Kissaeläimet Felidae

Puuleopardin pentu

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Janice Sveda/Smithsonian's National Zoo

PUULEOPARDI (Neofelis nebulosa)

Puuleopardin nimi johtaa hieman harhaan, sillä se ei kuulu samaan sukuun leopardien kanssa. Lajin luokittelu on ollut aina ongelmallista. Sille onkin annettu tieteelliseksi nimeksi Neofelis, joka tarkoittaa "uudiskissaa". Nimi viittaa johonkin ennennäkemättömään. Puuleopardilla ei aiemmin ollut eläviä lähisukulaisia, ja se oli sukunsa ainut edustaja. Nyttemminhän sen suvussa on toinenkin laji, sille lähisukuinen borneonpuuleopardi, joka julkistettiin keväällä 2007.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright The Brit_2

Ominaisuuksia

Puuleopardilla on raskasrakenteinen ruumis, verraten iso pää, lyhyehköt raajat ja hyvin pitkä, lähes tasapaksu häntä. Silmien värikalvo on keltainen, silmäterät supistuvat pystyviiruiksi. Kulmahampaat ovat poikkeuksellisen suuret, sapelimaiset ja yläleuassa kolme kertaa leveyttään pitemmät. Kaikista nykyisin elävistä kissaeläimistä se näine kulmahampaineen muistuttaa eniten muinaisia sapelihammaskissoja, joille se lienee onkin sukua. Puuleopardin kallo on kissaeläimelle lyhyt ja sillä on ruumiin kokoon nähden kaikista kissaeläimistä suurimmat kulmahampaat.

Puuleopardin turkki on kuvioiltaan ainutlaatuinen. Turkki on pehmeä ja tiheä, tummien juovien, täplien ja lajille tyypillisten pilvimäisten kuvioiden kirjailema. Pohjaväri on tuhkan- taikka kellervänharmaa, selässä joskus punavivahteinen, vatsapuolella hyvin vaalea. Selän keskellä on kaksi tummaa pitkittäisjuovaa. Juovia on myös niskassa, kaulan sivuilla ja poskissa. Selän ja kupeiden pilvikuviot ovat suurehkoja, pohjaväriä hivenen tummempia, mustareunaisia ja muodoltaan pitkulaisia. Kaulassa, vatsassa ja raajoissa on mustia täpliä ja laikkuja.

Puuleopardin englanninkielinen nimi tuleekin sen turkista, se on Clouded leopard, eli vapaasti kääntäen "pilvipantteri". Häntä on tyviosasta laikukas, kärkiosasta rengasjuovainen. Puuleopardin ruumiilla on pituutta 60 - 100 cm ja paino on 11 - 20 kg. Paksulla hännällä voi olla pituutta jopa 110 senttiä eli se voi olla yli puolet eläimen koko pituudesta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tom Bougher

Pieni mutta vaarallinen

Puuleopardin melko pieni koko hämää, sillä sen kynnet ja hampaat paljastavat oitis, että on kyseessä petoeläin. Puuleopardin tikarimaiset kulmahampaat ovat vartaloon nähden suuremmat kuin millään muulla kissaeläimellä. Se pystyykin tappamaan jopa gibbonin ja villisian kokoisia eläimiä. Puuleopardin silmät ovat hyvin sopeutuneet yöelämään. Silmien värikalvo on kellertävä, ja pupillit supistuvat kirkkaassa valossa pystysuoriksi viiruiksi kuten kissalla.

Levinneisyys

Puuleopardi elää Aasiassa: Nepalin, Pohjois-Intian, Burman, Malesian, Indonesian ja Etelä-Kiinan tiheissä, trooppisissa metsissä, vuoristoseuduilla jopa 2 500 metrin korkeudessa. Se viettää lähes kaiken aikansa puissa ja on kiipeilijänä heimonsa taitavimpia. Vankoille oksille se hyppää, mutta saattaa edetä oksaa pitkin myös ylösalaisessa asennossa, käpäliensä varassa riippuen.

Eräistä levinneisyysalueensa osista, mm. Etelä-Kiinan rannikolla olevasta Hainanin-saaresta, laji on hävinnyt. Taiwanissakin se on sukupuuton partaalla. Puuleopardia vainotaan sen turkin vuoksi, mutta puussaeläjänä se kärsii myös metsäalueitten vähenemisestä. Synkimmältä sen tulevaisuus näyttää Taiwanissa ja Malesiassa, joissa hakkuut ovat pienentäneet metsäalaa rajusti.

