KAAPPARIT Kaapparit olivat yksi erityinen ryhmä merirosvoja. He eivät olleet enää villejä yksityisyrittäjiä, piraatteja, vaan heillä oli takanaan valtioiden ja niiden hallitsijoiden tuki ja valtuutus kaappausten harjoittamiseen. Kaapparit laivoineen pestattiin palvelukseen yksityisyrittäjärosvojen eli piraattien joukosta. Pääasiallisesti kaapparit olivat englantilaisia ja ranskalaisia, myös hollantilaisia - ja kaikilla heillä pääkohteena olivat espanjalaiset alukset. Kaappaustoimintaa pidettiin yhtenä merisodankäynnin muotona. Tässä suhteessa sitä pidettiin lievempänä sotimisen tapana, sillä ensisijainen tarkoitus ei ollut upottaa vihollisen laivaa, vaan ainoastaan ryövätä se rahdistaan. Meidän tämän päivän näkökulmastamme ei ole kyse merisodasta, vaan valtioiden harjoittamasta merirosvouksesta. Muistamme kuitenkin, että tämä arviomme on sybjektiivinen ja perustuu meidän aikamme käsityksiin. Tuolloin, kaappareiden aikaan ajat olivat toiset ja kaappareiden toimia tulisi arvioida sen mukaan. 
Kaapparikirja Kaapparit valtuutettiin toimeensa erityisellä asiakirjalla, kaapparikirjalla. Kaapparikirja oli valtakirja, jolla jonkin valtion hallitsijakuningas valtuutti jonkun merikapteeninsa ryöväämään ja kaappaamaan vihollisen aluksia. Käytännössä tämän asiakirjan allekirjoitti useinkin Karibialla asuva kuvernööri. Merirosvojen saaliiksi joutuneen laivan miehistöä, jos heistä joku jäi henkiin - ei lohduttanut ollenkaan se, että menikö heidän omaisuutensa jollekin piraatille vaiko jollekin kaapparille. Kansainvälisessä oikeuskäytännössä kaapparikirjan piti olla aikoinaan merirosvoussyytteistä vapauttava asiakirja. Rosvousta harjoittavalle tällä oli omalla kohdallaan merkitystä. Esimerkiksi ranskalaisen piraatin oli järkevää hankkia ryöstelylleen maansa valtuutus - ranskalaisen kaapparin nimike oli corsair - ja näin hän välttyi ainakin omassa maassaan joutumasta hirteen merirosvoudesta syytettynä. Se, että hän saattoi mitä ilmeisimmin joutua hirteen espanjalaisten vangiksi jouduttuaan, oli jo eri asia. Lupia sieltä - taikka täältä Järin suurta merkitystä ei ollut kaappareille, eikä aina hallituksillekaan, sillä - mistä joku kaappauslupaansa haki ja sai. Jollei lupaa saatu Englannista, sitä haettiin Ranskasta - ja ellei saatu sieltäkään, niin hätäkös tuossa, sillä amattiahan voitiin jatkaa. Tässähän oli kyse yritystoiminnasta. Jatkoon kannusti myöskin tieto siitä, että eipä kukaan varmasti nurisisi taikka valittaisi - kun yrittäjät aikanaan palaisivat kotiin hyvän saaliin kanssa. Kun Ranska ja Englanti olivat sodassa Espanjaa vastaan, kaapparit tunsivat olevansa isänmaataan palvelevia sotilaita, mutta rauhan tultua he katsoivat parhaaksi pitää toimintansa salassa. Woodes Rogers (n. 1679 – 15.6.1732) Englantilainen merikapteeni ja kaappari, joka suoritti erittäin menestyksekkään kaappariuran, kiersi koko maapallon ja nousi teoillaan kansalliseksi sankariksi. Hänet muistetaan kaiken muun ohella erityisesti kahdesta elämänsä tapahtumasta. Ensiksikin, hän pelasti alukselleen yksinäiselle saarelle jätetyn Alexander Selkirkin, jonka uskotaan olevan esikuva Daniel Defoen kirjoittamaan seikkailuromaanin Robinson Crusoelle. Toinen merkittävä tapahtuma ja aikajakso Rogersin elämässä alkoi vuonna 1718, jolloin hän tuli nimitetyksi Bahaman kuvernööriksi. Bahama oli tuolloin Karibian bukanieerien viimeisiä tukikohtia. Se oli ollut Bermudalta saapuneiden englantilaisten hallussa ja asuttama vuodesta 1647 asti. Moninaisten yhteenottojen ja uhkien kautta - myös espanjalaiset olivat aika-ajoin hyökkäämässä saarille - Rogers sai saaren hallintaansa ja merirosvojen aika Bahamalla päättyi, päättäen samalla koko Karibian piratismin. Bahamasta tuli kiinteästi brittien hallinnassa oleva siirtokunta. Rogers itse kuoli Bahamalla, Nassaussa - jättäen jälkeensä Bahaman kunnioituksen ja moton: "Piracy expelled, commerce restored - Merirosvot karkotettu, kauppa kukoistaa!" |
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva - Copyright Florian Fromentin Kaappaukset olivat ajan yrittämistä Kaapparilaivat toimivat joko yksin, tai joskus ne yhdistivät voimiaan ja operoivat suurempina laivastoina. Kaappariuteen suhtauduttiin, kuin tavalliseen liiketoimintaan - se oli parhaimmillaan erittäin tuottoisaa kaikille siihen osallistuville. Niinpä rikkaat liikemiehet ja aateliset toimivat kaappareiden rahoittajina - ja odottivat saavansa sijoituksilleen suuret voitot, kuten usein kävikin. Kaapattujen tuotteiden myynti avitti niin ikään siirtokuntien taloutta. 
