Laulava uudenguineankoira (Canis lupus halstromi) - New Guinea Singing Dog
    Uudessa Guineassa elää laulava villikoira, jonka tausta ulottuu melkein yhtä kauas kuin dingonkin, eli aikaan noin 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Silloin kivikauden ihmiset toivat mukanaan Uuteen Guineaan tämän koiran, joka sitten villiintyi ja elelee nyt Uuden Guinean rosoisilla ja mutkikkailla vuorilla ja tiheissä, trooppisissa metsissä. Ehkäpä alun alkaenkaan nämä villikoirat eivät ole olleet sillä tavalla domestikoituneita, kuten ovat tämän päivän koiramme. Ne on vain kesytetty ihmisen tarpeisiin. Koirat tuolloin liikkuivat ihmisten kanssa ja osallistuivat metsästykseen, mutta eivät varmaankaan olleet seurakoiria eivätkä lemmikkejä, vaikka elivätkin ihmisen seurassa.

    Laulava uudenguineankoira

    Suden alalaji koiran ja dingon lailla. Tiedeyhteisön huomio tähän koiraan kiinnittyi ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Sir Edward Halistrom kuljetti Papualta kaksi yksilöä Taronga-eläintarhaan, joka sijaitsee Sydneyssa Australiassa. Tällöin tätä villikoiraa pidettiin vielä omana lajinaan ja se sai tieteellisen nimen Canis hallstromi. Vuonna 1969 koira luokiteltiin uudelleen ja sen katsottiin olevan dingon tapaan villikoira, ihmisen kesyttämän koiran Canis familiaris alalaji. Nykyisin laulava uudenguineankoira sijoittuu tieteellisessä luokittelussa koiran ja dingon lailla suden alalajiksi. Se on hyvin omaperäinen ja primitiivinen villikoira, sillä ajalta 4000 vuotta ennen ajanlaskua aina 1950-luvulle saakka laulava uudenguineankoira on elänyt eristyksissä kaikista muista koiratyypeistä ja -roduista.

    Laulava uudenguineankoira

    Ominaisuuksia. Laulava uudenguineankoira on kooltaan pienempi, kuin dingo, joka sen kohdalla kuitenkin eittämättä tulee mieleen. Paljon samaakin näiden kahden ulkonäössä on. Jalostetuista rotukoirista villit koirat eroavat raateluhampaidensa suhteen, sillä ne ovat pidemmät, kuin rotukoirilla. Yksi eroista on myös se, että kiima-aikoja vuodessa laulavalla koiralla on vain yksi, kun niitä ihmisen jalostamilla koirilla on kaksi. Korvien liikuttelusta löytyy myös ero: siinä missä rotukoirat ja sudet taivuttelevat korviaan taaksepäin, taivuttelevat laulavat uudenguineankoirat korviaan joko eteen ja alas, tai sivuille ja alas, kuin "lentokoneen siipiä".

    Eksoottisessa ja henkeäsalpaavan kauniissa Uuden Guinean satumaisemassa, missä elää harvinaisia paratiisilintuja ja jättiperhosia, joiden siipien väli on jopa 28 cm - laulava koira eksoottisena lajina on kuin kotonaan. Nimensä se on saanut laulua muistuttavasta ulvonnastaan. Äänivalikoima on monipuolinen ja siihen kuuluu uikahduksia, lyhyitä haukahduksia ja vingahduksia.

    Villikoirat muodostavat oman ryhmittymänsä koiraeläinten heimossa. Kun niiden alkuperän selvittäminen on ongelmallista eikä niitä aina ole helppo selkeästi sijoittaa luokittelussakaan paikoilleen koiraeläimiin, niin ne jotenkin halutaan sivuuttaa. Niitä on tutkittukin varsin vähän. Ne jäävät johonkin välimaille: ne eivät ole alkuperäisiä villejä eläimiä ja lajeja eivätkä kesyihin koiriinkaan verrattavia. Jo käytetty nimitys paariakoira (paaria=hylkiö) kertoo omaa kieltään asenteista. Näitä muinaisajoilta tähän päivään säilyneitä aitoja villikoiria ei tule verrata niihin irtokoiriin eli nyky-paariakoiriin, joita vilistelee pitkin suurkaupunkien slummeja ja kaatopaikkoja. Aidoilla villikoirilla on kuitenkin oikein miellettynä oma tärkeä asemansa. Ne viestivät ihmisen historiasta, koiran historiasta ja kotikoiramme alkuperästä, samaten kuin myös laajemmin lajien sopeutumisesta ja evoluutiostakin.

    Lemmikkinä. Laulavia uudenguineankoiria on otettu jonkin verran myös ihmisen seuraan sekä tutkittaviksi että kotikoiriksi. Koira sopeutuu ihmisen seuraan hyvinkin, mutta vaatii erityisen kasvatuksen, joka edellyttää paljon tietoa yleensä koirista ja erityisesti tästä koirasta. Villikoirat ovat sopeutuneet selviämään luonnossa itsenäisesti omilla kyvyillään ja sopeutuminen ihmisen käskyihin on jotakin muuta. Villikoirien tapaan myös laulava uudenguineankoira on hyvä kiipeilijä, sillä se on tiheissä sademetsissä ja jyrkillä vuoren rinteillä tottunut kiipeilemään ja hyppimään peräti kuin kissa. Se on myös tehokas kaivaja. Pikkuaidat ja esteet eivät sitä pidättele ja jo perusluonteensa mukaisestikin se lähtee herkemmin irti päästessään omille teilleen, joten kiinnipitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Sillä tätä koiraa et ainakaan juosten saa koskaan kiinni. Kotikoiraksi kesytettynä laulava uudenguineankoira on vieraita kohtaan varautunut, mutta ei aggressiivinen ja puree mahdollisesti vain silloin, kun se kokee asemansa uhatuksi ja puolustautuu.


  • Villikoiria
    <-- Kennelit kotisivut kuvat

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva sivun yläreunassa Laulava uudenguineankoira San Diegon eläintarhassa Copyright whatadqr
    *Kuva toisena ja kolmantena ylhäältä Laulava uudenguineankoira Copyright Plato Spelunks
    *Kuva sivun alareunassa Laulava uudenguineankoira lemmikkinä sohvalla torkuilla Copyright robsimmon
    • *** www.tunturisusi.com ***