|
KOJOOTTI (Canis latrans)
Kojootit ovat olennainen osa länttä ja Amerikkaa. Mitäpä olisivat preeriat illan pimetessä ilman suurten kojoottilaumojen kimakkaa ulvontaa ja haukkua! Kojoottilaumoissa etenkin alfa-urokset ulvovat toisten laumojen alfauroksille. Kojootit tunnistavat toisten kojoottien ulvonnan ja viestivät toisilleen kaikkea sitä, minkä merkitystä me sitä kuulevat ihmiset voimme vain arvailla. Kojootit liikuskelevat läpi vuorokauden, vaikkakin ovat vilkkaimmillaan hämärän hetkillä - varhain aamulla ja illan laskeutuessa. Superkojootti "Intiaanitarujen kuolematon petkuttaja" kojootti elää ja voi hyvin Amerikassa. Kojoottien kokonaismäärä on 5 - 6 miljoonaa yksilöä. Kojoottikanta kukoistaa, vakka kojootteja metsästetään ja tapetaan massoittain. Sadan vuoden ajan kojootteja on tapettu asein, ansoin ja myrkyin. Puoli miljoonaa kojoottia, eli yksi aina minuutin kuluttua, menettää nykyisin henkensä tässä tappotouhussa. Järjestetään oikein kilpailuja, joissa ampujat yrittävät ampua mahdollisimman monta kojoottia. Useat sadat kojootit menettävät henkensä näissä järjettömissä ampumakisoissa parin päivän aikana. Mitä enemmän kojootteja tapetaan, sitä tehokkaammin lisääntyvät ja selviytyvät jäljelle jäävät. Sillä jäljelle jääville jää enemmän ja riittävästi ravintoa ja emot tuottavat jälkeläisilleen runsaammin maitoa. Kojootteja riittääkin Amerikassa kolme jokaiselle neliökilometrille. Ihmisen ahdistelemana kojootista kehittyy "superkojootti" ja se oppii selviytymään yhä monimuotoisemmin ja tehokkaammin. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla kojootti Canis latrans - Copyright NoIdentity |
|
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva kojootti Canis latrans - Copyright matt knoth 
Levinneisyys Kojootti elää Pohjois-Amerikassa, jossa sitä tavataan aina Uudesta Meksikosta Alaskaan - Meksikon etelärajalta Hudsonin lahdelle asti. Kojootti ei suinkaan asustele vain preerioilla, vaan sitä tavataan myös yli 3000 metrin korkeudesta vuorilta ja sankoista metsistä. Kojootit ovat sopeutuneet myös liikuskelemaan estoitta kaupunkien ja taajamien piha-alueilla, kaatopaikoilla ja roskapöntöillä. Pihalla oleva pieni lemmikkieläin voi tällöin olla vaarassa jäädä kojootin suihin. Jokin saksanpaimenkoiran kokoinen koira voi puolestaan olla vaara kojootille. Kojootit voivat liikuskella yksin taikka pareittain. Ne elävät myös järjestäytyneinä laumoina susien tapaan - ja laumaa johtavan alfa-parin liittokin on susien tapaan elinikäinen. |
Ravinto
Jos kojootti ei löydä ravinnokseen jäniksiä, hiiriä, myyriä, kaloja taikka lintuja - niin hyvin sille maistuvat silloin myöskin marjat ja hedelmät. Kojootit ovat kuitenkin lihansyöjiä ensisijaisesti ja 90 % niiden ravinnosta on muita nisäkkäitä. Niiden menestystä ja runsasta levinneisyyttä on edistänyt kuitenkin se, että ne kykenevät syömään melkeinpä kaikkea, mitä vain ajatella voi. Kojooteista on hyötyä ja joskus harmiakin Syy kojoottivihaan piilee siinä, että kojootti on vaaraksi karjankasvattajille ja etenkin lampureille. Lammas on helppo ja täysin puolustuskyvytön saalis kojootille. Aidat eivät kojoottia pidättele. Joku lampaankasvattaja on käyttänyt hyvällä menestyksellä lampaidensa vartijoina aaseja ja laamoja, jotka lammaslauman mukana kulkiessaan pitävät kojootit loitolla. Myöskään