Kristoffer Kolumbus Amerikkaan 1492 Genovalaissyntyinen tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus sai kunnian olla ensimmäinen eurooppalainen, joka saapui Amerikkaan kolmella aluksellaan, Niña, Pinta ja Santa Maria. Jos viikinkejä ei tässä yhteydessä huomioida. Elokuun 3. pnä vuonna 1492 Kolumbuksen alukset Santa Maria, Pinta ja Niña lähtivät matkaansa Palosista ja saapuivat Bahamasaariin kuuluvalle Watlinginsaarelle lokakuun 12. päivänä samana vuotena, 1492. Kolumbus jatkoi matkaansa edelleen Kuuban pohjoisrannikolle ja kuvitteli saapuneensa Aasian mantereelle. Sen jälkeen hän nousi maihin saarella, jota hän luuli Zipanguksi eli Japaniksi ja antoi sille nimeksi Hispaniola. Löytöretkeilijät kynsivät meriä keulilla. Heti heidän perässään seurasivat kauppalaivat ja -laivastot, jotka saapuivat uusiin satamiin - ja lähtivät kohta paluumatkalleen useinkin raskaat aarrelastit mukanaan. Kauppalaivojen houkuttelemina vesille ilmestyivät 1500-luvun puolivälin tienoilla piraatit. Eivät he mistään tyhjyydestä ilmestyneet, vaan he olivat sitä samaa väkeä, jota Euroopasta laivoilla tuli. 
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla - Copyright Angel James de Ocampo |
Karibian piraatit haluavat osuutensa Karibian merirosvouskulttuurin syntyyn vaikutti suuresti tuon ajan yleinen rosvouskulttuuri. Kaikki näkivät paikan päällä, mitenkä paikallisten asukkaiden omaisuus ryövättiin ja rahdattiin lähetettäväksi Eurooppaan. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta yleiseen ajatteluun ja moraaliin - kaikki, mitä joku toinen omisti, oli lupa ottaa, jos siihen vain kykeni. Monistakin syistä juuri Karibian meren alueesta tuli merirosvoille kaikkein otollisin elinalue. Ei vain siksi, että sinne keskittyi Uuden maailman löytyessä huomattavan paljon arvokkaassa lastissa purjehtivia aluksia - vaan myös siksi, että Karibian alue tarjosi otollisen ja suotuisan ympäristön heidän toimilleen. Saaret tarjosivat suojaisia ja piiloisia tukikohtia, joista oli helppoa syöksähtää yllättäen uhrin kimppuun - ja saarten piiloisille lahdille oli yhtä helppoa taas kadota. Aina ei hyökkäyksen kohteena ollut vain laiva, vaan merirosvot tunkivat myös yhä uudelleen ja kerta toisensa jälkeen siirtolaisten rakentamiin kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. |
|
Tordesillasin sopimus 1494
Karibialla merirosvoilun taustalla olivat moninaiset maailmanpolitiikan ja -kaupan suhteet ja kytkökset. 1400-luvulta lähtien Karibiasta muodostui voimakas kaupallinen keskus, josta merikuljetukset suuntautuivat Eurooppaan. Espanja ja Portugali tekivät keskinäisen, ns. Tordesillasin sopimuksen, jolla ne jakoivat keskenään koko Euroopan ulkopuolisen maailman vuonna 1494. Kartalta katsottiin rajalinjat varsin suurpiirteisesti niin, että Kap Verden läheltä vedettiin linja pohjois-etelä suunnassa - ja Espanja sai itselleen kaiken linjan länsipuolelta, Portugali itäpuolelta. Ihan käytännössä tämä maailman jako tuolloin tapahtui niin helposti, että "espanjalainen Aleksanteri VI, syntyisin Rodrigo Lancol y Borja, piirsi luontevalla eleellä kartalle viivan, joka leikkasi Atlantin valtameren kahtia". Näin oli Uusi maailma jaettu, mutta pian oli Portugali huomaava, että se oli jaossa jäänyt nopen osalle. Myöskään tätä jakoa eivät tulisi sulattamaan toiset aarteiden äärelle kiirehtivät maat, Englanti, Ranska ja Hollanti. Espanjan suuromistukset Näin Espanjan omistukseen tulivat kokonaisuudessaan Pohjois-Amerikka ja suurimmaksi osaksi Etelä-Amerikka - ja tämän vielä paavi bullallaan siunasi ja vahvisti. Portugalin voi todellakin sanoa jääneen tässä jaossa nopen osalle. Tosin tässä yhteydessä on muistettava ehdottomasti se, että Tordesillasin sopimusta tehdessään nämä kaksi maata eivät tienneet, mitä ne olivat jakamassa. Kumpaakaan Amerikkaahan ei kartalla ollut olemassakaan ja Kolumbuksen uskottiin löytäneen jonkin uuden saariston, ellei suorastaan Aasiaan kuuluvia saaria, kuten hän itse ja monet muutkin ajattelivat. Osa Etelä-Amerikan itäosasta jäi vedetyn linjan mukaan Portugalin omistukseen, ja niinpä Brasiliasta tuli sittemmin Portugalin alusmaa. Tämäkin jätti historiaan ikuiset jälkensä, sillä Brasilian pääkieli on edelleenkin portugali. |
