Kissaeläimet Felidae

Isoja kissoja sirkuksissa

Sirkuksen historiaa. Ihmiset ovat jo vuosituhansien ajan pitäneet hallussaan ja luonaan isoja kissapetoja. Roomalaiset toivat amfiteattereihinsa leijonia, joiden kanssa gladiaattorit antoivat taistelunäytöksiä. Leijonille myös syötettiin vangittuja mitä erilaisimmista syistä. Leijonia pidettiin ensin nälässä ja vielä härnättiinkin, ennenkuin ne päästettiin avuttomien ihmispolojen kimppuun.

Sirkuksen historian voidaan katsoa alkaneen vuonna 1768, kun englantilainen ratsuväessä palvellut Philip Astley keksi yhdistää perinteisen taitoratsastuksen ja jongleerausnumerot. Ensimmäinen ulkomaalainen sirkus tuli vierailulle Suomeen vuonna 1802. Tämän jälkeen maassa vieraili säännöllisesti useita ulkomaalaisia sirkuksia. Pietari Suurikin oli kiinnostunut sirkuksesta ja halusi saada sellaisen perustamaansa Pietariin. Sittemmin suurin piirtein nykyisen sirkuksen paikalle nousi myös ensimmäinen pysyvä puinen sirkus vuonna 1827. Noista alkuajoistaan lähtien Venäjä on ollut kuuluisa sirkustaiteestaan, jossa sillä ovat olleet mukana maailman parhaat taitajat. Tosin alkuaikoina Venäjälläkin sirkustähdet tulivat muualta Euroopasta, ja vasta myöhemmin tulivat mukaan itse venäläiset.

Leijonankesyttäjän aamuharjoitukset

Leijonankesyttäjä. Isaac A. Van Amburgh on Amerikan ensimmäinen leijonankesyttäjä. Hän toi häkillisen leijoniaan sirkusareenalle vuonna 1833. Leijonankesyttäjiä on pidetty rohkeuden perikuvina ja heidän on katsottu omaavan yliluonnollisia kykyjä suhteessa suuriin kasvatteihinsa. Yksi kuuluisimmista leijonan- ja tiikerinkesyttäjistä on ollut saksalainen Gunther Gebel-Williams (12.9.1934 - 19.7.2001), joka teki uransa pääosin Amerikan suurissa sirkuksissa. Leijonan- ja tiikerinkesyttäjissä on ollut myös naisia. Ensimmäinen heistä oli Mabel Stark, oikealta nimeltään Mary Haynie (1889-1968).

Isot kissat valloittivat sirkukset. Aikoinaan isoja kissoja alettiin kuljettaa ympäri maailman eläintarhoihin ja sirkuksiin. Alkuaikoina kissaeläimiä pidettiin vain tavattoman eksoottisina ja ihmisille riitti se, että he niitä näkivät. Eläintarhoilla ei ollut niitä samoja eettisiä tavoitteita lajien suojelun suhteen, jotka niillä ovat tänä päivänä. Sirkuksissa kissapedot olivat osa eksoottista ja värikästä showta, jota tungeksittiin katsomaan. Leijonankesyttäjät esiintyivät sirkuksissa hienoissa univormuissaan ja kun he piiskojensa sivalluksilla ilmaan saivat isot leijonat nöyrästi, vaikkakin muristen, tottelemaan itseään, herätti se runsaassa yleisössä hämmästelevää ja kunnioittavaa kohinaa.

Leopardinkesyttäjä. Nainen sirkuksen leopardinkesyttäjänä vuonna 1906.

Eläimet ovat Suomessakin olleet entisinä aikoina sirkusten keskeinen osa ja vetonaula. Teltoissa ihailtiin muun muassa kissapetoja, karhuja ja käärmeitä. Eläimet yritettiin yleensä saada esiintymisnumeroissa käyttäytymään ihmisten lailla. Nykyisin suomalaisissa sirkuksissa ei isoja kissoja, kuten leijonia ja tiikereitä enää näe. Laki kieltää niiden käytön sirkuksissa.

Isotkin kissat kesyyntyvät - ainakin osin. Jos leijonan taikka tiikerin pentu otetaan ihmisen hoiviin jo pentuna, se kesyyntyy helposti. Tosin, heti kun pennut kasvavat isommiksi, ne alkavat käydä vaarallisiksi ihmiselle, sillä ne voivat ilman mitään pahoja aikomuksia pelkällä leikillisellä käpälänsä huitaisulla aiheuttaa ihmiselle kynsillään vakavan vamman. Sirkuksissa työ näiden kissaeläinten kanssa on aina vaarallista. Useat leijonan- ja tiikerinkesyttäjät ovat loukkaantuneet pahoin, heidän niskottelevien oppilaidensa hyökättyä kasvattajansa kimppuun. 22.4.2008 rutiiniharjoituksen aikana, karhunkesyttäjä Stephan Miller tuli karhun surmaamaksi. Kuolemaan johtaneet tapaukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia. Vaarallisin eläin ihmiselle sirkuksissa lienee norsu.