metsästäjät eivät pidä kojootista, sillä se saalistaa samoja hirvieläimiä metsästäjien kanssa. Kojoottien saalisnisäkkäät eivät ole vain pieniä. Ihmisen ohella kojootin paha vihollinen on susi. Yksi syy siihen, että kojootti on kyennyt levittäytymään niin tehokkaasti Amerikan mantereelle on se, että sen luontainen vihollinen susi on suurilta alueilta tapettu sukupuuttoon. Yellowstonen kansallispuistossa ei ollut 60 vuoteen susia ja kojootit saivat elellä siellä rauhassa ja kojoottiherroiksi. Nyt sutta on puistoon palautettu ja paikoin sudet ovat tappaneet jo puolet kojooteista. Kojootti juoksee nopeasti ja jaksaa juosta pitkään, kuten susikin - mutta sillä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä pakosalle silloin, kun sen kannoilla on susilauma. Kojooteista on myös suoranaista hyötyä. Jos kojootit olisivat pois, räjähtäisi myyräkanta valtavaan kasvuun. Kojootit ovat tehokkaita myyräkannan kurissa pitäjiä. Amerikan mäyrille kojooteista on myös hyötyä, sillä mäyrät ja kojootit ovat oppineet saalistamaan yhdessä. Mäyrä kaivaa maata nopeammin ja tehokkaammin kuin kojootti - kojootti puolestaan kuulee paremmin jyrsijän liikkeet maan alla. Kumppanuus on hyödyksi kummallekin. Joskus vain kojootti "ei pidä omaa puoltaan sopimuksesta" - ja ehtii nappaamaan yhteisesti etsityn saaliin. |
|
Ominaisuuksia
Kojootti eli preeriasusi on kooltaan sutta pienempi, mutta kettua selkeästi suurempi ja sillä on hyvin tuuhea häntä, kuin ketulla. Painoa kojootilla on 11 - 21 kg. Ruumiin pituus 70 - 97 cm ja hännän 30 - 38. Hartiakorkeus on 45 - 53 cm. Kojootit eivät ole susien lailla käyttäytymisessään rohkeita - ne väistävät kaikkea ja ovat varovaisia. Tarvittaessa kojootit juoksevat hyvin lujaa ja voivat saavuttaa suunnilleen saman nopeuden kuin susi, noin 65 km tunnissa. Neljän metrin loikat myös onnistuvat. Kuulo- ja hajuaisti ovat tarkat ja herkät, kuulemista auttavat suuret pystykorvat - näkö ei ole yhtä hyvä. Kojootit tappoivat ihmisen Hyvin harvinainen ja traaginen tapaus koettiin syksyllä 2009 Cape Brentonin kansallispuistossa Kanadassa. Kaksi äärimmäisen aggressiivista kojoottia hyökkäsi yksin puistossa liikkuneen, lupaavan nuoren muusikon, 19-vuotiaan Taylor Mitchellin kimppuun. Mitchell lennätettiin sairaalaan, jossa hän kuoli kojoottihyökkäyksessä saamiinsa vammoihin. Kanadan ratsupoliisin asiantuntijoiden mukaan on erittäin harvinaista, että kojootit iskevät ihmisen kimppuun. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla, kojootti Canis latrans - Copyright matt knoth |
|
Lisääntyminen
Raskaus kestää 60 - 63 vuorokautta ja pentuja putkahtaa aikanaan 1 - 19, keskimäärin kuitenkin 6 - 7. Pentujen syntymäpaino on 250 grammaa. 10 päivää syntymän jälkeen pentujen silmät avautuvat ja painoakin on kertynyt jo puoli kiloa lisää. Lurppakorvat alkavat samalla kohota pystyyn aikuisten kojoottien korvien tyyliin. Jo hyvin pieninä, ensimmäisiä kertoja pesäluolasta ulos tunkiessaan - alkavat kojootin pennut suu ammollaan pitää kovaa ääntä ja ulvonnan yritystä. Aikuisinahan kojootit ovat varsin äänekkäitä eläjiä. Emo imettää pentuja pesässä ensimmäiset 4 viikkoa. Urospennut lähtevät omille teilleen pesäluolasta jo 6 - 9 kuukauden iässä. Sukukypsyys saavutetaan 12 kuukauden iässä. Kojootti voi lisääntyä koiran ja myös suden kanssa. 
