KARIBIA ja LÄNSI-INTIA
Karibia taikka Karibianmeren alue ja Länsi-Intia tarkoittavat käytännön kielessä ihan samaa. Koko Karibia pitää sisällään myös Länsi-Intian. Erityisesti niin halutessaan, voi puhua Länsi-Intiasta. Tällöin tämä maantieteellinen nimitys ei pidä sisällään Karibianmerta, vaan se tarkoittaa tiettyjä saaristoja. Katso alempaa Länsi-Intian = Länsi-Intian saariston määrittely. |
Karibianmeri
Trooppisen Atlantin osa, jota ympäröivät Etelä-Amerikan pohjoisrannikko, Väli-Amerikka sekä Isot ja Pienet Antillit. Löytöretkien jälkeen Karibianmerestä tuli Euroopan sotaa käyvien maiden taistelukenttä, jossa merirosvot kävivät merenkulkijoiden kimppuun. Alueen luonnonvarojen käyttö oli johtaa myös alkuperäisväestön (karibit) häviämiseen. Meri on saanut nimensä karibien mukaan. Karibianmeren pinta-ala on hieman alle kaksi miljoonaa neliökilometriä ja suurin syvyys 7680 m. Karibian saarista useimmat ovat tuliperäisiä ja ja niillä on jyrkkiä, näyttäviä kalliomuodostelmia. Trooppinen sademetsä on yleistä. Vehreiden vuorten ja kalliokkojen lomissa levittäytyvät laajat sokeriruokopellot ja banaaniviljelmät. Korallisaaret ovat matalampia, ja niiden rannat hohtavat hiekanvaaleina turkoosia ja sinistä hehkuvan meren syleilyssä. |
|
|
Hispaniola
Hispaniola on usein esillä Karibian piraateista puhuttaessa. Kolumbus löysi tämän saaren, joka sijaitsee Isoilla Antilleilla, ensimmäisellä matkallaan, 6.12.1492. Kolumbus antoi saaren nimeksi Espanjan mukaan La Isla Española eli Hispaniola. Nykyisin tunnemme sen myös Haitin saarena - saarella on kaksi valtiota, Haiti ja Dominikaaninen tasavalta. Hispaniola oli täydellisesti merirosvojen hallussa 1600-luvulta aina 1700-luvulle. Se oli eräänlaista "kiellettyä vyöhykettä", kun alkuperäisväestö oli tuhoutunut, eikä mikään Euroopan valtioista ollut saanut siitä pitävää otetta. Haaksirikkoutuneet taikka laivoista karanneet merimiehet alkoivat löytää itsensä Hispaniolasta, eläen metsästäjinä vapaana kaikesta hallinnosta. Metsissä vaelsi villieläinten seassa villiintynyttä karjaa ja sikoja, jotka olivat jääneet jäljelle epäonnistuneista ja hävinneistä asutusyrityksistä. Boucania eli savustettua lihaa (Karibian alkuperäiskansoilta opittu tekniikka) voitiin vaihtaa muihin tuotteisiin ohikulkevilta laivoilta. Jossakin vaiheessa nämä Hispaniolan idyllissä eläneet lopettivat metsästyksen ja vaihtotalouden, ja siirtyivät sen sijaan ryöväämään laivoja. Nämä savulihan syöjät olivat tulevia merirosvoja, joita nimitämme bukanieereiksi eli bukkaneereiksi. Jamaika ja Port Royal Jamaikaan, jonne Kristoffer Kolumbus ensimmäisenä eurooppalaisena saapui toisella matkallaan vuonna 1494, keskittyvät useat jännittävät merirosvotarinat. Vielä tänäkin päivänä voi matkailija aistia Jamaikan rannikoilla ja syrjäseuduilla viipyilevän seikkailun ja salaperäisyyden ilmapiirin. Jamaikan metsäseuduille matkaava saattaa toivoa löytävänsä jonkin puun juurelta tai jonkin järven pohjalta piraattien kätkemiä kalleuksia ja harppuunakalastajat sukeltelevat meren syvänteisiin, elätellen toivoa, että törmäisivät johonkin kultalastissa uponneeseen espanjalaiseen alukseen. Jamaika on Karibianmeren