|
|
Siperiantiikeri eli amurintiikeri (Panthera tigris altaica)
Tiikeri elää vain Aasiassa ja siellä sen
eri alalajit ovat sopeutuneet elämään hyvin erilaisissa oloissa. Siinä, missä
siperiantiikeri eli amurintiikeri kahlaa taivaltaan paksussa lumessa, Siperian
armottoman lumimyrskyn riehuessa ympärillä - läähättää intiantiikeri eli bengalintiikeri
Intian porottavan auringon polttamilla, punaruskean hehkuisiksi kärventyneillä
kummuilla ja kukkuloilla. Ja kun sumatrantiikeri illan lähestyessä terottaa
kynsiään selkäänsä köyristellen puunrunkoon Sumatran kosteina höyryävissä
viidakoissa, niin indokiinantiikeri on asettunut ruokalevolle viileän,
metsäisen vuorilaakson piiloihin. Erilaisista elinympäristöistään huolimatta
tiikerit ovat hyvin samankaltaisia ja niillä on samoja ominaisuuksia. Yksi yhteinen
piirre näillä isoilla kissoilla on uhanalaisuus. Tiikereiden määrä on alentunut
kriittisesti ja niiden selviytyminen uhkaavasta sukupuutosta on alituinen huolenaihe.
Idän kansat ovat aina ihailleet tiikerin kauneutta, rohkeutta ja voimaa.
Myyttisiä taruja ja tarinoita tiikereistä on elänyt kansan parissa kymmenittäin.
Mutta samalla, kun he ovat ihailleet tiikeriä, ovat he monin tavoin
tuhonneet tiikerin elinmahdollisuudet ja metsästäneet monista eri syistä alalajia toisensa jälkeen
kohti tuhoa. Viimeisin selkeä esimerkki tiikerin kokemasta kohtalosta on kiinantiikeri,
jonka kohdalla pelastusyritykset voivat olla jo myöhäisiä.
Tiikeri on karhun jälkeen suurin maapetoeläin ja se on myös suurin kissaeläin. Sillä
ei ole luonnossa vihollisia. Se on lapojen kohdalta reippaasti yli metrin korkuinen
ja sen pituus voi pisimmillä uroksilla, kuten amurintiikerillä olla 330 cm.
Raitoja ja saalistusta. Tiikeri on notkea ja voimakas
eläin, joka tunnetaan lyhyessä, oranssinkeltaisessa turkissaan olevista mustista
raidoista, joiden avulla se sulautuu erinomaisesti viidakon varjoihin.
Jokaisen tiikeriyksilön raidoitus on uniikki ja yksilöllinen, ihan kuten
vaikkapa kahdella ihmisellä ei voi olla samanlaisia sormenjälkiä.
Päivisin tiikeri nukkuu tai lepää metsässä, mutta illat ja yöt ovat sen metsästysaikaa
ja silloin se saattaa kulkea kolmekymmentä kilometriä saalista etsien. Tiikeri
liikkuu hyvin äänettömästi ja joutuin, se ei kiipeile puihin mutta ui hyvin ja viihtyy vedessä,
jossa se saattaa liotella helteellä itseään viileämmäksi.
Se voi saavuttaa hyökkäyksessään hetkellisesti arviolta 70 km tuntinopeuden.
Tiikerit ovat tyypillisesti yksinäisiä metsästäjiä, ne sekä
saalistavat että elävät yksin. Saaliseläiminä ovat erikokoiset hirvieläimet
ja villisiat, mutta kaloista ja kyläläisten kanoista lähtien monenlaiset pienemmät,
saalistusmatkalla eteen osuvat eläjät katoavat suuremman saaliin puuttuessa
välipaloina tiikerin mahaan. Tiikeri voi syödä kerralla
jopa 20 kg lihaa, mutta keskimäärin se tarvitsee lihaa 9 kg yhden vuorokauden aikana.
Saalistusten lomassa tiikeri huolehtii aseistuksestaan ja terottelee kynsiään
kotikissan tavoin koviin puunrunkoihin, jotka jäävät sen jäljiltä pitkin
urin viillellyiksi.
Tiikerien elinikä luonnossa on enimmillään 15 vuotta, mutta vankeudessa 20 vuotta.
