Tunturisuden sivut
Heyyy täältä tullaan kaappaamaan!
KAAPPARIT

Kaapparit olivat yksi erityinen ryhmä merirosvoja. He eivät olleet enää villejä yksityisyrittäjiä, piraatteja, vaan heillä oli takanaan valtioiden ja niiden hallitsijoiden tuki ja valtuutus kaappausten harjoittamiseen. Kaapparit laivoineen pestattiin palvelukseen yksityisyrittäjärosvojen eli piraattien joukosta. Pääasiallisesti kaapparit olivat englantilaisia ja ranskalaisia, myös hollantilaisia - ja kaikilla heillä pääkohteena olivat espanjalaiset alukset.

Kaappaustoimintaa pidettiin yhtenä merisodankäynnin muotona. Tässä suhteessa sitä pidettiin lievempänä sotimisen tapana, sillä ensisijainen tarkoitus ei ollut upottaa vihollisen laivaa, vaan ainoastaan ryövätä se rahdistaan. Meidän tämän päivän näkökulmastamme ei ole kyse merisodasta, vaan valtioiden harjoittamasta merirosvouksesta. Muistamme kuitenkin, että tämä arviomme on sybjektiivinen ja perustuu meidän aikamme käsityksiin. Tuolloin, kaappareiden aikaan ajat olivat toiset ja kaappareiden toimia tulisi arvioida sen mukaan.

Olen hyvin pahamaineinen Kapu-Kaappari!

Kaapparikirja

Kaapparit valtuutettiin toimeensa erityisellä asiakirjalla, kaapparikirjalla. Kaapparikirja oli valtakirja, jolla jonkin valtion hallitsijakuningas valtuutti jonkun merikapteeninsa ryöväämään ja kaappaamaan vihollisen aluksia. Käytännössä tämän asiakirjan allekirjoitti useinkin Karibialla asuva kuvernööri. Merirosvojen saaliiksi joutuneen laivan miehistöä, jos heistä joku jäi henkiin - ei lohduttanut ollenkaan se, että menikö heidän omaisuutensa jollekin piraatille vaiko jollekin kaapparille.

Kansainvälisessä oikeuskäytännössä kaapparikirjan piti olla aikoinaan merirosvoussyytteistä vapauttava asiakirja. Rosvousta harjoittavalle tällä oli omalla kohdallaan merkitystä. Esimerkiksi ranskalaisen piraatin oli järkevää hankkia ryöstelylleen maansa valtuutus - ranskalaisen kaapparin nimike oli corsair - ja näin hän välttyi ainakin omassa maassaan joutumasta hirteen merirosvoudesta syytettynä. Se, että hän saattoi mitä ilmeisimmin joutua hirteen espanjalaisten vangiksi jouduttuaan, oli jo eri asia.

Lupia sieltä - taikka täältä

Järin suurta merkitystä ei ollut kaappareille, eikä aina hallituksillekaan, sillä - mistä joku kaappauslupaansa haki ja sai. Jollei lupaa saatu Englannista, sitä haettiin Ranskasta - ja ellei saatu sieltäkään, niin hätäkös tuossa, sillä ammattiahan voitiin jatkaa. Tässähän oli kyse yritystoiminnasta. Jatkoon kannusti myöskin tieto siitä, että eipä kukaan varmasti nurisisi taikka valittaisi - kun yrittäjät aikanaan palaisivat kotiin hyvän saaliin kanssa. Kun Ranska ja Englanti olivat sodassa Espanjaa vastaan, kaapparit tunsivat olevansa isänmaataan palvelevia sotilaita, mutta rauhan tultua he katsoivat parhaaksi pitää toimintansa salassa.

Woodes Rogers (n. 1679 – 15.6.1732)

Englantilainen merikapteeni ja kaappari, joka suoritti erittäin menestyksekkään kaappariuran, kiersi koko maapallon ja nousi teoillaan kansalliseksi sankariksi. Hänet muistetaan kaiken muun ohella erityisesti kahdesta elämänsä tapahtumasta. Ensiksikin, hän pelasti alukselleen yksinäiselle saarelle jätetyn Alexander Selkirkin, jonka uskotaan olevan esikuva Daniel Defoen kirjoittamaan seikkailuromaanin Robinson Crusoelle.