Isojen kissojen kevyempään sarjaan kuuluvia gepardeja ja jaguaareja on jo hyvin pitkän aikaa sitten koulutettu ihmiselle metsästysapureiksi. Keskiajalla Afrikan, Keski-Aasian, Intian ja Kiinan kuninkaat ja varakkaat maanomistajat pitivät yllä metsästäviä gepardeja. Niitä kasvatettiin pienestä pitäen melkeinpä kuin koiria ja opetettiin kulkemaan hihnassa.

Sirkukset ja kiertävät eläinnäyttelyt nykyisin Suomessa ja maailmalla. Yleiset asenteet, joissa eläinten oikeudet ja hyvinvointi ovat etusijalla - suhtautuvat nykyisin varautuneesti taikka kielteisesti eläinten käyttämiseen sirkusnumeroissa. Maailmalla esimerkiksi eläintensuojeluun erikoistunut PETA vastustaa eläinten käyttöä sirkusesityksissä. Monet muut eläinsuojelujärjestöt kampanjoivat eläinten käytön kieltämiseksi tai ainakin rajoittamiseksi. Hyväksyntää yleisemmin, myös meillä, saavat vain eräät kotieläimet, kuten koirat ja kissat. Eläimiä saadaan käyttää Suomessa sirkuksessa ja kiertävässä eläinnäyttelyssä ainoastaan lääninhallituksen luvalla. Eläinsuojelulaissa on säädetty tarkemmin luvan hakemisesta, luvan myöntämisestä sekä peruuttamisesta. Sirkuksessa tai muussa siihen verrattavassa näytöksessä, jossa näytetään eläimille opetettuja taitoja, ei saa käyttää: apinoita, petoeläimiä, luonnonvaraisia märehtijöitä, kavioeläimiä, pussieläimiä, hylje- eläimiä, norsuja, sarvikuonoja, virtahepoja, petolintuja, strutsilintuja eikä krokotiilieläimiä. Sirkuksissa saadaan kuitenkin käyttää koiria ja kotikissoja, merileijonia, poneja, kesyhevosia ja –aaseja.

Eläinnumeroihin varauksia jo 1800-luvulla. Eläimiin sirkuksen esiintyjinä on suhtauduttu ihan alusta alkaen myös varautuneesti. Oulussa nähtiin eläinnumeroita menneinä aikoina ja ne jakoivat mielipiteitä. Sanomalehti Kaiku tuomitsi 1890-luvulla – ilmeisesti päätoimittajansa Konrad Kivekkään suulla – Madiganinseurueen ”hevosteaterin” eläinrääkkäyksenä: ”Suuri eläinrääkkääjä on saapunut kaupunkiin. Mitä eläimiä hän rääkkää, nähdään katujen ristiin kiinnitetyissä kuulutuksissa.” Kivekäs ei lehtijutun mukaan aikonut mennä paikalle, vaan säästää rahansa parempilaatuisiin huvituksiin kuten laulantaan ja soitantaan. Samaan hän kehotti myös kunnioitettavia lukijoitaan.

Kissamakikin sirkustähtenä. Sirkus Huhtalan eli Circus Magyarin mukana oli aikoinaan Suomessa maksullinen petoeläinteltta. Sen nähtävyyksiä oli muun muassa Skandinavian ainoa kissamaki, Madagaskarilta kotoisin oleva raitahäntäinen puoliapina. Se oli ostettu eräältä merikapteenilta, joka suuttui kissamakille tämän syötyä laivanlokikirjan.

Kissapedot jatkavat sirkuksissa. Muualla maailmalla monissa suurissa sirkuksissa isot kissapedot ovat vielä tärkeä ja näyttävä osa sirkusten elämää ja näytöksiä. Mikään ei sähköistä tunnelmaa yhtä hyvin ja nosta sirkusyleisön kiihkeää odotusta ja jännitystä siten - kuin sen tekevät areenalle astelevat, karjahtelevat leijonat ja tiikerit! Tänäkin päivänä isot kissat ovat mukana suurten sirkusten ohjelmistoissa. Yksi maailman kuuluisimmista sirkuksista, Ringling Bros. and Barnum & Bailey on yli 130 vuoden ajan pitänyt ohjelmistossaan eläimiä "alpakoista seeproihin". Mukana ovat myös leijonat, tiikerit ja leopardit.

Eläimet elokuvissa. Sirkusten ohella kissapedoillakin on ollut näkyvä sijansa myös elokuvissa. Esimerkiksi Hollywoodissa toimii pieni ja tiivis eläintenkesyttäjien ammattiryhmä, joka tuottaa elokuvateollisuudelle sen tarvitsemat eläimet ja eläinkohtaukset. Aitojen eläinten tarve tosin elokuvissa vähenee - sillä huikeilla tietokoneanimaatioilla päästään osin jo vaikuttavampiinkin tuloksiin.

Sirkuksen magiaa

Creative Commons
Lumileopardi sivun logossa Copyright Tambako the Jaguar
Kuva sivun yläreunassa Copyright Ted Abbott
Pienemmät kuvat sivun alareunassa Copyright dirkjanranzijn
Iso ylempi kuva sirkuksesta keskellä Copyright christiemallon
Iso kuva leijonista keskellä Copyright Jared Cherup
Kuva sivun alareunassa Copyright Joachim S. Müller
Creative Commons: Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.

www.tunturisusi.com