Kartalla tiikerin levinneisyys vuosina 1900 ja 1990.
Levinneisyys ja määrä. Tiikereiden tarkkaa määrää tällä hetkellä ei tiedetä,
mutta luonnonvaraisia tiikereitä on ollu viime vuosiin saakka jäljellä arvioista riippuen
vain 5 000 - 7 500. Tiikereiden määrä on laskenut nopeasti. Vuonna 1920 Aasiassa
eli noin 100 000 tiikeriä.
Alle sata vuotta sitten tiikerin elinalue oli aina Itä-Turkista ja Kaspianmeren eteläisiltä
rantakaistaleilta itään päin manner-Aasian kautta Ohotan merelle, etelässä Etu-Intian
niemimaan kautta Kaakkois-Aasian Indonesian saarille. Tiikerin elinpiiri on tuosta
ajasta kutistunut ja rajoittuu nykyisin pirstoutuneisiin kantoihin Intiasta Kaakkois-Aasiaan
ja Sumatraan. Nykyisin tiikereitä esiintyy vain hajanaisina populaatioina
Intiassa sekä Aasian kaakkoisosissa ja Sumatralla. Muutamia tiikereitä elää vielä Kiinassa ja Siperiassa.
Siperiantiikereitä on luonnossa
enää 360 - 400 yksilöä.
Intiantiikereiden määrä romahtamassa vuonna 2007.
Toukokuussa vuonna 2007 ennakoi tuorein intiantiikereihin kohdistunut laskenta,
että niiden määrä on romahtanut ja voinut jopa puolittua vuoden 2002
tasosta. Tuolloin intiantiikereitä arvioitiin elävän 3700 yksilöä.
Laskentamenetelmä oli kuitenkin toisenlainen kuin nyt. Eläimien määrää pääteltiin
jalanjälkien perusteella. Uudet luvut perustuvat laskentaan 16 tiikerinsuojelualueella;
kaikkiaan alueita on 28. Laskenta on määrä saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä.
Tiikereitä hävittää salametsästyksen lisäksi metsien nopea hupeneminen ja
kaupunkiasutuksen leviäminen. Vuonna 2005 viranomaiset myönsivät tosiksi
suojelujärjestöjen tiedot, joiden mukaan salametsästäjät olivat tappaneet 122
tiikeriä neljän vuoden aikana.
Salametsästäjät myyvät tiikerien turkkien lisäksi kynnet ja luut suureen hintaan
kiinalaisten perinnelääkkeiden valmistajille. Suojelujärjestöjen mukaan Intian ja
Kiinan viranomaiset ovat sekaantuneet kauppaan. Syksyllä 2006 Intian parlamentti
hyväksyi kansallisen elimen tutkimaan villieläimiin liittyvää rikollisuutta.
Siperiantiikeri välttää ainakin toistaiseksi sukupuuton - määrä 600.
Maailman suurin kissaeläin siperiantiikeri ei Maailman luonnonsäätiön WWF:n mukaan ole enää
kuolemassa sukupuuttoon.
Venäjällä vuonna 2007 tehtyjen laskentojen mukaan tiikereitä on itäisessä Siperiassa 480 - 520.
Naapurimaat mukaan lukien tiikereitä on arviolta 600. WWF:n mukaan luku on suurempi
kuin kertaakaan yli sataan vuoteen.
Vuonna 1994 WWF ja Venäjän hallitus aloittivat suojeluohjelman, joka on lähes kaksinkertaistanut tiikereiden määrän.
Tiikereiden lisääntyminen. Uros ja naaras
tapaavat vain silloin, kun naaras on valmis paritteluun.
Sekä naaras- että urostiikerit saavuttavat sukukypsyyden 3 - 4 vuoden iässä.
Isot kissaeläimet liikkuvat laajoilla alueilla, missä niiden voi olla
vaikeaa löytää puolisoa. Naaraat ilmaisevat valmiutensa paritteluun
hajumerkeillä - nämä houkuttelevat merkit ovat kuin mainoksia
ja kutsuja alueen uroksille. Naaras voi myös äännellä kuuluvasti
siinä toivossa, että uros kuulisi ja löytäisi sen. Tämä johtaa
usein siihen, että uroksia saapuukin useampia yhtä aikaa ja nämä
joutuvat kilpailemaan ja taistelemaan naaraasta.