Espanjalaiset eivät juuri tehneet eroa merirosvojen ja kaappareiden välillä: kun he saivat näitä kiinni, he hirttivät erotuksetta kaikki ja ripustivat kuvernöörin antamat lupakirjat heidän kaulaansa. Eikäpä ryövätyn näkökulmasta piraattien ja kaappareiden välillä suurta eroa ollutkaan. Kaapparit olivat useimmiten entisiä piraatteja. Joskus he saattoivat toimia yhteistyössä valtion virallisten merivoimien kanssa. Näin esimerkiksi vuonna 1588, jolloin kaapparialuksia oli mukana taisteluissa tukemassa Englannin laivastoa, kun se kohtasi Espanjan suuren armadan. Kaapparitoiminta jatkui eri muodoissaan pitkään Karibian merirosvokauden jälkeenkin - ja se kiellettiin vasta vuonna 1856 Pariisin julistuksella. |
|
|
Sir Henry Morgan
Henry Morgan oli alunalkaen Walesissä nimeltään Harri Morgan (noin 1635 - k. 25. elokuuta 1688). Morgan eli varsin värikkään elämän, kuten merirosvokapteenilta voi odottaakin. Jo lapsena hän tuli kidnapatuksi, eli jossakin vaiheessa orjuudessakin Barbadoksella - mutta nousi kaikkien vaikeuksiensa jälkeen pelätyksi ja kuuluksi merirosvoksi, ryöstäen Karibialla espanjalaisen laivan toisensa jälkeen. Morganin vaikuttavuudesta kertoo se, että hän uskalsi kohdata silmästä silmään saaren englantilaisen kuvernöörin, yksin ja vain nimensä herättämään pelkoon luottaen. Kuvernööri oli saanut erityiseksi tehtäväkseen vapauttaa saaren Morganista, mutta tapaamisen tulos oli oikeastaan päinvastainen. Morganin toiminta laillistettiin ja hän sai luvan, Englannin politiikasta piittaamatta, käydä omaa sotaansa espanjalaisia vastaan. Tässä sodankäynnissään, joka kohdistui myös espanjalaisiin kaupunkeihin, Morgan miehineen oli erityisen julma ja säälimätön. Ajan sekavat olot saivat aikaan kuitenkin sen, että Morgan vangittiin ja kuljetettiin Englantiin vuonna 1672. Tästä tuli hallitsijalle taas hänen suhteensa täyskäännös, sillä hänet aateloitiin pari vuotta myöhemmin - ja hän palasi Jamaikalle varakuvernööriksi. Vasemmalla, rikkaana ja arvostettuna varakuvernöörinä kuolleen Morganin patsas Yhdysvaltain Neitsytsaarilla, Karibialla - Mustaparran linnassa (Blackbeard's Castle). |
|
|
Pirates - Piraatit
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Copyright Willow-San |
|
Eräitä poimintoja Henry Morganin uralta
|
|
|
|
Kuvernöörit varastetun tavaran välittäjinä
Kuvernööristä tulee mieleen jokin korkeasti koulutettu hallinnon edustaja, mutta Karibialla kuvernöörit enimmäkseen olivat toista maata. Sekä Englanti että Ranska pyrkivät nimeämään hallitsemilleen rannikoille ja saarille kuvernöörejä, alan miehiä, joiden tehtävänä oli etsiä sopivia laivoja miehistöineen kaappareiksi - ja kirjoittaa näille valtuutukseksi kaapparikirja. Sen jälkeen, kun kaappaustoiminta oli tuottoisassa käynnissä, kuvernöörien tehtävänä oli erottaa hallitukselleen saaliista kymmenen prosenttia - siis yllättävän pieni määrä - mutta he huolehtivat myös ryöstettyjen tavaroiden myynnistä emämaan markkinoilla. Kuvernöörit olivat merirosvouksessa tärkeässä asemassa. He maidensa edustajina tukivat omia merirosvojaan ja käyttivät heitä sotajoukkoina. Kaappareiden kirjossa kauriinmetsästäjäkin Näiden kaapparikirjojen eli lupakirjojen sisällöllä ei ollut suurtakaan merkitystä. Niitä kirjoitettiin eri puolilla Karibiaa ja Eurooppaa eri ihmisten toimesta ja sisältö oli sen mukaisesti kirjavaa. Näitä lupakirjoja saattoi verrata eräänlaiseen aatelistunnukseen - niiden jälkeen oli saanut tietyt oikeudet. Muuan tanskalainenkin - piraattien joukossa oli pohjoismaalaisiakin - ryösteli vuosien ajan Manner-Amerikan rannikkovesillä laivoja vedoten Tanskan kuninkaan allekirjoittamaan paperiin, jossa hänelle myönnettiin lupa kauriinmetsästykseen. 
|
Lähteitä Alexandre Olivier Exquemelin: Karibian merirosvot Hamilton Cochran: Karibian kaapparit ja merirosvot Peter Lamborn Wilson: Merirosvoutopiat Kaunis maailma: Amerikka Maailmanhistorian suuret löytöretket Suuri maailmantieto Lorenzo Camusso: Kolumbus - WSOY Kristoffer Kolumbus - Päiväkirja ensimmäiseltä matkalta Uuteen maailmaan Pirates of the Caribbean -- The Official Website Kenneth Giggal: Great Classic Sailing Ships, 1988 Kuka teki mitä, WSOY 1986 Derek Wilson: Maailman aarteet Wikipedia Amazon.com About.com - Latin American History Age of Pirates Robert Louis Stevenson: Aarresaari Pirate Encyclopedia Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Logon kuva, Copyright Joe Penniston *Henry Morgan, Copyright Erica_Marshall *Kolme isoa kuvaa, Copyright KidMoxie |
|
| *** www.tunturisusi.com *** |