Todella iso pikkukissa!
Puuma muistuttaa jättiläiskokoista, notkeaa kotikissaa.
Aika erikoista on se, että puuma on usein luettu
kuuluvaksi pikkukissoihin, eikä sitä ole pidetty täysiverisenä isona kissana - vaikka uros
voi painaa reilusti yli sata kiloa.
Puuma on kaikista maailman kissaeläimistä neljänneksi suurin -
tiikerin, leijonan ja jaguaarin jälkeen.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Tambako The Jaguar
Puuman olemus on hyvin
lihaksikas ja "tiukka" - sen turkki myötäilee tiiviisti vartaloa
ja lihaksikkuus on hyvin erottuvaa.
Syöksähtäessään
saaliinsa kimppuun puuma tekee pikemminkin massiivisen ja musertavan
vaikutuksen, eikä näytä ollenkaan pikkukissalta.
Puuma ei karju vaan mouruilee ja ulvoo
Ehkä yksi syy siihen, että
puumaa ei ole luonnehdittu aina isoksi kissaksi on se, että se ei muiden
isojen kissojen tapaan osaa karjua, vaan se mouruaa ja kehräileekin.
Puuman äänen kuulee harvoin, mutta toisinaan, öisellä metsästysretkellään
se saattaa ulvoa.
Luokittelussa puuma aiemmin luettiin
Felis-sukuun kuuluvaksi,
jossa on kooltaan pieniä kissoja,
mutta vuodesta 1993 sen sukuna on ollut
Puma.
Puuma on sukunsa ainut edustaja.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
ucumari
Levinneisyys
Puuma on levinnyt laajalle alueelle, joka
käsittää lähes koko Pohjois-Amerikan rannikolta rannikolle, Kanadan länsiosat,
Keski-Amerikan ja Etelä-Amerikan
Argentiinaa myöten.
Puuman levinneisyysalue on laajin
Amerikan mantereen kaikkien nisäkkäitten joukossa ja sillä
on kaikista maailman kissaeläimistä
laajin levinneisyysalue. Rio Granden eteläpuolella puumaa tavataan
kaikissa Keski- ja Etelä-Amerikan maissa, Costa Ricaa ja Panamaa
lukuun ottamatta.
Yhdysvalloissa Oregonissa
puumia oli 5 000 vuonna 2006 ja Kaliforniassakin 4 000 - 6 000.
Puuman esiintyminen on kuitenkin varsin
epätasaista
ja siten esimerkiksi Yhdysvaltojen joissakin osissa se on hyvin harvinainen
ja suurilta alueilta Yhdysvaltojen itäisistä osista se on kadonnut.
Katoaminen sai alkunsa ja tapahtui niinä vuosisatoina, jolloinka
siirtolaiset vyöryivät valloittamaan Villiä länttä.
Eräät puuman alalajit ovat nykyisin uhanalaisia.
Puuma on kallioiden valtias ja yksinäinen kulkija
Puuma mielletään usein jonnekin vuorille ja korkeille kallioille,
mutta vuoret eivät ole sen ainut elinympäristö.
Puuma on hyvin sopeutuvainen, ja siksi sitä tavataankin hyvin laajalti ja mitä
erilaisimmilla alueilla: lumisilla ja kallioisilla vuorilla, aroilla, autiomaissa,
lauhkeissa sekä trooppisissa metsissä ja jopa rannikoiden hiekkadyyneillä.
Puuma käyttää vakituista majapaikkaa, jollaisena toimii luola, ainoastaan lisääntymisaikana.
Turkkinsa ansiosta puuma pystyy sietämään sekä hellettä että pakkasta, mutta talveksi
se joutuu laskeutumaan vuorilta laaksoihin - tärkeimpien saaliseläinten mukana.
Puumatkin ovat useimpien isojen kissaeläinten tapaan erakoita ja välttelevät toisiaan
aina muulloin, paitsi parittelun ja kosiskelun aikoihin. Ne ovat reviirieläimiä
ja ajavat omalta reviiriltään pois sinne yrittävät muut puumat.
Puumanpentu.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright - ©
Flickr/Valerie