Tunturisuden sivut
Olen Kapu-Kaappari
BUKANIEERIT

Karibian meren tietynlaisen taustan omaavista merirosvoista ja rikollisista käytettiin nimitystä bukanieeri. Bukanieerien aikakausi alkoi vuoden 1630 tienoilla, jolloin he saivat Tortugan pysyvästi hallintaansa - ja se kesti aina Karibian merirosvokauden päättymiseen, noin vuoteen 1730. Ihan alkuperäisimmät bukanieerit olivat taustaltaan metsästäjiä, häränpyytäjiä - jotka villikarjahärkien huvetessa löysivät itselleen uuden, tuottoisamman työn merirosvouksesta.

Heyyy täältä tullaan!

Bukanieerien alkutaival - merirosvolaivasto syntyy

Kun viljelijät ja metsästäjät Hispaniolassa ja sen lähisaarilla havaitsivat, miten helppoa espanjalaisten ryöstäminen oli, he jättivät siinä paikassa metsästyksen ja puurtamisen pelloilla ja aloittivat pyrkimykset päästä laivan omistajiksi. Sillä laivaa tarvittiin espanjalaisten jahtaamiseen. Ensi töikseen he onnistuivat Gabo d'Alvarezin luona ryöstämään joitakin espanjalaisia, nahka- ja tupakkalastissa olevia parkkeja, jotka olivat matkalla Havannaan.

Nämä saaliinsa he kiirehtivät vaihtamaan rahaksi Tortugalle, jossa halukkaita ostajia edullisin hinnoin oli kaiken aikaa satamaan saapuvissa kauppiaissa. Jossakin välissä he möivät maaosuutensa ja näin saamillaan varoilla he saattoivat ostaa lisää ruutia, lyijyä ja välttämättömiä varastoja. Tämän jälkeen he lähtivät jälleen merelle ja suuntasivat kurssinsa Uuden Espanjan lahteen sekä Gampechan lahteen, missä espanjalaiset laivat kävivät vilkasta kauppaa. Jo muutaman kuukauden kuluttua he olivat jälleen Tortugassa.

He olivat kaapanneet kaksi Caracasiin matkalla ollutta hopealastia kuljettanutta laivaa. Pian he sitten lähtivät taas liikkeelle näillä kahdella laivalla, eikä kestänyt kahtakaan vuotta kun merirosvojen laivasto oli kasvanut 20 laivan suuruiseksi. Espanjalaiset katsoivat välttämättömäksi varustaa fregatteja laivojensa suojaksi ja taisteluun merirosvoja vastaan.

Bukanieerien kirjavuus

Alkuperäiset bukanieerit olivat tietyillä saarilla eläviä metsästäjiä, mutta pian heidän joukkonsa alkoi kirjavoitua. Bukanieerien mukaan tunki siirtokuntien maanpakolaisia, karkureita, haaksirikkojen ja kaappausten uhreja - mutta myös laivanrakentajia, maanviljelijöitä ja merimiehiä - kaikkea sitä sekalaista väkeä, jota Euroopasta Karibialle virtasi.

He joutuivat tulemaan toimeen omillaan, eikä heillä näissä kovissa oloissa ollut varaa valita tekemisiään. Heidän joukossaan oli myös kovapäisiä niskottelijoita, jotka laivojen kapteenit olivat jättäneet näille autioille saarille. Pääosa heistä oli seikkailijoita, jotka halusivat päästä kiinni iloiseen ja makeaan elämään kaikilla mahdollisilla, kyseenalaisillakin keinoilla.

Myöhemmin bukanieereihin liittyi yhä sankemmin Ranskasta, Hollannista ja Englannista muuttavia siirtolaisia, joiden mielestä merirosvoilu oli huomattavasti miellyttävämpää ja tuottoisampaa, kuin rankka puurtaminen tiluksilla. Bukanieerien asuttamia yhteisöjä syntyi eri puolille harvaan asuttuja Isoja Antilleja.
Bukanieerikoira

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Anne Marie


Bukanieerin koira

Merirosvoilla oli aluksissaan toki muitakin eläimiä, kuin papukaijoja. Bukanieerin koiran oli oltava luonteeltaan tyyni ja osattava olla tiukoissa tilanteissakin mukana. Kuvan koira on kokenut bukanieerikoira, esimerkillisen tyyni ja valpas - ja rohkea.

