Kissaeläimet

Puuma PUUMA (Puma concolor)

Puuma on sopeutunut hyvin erilaisiin ilmastoihin ja elinympäristöihin. Kylmien ilmastoalueiden, kuten Kanadan ja Patagonian, puumat kasvavat kookkaammiksi. Niiden paino on 67 - 120 kg, ja painavimpia ovat urokset. Trooppisten seutujen puumat painavat vain 40 - 50 kg. Hartiakorkeus on noin 60 - 70 cm. Turkki on yhtenäisen punaruskea, selästä kuitenkin tummempi - joskus joillakin alalajeilla harmahtava tai kastanjanruskea.

Puumat ovat tasavärisiä, niillä ei ole turkissaan raitoja taikka täpliä. Väritys vaihtelee alalajien ja asuinseutujen mukaan. Kooltaan puuma on Amerikan toiseksi suurin kissaeläin jaguaarin jälkeen.

Rakkaalla puumalla on monta nimeä

Puumaa, lajinimi englanniksi Cougar eli Puma, kutsutaan myös kuguaariksi, Amerikan leijonaksi tai vuorileijonaksi, Mountain Lion. Patagoniassa elävää hopeanharmaata puumaa kutsutaan hopealeijonaksi, ja sitä pidettiin joskus ihan eri lajinakin. Laajalla esiintymisalueellaan puumalla on kymmenittäin erilaisia, paikallisia nimityksiä. Pelkästään englanninkielisiä nimiä on yli 40.

Puuman ja vuorileijonan ohella sen niminä ovat mm. Catamount, Panther, Painter ja Mountain screamer. Käytetty lajinimi Cougar juontuu portugalin sanaan çuçuarana, jonka juuret taas ovat brasilialaisen Tupi-heimon kielessä. Puma puolestaan juontuu perulaiseen Quechua-kieleen. Puuman alalajeista erityisesti Floridan puumaa kutsutaan Floridan pantteriksi.

Todella iso pikkukissa!

Puuma muistuttaa jättiläiskokoista, notkeaa kotikissaa. Aika erikoista on se, että puuma on usein luettu kuuluvaksi pikkukissoihin, eikä sitä ole pidetty täysiverisenä isona kissana - vaikka uros voi painaa reilusti yli sata kiloa. Puuma on kaikista maailman kissaeläimistä neljänneksi suurin - tiikerin, leijonan ja jaguaarin jälkeen.

Puuma

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako The Jaguar


Puuman olemus on hyvin lihaksikas ja "tiukka" - sen turkki myötäilee tiiviisti vartaloa ja lihaksikkuus on hyvin erottuvaa.

Syöksähtäessään saaliinsa kimppuun puuma tekee pikemminkin massiivisen ja musertavan vaikutuksen, eikä näytä ollenkaan pikkukissalta.

Puuma ei karju vaan mouruilee ja ulvoo

Ehkä yksi syy siihen, että puumaa ei ole luonnehdittu aina isoksi kissaksi on se, että se ei muiden isojen kissojen tapaan osaa karjua, vaan se mouruaa ja kehräileekin. Puuman äänen kuulee harvoin, mutta toisinaan, öisellä metsästysretkellään se saattaa ulvoa.

Luokittelussa puuma aiemmin luettiin Felis-sukuun kuuluvaksi, jossa on kooltaan pieniä kissoja, mutta vuodesta 1993 sen sukuna on ollut Puma. Puuma on sukunsa ainut edustaja.

Puuma

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ucumari


Puuman levinneisyys

Levinneisyys

Puuma on levinnyt laajalle alueelle, joka käsittää lähes koko Pohjois-Amerikan rannikolta rannikolle, Kanadan länsiosat, Keski-Amerikan ja Etelä-Amerikan Argentiinaa myöten.

Puuman levinneisyysalue on laajin Amerikan mantereen kaikkien nisäkkäitten joukossa ja sillä on kaikista maailman kissaeläimistä laajin levinneisyysalue. Rio Granden eteläpuolella puumaa tavataan kaikissa Keski- ja Etelä-Amerikan maissa, Costa Ricaa ja Panamaa lukuun ottamatta.

Yhdysvalloissa Oregonissa puumia oli 5 000 vuonna 2006 ja Kaliforniassakin 4 000 - 6 000. Puuman esiintyminen on kuitenkin varsin epätasaista ja siten esimerkiksi Yhdysvaltojen joissakin osissa se on hyvin harvinainen ja suurilta alueilta Yhdysvaltojen itäisistä osista se on kadonnut. Katoaminen sai alkunsa ja tapahtui niinä vuosisatoina, jolloinka siirtolaiset vyöryivät valloittamaan Villiä länttä. Eräät puuman alalajit ovat nykyisin uhanalaisia.

Puuma on kallioiden valtias ja yksinäinen kulkija

Puuma mielletään usein jonnekin vuorille ja korkeille kallioille, mutta vuoret eivät ole sen ainut elinympäristö. Puuma on hyvin sopeutuvainen, ja siksi sitä tavataankin hyvin laajalti ja mitä erilaisimmilla alueilla: lumisilla ja kallioisilla vuorilla, aroilla, autiomaissa, lauhkeissa sekä trooppisissa metsissä ja jopa rannikoiden hiekkadyyneillä.

Puuma käyttää vakituista majapaikkaa, jollaisena toimii luola, ainoastaan lisääntymisaikana. Turkkinsa ansiosta puuma pystyy sietämään sekä hellettä että pakkasta, mutta talveksi se joutuu laskeutumaan vuorilta laaksoihin - tärkeimpien saaliseläinten mukana.