kolmanneksi suurin saari ja siltä on etäisyyttä Hispaniolaan 161 km. 1600-luvulla merirosvot edustivat Karibialla niin suurta voimaa, että merialueet itse asiassa olivat heidän hallinnassaan. Merirosvot hallitsivat aika-ajoin useita kaupunkeja myös Amerikan mantereella. Näitä olivat Campeche Meksikossa asti, Panaman nykyinen pääkaupunki Panama (Ciudad de Panamá) ja Maracaibo Venezuelassa. Karibialla Isot Antillit, erityisesti Jamaika ja osa Hispaniolaa (Haitia) sekä lukuisat niiden pienet lähisaaret, olivat jääneet Espanjan asutuspolitiikan ulkopuolelle. Nimellisesti ne kuuluivat Espanjalle, mutta käytännössä ne olivat ei-kenenkään maata, jonne seikkailijajoukkioiden oli helppo asettua. Merirosvot saattoivat elää siellä ihan vapaasti. Heitä sitoi vain erityinen toverihenki, joka ulottui yli kansallisuusrajojen. Vain merirosvot eivät himoinneet Karibialta Espanjan alueita itselleen, vaan samaa tekivät myös Englanti ja Ranska. Englanti valtasi Cromwellin laivaston avulla koko Jamaikan Espanjalta vuosina 1655-1656 ja teki siitä oman siirtomaansa. Tämän jälkeen Jamaika kokonaisuudessaan oli englantilaisten bukanieerien hallussa ja Port Royal siellä oli kaikkien Karibian merirosvojen pääkaupunki. Port Royal oli todellinen synnin ja irstailun villi ja väkivaltainen pesäke, jonka arkea olivat tavernojen, ilotalojen ja peliluolien hulina - juopottelut, kaksintaistelut ja tappelut. Kaikkialta kaikui hyvin vapaamielisten mulattityttöjen kimakka ilkamointi ja varojaan tuhlaavien bukanieerien rasvainen hoilotus ja möykkä - sekoittuneena helakkaan sapelien kalinaan ja iloiseen kolikoiden kilinään. Sanottiin, että tässä kaupungissa näinä aikoina oli runsaammin käteistä rahaa asukaslukuun suhteutettuna, kuin Lontoossa - se oli kaikilla tavoilla mitaten hyvin rikas. Kaupungin asukasluku näihin aikoihin 1600-luvun puolivälissä oli arviolta 6500 - 10 000, siitä pari tuhatta oli mustia. Rakennuksia oli parisataa - ja tavernoja oli yksi kymmentä asukasta kohden, ilotaloja sadoittain. Kaupunki kävi laajaa kauppaa ryöstetyillä tavaroilla, kuten myös sokerilla ja orjilla. 1680-luvulle tultaessa Englanti teki tästä bukanieerien rosvoamisesta lopun, säätämällä merirosvouksen laittomaksi. Siihen saakka Englanti oli ollut myös riippuvainen bukanieerien tuesta Jamaikan hallinnassa, mitä tukea se ei enää tarvinnut. Jamaikaa kohtasi vuonna 1692 maanjäristys, joka sitä seuranneen tsunamin myötä liki täysin tuhosi Port Royalin. Kaikki satamassa olleet alukset tuhoutuivat. Tämän jälkeen Kingstonista tuli Jamaikan merkittävin kaupunki. Nykyisin Port Royal on pieni ja hiljainen paikka, jossa on 2000 asukasta. Jamaika irtaantui lopullisesti Englannista vasta itsenäistyessään vuonna 1962. Jamaikalta operoineita merirosvoja olivat Henry Morgan ja Calico Jack, jonka seurassa saarella liikkuivat myös Anne Bonney ja Mary Read. Siellä hirtettiin mm. Charles Vane vuonna 1721. |
Tortuga - merirosvojen etuvartioasema