Euroopasta virtaa onneaan etsiviä

Euroopasta Karibialle hakeutuvaa sekalaisen seurakunnan virtaa lisäsi 1600-luvun alussa se, että Ranska pääsi irti sisäisistä uskonsodistaan. Seuraavina vuosikymmeninä melkein kaikkien muidenkin Euroopan valtioiden vallanpitäjät siirtyivät suvaitsevaisuuden ja eri uskontoryhmien välisen rauhanomaisen rinnakkaiselon linjoille.

Tämän vuoksi sotilaat ja seikkailijat, väkivaltaiseen elämäntyyliin tottuneet, vaaraa ja jännitystä rakastavat miehet tunsivat joutuvansa yhteiskunnan laitamille, mistä ei ollut paluuta entiseen. Vielä luonnontilassa oleva Amerikka näytti monesta vapautta rakastavien paratiisilta, maalta missä menestyminen oli helppoa, jos ei pelännyt vaarantaa henkeään eikä kursaillut turhia raivatessaan toisia tieltään.

Bukanieerit olivat elämätapojensa vuoksi terveitä, rohkeita, voimakkaita ja loistavia ampujia - kaikki ominaisuuksia, joita vaadittiin hyvältä merirosvolta.

Ahoy! Me iloiset bukanieerit!

Merirosvot maissa

Menestyksestään rohkaistuneina bukanieerit, piraatit, corsairit taikka kaapparit - mitä he nyt sitten olivatkaan - nämä "merisodankäynnin aateliset", ottivat tähtäimeensä Venezuelan rannikon ja Keski-Amerikan vauraat espanjalaiskaupungit. Maracaibo, Panama, Veracruz ja lukuisat vähäisemmät kaupungit tulivat tuntemaan Olonnais'n, Morganin, Draken, Laurent de Graffin, van Hornin, Grammontin ja lukuisten muiden piraattikapteenien tuhoisat hyökkäykset.

Yllätyshyökkäys oli puoli voittoa!

Maissa tehtyjen ryöstöretkien onnistumisen yksi edellytys oli, että ne pysyivät ennalta salassa ja hyökkäämään päästiin mahdollisimman yllättämällä. Kaupungin edustalle piti ilmaantua yhtäkkiä kuin tyhjyydestä. Loppumatkalla käytettiin apuna yleensä jotakuta kiinniotettua espanjalaista, joka pakotettiin näyttämään tietä ja kertomaan kaupungin järjestelyistä.

Rosvot pystyivät yllättämään ja ryöstämään hyvinkin vahvasti aseistettuja kaupunkeja. Rikkaimmat kaupunkilaiset pakotettiin kiduttamalla kertomaan, minne he olivat kätkeneet kalleutensa.

Ryöstön jälkeen rosvot lähettivät espanjalaisille viranomaisille uhkavaatimuksen, jossa vaativat heitä maksamaan tietyn lunnassumman kaupungista. Jos vastaus viipyi, merirosvot saattoivat eri tavoin käsitellä muutamia vankeja. Jos vastausta ei kuulunut ollenkaan, kaupunki poltettiin ja kiiruhdettiin kohti seuraavaa kaupunkia.
Piraattiaarre
All rights reserved
*Kuva yllä, "Pirate's Treasure" - Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/cosmosue - Susan Justice

- Used with permission.


Bukanieeri, bukkanieeri vaiko bukkaneeri?

Näiden merirosvojen nimitystä näkee kolmella erilaisella suomalaisella kirjoitustavalla. Vanhempi, merirosvokirjallisuudessakin käytetty kirjoitustapa on bukanieeri. Juha Ruusuvuori käyttää vuonna 2004 ilmestyneessä kirjassaan Itämeren merirosvot muotoa bukkanieeri.

Vuonna 2005 suomeksi ilmestyneessä Peter Lamborn Wilsonin kirjassa "Merirosvoutopiat" suomentaja Asmo Koste käyttää muotoa bukkaneeri. Tässä vaiheessa on siten syytä ainakin toistaiseksi olettaa, että kaikki tavat ovat oikein ja on kirjoittajan oma valinta, mitä muotoa hän haluaa käyttää.

