|
|
Lisääntyminen. Kiima-aikana urokset pitävät ääntä, joka muistuttaa
koiran haukuntaa. Kantoaika 63 - 76 vrk.
Poikasia syntyy kerrallaan 3 - 4.
Vastasyntyneet poikaset ovat sokeita. Poikasten syntymäpaino noin 130 grammaa.
Emo imettää niitä noin 3 kuukautta ja alkaa
sitten opettaa jälkikasvuille saalistustaitoja. Poikaset ovat valmiita pitämään huolta
itsestään 2 - 3 kuukauden kuluttua, jolloin ne myös hakeutuvat omille elinpiireilleen.
18 kuukauden ikäisenä tämä laji on täysin kypsynyt aikuiseksi ja lisääntymiskykyiseksi.
Paikoin naaras voi synnyttää kaksi poikuetta vuodessa.
Ravinto.
Ruokalistalle kuuluvat liskot, linnut,
jänikset ja pienet hirvieläimet. Ruokavalio vaihtelee asuinseutujen ja vuodenaikojen
myötä. Esimerkiksi Uzbekistanissa talvisin suurempi osa ravinnosta on lintuja,
kesäisin taas liskoja ja hyönteisiäkin. Myös sammakot ja käärmeet syödään siellä,
missä niitä tavataan. Jopa kasvikuntaa, kuten oliivit, kuuluu joskus ruokavalioon.
Isompien petojen, kuten tiikereiden jättämät haaskat ovat myös ravintolähteenä.
Alalajit
Felis chaus chaus, Turkki, Kaukasus, Jordania, Libanon, Syyria,
Israel, Irak, Iran, Pakistan, Afganistan, Venäjä, Keski-Aasia
Felis chaus affinis, Intia, Nepal, Bhutan, Kiina, Indokiina
Felis chaus fulvidina, Thaimaa, Myanmar, Laos, Kambodža, Vietnam
Felis chaus furax, Syyria, Irak
Felis chaus kelaarti, Sri Lanka
Felis chaus kutas, Intia, Bangladesh
Felis chaus nilotica, Egypti
Felis chaus oxiana, Venäjä
Felis chaus prateri, Intia
Elinvoimainen kanta. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan
viidakkokissan
tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli
kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.
|
|
|
