Kissaeläimet Felidae

PUNANKISSA (Oncifelis geoffroyi)

Punankissa, joka aiemmin tunnettiin nimellä vuorikissa, on yksi Etelä-Amerikan kesykissan kokoisista villeistä kissalajeista. Samalla se on kodkodin ohella toinen täplikäs pikkukissa, josta tiedetään varsin vähän. Tämän lajin tieteellinen nimi juontuu ranskalaiseen luonnontieteilijään nimeltänsä Geoffroy St Hilaire, joka liikkui punankissan asuinseuduilla tutkimusmatkoillaan. Hän löysi punankissan Boliviasta vuonna 1840.

Punankissan turkki on väriltään kellertävä tai harmaa ja siinä on kauniita mustia täpliä taikka juovia. Punankissan pää on erityisen leveä, korvien taustat ovat mustat ja niissä on selkeä valkoinen laikku. Painoa punankissalla on 2 - 6 kg.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Joachim S. Müller

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Joachim S. Müller

Levinneisyys ja elinympäristö.

Punankissa elää metsäalueilla, korkealla Andeilla Boliviassa ja Pohjois-Argentiinassa, mutta sen elinalue ulottuu myös läpi Brasilian idässä Uruguayhin ja etelässä Patagoniaan asti. Myös pampa eli ruohikkotasanko on punankissalle luontaista elinympäristöä. Lukumääräisesti punankissoja on aika runsaasti, vaikka tarkempia tietoja määristä ei olekaan käytettävissä. Punankissa on kuitenkin Etelä-Amerikan yleisin pieni kissalaji. Pampalla punankissan kanssa yhteisillä alueilla elää myös kolokolo (Oncifelis colocolo). Kodkodkin (Oncifelis guigna) jakaa pienemmän elinalueensa punankissan kanssa ja näitä kahta ei ole aina helppoa toisistaan erottaakaan.

Saalistusta ja punankissan elämää

Hiiret, rotat, liskot, hyönteiset ja linnut maistuvat punankissalle saalistusretkillä. Kuten myös "guinea pig", joka ei ole sika ollenkaan, vaan pikemminkin rotan taikka hamsterin kaltainen eläjä, jota myös ihmiset ovat Etelä-Amerikassa käyttäneet ravinnokseen. Ja jos sammakko onneton erehtyy hyppäämään punankissan näkösällä, ovat senkin päivät luetut! Punankissalla on isot ja pyöreät korvat ja hyvin tarkka kuulo, jota se käyttää apunaan, saalistaessaan paksussa ruohostossa.

Punankissa on yleensä territoriaalinen eläin ja pysyttelee reviirillään. Punankissat ovat taitavia kiipeilijöitä ja hyviä uimareita ja paikalliset ihmiset kutsuvatkin niitä kalastajakissoiksi. Chilessä todettiin erään punankissan ylittävän kymmeniä kertoja vuolaan, 30 metriä leveän virtapaikan, joka osui sen säännöllisesti käyttämälle reitille. "Gato montes" on paikallisten ihmisten punankissasta käyttämä nimi ja se tarkoittaa juuri vuorten kissaa. Yön salamyhkäisenä kulkijana punankissa viettää päivänsä nukkuen joko puiden oksistoissa tai jonkin kallion kolossa tai luolassa. Punankissa elää ja liikkuu lisääntymisaikaa lukuun ottamatta yksin.

Lisääntyminen

Punankissa kantaa 72 - 78 vuorokautta ja pentuja syntyy suojaiseen pesäkoloon kallioiden keskelle taikka luolan perälle 1 - 4. Ne varttuvat nopeasti ja pyrkivät jo neljän päivän ikäisinä nousemaan jaloilleen ja liikuskelemaan ympäriinsä. Pentujen syntymäpaino on 60 - 100 grammaa, niiden silmät avautuvat kahdeksan päivän jälkeen ja täysin kävelemään pennut oppivat 14 - 21 päivän iässä. Uros ei osallistu pentujen hoitamiseen. Emo vieroittaa pennut 8 10 viikon ikäisinä. Silloin ne kiipeävät jo taitavasti. Naaraat ovat lisääntymiskykyisiä 18 kuukauden ikäisinä ja urokset 24 kuukauden iässä. Verrattuna vaikkapa kotikissaan, punankissa kehittyy hitaasti. Elinikää voi tulla 18 vuotta.

Nykyhetki ja tulevaisuus

Suhtautumisessa punankissoihin on eroja. Punankissa kesyyntyy helposti ja niinpä niitä otetaan aika paljon kotikissoiksikin, pitämään loitolla rottia ja muita tuholaisia. Joissakin tapauksissa punankissaa itseään pidetään tuhoeläimenä ja se ammutaan aina, kun nähdään. Punankissa on myös turkiseläin, ja sen laiton tappaminen turkkien vuoksi on yleistä sekä Paraguayssa että Uruguayssa. Yhden turkin tekemiseen tarvitaan 25 punankissan nahkaa. Yksinomaan Paraguaysta tuotettiin vuonna 1981 72 000 punankissan nahkaa. Määrät tuosta ovat varmasti pudonneet, mutta laiton turkiskauppa jatkuu. Punankissa on rauhoitettu ja suojeltu laji, mutta se ei estä ollenkaan sitä, etteikö sitä erilaisin perustein kaiken aikaa ammuttaisi. Tarkkaan ei voida arvioida sitä, että miten paljon punankissojen määrä on alentunut, mutta kehitys on huolestuttavaa. Miten käy punankissalle, sen näyttävät lähivuodet.

Silmälläpidettävä laji

Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan, että punankissa on silmälläpidettävä laji (NT, Near Threatened). Eli se on taantunut tai harvinainen laji, joka lähes täyttää uhanalaisuuden kriteerit. Ryhmään lasketaan myös huonosti tunnetut lajit, joiden elinympäristöt ovat taantuneet tai uhanalaisia.