Espanjan kaivos
Karibian aluetta ympäröiville maille muotoutui erityinen nimikkeensä: niitä kutsuttiin Espanjan kaivokseksi. Tämä kuvaa hyvin silloisia tarkoitusperiä, joiden mukaan kaikki mahdollinen arvokas alueelta oli löydettävä ja kaivettava esille. Tärkeimmät varhaiset keskukset olivat Kartagena, Panama, Santiago, Porto Bello ja Santo Domingo. Espanjalaisten kaivokset Uudessa-Espanjassa ja Perussa tuottivat valtavat määrät hopeaharkkoja. Kun näitä hopea-aarteita lähdettiin kuljettamaan kohti emämaata Espanjaa, saivat hopealaivat vääjäämättä kannoilleen jo lähdössä merirosvojen ja kaappareiden laivat. Jos merirosvot eivät heti lähtiessä päässeet päämääräänsä, menestyksekkääseen hyökkäykseen ja hopealavaivan valtaamiseen, se ei poistanut vaaraa hopealaivoilta. Merirosvot vaanivat tilaisuuttaan pitkin koko purjehdusreittiä, yli Atlantin, aina Sevillaan asti. 
|
Aarrelaivastot - flota 1560 Espanjalaiset yrittivät suojata laivojaan merirosvoilta. He yhdistivät laivansa 1560-luvulla yhdeksi suureksi laivasaattueeksi, joka purjehti yli meren kerran vuodessa. Sevillasta (myöhemmin Cádizista) kohti Amerikkaa vietiin sotilaita, matkustajia ja mitä moninaisimpia siirtokuntien tarvitsemia tavaroita. Takaisin päin lähdettiin raskaissa hopealasteissa, ja yritettiin turvautua yhteisvoimaan ja saattueen suuruuteen. Merirosvot olivat kuitenkin kärsivällisiä ja taitavia vaanimaan, ja iskivät muista erilleen joutuneiden laivojen kimppuun. Espanjalaiset olivat vaarassa koko matkan - Karibialla - matkalla Azoreilla - ja perillä Kanarialla - yli koko meren ulottui piraattien armada. 
|
|
Saaliin jaolle tungosta
Muut Euroopan tuolloiset merkittävät maat eivät suinkaan seuranneet tyytyväisinä ja hiljaa sitä, kuinka Espanja ja Portugali kaksin jakoivat uuden maailman, vaan ne halusivat osille. Sekä Englanti, Ranska, että Hollanti - halusivat päästä mukaan Amerikan mantereelle, omistamaan ja hyötymään noista suurista rikkauksista ja mahdollisuuksista, joita manner tarjosi. Hollanti ja Englanti olivat vanhastaan hyvin espanjalaisvastaisia ja Ranska halusi lisätä siirtomaaomistuksiaan. Espanja ei kyennyt siirtämään Amerikkaan niin paljon sotilaallista voimaa, että se olisi voinut suvereenisti hallita kaikkia itselleen haalimiaan maa-alueita. Samalla myös Karibian merialueilla laivastot muotoutuivat yhä kansainvälisemmiksi - näin kävi myös merirosvoilulle, jossa samoilla apajilla oli yhä useampia yrittäjiä. Piraatit 1600-luvulla 1620-luvulta alkaen kolmikymmenvuotisen sodan sytyttyä Espanjan asema alkoi alkoi heiketä entistä nopeammin, sen sotilaallinen voima väheni ja se tuli riippuvaisemmaksi afrikkalaisesta orjatyövoimasta. Samaan aikaan muiden maiden asemat paranivat: Englanti perusti Barbadoksen siirtokunnan, joka oli ensimmäinen todella menestyksekäs englantilaissiirtokunta. Toinen englantilaissiirtokunta Providence-saarella muodostui merirosvosatamaksi. Pitkän sodan riuduttamana Espanja ajautui heikkouden tilaan - ja tällöin yhä uudet englantilaiset, ranskalaiset ja hollantilaiset siirtokunnat saivat syntynsä pitkin Karibian saari- ja maa-alueita. Eivät nämäkään kansat mitään ystäviä keskenään olleet, vaan sodat riehuivat sekä Euroopan puolella - että jatkuivat kaiken aikaa taisteluina maasta ja rikkauksista Uuden Maailman puolella. Tämä kaikkinainen sotiminen ja hajaannus merkitsivät kaiken keskellä saalistaville piraateille hyviä mahdollisuuksia, kultakautta. 