Kosiskellessaan tiikerit ovat hyvin äänekkäitä. Paritellessaan
ne karjuvat, naukuvat, murahtelevat ja - voihkivatkin.
Tiikerinaaras kantaa pentujaan 93 - 111 päivää ja synnyttää tavallisesti 2 - 3 pentua kahden,
kolmen vuoden välein. Tiineytensä loppuaikoina naaras saalistaa pientä,
helposti saatavaa riistaa.
Tiikerinpennut syntyvät
sokeina ja avuttomina, ovat noin 33 cm pitkiä ja painavat kilon verran. Pentujen silmät
avautuvat noin 10 päivän kuluttua, mutta joskus vankeudessa
syntyneillä pennuilla ei tätä sokeaa alkuvaihetta ole.
Jo ennen silmien avautumista pennut oppivat ryömimään ja pian
ne jo sähisevätkin puolustautuessaan.
Synnytyksen
jälkeen emo pysyttelee muutaman päivän pentujensa luona,
imettää ja lämmittää niitä ja puhdistaa nuollen niiden turkkeja. Tiikerinaaras
kasvattaa yksin pentunsa.
Huolimatta suuresta avuttomuudestaan pikkupentuina, tiikerit 11 kuukauden ikäisinä
ovat jo taitavia tappajia. Vaikka tiikeriemo on hyvin huolehtiva pentujensa
suhteen, on tiikereilläkin pentujen kuolleisuus suuri ja yleensä vähintään puolet
kustakin pentueesta menehtyy. Kaksi suurta uhkaa ovat muut saalistajat, jotka
voivat tappaa pennut ja ravinnon puutteessa kuoleminen nälkään. Alkuaikojen
kovasta elämäntaistosta selviytyvät pennut viipyvät emonsa seurassa 2 - 3-vuotiaiksi
asti.
Aikuiset, yksikseen liikkuvat tiikerit eivät yleensä
ole vihamielisiä lajitovereilleen, mutta pentuineen liikkuva tiikeriemo suojaa kiivaasti pentujaan uroksilta,
jotka joskus voivat surmata kohtaamansa pennun. Vaikka tiikeri onkin yksineläjä,
niin silti pari nuorta tiikeriä voi lyöttäytyä yksiin taivalta tehdessään.
Yleensä, jos kaksi nuorta tiikeriä kulkee yhdessä, on kyse sisaruksista,
jotka juuri ovat jättäneet emonsa, eivätkä vielä ole eronneet toisistaan.
Myös jopa kuuden tiikerin laumoja voidaan nähdä, tällöin on
kyse tiikeriperheestä, josta pennut eivät ole vielä lähteneet koskaan omille teilleen,
vaan perhe on pysyttäytynytkin yhdessä.
Liger ja tigon. Tiikerit ja leijonat ovat melko läheistä sukua toisilleen. Luuston perusteella
niitä onkin vaikea erottaa ja jopa niiden kallot ovat hyvin samankaltaiset.
Vaikka leijonat ja tiikerit eivät kohtaa luonnossa, eläintarhoissa ne on
saatu lisääntymään keskenään. Tällaiset pennut ovat hyvin monenvärisiä
ja -kuvioisia. Leijonauroksen ja tiikerinaaraan pentu on
liikeri eli liger. Tiikeriuroksen ja leijonanaaraan pentu
puolestaan on tigon eli leikeri.
Sekä liikereitä että leikereitä on kasvatettu täysi-ikäisiksi. Selvin leijonia
ja tiikereitä erottava piirre on niiden
väritys, joka johtuu niiden erilaisista elintavoista. Leijonat elävät enimmäkseen
avoimilla, hiekkaisilla alueilla, kun taas tiikereiden elinympäristöä ovat
metsät ja tiheät ruohostomaat.
Tulevaisuus. Tiikerit ovat kuolemassa sukupuuttoon, ellei esimerkiksi rehottavaa salametsästystä
saada kuriin. Tiikereitä uhkaavat myös Aasian luonnonmullistukset, tulvat, metsäpalot -
sekä ihminen, joka asuma-alueitaan hallitessaan ja laajentaessaan poistaa uhkakseen kokemansa tiikerin.