Puumatkin ovat useimpien isojen kissaeläinten tapaan erakoita ja välttelevät toisiaan aina muulloin, paitsi parittelun ja kosiskelun aikoihin. Ne ovat reviirieläimiä ja ajavat omalta reviiriltään pois sinne yrittävät muut puumat.

Puuma

Puumanpentu.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright - © Flickr/Valerie
Puumanpentu
Puumanpentu
Puumasnpentu

Puumanpentu.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Zweer de Bruin

Saalistus

Puuman ravintoon kuuluvat eri kokoiset eläimet, kuten myyrät, apinat ja pampahirvet - myös sammakot, liskot ja linnut. Puuma menee saalistaessaan myös veteen ja koskista se kalastaa nousevia lohia menestyksellä. Puuma kiipeilee taitavasti puissa ja sieltä se saattaa loikata pahaa-aavistamattoman saaliseläimensä kimppuun.

Kanadan ja Yhdysvaltojen luoteisosien puumat kykenevät tappamaan jopa vapiteja, lähes kolmesataakiloisiksi kasvavia hirvieläimiä.

Kissojen tapaan puumakin on liikkeellä illan hämärissä ja öisin, mutta voi saalistaa myös päivällä. Nukkumapaikakseen puuma valitsee piiloisen pensaston, korkean ruohikon taikka kallionkolon - mutta se voi nukkua leopardien tapaan myös puussa.

Puuma

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright - © Flickr/Valerie

Puuma kulttuurissa

Puuma on jättänyt syvät tassunjälkensä amerikkalaisten alkuperäiskansojen mytologioihin, uskontoihin ja kulttuuriin. Se on jaguaarin, karhun, kotkan ja eräiden muiden eläinten tavoin ollut palvottu eläin. Inkojen kaupunki Cusco sanotaan rakennetunkin puuman muotoiseksi. Inkojen taivaan ja ukkosen jumala Viracocha liitetään puumaan. Apassien uskomuksen mukaan puuman huudahdus enteili kuolemaa.

Puuman voima ja ylevyys kiehtoo myös tänä päivänä, ja lukemattomat tuotteet, urheiluseurat ja muut tahot käyttävät puumaa nimenään ja julkikuvanaan. Helikoptereista urheiluasuihin, kaikkialla kohtaa puuman - se on myös lukemattomien paikkojen, vuorten, kuten Cougar Mountain, nimenä. Puuma, oikealta nimeltään Thomas Fireheart, on Marvel-kustantamon luoma antisankari.

Puuma kotikissana

Siitä, kuinka puuma kesyyntyykin kuin kotikissaksi, kertoo vanha katkelma näin:

"Tukholman Skansenissa olleesta puumasta kertoo intendentti A. Behm, että se oli kesy kuin koira, ainakin paljon kesympi kuin kissa. Se sai vapaasti liikuskella kertojan kodissa eikä se koskaan tehnyt vahinkoa. Sen lempipaikka oli eteinen, jossa se mielellään maata lekotteli kissojen lailla päivänpaisteessa. Kun kertoja luki sanomalehteään, makasi puuma hänen jalkainsa juuressa, eikä lehtiä käännettäessä syntynyt paperin kahina ollenkaan häirinnyt sen unta.

Niinikään sai ovessa kulkea edestakaisin, ilman että sen uni näytti lainkaan häiriintyvän. Mutta kesken näennäisesti sikeätä unta se saattoi hypähtää vaanima-asentoon, ikäänkuin luikerrellen hiipiä eteenpäin, katse tiukasti suunnattuna johonkin pihalla olevaan kohtaan - siellä tiititti tiainen oksalla tai pari varpusta rähisi pensaassa. Sama puuma joutui sitten eräälle sotilasleirille ja tuli siellä sotilasten lemmikiksi, "rykmentin tyttäreksi", kuten Behm sanoo".
(Eläinten maailma vuodelta 1954).

Lisääntyminen

Puumauros saavuttaa sukukypsyyden 3 vuoden iässä, naaras noin 2,5 vuoden iässä. Naaraiden kiima-aika ei ole vuodenajasta riippuvainen, joten parittelu voi tapahtua milloin vain. Muiden suurikokoisten kissojen tapaan puumanaaras luonnossa synnyttää vain joka toinen vuosi, koska vuosi menee siihen, että pennut on kasvatettu omin päin toimeen tuleviksi saalistajiksi.

Puuma saa 3 - 4 pentua, toisinaan jopa 6. Pennut syntyvät sokeina ja täplikkäinä. Täplät häviävät noin puolen vuoden iässä. Emo pitää huolta pennuistaan yli vuoden. Puumauros ei osallistu pentujen hoitoon. Ihmisen kohdatessaan puuma aina pakenee. Vankeuteen otettuna se kesyyntyy helposti.

Puuman esihistoriaa

Puuman ja muiden Amerikassa elävien kissapetojen esi-isän arvellaan vaeltaneen Uudelle mantereelle Beringin salmen maasiltaa pitkin noin kahdeksan miljoonaa vuotta sitten. Vanhimmat fossiililöydökset puumasta ovat 400 000 vuoden takaa, ja fossiilien perusteella laji ei ole juurikaan muuttunut aikojen saatossa.

Nykyisin elävistä kissoista Etelä- ja Keski-Amerikassa elävä jaguarundi sekä Afrikan gepardi ovat puumalle läheisintä sukua. Kaikkien Pohjois-Amerikan puumapopulaatioiden geneettinen perimä on hyvin samankaltaista. Puuman arvellaankin hävinneen Pohjois-Amerikasta viimeisimmän jäätiköitymiskauden aikana ja vaeltaneen sinne takaisin Etelä-Amerikasta noin 10 000 vuotta sitten. (Riku Lumiaro)

Puuma

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Diane Hammond