Toinen merkittävä tapahtuma ja aikajakso Rogersin elämässä alkoi vuonna 1718, jolloin hän tuli nimitetyksi Bahaman kuvernööriksi. Bahama oli tuolloin Karibian bukanieerien viimeisiä tukikohtia. Se oli ollut Bermudalta saapuneiden englantilaisten hallussa ja asuttama vuodesta 1647 asti. Moninaisten yhteenottojen ja uhkien kautta - myös espanjalaiset olivat aika-ajoin hyökkäämässä saarille - Rogers sai saaren hallintaansa ja merirosvojen aika Bahamalla päättyi, päättäen samalla koko Karibian piratismin. Bahamasta tuli kiinteästi brittien hallinnassa oleva siirtokunta. Rogers itse kuoli Bahamalla, Nassaussa - jättäen jälkeensä Bahaman kunnioituksen ja moton: "Piracy expelled, commerce restored - Merirosvot karkotettu, kauppa kukoistaa!"
Kaappari

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Florian Fromentin


Kaappaukset olivat ajan yrittämistä

Kaapparilaivat toimivat joko yksin, tai joskus ne yhdistivät voimiaan ja operoivat suurempina laivastoina. Kaappariuteen suhtauduttiin, kuin tavalliseen liiketoimintaan - se oli parhaimmillaan erittäin tuottoisaa kaikille siihen osallistuville.

Niinpä rikkaat liikemiehet ja aateliset toimivat kaappareiden rahoittajina - ja odottivat saavansa sijoituksilleen suuret voitot, kuten usein kävikin. Kaapattujen tuotteiden myynti avitti niin ikään siirtokuntien taloutta.

Avast! Nyt sinut kaapataan!

Espanjalaiset eivät juuri tehneet eroa merirosvojen ja kaappareiden välillä: kun he saivat näitä kiinni, he hirttivät erotuksetta kaikki ja ripustivat kuvernöörin antamat lupakirjat heidän kaulaansa. Eikäpä ryövätyn näkökulmasta piraattien ja kaappareiden välillä suurta eroa ollutkaan.

Kaapparit olivat useimmiten entisiä piraatteja. Joskus he saattoivat toimia yhteistyössä valtion virallisten merivoimien kanssa. Näin esimerkiksi vuonna 1588, jolloin kaapparialuksia oli mukana taisteluissa tukemassa Englannin laivastoa, kun se kohtasi Espanjan suuren armadan.

Kaapparitoiminta jatkui eri muodoissaan pitkään Karibian merirosvokauden jälkeenkin - ja se kiellettiin vasta vuonna 1856 Pariisin julistuksella.
Karibian piraatit
Laivankapteeni Henry Morgan
Sir Henry Morgan

Henry Morgan oli alunalkaen Walesissä nimeltään Harri Morgan (noin 1635 - k. 25. elokuuta 1688). Morgan eli varsin värikkään elämän, kuten merirosvokapteenilta voi odottaakin. Jo lapsena hän tuli kidnapatuksi, eli jossakin vaiheessa orjuudessakin Barbadoksella - mutta nousi kaikkien vaikeuksiensa jälkeen pelätyksi ja kuuluksi merirosvoksi, ryöstäen Karibialla espanjalaisen laivan toisensa jälkeen. Morganin vaikuttavuudesta kertoo se, että hän uskalsi kohdata silmästä silmään saaren englantilaisen kuvernöörin, yksin ja vain nimensä herättämään pelkoon luottaen.

Kuvernööri oli saanut erityiseksi tehtäväkseen vapauttaa saaren Morganista, mutta tapaamisen tulos oli oikeastaan päinvastainen. Morganin toiminta laillistettiin ja hän sai luvan, Englannin politiikasta piittaamatta, käydä omaa sotaansa espanjalaisia vastaan. Tässä sodankäynnissään, joka kohdistui myös espanjalaisiin kaupunkeihin, Morgan miehineen oli erityisen julma ja säälimätön.

Ajan sekavat olot saivat aikaan kuitenkin sen, että Morgan vangittiin ja kuljetettiin Englantiin vuonna 1672. Tästä tuli hallitsijalle taas hänen suhteensa täyskäännös, sillä hänet aateloitiin pari vuotta myöhemmin - ja hän palasi Jamaikalle varakuvernööriksi.

Vasemmalla, rikkaana ja arvostettuna varakuvernöörinä kuolleen Morganin patsas Yhdysvaltain Neitsytsaarilla, Karibialla - Mustaparran linnassa (Blackbeard's Castle).

Kaappari-Kaija
Piraatit
Pirates - Piraatit

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Copyright Willow-San
Eräitä poimintoja Henry Morganin uralta

  • Orjuuden jälkeen lyöttäytyi Jamaikalla merirosvojen seuraan ja hankki oppivaisena lyhyessä ajassa rahaa sekä nopanpeluussa, että ryöstöretkillä.
  • Eräs merirosvo, "Vanha Mansveldt", kiinnitti huomionsa nuoreen mieheen ja nimitti hänet laivastoonsa vara-amiraaliksi. Tarkoituksena oli saada koko mantereen rannikko hallintaan. Laivastossa oli 15 alusta ja miehistönä 500 walesilaista ja ranskalaista.
  • Vanha Mansveldt kuoli ja pian tämän jälkeen Henry Morganin komennossa oli 12 aluksen laivasto ja 700 miestä. Hän pohti sotaneuvostonsa kanssa, mihin hyökättäisiin - ja hyökkäyskohteeksi valittiin El Puerto del Principen kaupunki Kuubassa. Kaupungin kuvernööri tiesi odottaa hyökkäystä, hänellä oli valmiina tykit, barrikadit sekä 800 miestä - ja hän hävisi hetkessä.

