Susi Canis lupus

KOIRASUSI

Koirasusi ei ole susi eikä koira, vaan se on näiden kahden - suden (Canis lupus) ja koiran (Canis lupus familiaris) - jälkeläinen ja risteymä, eli hybridi. Ihan tavanomainen risteymä ei ole kyseessä, sillä ei ole kyse kahdesta eri lajista. Koira luokitellaan suden alalajiksi, joten on kyse lajin ja sen alalajin risteymästä.

Koiran ja suden kromosomistot ovat identtiset - ja koira ja susi lisääntyvät keskenään saaden lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Geneettinen tutkimus on osoittanut, että koira ja susi erkaantuivat toisistaan noin 100 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen nämä kaksi ovat lisääntyneet keskenään vain sattumanvaraisesti, mikä selittää suuret erot niiden olemuksessa ja käyttäytymisessä.

Koirasudesta on kyse silloinkin, kun se vanhempina eivät ole susi ja koira, vaan jotkut sen läheisistä esivanhemmista ovat olleet koira ja susi. Rotuopillisesti koirasutta voidaan pitää sekarotuisena koiranakin.

Koirasusia voi syntyä luonnossa niin, että susi ja koira kohtaavat, pariutuvat ja saavat jälkeläisiä. Eniten koirasusia nykyisin syntyy niin, että ihminen jalostustyöllä pyrkii aikaansaamaan koirasusia ja pariuttaa sutta ja koiraa. Koirarotuna tässä on käytetty jopa villakoiraa. Tavallisempaa on se, että koirasusien vanhemmista koira on kooltaan lähempänä suden kokoa.

Useimmiten susia risteytetään saksanpaimenkoirien, alaskanmalamuuttien tai siperianhuskyjen kanssa, jotta saataisiin jälkeläisiä, joissa olisi molempien hyvät ominaisuudet: suden kestävyys ja koiran koulutettavuus. Eskimot ovat risteyttäneet vetokoiriaan arktisten susien kanssa - näin on pyritty säilyttämään vetokoirakanta mahdollisimman karaistuneena ja työkykyisena.

Arktiset pystykorvat, huskyt muistuttavatkin ulkomuodoltaan ja usein väritykseltäänkin arktisia susia.

Koirasuden ja koiran eroja

Koirasusi vaatii kyllin suuren elinpiirin ja paljon virikkeitä, jotta se ei stressaannu ja ala käyttäytyä arvaamattomasti. Koiria ihminen on kasvattanut ja jalostanut vuosituhansien ajan ja niinpä eri koirarodut ovatkin sopeutuneet hyvin ihmisen seuraan ja mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. Koirasta saa itselleen myös vain seuralaisen ja lemmikin. Koirasudesta ei lemmikiksi ole. Koirasusissa on säilynyt enemmän susimaisia piirteitä - niissä on jäljellä enemmän petoeläintä ja sen mukaista aggressiivista käyttäytymistä, kuin koirissa. Aggressiivisuuden määrä koirasudessa liittyy siihen, kuinka paljon siinä on sutta ja kuinka paljon koiraa. Kaikkein aggressiivisimpia koirasusia saadaan, risteyttämällä sutta vaikkapa pittbullien taikka rotweilereitten kanssa.

Koirasusi eroaa käytökseltään koirasta myös siinä, ettei se juurikaan hauku. Ulvontaan se kuitenkin heti vastaa ulvonnalla. Koirasusi eroaa koirasta myöskin niin, että se liikkuu eri tavalla kuin koira - ja sen takimmaiset poskihampaat ovat korkeammat ja terävämmät kuin koiralla. Koirasusien ulkoisessa olemuksessa on suuria eroja. Hyvin usein koirasusi aikuisena voi olla kooltaan suurempi, kuin kumpikaan sen vanhemmista. Koirasusi voi näyttää samalta, kuin jokin sekarotuinen koira, mutta se voi muistuttaa myös sutta niin erehdyttävästi, että sen erottaminen sudesta on vaikeaa.

