Tiikerin tulevaisuus
Tiikerit ovat kuolemassa sukupuuttoon, ellei esimerkiksi rehottavaa salametsästystä
saada kuriin. Tiikereitä uhkaavat myös Aasian luonnonmullistukset, tulvat, metsäpalot -
sekä ihminen, joka asuma-alueitaan hallitessaan ja laajentaessaan poistaa uhkakseen kokemansa tiikerin.
Tiikeriä uhkaa myös geneettisen vaihtelun taantuminen, joka on seurausta kannan
heikkenemisestä ja leviämisen estymisestä, kun elinympäristöt pirstoutuvat ja
tiikerit jäävät eristyneisiin kantoihin. Tutkimusten mukaan tiikerikantojen
geneettisen vaihtelun heikkeneminen on vaikuttanut jälkeläisten kokoon ja niiden
selviämiseen aikuiseksi. Se on vaikuttanut myös urostiikereiden hedelmällisyyteen.
1900-luvun aikana tiikereille perustettiin lukuisia suojelualueita eri puolille Aasiaa
ja niiden suojelua on pyritty tehostamaan. Vuonna 2004 Myanmariin perustettiin
maailman suurin tiikerireservaatti. Tiikereitä pidetään myös eläintarhoissa ympäri
maailman ja joidenkin alalajien eläintarhoissa elävä kanta on suurempi kuin
luonnonvarainen. Tiikeri lisääntyy vankeudessa ja vaikka luonnonvarainen kanta
jostain syystä katoaisikin tulee laji mitä ilmeisimmin säilymään vankeudessa.
Tiikereitä voi nähdä myös Suomessa Korkeasaaren eläintarhassa. Luonnossa tiikeri
ylittää harvoin 18 vuoden iän, mutta vankeudessa on tavattu jopa 26-vuotiaita yksilöitä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright
Tambako the Jaguar
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Michael R. Jochem
Ihmissyöjätiikereitä
Oma synkkä lukunsa tiikereiden maailmassa ovat ihmissyöjätiikerit, jotka eivät ole
voineet olla vaikuttamatta paikallisten asukkaiden suhtautumiseen tiikereihin.
Tiikerit voivat olla ihmiselle hyvin vaarallisia ja tunnetaan tapauksia,
joissa tiikeri kerran alkuun päästyään on alkanut saalistaa ravinnokseen ihmisiä.
Tällainen ei kuitenkaan ole tavallista tiikerin käyttäytymistä, vaan se on
harvinaista ja poikkeus.
Menemättä tarkemmin tähän tiikerihistorian synkkään puoleen,
on ehkä hyvä tietää, miten tiikerit on nähnyt ja kokenut aikoinaan, silloin
kun tiikereitä vielä oli runsaammin, englantilainen metsävirkamies ja eläinvalokuvaaja
F.W. Champion. Hänen menneiden aikojen kerronnassaan näemme tietyt vanhahtavat piirteet,
joissa on meitä nyt tätä lukevia huvittavatkin puolensa, kun hän kuvaa kokemuksiaan.
Championin kuvaus tiikereistä
"Metsävirkamiehenä vietän suurimman osan ajastani enimmäkseen yksin ja tavallisesti
aseettomana viidakoissa, jotka ovat monien tiikerien piilopaikkoja. Olen usein
ajatellut, miten ihmeessä voitaisiin pelastua, jos tiikerit todella olisivat
niin vaarallisia kuin ihmiset yleensä luulevat. On aivan varma, että siinä
tapauksessa metsäosaston työt loppuisivat heti eikä kukaan uskaltaisi mennä
jalkaisin viidakkoon, ellei hän kulkisi äärimmäisen varovasti ja olisi valmis
joka hetki taistelemaan hengestään.
"Itse asiassa tiikerit aiheuttavat ainoastaan
neljä, viisi onnettomuutta vuodessa Yhtyneiden Provinssien metsäreservaatissa
huolimatta siitä tosiasiasta, että siellä on monta sataa tiikeriä. Ja kuitenkin
tuhansia kaikkien alojen työläisiä, koko metsähenkilökunta mukaanluettuna,
elää keskellä viidakkoa kuusi kuukautta vuodessa. Shikarien haavoittamat
tiikerit ovat syypäitä yli puoleen onnettomuuksista - kuka voikaan moittia
tiikeriä siitä, että se taistelee henkensä edestä! Ne eurooppalaiset
naiset, joiden miehet ottavat osaa tiikerinmetsästykseen, kuvittelevat usein,
että siellä kaukana pelätään alituiseen julman ja verenhimoisen tiikerin
hyökkäyksiä. Tietyt kirjailijat tukevat tätä heidän uskoaan kirjoittamalla
vilkkaita, mutta huomattavasti liioiteltuja kuvauksia oletetusta
hirmuvallasta viidakossa.
Omasta puolestani en ole juuri huomannut tätä
terroria, epäilenpä, ettei sitä ole olemassakaan muuta kuin ihmisten
mielikuvituksessa tai sensaatioelokuvissa ja - kirjoissa. Uskon päinvastoin,
ettei tiikeri yleensä ole julma eikä myöskään ihmisiin nähden verenhimoinen,
ja olen vakuuttunut siitä, että moni muu, joka todella tuntee ja rakastaa
viidakkoa, yhtyy tähän mielipiteeseeni. Pikemminkin tiikeri tekee parhaansa
välttääkseen ihmistä ellei sitä vapaaehtoisesti ahdisteta.
Selvittääkseni tarkemmin käsitystäni tahdon vielä kerran korostaa, että
pidän tavallista tiikeriä vaarattomana. Mutta en silti väitä, että jokainen
tiikeri kaikissa tilanteissa olisi lempeä kuin karitsa. Kysymys on yksilöllinen,
ja jos tiikereitä härnätään, muuttuvat ne kaikki surmaajiksi. Kaikki takaa-ajetut
ja haavoitetut tiikerit ovat vaarallisia, ja niin on myös pahamaineisten ihmissurmaajien
laita. Jokainen tiikerinaaras, jolla on poikasia, ja jokainen nälkäinen tai
säkähtynyt tiikeri saattaa ahdistaa ajattelematonta rauhanrikkojaa. Kuitenkin,
kuten olen jo aikaisemmin sanonut, voi viettää vuosikausia viidakossa, missä
tiikereitä vilisee, turvallisemmin kuin Euroopan vilkasliikenteisillä
maanteillä". (Otava: Eläinten maailma, vuodelta 1954).