|
|
|
PERUSTIETOJA SUDESTA
Suuri petoeläin
Nisäkkäiden luokkaan kuuluvassa
koiraläinten heimossa Canidae on yhteensä 14 sukua ja 35 lajia. Tämän heimon
suurikokoisin jäsen on susi (Canis lupus).
Susi on samalla yksi neljästä suurpedostamme - karhun, ilveksen
ja ahman kera.
Suden paino ja koko maailman laajuisesti vaihtelee suurestikin sen maantieteellisen esiintymisalueen
mukaisesti, pyrkien kasvamaan suuremmaksi sen mukaan,
mitä pohjoisempana susi elää. Uros on susissa
naarasta kookkaampi.
Koira on läheisin sukulainen
Susi on koiraeläinten heimossa yksi koirien sukuun (Canis) kuuluvista
lajeista. Tämän suvun lajeja ovat suden lisäksi sakaalit ja kojootit, punasusi ja etiopiansusi -
sekä vielä alalajeista dingo ja laulava uudenguineankoira.
Suden lähin sukulainen on kuitenkin ihmisen seuralaisekseen
sudesta kesyttämä koira (Canis l. familiaris).
Kaukaisempaa sukua ovat sen sijaan myös koiraeläinten
heimoon kuuluvat, Suomessa tavattavat kettu, naali ja supikoira.
|
|
Susi Suomessa
|
Muut suden alalajit
|
|
Paino
|
Suurimmat Suomessa kaadetut sudet ovat olleet
yli 60-kiloisia, mutta painot vaihtelevat paljon. Urossudet
painavat Suomessa keskimäärin 45-50 kg (vaihtelu
30-65 kg) ja naarassudet 30-40 kg (vaihtelu 20-45 kg).
|
Alalajeista kevein arabiansusi-naaras voi painaa vain 10 kg.
Pohjois-Amerikassa elävät sudet saattavat painaa jopa 80
kiloa.
Amerikan painavin yksilö, kaadettu arktinen susi painoi 175 paunaa eli 79,3 kg
Alaskassa vuonna 1939.
|
|
Ruumiin pituus
|
90 - 140 cm
|
|
|
Pituus kuonon päästä hännän päähän
|
130 - 200 cm
|
|
|
Hartiakorkeus
|
70 - 90 cm
|
|
|
Hännän pituus
|
30 - 50 cm
Kärkikarvoineen pisimmillään 65 cm.
|
|
|
Korvien pituus
|
10,5 – 12 cm
|
|
Euraasiansusi
Susi (Canis lupus) Linnaeus, 1758. Meidän sutemme on suden
kantamuoto, tarkemmin (Canis lupus lupus) euraasiansusi, jonka
levinneisyysalue ulottuu läpi koko Euraasian. Sen levinneisyysalue on
laajempi, kuin minkään muun suden alalajin. (Katso levinneisyydestä
tarkemmin euraasiansusi-sivulta).
Turkki ja häntä
Turkin väri voi vaihdella huomattavasti: harmaasta harmaanruskeaan,
punertavan kellanruskeasta likaisenkellertävään ja
valkoisesta mustaan. Turkissa voi olla runsas värien kirjo taikka se voi olla yksivärinen,
valkoinen taikka musta.
Suomessa suden yleisväri on kellertävänharmaa - mustaa peitinkarvaa esiintyy etuselässä,
hartioissa ja hännän kärjessä. Vatsapuoli on vaaleampi. Jalkojen pohjaväri on harmaa,
etujalkojen etupuolella voi olla musta juova. Väritys vaihtelee jonkin verran
vuodenaikojenkin mukaan ja erityisesti kesäturkki on punertavampi tai ruosteenruskeaan
vivahtava. Vatsapuolella väri on yleensä vaaleampaa, usein valkoista.
Turkki on kaksiosainen: pinnassa ovat peitinkarvat, ihoa vasten on aluskarva
eli pohjavilla. Peitinkarva suojaa sateilta ja lialta, pohjavilla eristää
ja lämmittää.
Pohjois-Amerikan susilla on pääsääntöisesti pidempi ja kutrikkaampi
peitinkarva, kuin Euraasian susilla.
