|
|
Puuma (Puma concolor)
on sopeutunut hyvin erilaisiin ilmastoihin ja elinympäristöihin.
Kylmien ilmastoalueiden, kuten Kanadan ja Patagonian,
puumat kasvavat kookkaammiksi. Niiden paino on 67 - 120 kg, ja painavimpia ovat urokset.
Trooppisten seutujen puumat painavat vain 40 - 50 kg.
Hartiakorkeus on noin 60 - 70 cm.
Turkki on yhtenäisen
punaruskea, selästä kuitenkin tummempi - joskus joillakin alalajeilla harmahtava
tai kastanjanruskea. Puumat ovat tasavärisiä, niillä ei ole turkissaan raitoja
taikka täpliä. Väritys vaihtelee alalajien ja asuinseutujen mukaan.
Kooltaan puuma on Amerikan toiseksi
suurin kissaeläin jaguaarin jälkeen.
Rakkaalla puumalla on monta nimeä.
Puumaa, lajinimi englanniksi Cougar eli Puma, kutsutaan myös kuguaariksi, Amerikan
leijonaksi tai vuorileijonaksi, Mountain Lion. Patagoniassa elävää hopeanharmaata puumaa kutsutaan
hopealeijonaksi, ja sitä pidettiin joskus ihan eri lajinakin.
Laajalla esiintymisalueellaan puumalla on kymmenittäin erilaisia,
paikallisia nimityksiä. Pelkästään englanninkielisiä nimiä on yli 40.
Puuman ja vuorileijonan ohella sen niminä ovat mm.
Catamount, Panther, Painter ja Mountain screamer. Käytetty
lajinimi Cougar juontuu portugalin sanaan çuçuarana,
jonka juuret taas ovat brasilialaisen Tupi-heimon kielessä.
Puma puolestaan juontuu perulaiseen Quechua-kieleen.
Puuman alalajeista erityisesti Floridan puumaa kutsutaan Floridan pantteriksi.
|
|
|
|
|
|
Levinneisyys. Puuma on levinnyt laajalle alueelle, joka
käsittää lähes koko Pohjois-Amerikan rannikolta rannikolle, Kanadan länsiosat,
Keski-Amerikan ja Etelä-Amerikan
Argentiinaa myöten. Puuman levinneisyysalue on laajin
Amerikan mantereen kaikkien nisäkkäitten joukossa ja sillä
on kaikista maailman kissaeläimistä
laajin levinneisyysalue. Rio Granden eteläpuolella puumaa tavataan
kaikissa Keski- ja Etelä-Amerikan maissa, Costa Ricaa ja Panamaa
lukuun ottamatta.
Yhdysvalloissa Oregonissa
puumia oli 5000 vuonna 2006 ja Kaliforniassakin 4000 - 6000.
Puuman esiintyminen on kuitenkin varsin
epätasaista
ja siten esimerkiksi Yhdysvaltojen joissakin osissa se on hyvin harvinainen
ja suurilta alueilta Yhdysvaltojen itäisistä osista se on kadonnut.
Katoaminen sai alkunsa ja tapahtui niinä vuosisatoina, jolloinka
siirtolaiset vyöryivät valloittamaan Villiä länttä.
Eräät puuman alalajit ovat nykyisin uhanalaisia.
|
|
|
|
|
Puuma on kallioiden valtias ja yksinäinen kulkija.
Puuma mielletään aina jonnekin vuorille ja korkeille kallioille,
mutta vuoret eivät ole sen ainut elinympäristö.
Puuma on hyvin sopeutuvainen, ja siksi sitä tavataankin hyvin laajalti ja mitä
erilaisimmilla alueilla: lumisilla ja kallioisilla vuorilla, aroilla, autiomaissa,
lauhkeissa sekä trooppisissa metsissä ja jopa rannikoiden hiekkadyyneillä.
Puuma käyttää vakituista majapaikkaa, jollaisena toimii luola, ainoastaan lisääntymisaikana.
Turkkinsa ansiosta puuma pystyy sietämään sekä hellettä että pakkasta, mutta talveksi
se joutuu laskeutumaan vuorilta laaksoihin - tärkeimpien saaliseläinten mukana.
