Tunturisuden sivut

Koalamamma pentuineen Koala (Phascolarctos cinereus)

Koala eli pussikarhu on Australian pussieläimiä ja sukunsa ainoa jäljellä oleva laji. Se on Australian elävä symboli.

Laiskanpullea ja verkkainen

Koalan käyttäytyminen tuo mieleen uneliaat, verkkaisesti liikkuvat, hitaat lorit ja laiskiaiset. Nämä eläimet eroavat kuitenkin muissa suhteissa koalasta selvästi.

Koala on suomeksi "ei juo", mikä viittaa eläimen kykyyn tulla toimeen pitkään ilman vettä, pelkän kasviravinnon varassa. Tilaisuuden tullen koala voi juoda sadevesilammikostakin.

Koalat liennyttämässä politiikkaakin

Sympaattiset pussikarhut ovat mukana monenlaisissa yhteyksissä keventämässä tunnelmaa. Koala sylissään ovat esiintyneet ja tulleet kuvatuiksi mm. Australian pääministeri Tony Abbott, Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ja Venäjän presidentti Vladimir Putin. Saksan liittokansleri Angela Merkel on myös saanut rapsutella koalaa. (Yle Uutiset 2014: Koalat saivat hymyn Putininkin huulille)

Koala Ominaisuuksia

Koala on ulkonäöltään karhunpentumainen: tuuheat karvatupsut reunustavat pyöreitä korvia, silmät ovat pienet ja pikkuruinen töpöhäntä on tuskin havaittava. Ruumiin palleroinen muoto on selkeästi silmiinpistävä. Koalan suuri kuono on vähän nokkamainen. Pää on muuhun ruumiiseen verrattuna iso.

Aikuinen koala painaa noin 15 kg, ja pituutta sillä on 60 - 70 cm. Urokset ovat selkeästi isompia kuin naaraat. Paksu, villava turkki on selkäpuolelta ruskehtava ja vatsasta valkoinen. Koalan raajat ovat lyhyet ja voimakkaat; eläin käyttää niitä kaikkia, liikkuessaan puissa. Etujaloissa on kaksi ja takajaloissa yksi varvas muita vasten, jokaisessa varpaassa on terävä kynsi. Tällainen raaja on erinomainen tarttumajalka. Takajalkojen toisen ja kolmannen varpaan välissä on ihopoimu.

Australia Levinneisyys

Koala on Australian alkuperäinen eläin. Eteläisen Australian koalat ovat suurikokoisempia ja paksuturkkisempia, kuin pohjoisempana asuvat koalat.

Koala

Mantereen herttaisin eläin

Koala on todennäköisesti sekä australialaisten itsensä, että ulkomaalaisten mielestä mantereen herttaisin eläin. Koalaa kutsutaan usein myös teddykarhuksi, ja se onkin kaikkien lasten tunteman teddykarhun esikuva.

Rakkaalle lapselle on kotimaassa annettu monta nimeä, joista useat ovat alkuasukkaiden keksimiä. Koala on suomeksi "ei juo", mikä viittaa eläimen kykyyn tulla toimeen pitkään ilman vettä pelkän kasviravinnon varassa.

Yöeläin

Koalat ovat yöeläimiä ja nukkuvat päivät oksanhaarukassa kerälle kääriytyneinä. Ne eivät koskaan mene puunonkaloihin.

Suurimman osan päivästä, eli noin 18-20 tuntia, koala viettää nukkumalla puussa, jossakin oksanhaarassa, jossa se saa itselleen mukavan makuuasennon. Koalan nauttimat puunlehdet ovat vähäravinteisia ja vaikeasti sulavia - ja nukkumalla koala säästää energiaa.

Lähes sukupuuttoon vainottu

Australiassa eli noin sata vuotta sitten miljoonia koaloja, runsaimmin maan itäosissa. Sittemmin kulkutaudit tappoivat runsaasti koaloja. Samoihin aikoihin ihmiset keksivät itselleen uuden harrastuksen: he kokeilivat ampumatarkkuuttaan rauhallisesti puissa kököttäviin koaloihin. Eläimiä menehtyi myös metsäpaloissa ja raivattaessa metsiä asutuksen tieltä.

Ihmiset metsästivät koaloja ravinnokseenkin. Varsinaisesti riistometsästys kohdistui koalaan sen turkin vuoksi. Koalan paksu turkki, jota pidetään yhtenä parhaimman lämmöneristyskyvyn omaavista eläinten turkeista, oli yhteen aikaan haluttu metsästyssaalis. Yksin vuonna 1924 vietiin Australiasta kaksi miljoonaa koalan turkkia ulkomaille. Tuolloin yleinen mielipide alkoi onneksi kääntyä koalan metsästystä vastaan, ja vähän myöhemmin koalaa ryhdyttiin suojelemaan eri tavoin, mm. perustamalla suojelualueita.

Ääni on voimakas

Koalan ääni on voimakas, karkean kitisevä särinä. Australian eläimistöstä ainoastaan kuskuksen äänen sanotaan olevan voimakkaamman, kuin koalan. Koalat kommunikoivat usein toisten koalojen kanssa, käytellen mitä erilaisimpia ääniä.

