|
|
Servaali (Leptailurus serval)
luetaan kuuluvaksi keskikokoisiin kissaeläimiin. Se
on korkeajalkainen, hoikka kissaeläin, joka on helposti tunnistettavissa
pienestä päästä, pitkästä kaulasta ja suurista, pystyistä korvista. Servaalilla
hännässä on mustia rengaskuvioita.
Servaalilla on pisimmät jalat kaikista kissaeläimistä, suhteutettuna sen oman
vartalon kokoon.
Servaalin täplikäs,
vaalean kullanruskea tai kermanvalkoinen, kaunis turkki, jossa on suuria
mustia täpliä ja juovia - on saanut aikoinaan kyseenalaisen kunnian koristaa monen afrikkalaisen heimon
päällikköä tämän aseman tunnuksena. Servaaliurokset painavat 9 - 18 kg,
naaraat 9 - 13 kg. Servaalin ruumiilla on pituutta 67 - 100 cm, hännällä
40 cm ja hartiakorkeutta 40 - 65 cm.
Levinneisyys. Servaalin levinneisyysalue käsittää koko Saharan
etelänpuoleisen Afrikan
lukuunottamatta mantereen eteläisintä osaa ja lisäksi se elää erillisinä
populaatiosaarekkeina Marokossa ja Algeriassa. Saharan pohjoispuolella
se on hyvin harvinainen.
Erityisesti servaaleja on Afrikan itäisten osien ruohoisilla savanneilla ja
pensasaavikoilla, alueilla, joista löytyy läheltä myös vettä.
|
|
|
|
|
Saalistusta.
Päivän
kuumimman ajan servaalit lepäilevät ja metsästävät enimmäkseen illalla tai aikaisin aamulla.
Servaali saalistaa joskus pieniä antilooppeja ja
jäniksiä, mutta enimmäkseen pieniä jyrsijöitä.
Hyönteiset, liskot, sammakot, maassa liikuvat linnut poikasineen ja jopa kalatkin,
joidenka nappaamisessa ne ovat taitavia, maistuvat.
Eikä linnun tarvitse liikkua maassa, sillä servaali hypähtää salamana
ilmaankin linnun perässä ja nappaa sen jopa kolmen metrin korkeudesta.
Yli 90 prosenttia servaalin syömistä eläimistä on painoltaan
alle 200 grammaa, joten varsin pienet lajit muodostavat sen ruokavalion
pääosan. Pitkine jalkoineen, pitkää
kaulaansa kohottava servaali näkee yli savannin ruohoston
ja suurilla, herkkäkuuloisilla korvillaan se paikantaa jyrsijöiden liikkeet.
Pieniä saaliseläimiä ne
saalistavat aika samalla tavalla kuin kettu tekee. Ensiksi ne seisovat
tarkkaavaisina aloillaan ja saatuaan näkö- taikka kuulohavainnon lähelle eteensä, ruohikkoon
kätkeytyneestä jyrsijästä, ne hypähtävät selkä köyryssä sen kimppuun.
Jos ensimmäinen hyppy ei tuota tulosta ja saalis ei jääkään käpäliin,
ne hetken tarkkailun jälkeen uudistavat hyppynsä. Servaali on tehokas saalistaja.
Yli 50 prosenttia sen saalistusyrityksistä onnistuu, mikä on huomattavasti enemmän,
kuin monilla muilla kissalajeilla.
Servaalit kiipeävät tarpeen vaatiessa myös puihin - sekä saaliin perässä
että petoja pakoon. Ne ovat hyviä kiipeilijöitä. Servaalin vihollisia ja
sen saalistajia ovat leopardit, hyeenat ja villikoirat.
Servaalit ovat yksikseen elelijöitä. Nämä kaksi kissatarhan servaalia ovat kuitenkin
lyöttäytyneet yksiin - ja mitä ilmeisimmin nauttivat toistensa seurasta.
Lisääntyminen ja servaali kotikissana. Servaalin kantoaika on 66 - 77 päivää.
Servaali synnyttää 2 - 3 pentua johonkin piilossa olevaan pesäänsä,
joka voi olla vaikkapa maasian tai piikkisian kaivelema luola.
Vankeudessa servaali voi saavuttaa 20 vuoden iän.
Siellä, missä se
lakien mukaan on mahdollista, kuten Yhdysvalloissa, servaaleja pidetään myös ihmisen
seurassa eksoottisina kotikissoina. Afrikassa ja Egyptissä servaalit ovat olleet
kesykissoina jo vuosituhansien ajan. Niitä käytettiin suojaamaan viljasäilöjä
rotilta ja muilta tuholaisilta ja koteja ne suojasivat öisin
pahoilta hengiltä. Ihmisten seuralaisiksi kasvatetaan myös hybridejä,
jotka ovat servaalin ja kotikissan risteytyksiä. Servaalit ovat pentuina
kotiin hankittaessa helppoja ja kilttejä hoidettavia, mutta aikuisina
niistä tulee aina potentiaalisesti arvaamattomia ja vaarallisiakin.
Elinvoimainen kanta. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2002 uhanalaisuusluokituksessaan servaalin
tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli
kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.
|
|
|
|