Puuleopardin pentu. Ehkä tulossa syömästä?! Smithsonian'in eläintarhassa tälle pennulle annettiin tässä ikävaiheessa kissanruokaa kahdesti päivässä, yhteensä 88 grammaa - muun vauvanruuan ohessa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Mehgan Murphy/Smithsonian's National Zoo

Saaliseläimet

Saaliseläimiä ovat apinat, oravat ja linnut. Lisäksi puuleopardi metsästää maassa liikkuvia sorkkaeläimiä. Kun peura taikka villisika tulee riittävän lähelle, oksalla väijyvä puuleopardi loikkaa sen päälle ja nitistää sen puremalla. Puuleopardi osaa myös kalastaa. Täysikasvuinen peto tarvitsee 170450 grammaa ruokaa päivittäin, mutta voi syödä kerralla enemmänkin. Kun se saa saaliikseen linnun, se kynii tämän ennen syömistä, jotta höyheniä ei joudu vatsaan.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tim Ellis

Elämää puissa

Puuleopardi on ruumiinrakenteeltaan hyvin sopeutunut elämään korkealla puiden oksilla. Sen ruumis on vanttera ja pitkänomainen. Sillä on suhteellisen suuret tassut ja lyhyehköt jalat, jotka soveltuvat kapeilla oksilla liikkumiseen. Huomattavan pitkä ja paksu häntä puolestaan auttaa petoa säilyttämään tasapainonsa vaikeakulkuisessa latvustossa. Puuleopardi on margain ohella ainoa kissaeläin, jonka ranteet taipuvat täydet 180 astetta. Tämän ominaisuuden ansiosta se voi laskeutua vaivattomasti pystysuoraa puunrunkoa pitkin pää alaspäin tai vaikka roikkua vaakasuorasta oksasta pitäen kiinni vain takajalkojensa kynsillä. Sen tiedetään myös liikkuvan silloin tällöin oksilla selkä maata kohti. Eläimellä on pitkät ja terävät kynnet, jotka pureutuvat hyvin puun pintaan ja takaavat tiukan pidon. Puuleopardi onkin kokoisekseen petoeläimeksi erinomainen kiipeilijä.

Lisääntyminen

Kantoaika on 90 - 95 vrk ja pentuja syntyy 2 - 4. Naaras synnyttää pentueensa puun onkaloon. Pennut avaavat silmänsä 10 - 12 vuorokauden ikäisinä, uskaltautuvat pesän ulkopuolelle ensimmäisen kerran kolmeviikkoisina ja itsenäistyvät noin 9 kuukauden iässä. Puuleopardeja on myös eläintarhoissa, joissa lajin säilyminen yritetään turvata. Eläintarhoissa puuleopardin lisääntyminen on kuitenkin ongelmallista, sillä uros saattaa kiima-aikana tappaa naaraan. Puuleopardi saavuttaa sukukypsyyden kahden vuoden ikäisenä. Vankeudessa se elää keskimäärin 11-vuotiaaksi, mutta voi saavuttaa jopa 17 vuoden iän.

Sukupuuton partaalla

Puuleopardien nykyistä yksilömäärää ei tiedetä, sillä niiden elinalueilla laskentoja on vaikea tehdä, mutta kantojen arvellaan harventuneen niin, että puuleopardia uhkaa sukupuutto. Hyvin paljon liittyy arveluita erityisesti puuleopardiin, sillä se elää hyvin salaperäistä ja näkymätöntä elämää ja liikkuu yleensä öisin ja vielä puissa. Sitä kuvaa hyvin se, että ensimmäistäkään kuvaa villistä puuleopardista ei ainakaan vuoteen 2004 mennessä ole onnistuttu saamaan. Kaikki puuleopardikuvat on otettu eläintarhoissa. Myös liki kaikki havainnot niiden elintavoista on tehty ja yritetty päätellä eläintarhoissa.

Vaarantunut laji

Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan puuleopardin tilan vaarantuneeksi (VU, Vulnerable). Vaarantuneeseen lajiin kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta.

Puuleopardi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright Gary Brigden

Pennut

Muutaman päivän ikäiset puuleopardin pennut Smithsonian's National Zoo-eläintarhassa - Connecticut Avenue NW, Washington, D.C. 20008, USA - 17.2.2010.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright Photo Credit: Mehgan Murphy/Smithsonian's National Zoo

Pennut

Muutaman päivän ikäiset puuleopardin pennut Smithsonian's National Zoo-eläintarhassa - Connecticut Avenue NW, Washington, D.C. 20008, USA - 17.2.2010.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Photo Credit: Mehgan Murphy/Smithsonian's National Zoo