    Kaikki espanjalaiset häädettiin kirkkoon ja rosvot elivät sumussa ja humussa seuraavat päivät - tehden kaikki mahdolliset pahuudet, irstaudet ja julmuudet, joita ihmismieli voi keksiä. Naisia ja lapsiakaan ei säälitty. Rahaa ja arvoesineitä tästä kaupungista saatiin vähän - mutta piraattien mukana kaupungista lähti lihoina 500 nautaa.
  • Miehistön erimielisyyksien vuoksi ranskalaiset jättivät joukon, ja Morganille jäivät vain englantilaiset. Morganille jäi yhdeksän laivaa ja 400 miestä.
  • Morgan valloitti miehineen Espanjan kuninkaan vahvasti linnoittaman Puerto Belon. Vain kuvernööri puolustautui loppuun saakka.

    Kun linnoitus oli vallattu, alkoi iloinen hyörinä viinin ja naisten kanssa. Olisi tarvittu vain 50 rohkeata miestä lähettämään tuona juhlayönä kaikki rosvot tuonpuoleiseen elämään. Kidutuksin asukkailta kiristettiin näiden aarrekätköt. Morgan poistui kaupungista mukanaan asukkailta kerätyt lunnaat, 100 000 piasteria, jalokiviä, hopea-astioita, elintarvikkeita, paljon varusteita ja muutamia tykkejäkin. Pari viikkoa myöhemmin osa piraateista kuoli ruttoon, niiden irstauksien vuoksi, joihin he antautuivat.
  • Hispaniolasta etelään sijaitsevalla Vacan saarella juhlinnassa suuri pamaus, jossa juhlan kunniaksi järjestetystä yhteislaukauksesta syntyneet kipinät räjäyttivät erään laivan ruutivaraston: 300 kuollutta englantilaista ja joukko ranskalaisia, myös Morgan haavoittui.
  • Eräässä kaupungissa tyypillistä vankien käsittelyä tietojen saamiseksi: yhtä ruoskittiin ja lyötiin, toiselle työnnettiin palavia sytytinlankoja sormen ja kynnen väliin, kolmannen pään ympärille sidottiin köysi niin tiukasti, että silmät pullistuivat ulos kuopista. Kiinnisaatujen kiduttaminen ja surmaaminen eri tavoin oli jokapäiväistä, tuhannet kuolivat näissä Morganin ja miestensä käsittelyissä.
  • Kidutusmenetelmiin kuuluivat tavanomaisten ruoskintojen ohessa tulella kärventämiset ja erilaiset riiputukset. Uhrit voitiin nostaa riippumaan kiveksistään, kunnes heidän oma painonsa pudotti heidät alas. Toisia siveltiin rasvalla ja paistettiin sen jälkeen tulella, niin että "he paistuivat täydellisesti".
  • Morgan teki ryöstöretkiään ja tuhojaan oman armeijansa kanssa kaiken aikaa. Kun yksi kohde oli tyhjätty ja tuhottu, siirryttiin seuraavaan. Joulukuun 16. päivänä 1670 hänen laivastonsa purjehti neljän päivän ajan ja saavutti Santa Catalinan rangaistussiirtolasaaren, jossa oli espanjalainen varuskunta. Aamulla hän nousi saarelle tuhannen miehen joukolla. Espanjalaiset olivat hylänneet saaren ja kerrankin Morgan miehineen joutui kestämään jopa nälkää, kun saalista ei ollutkaan tarjolla. Rosvot viettivät yönsä ulkona sateessa, paljaan taivaan alla. Yksi vanha hevonen, joka mätäpaiseissa, löytyi - ja se syötiin.
  • Vuosina 1670-1671 ryöstöretki Panaman kaupunkiin, joka lopulta ryöstelyn ja juhlinnan päätteeksi poltettiin maan tasalle. Kaupunki paloi koko yön - mukana paloi 200 varastoa ja tallia, kaikki eläimet ja paljon piiloutuneita orjia. Jauhot kytivät varastoissa tämän palon jäljiltä vielä kuukauden kuluttua.
  • Morgan käyttäytyi menestyksensä huumaamana kuin järjetön eläin. Hän määräsi toimeenpantavaksi eräillä seuduilla järjestelmällisen ryöstämisen. Osa hänen miehistään partioi merillä, osa maissa. Joka päivä lähti matkaan 200 miehen osasto ja kun se palasi, uusi syöksyi taipaleelle.
  • Vankeja kidutettiin yhä epäinhimillisemmin, vailla mitään rajaa. Esimerkkinä, rosvot löysivät vanhan ja raihnaisen miehen, joka oli pukeutunut eräästä talosta ottamiinsa silkkipaitaan ja -housuihin. Hänen vyötäröllään riippui hopeinen avain. Miesrukka ei tiennyt, mihin arkkuun avain sopi. Häntä ruoskittiin, kunnes hänen kätensä menivät sijoiltaan, hänen päänsä ympärille kierrettiin köysi, häneltä leikattiin pois nenä ja korvat ja hänet nostettiin riippumaan kiveksistä. Viimein, armollisesti eräs neekeri sai pistää hänet kuoliaaksi.
  • Naiset raiskattiin poikkeuksetta, eikä Morgan tässä suhteessa ollut muita kummempi. Heti, kun hän näki kauniin naisen, hänen himonsa alkoivat hyrrätä ja hän yritti houkutella tämän kanssaan säädyttömyyteen. Jollei tämä taktiikka onnistunut, hän oli valmis väkivaltaisuuksiin.
  • Korpit kertoivat omaa kieltään Henry Morganista. Gallinatso-korppikotkat olivat seuduilla yleensä hyvin laihoja. Kaksi viikkoa Morganin ilmestymisen jälkeen ne yleensä "muuttuivat lihaviksi kuin kukot", sillä syötävää riitti enemmän kuin kylliksi.
  • Karibian piraatit
    Kuvernöörit varastetun tavaran välittäjinä

