Ääni on voimakas
Koalan ääni on voimakas, karkean kitisevä särinä. Australian eläimistöstä
ainoastaan kuskuksen äänen sanotaan olevan voimakkaamman, kuin koalan.
Koalat kommunikoivat usein toisten koalojen kanssa, käytellen mitä erilaisimpia
ääniä.
Yskänpastilleille tuoksuva nirso napostelija
Koala on hyvin valikoiva ravintonsa suhteen. Se kiipeää yöllä eukalyptuspuun
latvaan etsimään ravinnokseen hentoja, pehmeitä versoja. Sille kelpaavat noin
kahdenkymmenen eri eukalyptuslajin lehdet.
Eukalyptuspuun variaatioita on yli 600.
Koalan sanotaankin tuoksuvan eukalyptukselle ja jotkut kuvaavat
sen tuoksuvan yskänpastilleille.
Eri koalakannat syövät eri eukalyptuspuiden lehtiä. Niinpä se, mikä
kelpaa eteläaustralialaiselle koalalle, ei kelpaakaan itärannikon yhtä nirsolle
asukkaalle. Koala valitsee sopivan kokoiset lehdet lisäksi vielä vuodenajankin
mukaan. Tämä onkin tärkeää, sillä tietyn kokoisissa lehdissä on
sinihappoa, joka vapautuu lehtiä pureskeltaessa. Sinihappo on erittäin
myrkillistä kaikille nisäkkäille, myös koalalle.
Aistit
Koalan näköaisti on heikko, sen sijaan kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin
kehittyneet.
Hidas aineenvaihdunta
Koalalla on hidas aineenvaihdunta. Sen ruumiinlämpö on keskimäärin vain 36,6 °C.
Kiipeilytaituri
Koala viettää kaiken aikansa puissa. Se laskeutuu alas vain siirtyäkseen uuteen
puuhun tai juodakseen vettä. Jos se pakotetaan puusta alas, sen suurin huoli
tuntuu olevan pääseminen uudelleen puuhun. Koala kapuaa vaivattomasti
sileääkin runkoa latvukseen asti ja takertuu korkealla keinuviin oksiin
lujasti kaikilla neljällä raajallaan.
Kiivetessään koala siirtää etujalkojaan 45 asteen kulmassa, pitää takaraajat
suoraan ruumiin alapuolella ja etenee hyppäyksittäin ylöspäin noin
kymmenen senttimetriä kerrallaan.
Ruokavalionsa vankeja
Koalat ovat nykyisin tavallaan oman ravintonsa vankeja. Ilman päivittäistä
eukalyptuslehtiannostaan ne eivät nimittäin pysy kerta kaikkiaan hengissä.
Eukalyptuspuita on kaadettu suurilta alueilta, eivätkä koalat pysty siirtymään
pitkiä matkoja metsiköstä toiseen.
Kotipuut
Jokaisella koalalla on ikiomat kotipuunsa - joukko eukalyptuspuita, joissa
koala elää. Ne kiipeävät näihin samoihin puihin säännöllisesti.
Osittain kunkin koalan kotimetsikkö menee raja-alueilla päällekkäin toisten
koalojen kotimetsiköiden kanssa - mutta koalat pysyttelevät omissa puissaan, eivätkä
tavallisesti vieraile naapurin kotipuissa. Tietty määrä puita voi elättää
vain tietyn määrän koaloja, liikaväelle ei syötävää riitä.
Muut ravintopuut
Eukalyptuspuiden ohessa koalat käyttävät ravinnokseen ja suojakseen myös
eräitä muitakin puulajeja.
Lisääntyminen
Koalan suojelua vaikeuttaa se, että laji lisääntyy hitaasti: se on sukukypsä
vasta 3-4-vuotiaana. Yleensä koalat elävät yksin tai pikkuryhmissä, mutta
lisääntymmisaikana uros kerää ympärilleen pienen haaremin, jota se suojelee
vierailta uroksilta. Naaraan kantoaika on 30-35 vuorokautta. Tavallisesti syntyy
vuosittain, vain yksi, kahden senttimetrin
pituinen ja noin kuuden gramman painoinen poikanen. Poikanen on sokea ja sen
korvat eivät ole vielä kehittyneet.
Naaraskoalalla on vatsan puolella pussi, jossa se kantaa poikasiaan.
Alkuajat poikanen viettää kokonaan emon pussissa ja karvapeitteenkin se
saa vasta puolivuotiaana. Ravinnokseen se ensimmäisen
6 - 7 kuukauden aikana nauttii vain emonsa maitoa.
Sen jälkeen poikanen oleskelee yhä piteneviä
aikoja pussin ulkopuolella, ensin kuitenkin melkein jatkuvasti emon
selkään tarrautuneena. Vieroitusaikana pienokainen saa ruoakseen emon syömää
ja sen ruoansulatuskanavan kautta kulkenutta, osittain sulanutta ravintoa.
Poikanen itsenäistyy noin vuoden vanhana. Koalan keski-ikä luonnossa
lienee noin kymmenen vuotta.
Koalojen määrä
Koalojen tarkkaa määrää ei voida tietää, mutta Australian Koala Foundation arvioi määräksi
43 000 - 80 000. Vuosittain 4 000 koalaa kuolee liikenteessä ja koirien tappamina.
Lähteet
Kodin suuri eläinkirja 4 - Weilin&Göös
IUCN
Australian Koala Foundation: Learn about Koalas