Engl. buccaneer, ransk. boucanier - boucan = savustettu liha. Boucan on myös intiaanien käyttämä erityinen veitsityyppi, jonka bukanieerit omivat käyttöönsä aseeksi ryöstöretkilleen.

Bukanieerikaksikot

Bukanieerit muodostivat kahden miehen liittoja. Tämän jälkeen he elivät ja tekivät kaiken yhdessä, toisilleen uskollisina. Tällaisessa liitossa nämä kumppanukset tekivät kirjallisen sopimuksen siitä, että yhdessä hankittu omaisuus jäi kokonaisuudessaan toiselle, jos toinen kuoli. Mitä kaikkea muuta liittoon kuului, jää arvailujen varaan.

William Dampier (1652 - 1715)

Englantilainen piraatti eli bukanieeri - ennen kaikkea tutkimusmatkailija, merikapteeni ja kirjailija. Hän on tullut kuuluisaksi siitä, että hän jätti autiolle saarelle Alexander Selkirkin, joka esikuvanaan Daniel Defoe kirjoitti menestysromaaninsa Robinson Crusoe. Ilmeisesti Dampier ei ollut kovin ylpeä merirosvoiluistaan, sillä hän kiisti kokonaan olleensa merirosvo. Hän teki merkittäviä tutkimusmatkoja mm. Australian ja Uuden-Guinean suunnalla - ja oli mukana myös piraattien aluksilla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla - Copyright Angel James de Ocampo
Bukanieeri
Karibian piraatit
Francois Lolonois (1635-1688) - Tortugan ranskalaisten merirosvojen kenraali

Tämä erittäin julma ja pahamaineinen merirosvo syntyi pienessä kaupungissa Ranskassa. Jo nuorena hänet lähetettiin rengiksi Karibialle, missä hän tuota pikaa ajautui bukanieerien seuraan Hispaniolalle. Bukanieerien mukana hän osallistui hyökkäyksiin espanjalaisia vastaan, toimien erittäin julmasti ja saaden paljon saalista.

Tortugan kuvernööri monsieur de la Place havaitsi tämän miehen ansiot ja kyvyt ja antoi Lolonoisille oman laivan, jolla tämä saattoi lähteä ryöstämään ja koettamaan onneaan. Hän hankki laivansa avulla paljon saalista, mutta espanjalaiset vihasivat häntä niin suuresti, että häntä vastaan taisteltiin aina viimeiseen saakka, jos hänet kohdattiin merellä.
Onni hylkäsi Lolonoisin, hän menetti laivansa ja pakeni miehineen maihin. Espanjalaiset tulivat perässä, mutta Lolonois siveli itsensä verellä ja meni makaamaan kaatuneiden miestensä röykkiöön - ja näin häntä ei havaittu ja hän selvisi tästä hengissä.

Pian hän oli jo uuden laivansa kapteenina ryöstämässä yhä uusia espanjalaisia aluksia ja kaupunkeja, jättäen jälkeensä hävityksen ja kuoleman kaikkinaisen kauhistuksen katkottuine kauloineen ja muine silpomisineen.

Hänellä oli johdettavanaan liki tuhannen miehen osasto - ja vankeja hän saattoi ottaa kerralla 500. Isoimmassa Lolonoisin aluksessa oli 300 hengen miehistö. Lopulta onni käänsi selkänsä kenraalille lopullisesti.

Darienin lahdella indios bravos- nimiset intiaanit surmasivat hänet - ja söivät hänet hyvällä ruokahalulla suuhunsa. Tällainen oli sen miehen loppu, joka oli vuodattanut niin paljon viatonta verta ja tehnyt hirmutekoja.
Karibian piraatit
Eräs laivan valloitus - ja rosvouran loppu

Dieppessä syntynyt ranskalainen Pierre le Grand oli muuan Tortugalla asuva rosvo. (Tortuga on pieni saari Haitin pohjoispuolella - 1600-luvulla tunnettu merirosvojen keskus, lue tarkemmin Karibia-sivulta). Hän herätti huomiota vangitessaan vuonna 1602 vain 28 miehen parkilla Espanjan laivaston vara-amiraalin Hispaniolan saaren läntisimmässä kohdassa, Cabo tel Dibronilla. Espanjalaiset eivät vielä silloin olleet löytäneet Bahaman kanaalia, niin että he purjehtivat Caicosin kautta merelle.