Koirasusi lauman jäsenenä

Sudet ovat hyvin hierarkisia eläimiä ja niillä on laumassaan hyvin tarkka arvojärjestys. Tämä sama piirre on havaittavissa myös koirasudessa. Nuoret susiyksilöt pyrkivät aika-ajoin tarkistamaan sijoittumistaan laumassa ja haastavat johtavassa asemassa olevia susia. Myös koirasudet voivat aika-ajoin pyrkiä oman laumansa, johon ihminen sen omistajana kuuluu, johtavaan asemaan. Tällainen käyttäytyminen on koirilta suurelta osaltaan kadonnut ja koirat eivät yhtä päättäväisesti ja niin usein pyri samaan. Koirasuden kasvattajalta vaaditaankin erityisiä taitoja ja intensiivistä otetta kasvatustyössään.

Saalistusvietti

Koirasudella on voimakkaampi saalistusvietti, kuin koiralla. Saalistusyrityksen voi laukaista naapurin pieni koira, taikka "saaliin lailla" ryntäilevä ja kiljuva lapsi, joten tämä tuo koirasuden pitämiseen oman riskitekijänsä. Koirasusi voi käyttäytyä arvaamattomasti, jos vaikkapa lapsi taikka lapsilauma syöksähtää yllättäen sen kimppuun. Asiantuntijat suosittavatkin, että alle 14-vuotiasta lasta ei koskaan saa päästää koirasuden läheisyyteen. Koirasusi on hyvin seuranhaluinen - ja sen yksinjättäminen voi tuoda mukanaan harmeja. Samoin uroskoirasusi voi tietyn ikävaiheen saavutettuaan olla vaarallinen naapuruston muille koirille. Koirasusi ei käsitä, että naapurin villakoira ei ole sille sopivaa riistaa.

Lähteet
Turun Sanomat
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000
Joan Palmer: Koirat
Giorgio Andreoli: Me koirat - Tammi
Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton: Dogs - Their Fossil Relatives & Evolutionary History

Suhtautuminen koirasuteen meillä ja muualla

Ihan kuten on suhtautuminen susiin hyvin kaksijakoista ja ristiriitaista - niin sitä samaa se on myös koirasusien kohdalla. Jotkut ihmiset mielisivät suuresti saada omakseen koirasuden. Useat asiantuntijatahot vastustavat koirasusia ja ovat sitä mieltä, että niiden pito pitäisi meillä kokonaan kieltää. Koirasusien määrää maassamme ei tiedä kukaan, mutta niitä arvioidaan olevan täällä ainakin yli 200.

Euroopassa koirasusien pito on useissa maissa lailla kielletty taikka sen omistamiselle on asetettu rajoituksia.

Kaarina Kauhala ja Erkki Pulliainen vastustavat

Koiraeläimiä tutkivan Kaarina Kauhalan mukaan ne, jotka haluavat susia tai koirasusia lemmikeiksi, haluavat palata noin 14 000 vuotta ajassa taaksepäin. He unohtavat, että tuhansien vuosien kuluessa sudesta jalostettiin kesy eläin, joka vain äärimmäisen harvoin on ihmiselle vaarallinen. Ei ole mitään syytä palata taas alkuun ja ottaa villieläimiä lemmikeiksi. Suomessa se on sitä paitsi kiellettyä. Kansainvälinen Luonnonsuojeluliitto (IUCN) suosittaa, että koirasusien kasvatus ja pito lemmikkeinä kiellettäisiin. Paitsi, että ne ovat vaarallisia, ne vaikuttavat myös asenteisiin sutta kohtaan. Kun koirasudet hyökkäävät ihmisten kimppuun, asenteet susia kohtaan kääntyvät vielä aiempaakin kielteisemmiksi ja suden suojelu vaikeutuu. Lisäksi luontoon palanneet koirasudet risteytyvät susien kanssa ja uhkaavat näin ollen suden perimän säilymistä puhtaana.