Tiikeriä uhkaa myös geneettisen vaihtelun taantuminen, joka on seurausta kannan
heikkenemisestä ja leviämisen estymisestä, kun elinympäristöt pirstoutuvat ja
tiikerit jäävät eristyneisiin kantoihin. Tutkimusten mukaan tiikerikantojen
geneettisen vaihtelun heikkeneminen on vaikuttanut jälkeläisten kokoon ja niiden
selviämiseen aikuiseksi. Se on vaikuttanut myös urostiikereiden hedelmällisyyteen.
1900-luvun aikana tiikereille on perustettu lukuisia suojelualueita eri puolille Aasiaa
ja niiden suojelua on pyritty tehostamaan. Vuonna 2004 Myanmariin perustettiin
maailman suurin tiikerireservaatti. Tiikereitä pidetään myös eläintarhoissa ympäri
maailman ja joidenkin alalajien eläintarhoissa elävä kanta on suurempi kuin
luonnonvarainen. Tiikeri lisääntyy vankeudessa ja vaikka luonnonvarainen kanta
jostain syystä katoaisikin tulee laji mitä ilmeisimmin säilymään vankeudessa.
Tiikereitä voi nähdä myös Suomessa Korkeasaaren eläintarhassa. Luonnossa tiikeri
ylittää harvoin 18 vuoden iän, mutta vankeudessa on tavattu jopa 26-vuotiaita yksilöitä.
Siperian- eli amurintiikeri.
Ihmissyöjätiikereitä. Oma synkkä lukunsa tiikereiden maailmassa ovat ihmissyöjätiikerit, jotka eivät ole
voineet olla vaikuttamatta paikallisten asukkaiden suhtautumiseen tiikereihin.
Tiikerit voivat olla ihmiselle hyvin vaarallisia ja tunnetaan tapauksia,
joissa tiikeri kerran alkuun päästyään on alkanut saalistaa ravinnokseen ihmisiä.
Tällainen ei kuitenkaan ole tavallista tiikerin käyttäytymistä, vaan se on
harvinaista ja poikkeus. Menemättä tarkemmin tähän tiikerihistorian synkkään puoleen,
on ehkä hyvä tietää, miten tiikerit on nähnyt ja kokenut aikoinaan, silloin
kun tiikereitä vielä oli runsaammin, englantilainen metsävirkamies ja eläinvalokuvaaja
F.W. Champion. Hänen menneiden aikojen kerronnassaan näemme tietyt vanhahtavat piirteet,
joissa on meitä nyt tätä lukevia huvittavatkin puolensa, kun hän kuvaa kokemuksiaan näin:
"Metsävirkamiehenä vietän suurimman osan ajastani enimmäkseen yksin ja tavallisesti
aseettomana viidakoissa, jotka ovat monien tiikerien piilopaikkoja. Olen usein
ajatellut, miten ihmeessä voitaisiin pelastua, jos tiikerit todella olisivat
niin vaarallisia kuin ihmiset yleensä luulevat. On aivan varma, että siinä
tapauksessa metsäosaston työt loppuisivat heti eikä kukaan uskaltaisi mennä
jalkaisin viidakkoon, ellei hän kulkisi äärimmäisen varovasti ja olisi valmis
joka hetki taistelemaan hengestään.
Itse asiassa tiikerit aiheuttavat ainoastaan
neljä, viisi onnettomuutta vuodessa Yhtyneiden Provinssien metsäreservaatissa
huolimatta siitä tosiasiasta, että siellä on monta sataa tiikeriä. Ja kuitenkin
tuhansia kaikkien alojen työläisiä, koko metsähenkilökunta mukaanluettuna,
elää keskellä viidakkoa kuusi kuukautta vuodessa. Shikarien haavoittamat
tiikerit ovat syypäitä yli puoleen onnettomuuksista - kuka voikaan moittia
tiikeriä siitä, että se taistelee henkensä edestä! Ne eurooppalaiset
naiset, joiden miehet ottavat osaa tiikerinmetsästykseen, kuvittelevat usein,
että siellä kaukana pelätään alituiseen julman ja verenhimoisen tiikerin
hyökkäyksiä. Tietyt kirjailijat tukevat tätä heidän uskoaan kirjoittamalla
vilkkaita, mutta huomattavasti liioiteltuja kuvauksia oletetusta
hirmuvallasta viidakossa.