Hyökkäyksessä Pierre le Grand menetteli seuraavasti. Tämä rosvo oli jo pitkän aikaa risteillyt Hispaniolan vesiä saamatta mitään saalista. Hänen miehistönsä alkoi nurista, koska muonavarat hupenivat ja parkki oli kärsinyt niin suuria vaurioita, että sitä pystyttiin pitämään vain vaivoin vesillä. Heti kun laivastostaan eksynyt amiraalin alus - 54 tykillä varustettu kaleerisaattueen varalippulaiva - tuli näkyviin, Pierre purjehti sen luo, ja päätti miehineen vallata sen.

Hän ei uskonut kohtaavansa vastarintaa. Kun miehistökin huomasi, ettei espanjalaisilla ollut hyökkäyksessä enempää mahdollisuuksia kuin heilläkään, he tottelivat halukkaasti hänen käskyjään. Haavuri sai määräyksen upottaa parkin rautakangella ja tulla sitten mukaan hyökkäykseen. Iltahämärissä he sitten lähtivät liikkeelle ja valtasivat laivan.

Merirosvojen aseina olivat vain pistoolit ja miekat. Vastarintaa kohtaamatta he tunkeutuivat kajuuttaan saakka, missä yllättivät laivan kapteenin pelaamasta korttia ja pakottivat tämän pistooleilla uhaten luovuttamaan laivan.

Kourallinen merirosvoja valtasi samaan aikaan asehuoneen. He surmasivat joitakin vastarintaan ryhtyneitä espanjalaisia. Kun täydellisesti yllätetyt espanjalaiset havaitsivat laivan joutuneen vieraiden haltuun, jotkut heistä huusivat: "Jesus, son demonios estos! - Jeesus, täällä on aaveita!"

Samana päivänä kapteenia oli varoitettu merirosvoaluksesta, joka saattaisi häiritä laivaa. mutta hän ei välittänyt varoituksista, vaan selitti, ettei hän pelännyt vertaisiaankaan saati sitten pientä parkkia. Näin hän menetti ylpeytensä ja varomattomuutensa takia laivansa erittäin häpeällisellä tavalla.

Onnistuneen valtauksen jälkeen Pierre le Grand laski vangitsemistaan miehistä osan maihin Hispaniolassa ja jätti vain sen verran, kuin tarvitsi laivan merikelpoisena pitämiseen. Laivalla hän purjehti saman tien Karibialta Dieppeen, Ranskaan, jääden sinne - eikä lähtenyt enää koskaan elämässään merille. Syynä tähän päätökseen oli se, että tästä laivasta hän sai käsittämättömän suuren saaliin, jonka avulla hän eli rikkaana loppuelämänsä ajan.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright Angel James de Ocampo


Ahoy!

Lähteitä
Alexandre Olivier Exquemelin: Karibian merirosvot
Hamilton Cochran: Karibian kaapparit ja merirosvot
Peter Lamborn Wilson: Merirosvoutopiat
Kaunis maailma: Amerikka
Maailmanhistorian suuret löytöretket
Suuri maailmantieto
Lorenzo Camusso: Kolumbus - WSOY
Kristoffer Kolumbus - Päiväkirja ensimmäiseltä matkalta Uuteen maailmaan
Pirates of the Caribbean -- The Official Website
Kenneth Giggal: Great Classic Sailing Ships, 1988
Kuka teki mitä, WSOY 1986
Derek Wilson: Maailman aarteet
Wikipedia
Amazon.com
About.com - Latin American History
Age of Pirates
Robert Louis Stevenson: Aarresaari
Pirate Encyclopedia


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Pirates of Caribbean banneri Pariisi Disneyland, Copyright disneyandy


Ahoy! Me iloiset piraatit!
*** tunturisusi.com linkit ***