|
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva - Copyright Angel James de Ocampo Piraattien kulta-aika Kohti 1600-luvun loppua mentäessä elettiin Karibialla piraattien kultakautta. Merirosvoilla oli hallussaan kokonaisia saaria ja kaupunkeja maineen, joista he ikäänkuin ruhtinaskunnistaan hallitsivat suvereenisti omia lähialueitaan. Euroopan hallituksille Amerikan alusmaat kävivät yhä tärkeämmiksi, ja samalla kun niiden oma yhteiskunnallinen tila voimistui ja vakaantui, ne kykenivät keskittämään Karibialle enemmän voimaa piraattien tuhoamiseksi. Vielä 1700-luvun parina ensimmäisenä vuosikymmenenä piraatit pitivät pintansa - mutta Mustan Bartin kuolema tykin täysosumaan vuonna 1722 on kirjattu hetkeksi, jolloin tämä aikakausi oli päättymässä. Tämän jälkeen itse asiassa kävi niin, että piraatit kävivät hyvin harvinaisiksi Karibialla - oltuaan ennen tätä runsaslukuisesti läsnä kaikkialla. Erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan Kuninkaallinen laivasto (Royal Navy) oli kaikkialla näillä merillä niin musertavan ylivoimainen, että piraattien toiminta kävi mahdottomaksi. |
|
Kultaa ja hopeaa
Kristoffer Kolumbuksesta lähtien yksi päätarkoitus Karibialle tulijoilla oli löytää jalometalleja, erityisesti kultaa. Noustessaan laivastaan ensimmäisiä kertoja maihin, Kolumbus tarkkasi ja väijyi, suorastaan kyttäsi, kuin haukka alkuasukkaissa merkkejä kullasta. Alussa hän oli huolestunut, sillä "Intiasta" ei tuntunut löytyvän kultaa ollenkaan. Kun hän näki, että jollakulla oli pujotettuna nenäänsä koristeeksi pala kultaa, hän helpottuneena tiesi, että kultaa löytyy. Suurin osa Kolumbuksen ja myöhemmin konkistadorien Eurooppaan tuomasta kullasta on joutunut hukkaan - sillä erilaisina esineinä, koruina ja patsaina tuotu kulta sulatettiin rahojen lyömistä varten. Osa kullasta jäi jo matkalla piraattien kynsiin - osa aarrelaivoista katosi myrskyissä merten syvyyksiin. Nämä aarrelaivat merten pohjassa odottavat löytäjiään - niitä on etsitty kaiken aikaa, etsitään edelleenkin kaiken aikaa - ja on löydettykin. Mausteita Kolumbus ei etsinyt matkallaan ainoastaan kultaa, vaan myös mausteita, jotka nekin olivat tuolloin arvotavaraa. Ainakin Euroopassa käytetyt maustekasvit tuntuivat Karibialta puuttuvan. Sen sijaan espanjalaiset tutustuivat heti ensi päivinä kahteen niistä kolmesta kasvista, joilla myöhemmin oli huomattava vaikutus koko ihmiskunnan talouselämään, yhteiskunnalliseen kehitykseen ja tapakulttuuriin. Nämä todelliset aarteet - kultaakin arvokkaammat - joiden arvoa tuolloin kukaan ei tajunnut, olivat peruna, maissi ja tupakka. 