Omasta puolestani en ole juuri huomannut tätä
terroria, epäilenpä, ettei sitä ole olemassakaan muuta kuin ihmisten
mielikuvituksessa tai sensaatioelokuvissa ja - kirjoissa. Uskon päinvastoin,
ettei tiikeri yleensä ole julma eikä myöskään ihmisiin nähden verenhimoinen,
ja olen vakuuttunut siitä, että moni muu, joka todella tuntee ja rakastaa
viidakkoa, yhtyy tähän mielipiteeseeni. Pikemminkin tiikeri tekee parhaansa
välttääkseen ihmistä ellei sitä vapaaehtoisesti ahdisteta.
Selvittääkseni tarkemmin käsitystäni tahdon vielä kerran korostaa, että
pidän tavallista tiikeriä vaarattomana. Mutta en silti väitä, että jokainen
tiikeri kaikissa tilanteissa olisi lempeä kuin karitsa. Kysymys on yksilöllinen,
ja jos tiikereitä härnätään, muuttuvat ne kaikki surmaajiksi. Kaikki takaa-ajetut
ja haavoitetut tiikerit ovat vaarallisia, ja niin on myös pahamaineisten ihmissurmaajien
laita. Jokainen tiikerinaaras, jolla on poikasia, ja jokainen nälkäinen tai
säkähtynyt tiikeri saattaa ahdistaa ajattelematonta rauhanrikkojaa. Kuitenkin,
kuten olen jo aikaisemmin sanonut, voi viettää vuosikausia viidakossa, missä
tiikereitä vilisee, turvallisemmin kuin Euroopan vilkasliikenteisillä
maanteillä". (Otava: Eläinten maailma, vuodelta 1954).
Tiikeri viihteessä.
Tiikeri on ollut iät ja ajat suosittu eläin sirkuksissa. Se on myös paljon käytetty
hahmo kirjallisuudessa ja elokuvissa. Kenties kirjallisuuden historian kuuluisin
tiikeri on Rudyard Kiplingin vuonna 1894 ilmestyneen Viidakkokirja-romaanin paha
Shere Khan, josta Disneyn myöhemmin ilmestynyt elokuva teki vielä kuuluisamman.
A. A. Milnen kirjoittamissa Nalle Puh -kirjoissa esiintyy myös Tikru, joka
on pehmolelutiikeri. Myöhemmin Disneyn omittua Nalle Puhin hahmoineen Tikru sai
ihan oman piirroselokuvansa. Myös Disneyn piirroselokuvassa Aladdin prinsessa
Jasminella on oma lemmikkitiikeri Ragža. Samaisessa elokuvassa esiintyvän Ihmeiden
onkalo -aarrekammion suuaukkona toimii tiikerin pään muotoinen puhuva hiekkadyyni.
Vuonna 2004 ilmestyi Jean-Jacques Annaud'n elokuva Tiikeriveljekset, jossa seurataan
kahden tiikeriveljeksen, Kumalin ja Sanghan elämänvaiheita.
Sarjakuvakulttuurin tunnetuin tiikeri on mitä ilmeisimmin Bill Wattersonin piirtämien
Lassi ja Leevi -sarjakuvien Leevi-tiikeri, joka on Lassi-pojan pehmolelu ja syvälliseen
ajatteluun taipuvainen ystävä.
Erittäin uhanalainen. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan tiikerin
tilan erittäin uhanalaiseksi (EN, Endangered). Erittäin uhanalaiseen
lajiin kohdistuu erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta.
Jotkin tiikerin alalajeista ovat äärimmäisen uhanalaisia, kuten siperian- eli
amurintiikeri.
Valkoiset tiikerit - CLICK!
Tiikerin elossa olevat alalajit - CLICK!
Tiikerin sukupuuttoon kuolleet alalajit - CLICK!
|
|
|
