Levinneisyys ja elinympäristö
Aikoinaan mustajalkakissa oli levinnyt suureen osaan Etelä-Afrikkaa.
Nykyisiä asuma-alueita ovat Kalaharin autiomaa, Botswana, Etelä-Afrikan
tasavalta, Angola ja Namibia.
Savanni, ruohosto ja puoliaavikko ovat tämän
pienen kissan elinympäristöä. Vaikka mustajalkakissa on jo luonnollisista
syistä varsin harvinainen, on se silti paikallisesti eräillä alueilla
myös suhteellisen yleinen. Mustajalkakissan reviirillä on kokoa
12 - 13 neliökilometriä.
|
Lisääntyminen
Pentueen tavallisin koko on 2, mutta voi vaihdella ja olla 1 - 4.
Vuodessa pentueita voi olla kaksikin. 5 kuukauden ikäisinä
pennut tulevat toimeen omillaan, mutta voivat vielä sittenkin
viipyä emonsa seurassa.
Mustajalkakissa saavuttaa 13 vuoden iän.
Saalistus
Mustajalkakissan saalistaa yöllä pieniä lintuja, hyönteisiä ja nisäkkäitä,
kuten jyrsijöitä. Botswanantrappi ja kapinjäniskin ovat sen saaliseläinten joukossa,
jälkimmäinen on sitä itseään painavampi.
|
Kirahvinkin kaatava tiikeri
Mustajalkakissa on varovainen elelijä
ja piiloutuu heti, kun ilmaantuu pienintäkin aihetta siihen. Ahdistettuna
kissa kuitenkin pienestä koostaan huolimatta puolustautuu raivokkaasti.
Paikallisten asukkaiden joukossa sitä kutsutaan Anthillin tiikeriksi,
"Miershooptier". Kalaharin autiomaan asukkaiden tarinoissa
mustajalkakissa on äärimmäisen rohkea eläin, joka käy jopa kirahvin
kimppuun, repien auki sen kaulasuonet.
Vaarantunut laji
Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan
mustajalkakissan tilan vaarantuneeksi (VU, Vulnerable). Vaarantuneeseen lajiin kohdistuu
suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta.
|