Puumatkin ovat useimpien isojen kissaeläinten tapaan erakoita ja välttelevät toisiaan
aina muulloin, paitsi parittelun ja kosiskelun aikoihin. Ne ovat reviirieläimiä
ja ajavat omalta reviiriltään pois sinne yrittävät muut puumat.
Todella iso pikkukissa! Puuma muistuttaa jättiläiskokoista, notkeaa kotikissaa.
Aika erikoista on se, että puuma on usein luettu
kuuluvaksi pikkukissoihin, eikä sitä ole pidetty täysiverisenä isona kissana - vaikka uros
voi painaa reilusti yli sata kiloa.
Puuma on kaikista maailman kaikista kissaeläimistä neljänneksi suurin -
tiikerin, leijonan ja jaguaarin jälkeen.
Puuman olemus on hyvin
lihaksikas ja "tiukka" - sen turkki myötäilee tiiviisti vartaloa
ja lihaksikkuus on hyvin erottuvaa.
Syöksähtäessään
saaliinsa kimppuun puuma tekee pikemminkin massiivisen ja musertavan
vaikutuksen, eikä näytä ollenkaan pikkukissalta.
Puuma ei karju vaan mouruilee ja ulvoo.
Ehkä yksi syy siihen, että
puumaa ei ole luonnehdittu aina isoksi kissaksi on se, että se ei muiden
isojen kissojen tapaan osaa karjua, vaan se mouruaa ja kehräileekin.
Puuman äänen kuulee harvoin, mutta toisinaan, öisellä metsästysretkellään
se saattaa ulvoa. Toinen syy puuman saamaan pikkukissan maineeseen
on eläinkirjallisuus. Samalla aukeamalla voidaan esitellä lumileopardi
ja puuma, joita kumpiakin tapaa vuoristoista. Puumaa esitellään tällöinkin
pikkukissana ja lumileopardi puolestaan isona kissaeläimenä, vaikka sen
paino keveimmillään jää aikuisella 25 kiloon. Kolmas syy liittyy sitten
kissaeläinten luokitteluun. Luokittelussa puuma aiemmin luettiin Felis-sukuun kuuluvaksi,
jossa on kooltaan pieniä kissoja,
mutta vuodesta 1993 sen sukuna on ollut Puma.
Puuma on sukunsa ainut edustaja.
|
|
|
|
|
Saalistus. Puuman ravintoon kuuluvat eri kokoiset eläimet,
kuten myyrät, apinat ja pampahirvet -
myös sammakot, liskot ja linnut. Puuma menee saalistaessaan myös veteen ja koskista
se kalastaa nousevia lohia menestyksellä. Puuma kiipeilee taitavasti
puissa ja sieltä se saattaa loikata pahaa-aavistamattoman
saaliseläimensä kimppuun. Kanadan ja Yhdysvaltojen luoteisosien
puumat kykenevät tappamaan jopa vapiteja, lähes kolmesataakiloisiksi
kasvavia hirvieläimiä. Kissojen tapaan puumakin on liikkeellä
illan hämärissä ja öisin, mutta voi saalistaa myös päivällä.
Nukkumapaikakseen puuma valitsee piiloisen pensaston, korkean
ruohikon taikka kallionkolon - mutta se voi nukkua leopardien tapaan
myös puussa.
Puuma kotikissana. Siitä, kuinka puuma kesyyntyykin kuin kotikissaksi, kertoo vanha katkelma näin:
"Tukholman Skansenissa olleesta puumasta kertoo intendentti A. Behm, että se oli
kesy kuin koira, ainakin paljon kesympi kuin kissa. Se sai vapaasti liikuskella
kertojan kodissa eikä se koskaan tehnyt vahinkoa. Sen lempipaikka oli eteinen,
jossa se mielellään maata lekotteli kissojen lailla päivänpaisteessa. Kun kertoja
luki sanomalehteään, makasi puuma hänen jalkainsa juuressa, eikä lehtiä
käännettäessä syntynyt paperin kahina ollenkaan häirinnyt sen unta.