Tortuga on Hispaniolan pohjoispuolella oleva saari. Etäisyys Hispaniolasta vain noin kaksi mailia eli kolmisen kilometriä. Ympärysmittaa on 16 mailia, eli noin 25 km. Saaren nimi tortuga merkitsee kilpikonnaa, tullen saaren muodosta. Saari on kallioinen, mutta siellä kasvaa suuria puita. Kolumbus löysi Tortugan ensimmäisellä matkallaan 1492. Saarelle asettui pieni määrä espanjalaisia, heitä oli siellä vuonna 1625 kymmenkunta. Vuonna 1625 saarelle ilmestyivät ranskalaiset siirtolaiset, myös joukko englantilaisia. Vuonna 1629 espanjalainen komentaja Don Fadrique de Toledo hyökkäsi joukkoineen saarelle karkottamaan englantilaisia ja ranskalaisia pois. Kun saaren asukkaat havaitsivat espanjalaisten lähestyvän, he vetäytyivät tiheikköihin ja pakenivat seuraavana yönä veneillään Hispaniolaan. Espanja puolestaan joutui keskittämään joukkojaan Hispaniolalle, jolloin ranskalaiset näkivät uuden tilaisuutensa tulleen. Ranskalaiset palasivat Tortugalle ja rakensivat saarelle nimetyn kuvernöörinsä monsieur, insinööri Jean La Vasseurin johdolla saaren ainoaan, luonnolliseen satamaan kalliolinnoituksen, jolle tuli nimeksi Rocher. Tämä tapahtui noin vuonna 1640. Tähän linnoitukseen asetetuilla kanuunoilla, joita oli 24, saattoi hallita kaikkea saarelle tulevaa liikennettä ja näin estettiin espanjalaisten uudet hyökkäykset. Linnoitus oli valloittamaton, sinne johti vain kapea kinttupolku. Linnoituksen sisimpiin osiin pääsi vain tikkaita, jotka saattoi nostaa perässään ylös. Linnoituksen sisälle pulppusi kalliosta lähde, jolla saattoi tyydyttää tuhannen ihmisen juomatarpeen. Näistä ajoista lähtien saarta hallitsivat pysyvästi ranskalaiset ja englantilaiset bukanieerit, joiden päätukikohtana saari toimi. Espanja yritti takaisin valtausta, mutta epäonnistui, kanuunatulen upottaessa yhden sen aluksista ja vaurioittaessa muita - ja tämä kasvatti suuresti Tortugan ja sen bukanieerien mainetta. Kaikki merirosvoalukset, kansallisuuteen katsomatta - olivat tämän jälkeen tervetulleita Tortugalle, sillä heidän mukanaan tulevien ryöstölastien myötä saari rikastui ja sen asema vankistui. Näin Tortugasta kehittyi merirosvojen ensimmäinen etuvartioasema Karibialla. Tortugan bukanieerit käyttivät itsestään nimitystä rannikkoveljet - "Brethren of the Coast". He muodostuivat pääosin ranskalaisista hugenoteista ja englantilaisista protestanteista, sekä pienestä määrästä hollantilaisia - mutta heidän joukkoonsa liittyi myös muita kansallisuuksia, jopa joitakin espanjalaisia. Kuuluisin näistä rannikkoveljistä on Henry Morgan. Hän on samalla yksi heistä, joka kamppailee kaikkein menestyneimmän merirosvon tittelistä. Erikoinen siirtolaisvirtaus tapahtui Tortugalle vuonna 1645, kun kuvernööri tuotatti saarelle peräti 1650 prostituoitua. Näiden naisten oli tarkoitus rauhoittaa saaren asukkaiden keskuudessa leimahtelevia jännitteitä - ja samalla ehkäistä merirosvojen homoseksuaalisia suhteita, joita syntyi myös naisten puutteen vuoksi ja bukanieerien muodostamien työparivaljakoiden vuoksi. Bukanieerien valtakausi Tortugalla päättyi tultaessa 1680-luvulle, Euroopassa muuttuneiden poliittisten suhdanteiden ja lakien myötä. Englannin parlamentti kielsi kansalaisiltaan palvelukset vieraiden lippujen alla - käytännössä tämä johti siihen, että bukanieereja otettiin töihin kuninkaalliseen laivastoon, ja samalla heidän merirosvouransa päättyi. 