|
LAIVOILLA NELJÄ LUOKKAA Valtamerillä liikkui Karibian piraattien aikoina laivoja, jotka karkeasti on jaettavissa neljään eri luokkaan taikka ryhmään. Sota-alukset Euroopan valtioiden enemmän taikka vähemmän kehittyneiden merivoimien alukset. Kauppalaivasto Tässä tärkein ryhmä olivat piraattien kannalta Espanjan emämaansa ja Amerikan väliä yli Atlantin purjehtivat alukset. Näitä väijyttiin sekä Amerikan päässä että Euroopan puolella. Jos espanjalainen aarrelaiva onnistui pääsemään Amerikasta valtamerelle, ei se suinkaan ollut vielä turvassa - sillä Kanarialla väijyivät odottamassa myös merirosvot. Bukanieerien laivat Nämä merirosvoalukset operoivat ikäänkuin olisivat olleet sota-aluksia, ja niiden toimia jotenkin, ainakin teoriassa ja ajoittain hallittiin. Piraattien laivat Täysin villit merirosvot purjehtivat omilla aluksillaan villeinä ja vapaina, ryöstäen ja tappaen kenet halusivat. |
|
Aarrearkku Piraattien täyttynyt unelma oli aarrearkku. Mikäpä sen ihanampaa, kuin saada aarteet jonkun valmiiksi arkkuun pakkaamina! |
Karibian merirosvokauden loppu
Laajat, yhteiskunnalliset kehitykset ja muutokset Euroopassa, aikaansaivat merirosvouksen loppumisen Karibialla - ja myös muilla maailman merillä. Valtiot saivat sekä yhteiskunnallisen että sotilaallisen infrastruktuurinsa siihen tilaan, että ne kykenivät toimimaan tehokkaasti omia etujaan turvaten, sekä Uudessa Maailmassa, Karibiallakin - että myös merialueilla, ylivertaisesti merirosvoihin verrattuna. Merirosvojen mahdollisuudet menestyksekkäseen toimintaan katosivat täysin. Tähään muuttuneeseen tilanteeseen liittyi myös se, että palkkasotilaista luovuttiin - ja tilalle tulivat valtioiden kansalliset armeijat, joiden kanssa pienillä merirosvoyksiköillä ei voinut olla mitään menestymisen mahdollisuutta. Karibian merirosvojen aikakausi hiljeni ja katosi, mutta vain meriltä. Noin muuten, näiden tarunhohtoisten piraattien ja merirosvokapteenien teot ja maine jäivät kuolemattomina elämään. Ja mitä enemmän vuosia ja vuosisatoja kuluu, sitä huikeammilta ja jännittävämmiltä heidän seikkailunsa meistä tuntuvat! Oma lukunsa on se, että tänä päivänä uudet merirosvot ovat aloittaneet ryöstelynsä maailman merillä, mutta se on jo toinen luku. 
Lähteitä Alexandre Olivier Exquemelin: Karibian merirosvot Hamilton Cochran: Karibian kaapparit ja merirosvot Peter Lamborn Wilson: Merirosvoutopiat Kaunis maailma: Amerikka Maailmanhistorian suuret löytöretket Suuri maailmantieto Lorenzo Camusso: Kolumbus - WSOY Kristoffer Kolumbus - Päiväkirja ensimmäiseltä matkalta Uuteen maailmaan Pirates of the Caribbean -- The Official Website Kenneth Giggal: Great Classic Sailing Ships, 1988 Kuka teki mitä, WSOY 1986 Derek Wilson: Maailman aarteet Wikipedia Amazon.com About.com - Latin American History Age of Pirates Robert Louis Stevenson: Aarresaari Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Logon kuva, sekä kuva Dead Men Tell No Tales, Copyright Joe Penniston *Ylin kuva Pirates of Caribbean banneri Pariisi Disneyland, Copyright disneyandy *Piraattialus piilopoukamassa yllä, Copyright matthewgriff (EmmGee) *Aarrearkku, Copyright andy castro *Alin kuva piraattialus, Copyright Axel Bührmann *Toiseksi alin iso kuva Jack Sparrow, Copyright PrincessAshley *Piraattipoika, piraattityttö, avonainen aarrearkku - ClipArt, Copyright Lee Hansen *Kolumbuksen alukset Niña, Pinta ja Santa Maria - ClipArt, Copyright fg-a.com |
|
| *** www.tunturisusi.com *** |