Koala Yskänpastilleille tuoksuva nirso napostelija

Koala on hyvin valikoiva ravintonsa suhteen. Se kiipeää yöllä eukalyptuspuun latvaan etsimään ravinnokseen hentoja, pehmeitä versoja. Sille kelpaavat noin kahdenkymmenen eri eukalyptuslajin lehdet. Eukalyptuspuun variaatioita on yli 600.

Koalan sanotaankin tuoksuvan eukalyptukselle ja jotkut kuvaavat sen tuoksuvan yskänpastilleille.

Koala
Koala

Eri koalakannat syövät eri eukalyptuspuiden lehtiä. Niinpä se, mikä kelpaa eteläaustralialaiselle koalalle, ei kelpaakaan itärannikon yhtä nirsolle asukkaalle. Koala valitsee sopivan kokoiset lehdet lisäksi vielä vuodenajankin mukaan. Tämä onkin tärkeää, sillä tietyn kokoisissa lehdissä on sinihappoa, joka vapautuu lehtiä pureskeltaessa. Sinihappo on erittäin myrkillistä kaikille nisäkkäille, myös koalalle.

Aistit

Koalan näköaisti on heikko, sen sijaan kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin kehittyneet.

Hidas aineenvaihdunta

Koalalla on hidas aineenvaihdunta. Sen ruumiinlämpö on keskimäärin vain 36,6 °C.

Koala

Kiipeilytaituri

Koala viettää kaiken aikansa puissa. Se laskeutuu alas vain siirtyäkseen uuteen puuhun tai juodakseen vettä. Jos se pakotetaan puusta alas, sen suurin huoli tuntuu olevan pääseminen uudelleen puuhun. Koala kapuaa vaivattomasti sileääkin runkoa latvukseen asti ja takertuu korkealla keinuviin oksiin lujasti kaikilla neljällä raajallaan.

Kiivetessään koala siirtää etujalkojaan 45 asteen kulmassa, pitää takaraajat suoraan ruumiin alapuolella ja etenee hyppäyksittäin ylöspäin noin kymmenen senttimetriä kerrallaan.

Ruokavalionsa vankeja

Koalat ovat nykyisin tavallaan oman ravintonsa vankeja. Ilman päivittäistä eukalyptuslehtiannostaan ne eivät nimittäin pysy kerta kaikkiaan hengissä. Eukalyptuspuita on kaadettu suurilta alueilta, eivätkä koalat pysty siirtymään pitkiä matkoja metsiköstä toiseen.

Kotipuut

Jokaisella koalalla on ikiomat kotipuunsa - joukko eukalyptuspuita, joissa koala elää. Ne kiipeävät näihin samoihin puihin säännöllisesti. Osittain kunkin koalan kotimetsikkö menee raja-alueilla päällekkäin toisten koalojen kotimetsiköiden kanssa - mutta koalat pysyttelevät omissa puissaan, eivätkä tavallisesti vieraile naapurin kotipuissa. Tietty määrä puita voi elättää vain tietyn määrän koaloja, liikaväelle ei syötävää riitä.

Muut ravintopuut

Eukalyptuspuiden ohessa koalat käyttävät ravinnokseen ja suojakseen myös eräitä muitakin puulajeja.

Koala

Lisääntyminen

Koalan suojelua vaikeuttaa se, että laji lisääntyy hitaasti: se on sukukypsä vasta 3-4-vuotiaana. Yleensä koalat elävät yksin tai pikkuryhmissä, mutta lisääntymmisaikana uros kerää ympärilleen pienen haaremin, jota se suojelee vierailta uroksilta. Naaraan kantoaika on 30-35 vuorokautta. Tavallisesti syntyy vuosittain, vain yksi, kahden senttimetrin pituinen ja noin kuuden gramman painoinen poikanen. Poikanen on sokea ja sen korvat eivät ole vielä kehittyneet.

Naaraskoalalla on vatsan puolella pussi, jossa se kantaa poikasiaan. Alkuajat poikanen viettää kokonaan emon pussissa ja karvapeitteenkin se saa vasta puolivuotiaana. Ravinnokseen se ensimmäisen 6 - 7 kuukauden aikana nauttii vain emonsa maitoa.

Sen jälkeen poikanen oleskelee yhä piteneviä aikoja pussin ulkopuolella, ensin kuitenkin melkein jatkuvasti emon selkään tarrautuneena. Vieroitusaikana pienokainen saa ruoakseen emon syömää ja sen ruoansulatuskanavan kautta kulkenutta, osittain sulanutta ravintoa.

Poikanen itsenäistyy noin vuoden vanhana. Koalan keski-ikä luonnossa lienee noin kymmenen vuotta.

Koalojen määrä

Koalojen tarkkaa määrää ei voida tietää, mutta Australian Koala Foundation arvioi määräksi 43 000 - 80 000. Vuosittain 4 000 koalaa kuolee liikenteessä ja koirien tappamina.

Koala

Lähteet
Kodin suuri eläinkirja 4 - Weilin&Göös
IUCN
Australian Koala Foundation: Learn about Koalas