|
| Pikku susi: "Niin äiti?!" |
Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva - Copyright Tambako the Jaguar |
PERUSTIETOJA SUDESTA Suuri petoeläin Nisäkkäiden luokkaan kuuluvassa koiraläinten heimossa Canidae on yhteensä 14 sukua ja 35 lajia. Tämän heimon suurikokoisin jäsen on susi (Canis lupus). Susi on samalla yksi neljästä suurpedostamme - karhun, ilveksen ja ahman kera. Suden paino ja koko maailman laajuisesti vaihtelee suurestikin sen maantieteellisen esiintymisalueen mukaisesti, pyrkien kasvamaan suuremmaksi sen mukaan, mitä pohjoisempana susi elää. Uros on susissa naarasta kookkaampi. Koira on läheisin sukulainen Susi on koiraeläinten heimossa yksi koirien sukuun (Canis) kuuluvista lajeista. Tämän suvun lajeja ovat suden lisäksi sakaalit ja kojootit, punasusi ja etiopiansusi - sekä vielä alalajeista dingo ja laulava uudenguineankoira. Suden lähin sukulainen on kuitenkin ihmisen seuralaisekseen sudesta kesyttämä koira (Canis l. familiaris). Kaukaisempaa sukua ovat sen sijaan myös koiraeläinten heimoon kuuluvat, Suomessa tavattavat kettu, naali ja supikoira.
Euraasiansusi Susi (Canis lupus) Linnaeus, 1758. Meidän sutemme on suden kantamuoto, tarkemmin (Canis lupus lupus) euraasiansusi, jonka levinneisyysalue ulottuu läpi koko Euraasian. Sen levinneisyysalue on laajempi, kuin minkään muun suden alalajin. (Katso levinneisyydestä tarkemmin euraasiansusi-sivulta). 
Turkki ja häntä Turkin väri voi vaihdella huomattavasti: harmaasta harmaanruskeaan, punertavan kellanruskeasta likaisenkellertävään ja valkoisesta mustaan. Turkissa voi olla runsas värien kirjo taikka se voi olla yksivärinen, valkoinen taikka musta. Suomessa suden yleisväri on kellertävänharmaa - mustaa peitinkarvaa esiintyy etuselässä, hartioissa ja hännän kärjessä. Vatsapuoli on vaaleampi. Jalkojen pohjaväri on harmaa, etujalkojen etupuolella voi olla musta juova. Väritys vaihtelee jonkin verran vuodenaikojenkin mukaan ja erityisesti kesäturkki on punertavampi tai ruosteenruskeaan vivahtava. Vatsapuolella väri on yleensä vaaleampaa, usein valkoista. Turkki on kaksiosainen: pinnassa ovat peitinkarvat, ihoa vasten on aluskarva eli pohjavilla. Peitinkarva suojaa sateilta ja lialta, pohjavilla eristää ja lämmittää. Pohjois-Amerikan susilla on pääsääntöisesti pidempi ja kutrikkaampi peitinkarva, kuin Euraasian susilla. Susilla on talvi- ja kesäturkki. Talviturkissa on päällä peitinkarvaa, jolla pituutta hieman alle 13 cm eli viitisen tuumaa. Pohjavillan paksuus 6-7 cm eli lähes kaksi ja puoli tuumaa. Mitä pohjoisemmassa susi elää, sitä tuuhakampi talviturkki sillä on. Kesäturkkiin siirtyessään susi hankaa itseään puuta tms. vasten, jolloinka pohjavilla tukkoina irtoaa. Naaraat pyrkivät pitämään talviturkkinsa uroksia pidempään. Vanhenevilla susilla turkin väri saa enemmän harmaata sävyä. Häntä roikkuu usein suorana alas. Häntä on tärkeä väline susien keskinäisessä viestinnässä. |
Erottaminen koirasta
Suden erottaminen koirasta voi olla tietyissä olosuhteissa vaikeaa. Koirasta poiketen suden häntä riippuu yleensä suorana ja silmät ovat vinot. Suden uloste Suden uloste poikkeaa koiran ulosteesta: suden uloste on tumma ja haisee voimakkaasti. Suden ulosteet ovat pötkömäisiä (paksuus 2,5-3 cm) ja erittäin voimakkaan hajuisia. Hajun voi erottaa esim. metsäautotiellä kymmenien metrien päähän. Ulosteessa on yleensä karvoja ja luunpaloja. Ulosteen tumma väri selittyy liharavinnon sisältämällä verellä. Varvasastujan tassut ja jäljet Susi on varvasastuja. Varvasastunta tekee siitä ketterän, mikä on tärkeää silloin, kun käydään suurikokoisen saaliseläimen kimppuun. Suden jäljet muistuttavat suuren koiran jälkiä. Ison koiran ja suden jälkiä on erittäin vaikea erottaa toisistaan. Suden etutassut ovat takatassuja kookkaampia. Niinpä koiraeläimille tyypillisesti suden etukäpälän jäljet (10-11 cm) ovat suuremmat kuin takatassun (9-10 cm). Suden jälkiä mitatessa kynsiä ei oteta mittaukseen mukaan. (Katso tassunjäljistä tarkemmin tassunjälki-sivulta). Varpaat Sudella on takajalassaan neljä varvasta ja etujalassa viisi. Suden etujaloissa viides varvas (vastaa peukaloa) on surkastunut kannukseksi - ja siinä on kannuskynsi. Raajan sisäpuolella, maanpinnan yläpuolella sijaitsevaa surkastunutta varvasta kutsutaan kannukseksi. Siinä voi olla yksi taikka kaksi kynttä. Sudella kannuskynsiä etujalassa on yksi. Kannukset voivat olla sudelle tärkeitä hankalassa maastossa liikuttaessa ja vaikkapa kiivetessä. Kirsu ja korvat Sudella on musta, taikka tumma kirsu ja pienet ulokkeet, esim. korvat, ettei lämmönhukka olisi liian suuri. (Katso korvista tarkemmin aistit-sivulta). Ikä Sudet voivat saavuttaa luonnossa 13 vuoden iän - tarhassa 15. Meillä on tavattu luonnosta vanhimpana 11 vuotta vanha yksilö Lieksassa vuonna 1997. Tavallisin saavutettu ikä on 5 - 6 vuotta. (Katso ikäjakaumista tarkemmin lisääntymis-sivulta). 
Susi ja kojootti. Museossa esillä olevien täytettyjen suden ja kojootin kokoerot näkyvät tässä kuvassa hyvin. Lähteet Norberg, H., Kojola, I. & Härkönen, S. 2010: Petovahinkojen tunnistamisopas. – Metsästäjäin Keskusjärjestö, Keski-Suomen Painotuote Oy, Äänekoski. Erämaan symboli "Susi on erämaan symboli. Erämaa ilman sutta ei ole todellinen erämaa". Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva sudesta ja kojootista Copyright Travis S. *Kuva hyppäävästä sudesta Copyright ucumari *Ylin susikuva Copyright Kamia the Wolf |
|
| Susipari |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Tambako the Jaguar |
| *** www.tunturisusi.com *** |