Susitutkija Erkki Pulliaisen mielestä koirasusien suosiossa on kysymys sairaasta ilmiöstä. - Tulemme hyvin toimeen ilman koirasutta, joka ei ole eläinlaji, eikä yhtään mitään muutakaan. Koiran ja suden käyttäytymistä voi ennakoida, mutta koirasusien ei, sillä ne ovat täysin arvaamattomia. Temperamentti samassa pentueessa voi vaihdella rajattomasti ylivilkkaasta apaattiseen, hän sanoo.

Kennelliitto myös vastustaa koirasusia

Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry. on esittänyt syksyllä vuonna 2006 maa- ja metsätalousministeriölle koirasusien kieltämistä. Kennelliitto esittää, että koiran ja suden risteyttäminen ja näiden jälkeläisten risteyttäminen, risteymien maahantuonti, risteytymien kasvattaminen, risteytymien pitäminen lemmikkeinä ja risteytymien vapauttaminen luontoon kiellettäisiin lailla. Kennelliitto perustelee lausuntoaan mm. sillä, että puhdasrotuisten koirien jalostukseen ei ole tarvetta käyttää sutta. Lisäksi koiran ja suden risteymä edellyttää ohjaajaltaan huomattavasti vaativampia kouluttajantaitoja kuin koiran kouluttaminen. On erittäin suuri riski, ettei risteymästä tule ohjaajansa hallinnassa oleva eläin, jolloin se on turvallisuusriski ympäristölleen.

Kennelliiton tavoitteena on edistää mm. sekä koirarotujen luonteiden kehittymistä edelleen yhteiskuntakelpoisemmiksi, että yleisen koiramyönteisyyden lisäämistä yhteiskunnassa - ja näitä tavoitteita koirasusi-risteymät eivät edistä.

Yhdysvallat - koirasusien luvattu maa

Erityisesti USA on ollut ainakin viime aikoihin asti koirasusien luvattu maa. Siellä arvellaan elävän noin 300 000 rekisteröityä ja 700 000 rekisteröimätöntä koirasutta. Koirasusien aikaansaamat ongelmat ovat johtaneet siihen, että useissa osavaltioissa niiden pito on kielletty. Vuosien 1979 ja 1998 välisenä aikana koirasusi hyökkäsi kohtalokkain seurauksin ihmisen kimppuun Yhdysvalloissa 14 kertaa. Yhdysvalloissa on perustettu koirasusien hoitolaitoksia, joissa niitä on kaikessa hiljaisuudessa pyritty myös lopettamaan.

Hyvin tavallista Yhdysvalloissa on se, että ongelmien vuoksi koirasudesta yritetään päästä eroon ja sille haetaan uutta sijoituspaikkaa ja kotia. Tacoma, ylimmässä kuvassa, on juuri yksi näistä uutta kotia vuonna 2001 hakeneista koirasusista. Tacoman kuvia levitettiin lukuisiin rescue-keskuksiin siinä toivossa, että joku haluaisi sen omakseen.

SUSIMAISIA KOIRAROTUJA

Siperianhusky ja alaskanmalamuutti

Olemukseltaan susimaisia koiria on siperianhusky, ja etenkin sen Old line-linja. Kuitenkin myös siperianhusky on, kuten se on ollut vuosisatoja, puhdasrotuinen koira, ei villi, risteytetty puolisusi, vaikka se kuuluukin alkukantaisimpiin rotuihin. Susimaisia koirarotuja on myös alaskanmalamuutti. Jos sutta ja alaskanmalamuuttia tarkastelee kauempaa, on niiden erottaminen toisistaan sangen hankalaa - jos ne tässä teoreettisessa tarkastelutilanteessa olisi asetettu vierekkäin.

Saarloos wolfhond - italiansusikoira - ceskoslovensky vlcak

Koiran ja suden risteymistä on jalostettu kolme koirarotua: Hollannissa saarloos wolfhond, Italiassa italiansusikoira eli lupo italiano ja Tšekkoslovakiassa ceskoslovensky vlcak, kuva yllä. Kaikissa roduissa taustalla on saksanpaimenkoira ja susi.

*Ceskoslovensky vlcak kuva Copyright © World of Czechoslovakian Wolfdogs

Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Ylin kuva koirasusi Tacoma Copyright Cynr