Lähteet Amu: Suden ja kojootin suhteista Animal Diversity Web Desert USA The U.S. Fish and Wildlife Service Smithsonian Institution Huffington Post: Taylor Mitchell, Singer-Songwriter, Killed By Coyotes On Hike In Canadian Park Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kaikki sivun kuvat, kojootti Canis latrans, paitsi ylin, toiseksi ylin ja alin - Copyright matt knoth *Ylin kuva kojootti Canis latrans - Copyright NoIdentity *Toiseksi ylin kuva kojootti Canis latrans - Copyright SigmaEye *Alin kuva kojootti Canis latrans - Copyright Jim Nix / Nomadic Pursuits *Levinneisyyskartta kojootti Canis latrans - Copyright Nordelch |
Suden ja kojootin suhteista
Sutta pidetään hyvin usein kojoottien vihollisena - hyökkääväthän ne usein näkemiensä kojoottien kimppuun. Yellowstonestakin susien siirtoistutusten myötä kuoli puolet kansallispuiston kojooteista. Tosiasiassa kojootit hyötyvät susista, mutta sudet eivät niistä. Susien saaliseläinten haaskat ovat talvisin kojooteille tärkeä ravintovara, vaikka susien jättämää haaskaa syödessään kojootti voikin joutua niiden hampaisiin. Sudet myös kontrolloivat kojoottikantoja piteän ne sopivan kokoisina. Susien häviämisen takia kojootteja on alkanut olla niin paljon, että ne ovat jo päässeet leviämään uusille alueille, joilla ne saattavat uhata muita lajeja. Ennen harmaasusikatoa esim. punasusien elinalueilla ei ollut kojootteja, mutta nyt on - ja kojootit uhkaavat puhdasveristen punasusien säilymistä risteytymällä niiden kanssa. Pohjois-Amerikassa susilla on tärkeä merkitys kojoottien kannan säätelijänä. Ihmisten harjoittama kojootinmetsästys on julmaa ja lisäksi täysin tehotonta. Vain susi pystyy pitämään kojoottien määrän ekosysteemin kannalta sopivana. Suden ansiosta kojootti on myös tehokas lisääntyjä. Sillä kun sudet tappavat kojootteja, niin lajin säilymisen ehto on tehokas lisääntyminen, jotta sudet ehtisi tappaa kaikkia kojootteja. Mutta nyt luonnon tasapaino on järkkynyt - susi on kadonnut Yhdysvalloista lähes kokonaan ja kojoottien määrä kasvaa kasvamistaan. Myös ihminen on toimillaan saanut ne lisääntymään tehokkaammin. Jos susi olisi kadonnut myös Kanadasta, ilmeisesti kojootteja olisi sielläkin, koko tuon suuren maa-alan laajuudelta. Harmaasusi ja kojootti voivat myös risteytyä, mutta sitä ei koskaan tapahdu luonnossa. Suden ja kojootin risteymiä on vain tarhaoloissa. Jos susilauma näkee kojootin syömässä niiden kaataman saaliseläimen haaskaa, ne hyökkäävät rosvon kimppuun. Joskus kojootti selviää susista, joskus ei. Jos kojootteja on useampia ja susia vain yksi, kojootit pystyvät puolustautumaan. Ehkä nämä lajit tuntevat voimakasta vastenmielisyyttä toisiaan kohtaan, mutta ne elävät silti harmoniassa. 
|
|
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira * Andienkettu * Atamarankettu * Bengalinkettu * Brasiliankettu * Darwininkettu * Dingo * Eteläafrikankettu * Etiopiansusi * Falklandinkoira * Fennekki * Harjasusi * Harmaakettu * Hiekkakettu * Isoandienkettu * Juovasakaali * Kaliforniankettu * Kettu * Kit fox * Kojootti * Korsakki * Korvakoira * Kultasakaali * Laulava uudenguineankoira * Mustatäpläkettu * Naali * Pampakettu * Preeriakettu * Punasusi * Ravustajakoira * Sahelinkettu * Savannikoira * Suokoira * Supikoira * Susi * Tiibetinkettu * Vaippasakaali * Viidakkosusi * |