    Kuvernööristä tulee mieleen jokin korkeasti koulutettu hallinnon edustaja, mutta Karibialla kuvernöörit enimmäkseen olivat toista maata. Sekä Englanti että Ranska pyrkivät nimeämään hallitsemilleen rannikoille ja saarille kuvernöörejä, alan miehiä, joiden tehtävänä oli etsiä sopivia laivoja miehistöineen kaappareiksi - ja kirjoittaa näille valtuutukseksi kaapparikirja.

    Sen jälkeen, kun kaappaustoiminta oli tuottoisassa käynnissä, kuvernöörien tehtävänä oli erottaa hallitukselleen saaliista kymmenen prosenttia - siis yllättävän pieni määrä - mutta he huolehtivat myös ryöstettyjen tavaroiden myynnistä emämaan markkinoilla. Kuvernöörit olivat merirosvouksessa tärkeässä asemassa. He maidensa edustajina tukivat omia merirosvojaan ja käyttivät heitä sotajoukkoina.

    Kaappareiden kirjossa kauriinmetsästäjäkin

    Näiden kaapparikirjojen eli lupakirjojen sisällöllä ei ollut suurtakaan merkitystä. Niitä kirjoitettiin eri puolilla Karibiaa ja Eurooppaa eri ihmisten toimesta ja sisältö oli sen mukaisesti kirjavaa. Näitä lupakirjoja saattoi verrata eräänlaiseen aatelistunnukseen - niiden jälkeen oli saanut tietyt oikeudet. Muuan tanskalainenkin - piraattien joukossa oli pohjoismaalaisiakin - ryösteli vuosien ajan Manner-Amerikan rannikkovesillä laivoja vedoten Tanskan kuninkaan allekirjoittamaan paperiin, jossa hänelle myönnettiin lupa kauriinmetsästykseen.

    Ahoy! Me iloiset kaapparit!
    Piraatti

    Lähteitä
    Alexandre Olivier Exquemelin: Karibian merirosvot
    Hamilton Cochran: Karibian kaapparit ja merirosvot
    Peter Lamborn Wilson: Merirosvoutopiat
    Kaunis maailma: Amerikka
    Maailmanhistorian suuret löytöretket
    Suuri maailmantieto
    Lorenzo Camusso: Kolumbus - WSOY
    Kristoffer Kolumbus - Päiväkirja ensimmäiseltä matkalta Uuteen maailmaan
    Pirates of the Caribbean -- The Official Website
    Kenneth Giggal: Great Classic Sailing Ships, 1988
    Kuka teki mitä, WSOY 1986
    Derek Wilson: Maailman aarteet
    Wikipedia
    Amazon.com
    About.com - Latin American History
    Age of Pirates
    Robert Louis Stevenson: Aarresaari
    Pirate Encyclopedia

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Logon kuva, Copyright Joe Penniston
    *Henry Morgan, Copyright Erica_Marshall
    *Kolme isoa kuvaa, Copyright KidMoxie
    Karibian piraatit
    *** tunturisusi.com linkit ***