Niinikään sai ovessa kulkea edestakaisin, ilman että sen uni näytti
lainkaan häiriintyvän. Mutta kesken näennäisesti sikeätä unta
se saattoi hypähtää vaanima-asentoon, ikäänkuin luikerrellen hiipiä
eteenpäin, katse tiukasti suunnattuna johonkin pihalla olevaan kohtaan - siellä
tiititti tiainen oksalla tai pari varpusta rähisi pensaassa. Sama puuma
joutui sitten eräälle sotilasleirille ja tuli siellä sotilasten lemmikiksi,
"rykmentin tyttäreksi", kuten Behm sanoo". (Eläinten maailma vuodelta
1954).
Lisääntyminen. Puumauros saavuttaa sukukypsyyden 3 vuoden iässä,
naaras noin 2,5 vuoden iässä. Naaraiden kiima-aika ei ole vuodenajasta riippuvainen,
joten parittelu voi tapahtua milloin vain.
Muiden suurikokoisten kissojen tapaan puumanaaras luonnossa
synnyttää vain joka toinen vuosi, koska vuosi menee siihen, että pennut on kasvatettu
omin päin toimeen tuleviksi saalistajiksi. Puuma saa 3 - 4 pentua, toisinaan jopa 6.
Pennut syntyvät sokeina ja täplikkäinä. Täplät häviävät noin puolen vuoden iässä.
Emo pitää huolta pennuistaan yli vuoden.
Puumauros ei osallistu pentujen
hoitoon. Ihmisen kohdatessaan puuma aina pakenee. Vankeuteen otettuna se
kesyyntyy helposti.
Puuma kulttuurissa. Puuma on jättänyt syvät tassunjälkensä
amerikkalaisten alkuperäiskansojen mytologioihin, uskontoihin
ja kulttuuriin. Se on jaguaarin, karhun, kotkan ja eräiden muiden eläinten
tavoin ollut palvottu eläin. Inkojen kaupunki Cusco sanotaan rakennetunkin
puuman muotoiseksi. Inkojen taivaan ja ukkosen jumala Viracocha
liitetään puumaan. Apassien uskomuksen mukaan puuman huudahdus
enteili kuolemaa. Puuman voima ja ylevyys kiehtoo myös tänä päivänä,
ja lukemattomat tuotteet, urheiluseurat ja muut tahot käyttävät
puumaa nimenään ja julkikuvanaan. Helikoptereista urheiluasuihin,
kaikkialla kohtaa puuman - se on myös lukemattomien paikkojen,
vuorten, kuten Cougar Mountain, nimenä.
Puuma, oikealta nimeltään Thomas Fireheart, on Marvel-kustantamon luoma antisankari.
Cougar Mountain eli Puumavuori Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadassa.
|
|
|
|
|
Puumia Suomessa.
Puuma on hämeenlinnalainen rock-yhtye. Puuma on Maanpuolustuskoulutus (MPK) ry:n
Jyväskylän paikallisosaston organisaatiossa syksyllä 2004 toimintansa aloittanut
koulutusyksikkö, joka toimii yhteistoiminnassa paikallisten reserviläisjärjestöjen kanssa.
Alun perin tanskalainen Leopard-sarja käynnistyi
Ruotsissa vuonna 1950 Jaguar-nimisenä. Suomessa sarja aloitti vasta seuraavalla
vuosikymmenellä ja meillä se sai nimen Puuma.
Silmälläpidettävä laji. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan,
että puuma on silmälläpidettävä laji (NT, Near Threatened). Eli se on taantunut tai
harvinainen laji, joka lähes täyttää uhanalaisuuden kriteerit. Ryhmään lasketaan myös huonosti
tunnetut lajit, joiden elinympäristöt ovat taantuneet tai uhanalaisia.
Puuman alalajeista floridanpuuma
(Puma concolor coryi)
on äärimmäisen uhanalainen laji. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt jo vuonna 1996 uhanalaisuusluokituksessaan floridanpuuman
tilan äärimmäisen uhanalaiseksi (CR, Critically Endangered). Äärimmäisen uhanalaiseen
lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta.
Myös itäpuuma (Puma concolor cougar) on luokiteltu
äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi - mutta se lienee kuollut jo
sukupuuttoon.
Alla kuvassa puuman pentupari yrittää pysyä hereillä auringon ilmeisen unettavassa lämmössä.
Puuman alalajit - CLICK!
|
|
|
|
