|
|
Oselotti (Leopardus pardalis)
on Uuden maailman kissaeläimistä tunnetuimpia pehmeän, kauniin
kuviollisen turkkinsa vuoksi. Sen pohjaväri vaihtelee vaaleanharmaasta tai ruskehtavasta
punertavankeltaiseen, vatsapuoli on selkää vaaleampi. Selässä ja kupeilla
on ruskeita, mustareunaisia, kooltaan ja muodoltaan suuresti vaihtelevia
pitkittäisjuovia ja laikkuja. Pään ja kaulan kuviot ovat tummia taikka mustia
juovia ja täpliä. Turkin värisävyt ja kuviointi muuntelevat yksilöllisesti
ja elinympäristön mukaan. Oselotin ruumiin pituus on 70 - 100 cm ja sen
hännällä on pituutta 30 - 45 cm. Oselotti painaa 4 - 12 kg.
Levinneisyys.
Oselotit ovat Amerikan metsäkissoja. Oselotin laaja levinneisyysalue ulottuu
Teksasin eteläosista ja Meksikosta
Argentiinan pohjoisosiin ja Uruguayhin saakka. Teksasissa oselotteja on enää noin 120.
Yhdysvaltain eteläpuolella oselotti elää kaikissa muissa maissa, paitsi Chilessä.
Oselotteja elää tropiikin kosteissa
metsissä, mangrovetiheiköissä ja -soilla, subtrooppisissa metsissä ja kuivilla,
aukeilla pensasmailla.
Elämää puissa ja saalistusta.
Oselotti kiipeilee ketterästi puissa. Oksistojen suojissa se torkkuilee
päivälevoillaan ja sieltä se myös väijyy lintuja ja apinoita. Pääosan ravinnostaan
se saalistaa kuitenkin maan kamaralta. Oselotit ovat piilottelevia eläimiä,
jotka vain harvoin uskaltautuvat pois metsän kätköistä. Ravintoon kuuluvat pienet jyrsijät,
kuten agutit eli kultajänikset - myös liskot, joskus hirvieläinten vasat ja pekarit, jotka
ovat paikallisia sikaeläimiä ja jäävät oselotin suihin lyhyen takaa-ajon ja
sprintin jälkeen. Myös apinat ja matelijat ovat monipuolisella ruokalistalla. Hyvänä uimarina se saalistaa
vesiltä äyriäisiä, sammakoita, kaloja ja kilpikonnia.
Lisääntyminen.
Oselotin kantoaika
on 10 viikkoa ja pentuja syntyy 2 - 4. Oselotit ovat muista kissoista poikkeavia
siinä suhteessa, että
oselottiperheessä pentujen hoivaamiseen osallistuvat sekä uros että naaras.
Pari voi pysyttäytyä yksissä myös lisääntymisajan ulkopuolella ja öisillä
saalistusmatkoillaan pitävät uros ja naaras yhteyttä toisiinsa naukumalla.
Pääsääntöisesti oselottikin on kuitenkin yksikseen elelijä. Oselotin elinikä
on 8 - 11 vuotta.
Oselotin määristä.
Siellä, missä oselotteja vielä on, se on alituisessa suuressa vaarassa turkkinsa
ja salametsästäjien vuoksi ja siten se kuuluu maailman
uhanalaisiin eläimiin. Oselotin kauniista turkista on kova kysyntä.
Vielä 1960-luvulla jopa 200 000 oselottia vuodessa
metsästettiin turkkinsa vuoksi. Turkiskaupan säätelyn ansiosta oselottikannat
ovat kuitenkin elpyneet. Lukumääräisesti oselotteja on arvioitten
mukaan Etelä-Amerikan sademetsissä tälläkin hetkellä varsin runsaasti - arviot
yksilöitten määristä ovat välillä 800 000 - 3 000 000.
Oselotteja elää myös lukuisissa kansallispuistoissa ja useilla suojelualueilla.
Eläintarhoissa oselotteja on myös pidetty runsain määrin ja se onkin varmasti
monistakin syistä kaikkein tunnetuin pienistä Amerikan kissoista.
Elinvoimainen kanta. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan oselotin
tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli
kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.
ALALAJIT
(Leopardus pardalis pardalis ). Vera Cruzista Hondurasiin.
(Leopardus pardalis aequatorialis). Pohjoiset Andit.
(Leopardus pardalis albescens ). Teksas ja Meksiko.
(Leopardus pardalis maripensis). Venezuela ja Guayana.
(Leopardus pardalis mitis). Etelä-Brasilia, Paraguay ja Argentiina.
(Leopardus pardalis pseudopardalis). Kolumbia ja Venezuela.
(Leopardus pardalis pusea). Ecuador.
(Leopardus pardalis sonoriensis). Arizona ja Meksiko.
(Leopardus pardalis steinbachi). Bolivia.
|
|
|