Susilla on talvi- ja kesäturkki. Talviturkissa on päällä peitinkarvaa,
jolla pituutta hieman alle 13 cm eli viitisen tuumaa. Pohjavillan
paksuus 6-7 cm eli lähes kaksi ja puoli tuumaa. Mitä pohjoisemmassa susi elää,
sitä tuuhakampi talviturkki sillä on.
Kesäturkkiin siirtyessään susi hankaa itseään puuta tms.
vasten, jolloinka pohjavilla tukkoina irtoaa. Naaraat pyrkivät pitämään talviturkkinsa
uroksia pidempään. Vanhenevilla susilla turkin väri saa enemmän harmaata sävyä.
Häntä roikkuu usein suorana alas. Häntä on tärkeä väline susien keskinäisessä viestinnässä.
Erottaminen koirasta
Suden erottaminen koirasta voi olla tietyissä olosuhteissa
vaikeaa. Koirasta poiketen suden häntä riippuu yleensä
suorana ja silmät ovat vinot.
Suden uloste
Suden uloste poikkeaa koiran ulosteesta:
suden uloste on tumma ja haisee voimakkaasti.
Suden ulosteet ovat pötkömäisiä (paksuus 2,5-3 cm) ja
erittäin voimakkaan hajuisia. Hajun voi erottaa esim.
metsäautotiellä kymmenien metrien päähän. Ulosteessa
on yleensä karvoja ja luunpaloja. Ulosteen tumma väri
selittyy liharavinnon sisältämällä verellä.
Varvasastujan tassut ja jäljet
Susi on varvasastuja. Varvasastunta tekee siitä ketterän, mikä on tärkeää
silloin, kun käydään suurikokoisen saaliseläimen kimppuun.
Suden jäljet muistuttavat suuren koiran jälkiä.
Ison koiran ja suden jälkiä on erittäin
vaikea erottaa toisistaan.
Suden etutassut ovat takatassuja kookkaampia.
Niinpä koiraeläimille tyypillisesti suden etukäpälän jäljet
(10-11 cm) ovat suuremmat kuin takatassun (9-10 cm). Suden jälkiä mitatessa kynsiä
ei oteta mittaukseen mukaan. (Katso tassunjäljistä tarkemmin
tassunjälki-sivulta).
Varpaat
Sudella on takajalassaan
neljä varvasta ja etujalassa viisi. Suden etujaloissa viides varvas (vastaa peukaloa) on
surkastunut kannukseksi - ja siinä on kannuskynsi.
Raajan sisäpuolella, maanpinnan yläpuolella sijaitsevaa surkastunutta
varvasta kutsutaan kannukseksi. Siinä voi olla yksi taikka kaksi kynttä.
Sudella kannuskynsiä etujalassa on yksi. Kannukset voivat olla sudelle
tärkeitä hankalassa maastossa liikuttaessa ja vaikkapa kiivetessä.
Kirsu ja korvat
Sudella on musta, taikka tumma kirsu ja pienet ulokkeet, esim. korvat, ettei
lämmönhukka olisi liian suuri.
(Katso korvista tarkemmin
aistit-sivulta).
Ikä
Sudet voivat saavuttaa luonnossa 13 vuoden iän - tarhassa
15. Meillä on tavattu luonnosta
vanhimpana 11 vuotta vanha yksilö Lieksassa vuonna 1997. Tavallisin saavutettu ikä
on 5 - 6 vuotta. (Katso ikäjakaumista tarkemmin
lisääntymis-sivulta).
Susi ja kojootti. Museossa esillä olevien täytettyjen suden ja kojootin kokoerot
näkyvät tässä kuvassa hyvin.
Lähteet
Norberg, H., Kojola, I. & Härkönen, S. 2010: Petovahinkojen
tunnistamisopas. – Metsästäjäin Keskusjärjestö, Keski-Suomen
Painotuote Oy, Äänekoski.
Erämaan symboli
"Susi on erämaan symboli. Erämaa ilman sutta ei ole todellinen erämaa".
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Kuva sudesta ja kojootista Copyright
Travis S.
*Kuva hyppäävästä sudesta Copyright
ucumari
*Ylin susikuva Copyright
Kamia the Wolf
|
|
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.
Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|