Karibian rannoilla ei liiku enää synkkiä, mustapartaisia, pelottavia ja rokonarpisia piraatteja - heidän tilallaan ovat turistit ja ihastuttavat, sileäihoiset, usein näin pehmeäpiirteiset auringonpalvojat. Karibialla lämpötila on koko vuoden noin 30 astetta. Kuumuus ei silti ole tukahduttavaa, sillä pasaatituulet laittavat ilman virtaamaan ja kaikkialla on lähellä meri, johon voi loiskauttaa vilvoittelemaan. |
|
|
All rights reserved
*Kuvat yllä, kaksi kuvaa rantatytöistä Copyright - All rights reserved: © Oscar Alonso Algote - Used with permission. |
|
|
Bahama
Jollekin Bahaman saarista rantautui Kristoffer Kolumbus 12.10.1492. Tämä oli ensimmäinen paikka, johon hän Amerikassa saapui. Mikä saari ensimmäisenä oli kyseessä, ei tarkalleen tiedetä - saaren uskotaan olevan joko Samana Cay tai Plana Cays. Kolumbus itse kutsui saarta nimellä San Salvador - sen asukkaat nimellä Guanahani. Tällä ensimmäisellä matkallaan Kolumbus tutki myös Kuuban koillista rannikkoa sekä Hispaniolaa, jolle hän antoi tämän nimen. |
Karibia kartalla
Pieni Tortugan saari Hispaniolan pohjoispuolella on ympäröity mustalla suorakaiteella. Saari ei kartalla näytä suurelta, mutta sillä oli oma, suuri merkityksensä ajan piraatti- ja bukanieerihistoriassa. Kartta havainnollistaa hyvin sitä, kuinka Karibianmerta ympäröivät joka puolelta joko Amerikan mantereen rannikot, taikka isommat ja pienemmät saaret. Näin on muodostunut ikäänkuin oma, eristynyt maailmansa - joka loi huikeat ja kauniit puitteet piraattien kulttuurille. |
|
Rommi
Emme voi Karibiasta puhuessamme sivuuttaa rommia, joka kuuluisuudessa voittaa kaikki piraatitkin. Menemättä syvemmälle rommin valmistuksen historiaan ja saloihin, voimme todeta, että rommi kuului lähes kaikkien piraattien elämään. Rommiin tarvittiin eurooppalaisia: he kuljettivat sokeriruo'on Karibialle, siellä siitä opittiin tekemään rommia. 
Euroopassa kuunneltiin kiihkeinä juttuja oudosta juomasta, jota Karibialla
lipittivät riivattuina kaikki, villeistä mustiin ja piraateista viljelijöihin.
Erityisen vakuuttavasti tästä tafiaksi kutsutusta väkevästä litkusta
kuljetti tietoa kuukasvoinen isä Jean-Baptiste Labat, joka eli pitkiä
aikoja merirosvojen seurassa, tehden kauppoja jopa ihan itsensä kapteeni Kiddin
löytyneillä aarteilla. Tafian kerrottiin kyllä olevan kamalan makuista,
raakaa ja inhottavaa - mutta vastineeksi siitä sai hurjan,
täysin hervottoman humalan ja se oli halpaa.
