|
|
Leopardikissa (Prionailurus bengalensis)
on Aasian luonnonvaraisia pieniä kissaeläimiä.
Leopardikissasta käytetään myös nimitystä bengalinkissa, mikä on erehdyttävä, sillä
lajia tavataan muuallakin kuin Bengalin alueella Intiassa. Leopardikissan
turkin väri vaihtelee vaalean kellanruskeasta harmaanruskeaan ja siinä on usein
punertavaa vivahdetta. Kuviointina turkissa on selkeitä tummia juovia ja täpliä.
Näistä täplistään leopardikissa on saanut nimensä.
Korvien taustat ovat mustat ja niissä on näkyvät, valkoiset pilkut.
Painoa on 2 - 8 kg ja pituutta 60 - 90 cm,
säkäkorkeutta 20 - 45 cm. Hännällä on
pituutta 28 - 37 cm. Kooltaan tämä laji on siis jonkin verran isoa kotikissaa
kookkaampi, korkeampine jalkoineen.
|
|
|
|
|
|
Levinneisyys. Aasiassa leopardikissan levinneisyysalue on laajempi, kuin yhdelläkään toisella
pienikokoisella kissaeläimellä. Se elää Etu- ja Taka-Intiassa, lähes koko
Kiinassa, Tiibetissä, Nepalissa, Indonesiassa, Filippiineillä,
Malesiassa, Borneossa ja myös Pohjois-Korean alueella sekä Mantsuriassa.
Leopardikissa elää kaiken kaikkiaan 21 maassa.
|
|
|
|
|
Elinympäristöt. Leopardikissa elää hyvin monentyyppisissä ympäristöissä,
metsissä ja viidakoissa, joissa se kiipeilee taitavasti puissa.
Vuoristoissa sitä on tavattu jopa kolmen kilometrin
korkeudelta. Koillisessa Aasiassa ne suosivat erityisesti
avoimia mäntymetsiköitä. Asuinseuduksi kelpaavat myös puoliaavikot ja ihmisten
lähellä maatalousalueet. Se ei paljonkaan karta ihmisiä ja tulee siksi
ihan kylien tuntumiin. Se on myös erittäin
taitava uimari.
ALALAJIT
Leopardikissasta tunnetaan monta alalajia, erityisesti Kaakkois-Aasian
saarilta. Pohjoisemmassa asuvat leopardikissat ovat kooltaan isoimpia.
Intianleopardikissa (Prionailurus bengalensis bengalensis). Intia ja Indo-Kiina
sekä Yunnan Kiinassa.
Borneonleopardikissa (Prionailurus bengalensis borneoensis). Borneo.
Kiinanleopardikissa (Prionailurus bengalensis chinensis). Kiina ja Taiwan.
(Prionailurus bengalensis euptailura). Itäinen Siperia ja Mongolia.
(Prionailurus bengalensis horsfieldi). Kashmir Intian ja Pakistanin
välissä ja Sikkim Intiassa.
Jaavanleopardikissa (Prionailurus bengalensis javaensis). Jaava ja Bali.
Amurinleopardikissa (Prionailurus bengalensis manchurica). Amurin
jokilaakso Venäjän ja Kiinan rajalla -
siten ja samalla Venäjän puolella itäisin Siperia ja Kiinan puolella Mantsuria.
Filippiinienleopardikissa (Prionailurus bengalensis minutus). Filippiinit.
Sumatranleopardikissa (Prionailurus bengalensis sumatranensis). Sumatra.
(Prionailurus bengalensis trevelyani). Pohjoisesta Kashmirista
Baluchistanin provinssiin, Pakistanin eteläiseen osaan.
Iriomotenkissa (Prionailurus bengalensis iriomotensis) - kuvassa oikealla.
Oma lukunsa kissaeläimissä on pienellä Iriomoten saarella elävä
iriomotenkissa. Iriomoten saari on pinta-alaltaan 292 neliökilometriä, se
kuuluu Japanille ja sijaitsee 200 kilometriä Taiwanista itään.
Iriomotenkissa tuli julkisuuteen vasta vuonna 1965.
Silloin sen kuvasi tieteelle japanilainen kirjailija ja luonnontutkija Yukio Togawa.
Iriomotenkissa luokiteltiin aluksi omaksi Mayailurus-suvun lajikseen,
mutta nykyisen käsityksen mukaan se on luokiteltava Prionailurus-sukuisen leopardikissan
alalajiksi. Siltikin eräät tutkijatahot pitävät iriomotenkissaa edelleenkin omana lajinaan, sillä se näyttää
tummempana erilaiselta kuin mantereen leopardikissat. Iriomotenkissan
paino on 4 - 7 kg ja sen ruumiilla on mittaa 50 - 60 cm. Alalaji
on pienen populaationsa vuoksi uhanalainen, elossa on ehkä
vain muutamia kymmeniä yksilöitä, ehkä noin 60. Tsushima Cat
löydettiin vuonna 1988 ja sitäkin pidettiin aluksi erillisenä lajina, mutta
nykyisin sitä pidetään eräänä muotona amurinleopardikissoista.
Amurinleopardikissa, uros.
Amurinleopardikissa, uros.
Saalistus. Öiseen aikaan, aamuvarhain taikka illan hämärtyessä
saalistusretkillään leopardikissa jahtaa pääasiassa pikkujyrsijöitä ja muita
pieniä nisäkkäitä ja lintuja, myös kaloja ja hyönteisiä. Joskus leopardikissa voi
olla liikekannalla päivisinkin. Se etsii saaliseläimiä sekä maasta että puista.
Amurinleopardikissa.
Lisääntyminen. Monien muitten kissojen tapaan leopardikissat ovat yksikseen elelijöitä
ja kohtaavat toisensa vain kiima-aikana. Leopardikissan kantoaika on
65 - 70 vuorokautta.
Leopardikissan pentueen koko on keskimäärin 2 - 3 ja pennut pysyttelevät
ensimmäisen elinkuukautensa pesässä, joka sijaitsee ontossa puussa tai kallionkolossa.
Leopardikissan elinikä on 10 - 15 vuotta.
Amurinleopardikissan pentu.
Suojeltu ja metsästetty. Vaikka leopardikissaa pyritäänkin suojelemaan monilla seuduilla, niin
niitä myös tapetaan tuhansittain kauniin turkkinsa vuoksi etenkin Kiinassa.
Myöskin eräillä alueilla sitä metsästetään ruuaksi. Leopardikissoja otetaan
myös ihmisen haltuun tarkoituksella risteyttää sitä kotikissan kanssa ja jalostaa
näin uutta kissarotua.
Elinvoimainen kanta. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan leopardikissan
tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli
kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.
|
|
|
|
