|
|
Myytit ja legendat
Viimeiset 3000 vuotta, kissat ovat näytelleet pääosaa
monien maiden kansantarustoissa kaikkialla maailmassa, sen jälkeen
kun kissa oli ensimmäisenä kohotettu pyhäksi eläimeksi
muinaisessa Egyptissä. Koirat eivät ole koskaan saavuttaneet
samaa asemaa tarinoissa ja legendoissa. Tämän on arveltu
johtuvan siitä, että kissat ovat arvoituksellisia olentoja. Päivällä
ne ovat usein pehmeitä, unisia ja hellyttäviä, mutta yöllä
ne muuttuvat äänettömiksi saalistajiksi.
Keskiajan loppupuolella monissa Euroopan maissa tapettiin
julmasti suunnaton määrä kissoja, koska niiden oletettiin
liittyvän noituuteen. Itäisissä maissa, kuten Myanmarissa,
kissoilla meni yleisesti ottaen paremmin. Siellä uskottiin minkä
hyvänsä taikavoiman tuottavan pelkkää hyvää. Myös merillä
kissat olivat hyvässä maineessa. Rottien pyydystämisen lisäksi,
merimiehet uskoivat, että kissat pystyvät tyynnyttämään
myrskyn.
Japanissa kissoilla on voima muuttua henkiolennoksi kuoltuaan.
Tämä johtuu buddhalaisesta uskonnosta, jonka mukaan ihmisen
sielu voi tilapäisesti levätä kissan ruumiissa.
Pyhä birma on Myanmarin pyhä kissa. Legendan mukaan
burmalaiseen temppeliin hyökättiin ja korkea-arvoinen pappi
surmattiin. Hänen suosikkinsa, valkea temppelikissa hyppäsi
papin pään päälle ja koki muodonmuutoksen eli syntyi nykyinen
birmalaisrotu. Niissä kohdissa, missä kissan käpälät
koskettivat pappia, kissan turkki pysyi valkoisena eli hyvyyden
symbolina. Tämä ihme rohkaisi jäljelle jääneitä pappeja
nousemaan vastarintaan tunkeilijoita vastaan.
Kissa oli Euroopan varhais-renessanssin aikana suuren vainon
kohteena. Syynä oli kenties uudelleen virinnyt kiinnostus
skandinaaviseen hyvyyden jumalattareen Freyjaan, jonka sotavaunuja
kissat vetivät. Tämä taas innoitti kristillistä kirkkoa yrittämään
Euroopan puhdistamista pakanallisuuden symbolista.
Etelä-Ranskassa uskottiin aikoinaan vankasti yliluonnollisten
kissojen olemassa oloon. Muuan kuuluisimmista oli Charles
Pernaultin luoma saapasjalkakissa. Tämä kissa oli niin
voimakas, että se voitti isäntänsä ja sai prinsessan
vaimokseen.
Noin 1400-luvulta alkaen kissat olivat 300 vuoden ajan kytköksissä
noituuteen. Niiden uskottiin olevan noitien linkkinä itse
paholaiseen. Noitien uskottiin myös pystyvän muuttamaan itsensä
kissan hahmoon niin halutessaan. Lukemattomia kissoja vainottiin
sen vuoksi, ja monissa osissa Eurooppaa järjestettiin kissojen
polttamisseremonioita. Tunnetuin kissarovio oli Metzissä,
Pohjois-Ranskassa.
Ernst Blofeldillä, James Bondin (agentti 007)
arkkivihollisella, oli aina persialaiskissa seuranaan.
Aiheuttaako musta kissa hyvää vai huonoa onnea? Käsitys
siitä vaihtelee vuosisadasta ja maasta toiseen. Britanniassa
tien yli kulkeva musta kissa tuottaa hyvää onnea, Suomessa päinvastoin.
Kun taas Yhdysvaltain Keski-Lännen muutamissa valtioissa mustan
kissan vierailu talossa tietää hyvää onnea, mutta huonoa, jos
se jää taloon.
Yllä kaksi abessinialaista. Kuva Copyright Martin Bahmann.
Kissa on symboliikassa koettu yleensä kielteisenä.
Kissa on kesytetty noin 2000 vuotta ekr mahdollisesti ns.
nubiankissasta, jota edelleenkin tavataan Afrikassa
luonnonvaraisena. Jo sitä ennen tunnettiin lyhythäntäinen
viidakkokissa, joka muinais-egyptiläisessä "kuolleiden
kirjassa" leikkaa poikki pahan Apophis-käärmeen pään.
