky on
mahdollistanut sen leviämisen valtavan laajalle alueelle ja mitä erilaisimpiin
elinympäristöihin, Afrikan pensassavanneilta Aasian aarniometsiin. Leopardi pystyy tulemaan toimeen
hyvinkin kylmässä ilmastossa, kuten esimerkiksi korkeilla vuoristoalueilla.
Kilimanjaro-vuorelta on löydetty leopardin ruumis
5630 metrin korkeudesta. Yhtä hyvin
leopardi tulee toimeen myös toisessa elinympäristöjen
äärimuodossa, kostean kuumissa trooppisissa sademetsissä.
Leopardit liikkuvat pensasalueilla, suurten autiomaiden
laitamilla, heinämerinä aaltoilevilla tasangoilla ja jopa
kylien ja kaupunkien lähimetsiköissä.
Joiltakin alueilta, kuten suurimmasta osasta Pohjois-Afrikkaa
ja osasta Lähi-Itää, leopardi on hävitetty sukupuuttoon. Nykyisin leopardeja
pyritään suojelemaan lähes kaikkialla. Leopardit ovat varuillaan olevia ja
arkoja eläimiä, jotka luonnossa täydellisesti piiloutuvat ja siten niitten havaitseminen
on vaikeaa ja vaatii onneakin.
Parhaiten leopardinkin pääsee halutessaan
nykyisin näkemään esimerkiksi luonnonpuistoissa ja muilla suojelualueilla,
missä ne ovat turvassa salametsästäjiltä - Suomessa
matkansa voi suunnata Korkeasaareen ihailemaan siellä majaansa pitäviä
amurinleopardeja.
Cityleopardit. Monien muiden eläinten tapaan leopardit pyrkivät
myös hyötymään niistä ravinnonsaantiin liittyvistä mahdollisuuksista, joita
ihmisen läheisyys tarjoaa. Kenian pääkaupungissa Nairobissa tällainen käytös
on mennyt jo varsin pitkälle, sillä siellä on jo vuosikausia elänyt
leopardeja. Ne ovat mukautuneet elämään miljoonakaupungissa ja etsivät
ravintonsa kaupungin roskasäiliöistä, ryöstävät kanaloita tai
syövät kulkukoiria.
Leopardit viettävät paljon aikaansa puissa - nukkuvatkin oksalla.
Leopardin kauneus. Kissaeläimet ovat sutjakoine piirteineen ja upeine turkkeineen toinen toistaan kauniimpia.
On mahdotonta sanoa, mikä niistä on kaunein, mutta jos niistä alkaisi
valita leikillisesti kauneinta, niin aika moni voisi silloin päätyä juuri
leopardiin, jonka notkeus ja sulavuus on vertaansa
vailla kissaeläintenkin joukossa. Sen huikaiseva kauneus on ollut kuitenkin sillekin, kuten niin monelle
muullekin kissaeläimelle tuhon alku turkismetsästyksen muodossa. Jos kissaeläinten
turkit olisivatkin olleet takkuisia, likaisenharmaita ja ikävän näköisiä,
olisivat lajit ehkä selviytyneet ihmisen vainolta paljon paremmin.
Elinvoimainen kanta. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan leopardin
tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli
kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.
Leopardilla on kuitenkin alalajeja, jotka ovat äärimmäisen uhanalaisia,
kuten amurinleopardi.
Mustat pantterit. Mustina leopardeja kutsutaan panttereiksi.
LEOPARDIN ALALAJIT - CLICK!
MUSTA PANTTERI - CLICK!
|
|
|
|