Kotikissa korvasi ennen pitkään leijonajumalat. Kissajumalatar
Baster oli aikaisemmin hahmoltaan naarasleijona. Kissoja myös
muumioitiin. Egyptin kuvataiteessa esiintyi naishahmoja, joilla
oli kissan pää. Egyptistä käsin kissa tuli tunnetuksi
Kreikassa ja Roomassa, ja siitä tehtiin jumalatar Dianan
attibuutti.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Mustan kissan tango!
Varsinkin mustilla kissoilla uskottiin olevan
ihmeitä tekeviä voimia. Niiden tuhkan sirottaminen pelloille
piti tuholaiset loitolla. Kelttien keskuudessa kissa symbolisoi
pahoja voimia, ja siksi niitä uhrattiin. Pohjoiset
germaanikansat kuvittelivat jumalatar Frejan ajavan kissojen vetämissä
vaunuissa. Kissan silmän avoimuuden vaihtelu valon vaihtelun
mukaan on koettu petollisuuden merkiksi. Kissan kyky saalistaa täydellisessä
pimeydessä sai ihmiset liittämään sen pimeyden voimiin.
Varsinkin mustasta kissasta tuli himokkuuden ja julmuuden
vertauskuva sekä noitien "apuhenki" (lat. spiritus
familiaris) ja ratsu. Kansanuskomuksissa musta kissa on vieläkin
onnettomuuden enne.
Kissamaailman kummajainen on Sfinx.
Alla kuvassa sfinx, mutaationa syntynyt karvaton kissarotu, joka sai alkunsa Kanadassa
1960-luvulla. Tässä kissassa ei huomio kiinny vain sen karvattomuuteen,
vaan kaikki on kissassa jotenkin oudon oloista. Suuret korvat tuovat mieleen
aavikkoketun ja silmien vinous antaa kissalle ikäänkuin itämaisen leiman.
Myöskään jalat eivät vaikuta tyypillisesti kissan jaloilta, vaan tuovat mieleen
hyppäämään valmistautuvan heinäsirkan. Sfinxin sanotaan kävelevän ihan kuin
ilmatyynyillä. Sfinxistä ei heti pääse ehkä selville, että onko se hieman
ruma, vaiko äärettömän kaunis.
On todettu, että ihmisillä on vaikeuksia suhtautua tämän rodun
edustajaan ensi tapaamisella - mutta hyvin usein käy niin, että
alun epäröinnin jälkeen sydän on lopullisesti menetetty sfinxin lumovoiman edessä.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Jo muinaisen egyptin pilkkakirjoituksissa ja
satiirisissa papyruksissa on usein asiat käännetty päälaelleen
niin, että hiiret ajavat sotavaunuilla ja johtavat taistelua
linnoitukseen varustautuneita kissoja vastaan. Tässä on
vuosituhansien takainen "ennakonotto" nykypäivän Tom
ja Jerry -komiikalle.
Psykologeille kissa on "tyypillisesti
naisellinen eläin" (Ernst Aepeli) ja yön eläin.
Mahdollisesti juuri kissan arvioiminen kielteisesti on monissa
kulttuureissa myötävaikuttanut aggressiiviseen suhtautumiseen
naissukupuolta kohtaan. Vastoin kissaan liitettyjä kielteisiä
mielikuvia on se, että vaakunataiteessa kissa esiintyy melko
usein heraldisena kuviona. Tätä on selitetty sillä, että
kissa kuvaakin tällöin "vapautta, sillä se ei tahdo olla vanki eikä suljettuna
lukkojen taakse". Kissa on väsymätön ja ovela saalista
jahdatessaan, ja nämähän ovat myös kelvollisen sotilaan hyveitä.
Siksi entisajan svaabit, sveitsiläiset ja burgundilaiset
sijoittivat vaakunoihinsa kissoja vapauden merkiksi." (Georg
Andreas Böckler 1688).
Auringonjumalan kollikissa leikkaa pään
Apophis-käärmeeltä. Kuva noin vuodelta 1300 eaa.
Lähteet
Suomen kissaliitto
Juliet Clutton-Brock: Tarkastelun
kohteena Kissat
Hans Biedermann: Suuri
symboli kirja
Tämän sivun artikkeli Tellun kissasivuilta.
Kuvat kissanpennusta sivun yläreunassa - sfinxistä M.Minderhoud
- kuuden viikon
ikäisestä kissanpennusta sivun alareunassa André Karwath - abessinialaisista Martin Bahmann - Creative Commons:
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva mustasta kissasta Public domain:
I, the copyright holder of this work, hereby release it into the public domain. This applies worldwide.
|
|
|
|