Saarille nousi kuin sieniä sateen jälkeen kuppiloita ja kapakoita, jotka itse asiassa olivat rähjäisiä, maalattiaisia majoja. - Näissä kävi taukoamaton mökä ja möyke, suoranainen elämöinti - kun merten sankarit juhlivat tafian virratessa ja mulattinaisten kimakan kiljahtelun kohotessa yli römeimpien merikarhubassojen. Koko Karibia vilisi ja kuhisi kuin muurahaispesä piraatteja matkoillaan. Tässä kansainvälisessä sekaseurassa ja kapakoiden juoppokööreissä olivat ylimpinä äänessä milloin bukanieerit ja filibusterit, milloin corsairit - uhoten, laulaen ja juhlien vapauttaan Karibian hehkuvan taivaan alla. Osa heistä oli yksityisyrittäjiä, osa oli etsimässä uusia tilaisuuksia ja uusia mahdollisuuksia - jotkut tekivät jalosti töitään kuninkaansa taikka kuningattarensa palkkaamina. Satumaiset rikkaudet saivat uudet omistajat, joku menetti kaiken, joku toinen sai yhdessä hetkessä enemmän, kuin sata ihmistä voisi ansaita työllään sadan vuoden aikana. Joistakin tuli peräti aatelisia, kuten Francis Drakesta, joku toinen havaitsi olevansa tuota pikaa Jamaikan kuvernööri, kuten Henry Morgan. Meriä kyntivät englantilaiset, ranskalaiset ja hollantilaiset, jotka noina aikoina olivat nähtävästi kaikessa espanjalaisia edellä: sekä sokerin että silloisen aguardienten eli alkurommin valmistuksessa. Ryöstösaaliita kaapattiin ja ruumiita tehtiin tukevassa tuiskeessa eikä etikettiä noudatettu. Nämä merten miehet – ja pari kuuluisaa naista – olivat niin sanotun rommin ensimmäisiä kauppamatkustajia. |
Kuuba ja Havanna
Kuubalaisen rommin alkukehto Havanna, kihisi ja kuhisi keskeisen asemansa vuoksi merten kulkijoita 1530-luvulta lähtien. Tuolloin elämä satamissa oli tyystin toisenlaista kuin tänään. Ei ollut mitään aikatauluja, vaan laivat saattoivat jäädä satamiin makaamaan kuukausien ajaksi. Laivaväen juomisen ja pelaamisen himo hyödynnettiin niin täydellisesti kuin voitiin, ja jokainen mökkirähjä ja tönö näytti muuttuvan joko tavernaksi taikka bodegaksi. Havannan kapakoista antaa hyvän kuvan tilasto, jonka mukaan siellä vuonna 1580 oli vain 276 espanjalaisasukasta intiaani- ja neekeriorjineen, mutta maapohjaisia kapakoita oli 80. Ihan samanlainen hillitön meno oli päällä kaikissa Kuuban rannikkokaupungeissa tuohon aikaan - vaikka kaupunki antaa näistä hökkelikylistä erheellisen kuvan. Tällaisissa hillittömissä juomapirskeissä tuolloin elettiin, välillä tapeltiin ja tapettiin. Näihin hökkelikyliin hyökättiin, niitä puolustettiin ja vallattiin kerta toisensa jälkeen - ja samat aarrelastit vaihtoivat omistajaa yhä uudelleen. Vanhoilta ajoilta voi lukea huvittavia anekdootteja, miten siirtomaaviranomaiset yrittivät säädellä anniskelua. Mustille sai kapakassa tarjota vain tietyn määrän ”vinoa”, mutta jos kammottava ”nergo horro Carne Gorda” eli vapautettu neekeri Läski-Liha tahtoi vetää päänsä täyteen, tarvittiin vain kunnon kapakkakierros – ja tämä oli laillista. Jos piraatit useinkin hyökätessään vaikuttivat täysin pelottomilta, saattoi siihen yhtenä osasyynä olla rommin avulla hankittu rohkeus. Jotkut harvat piraattikapteenit, kuten Bartholomew Roberts, olivat raamattujen kera teelinjan miehiä ja vaativat töissä miehistöltään ehdotonta raittiutta - mutta he olivat kai kuitenkin harvinaisia poikkeuksia. 1700-luvulla rommista tuli Ison-Britannian suosituin alkoholijuoma ja se syrjäytti entisen suosikkijuoman, ginin. 
Rommikauppaa Havannassa Tämän päivän rommikauppias, vanha mies, istuu Kuubassa, Havannassa ränsistyneen talon portailla odottaen asiakkaita. |
|
|
Maailma vuonna 1660 - Länsi-Intia
Yllä kartta vuodelta 1660. Kartta Copyright Norman B. Leventhal Map Center at the BPL. Kartan keskivaiheilla näkyy Länsi-Intia. Länsi-Intia on Pohjois- ja Etelä-Amerikan välissä, Keski-Amerikan itäpuolella sijaitseva saariryhmä, joka ulottuu 3 200 kilometrin mittaisena kaarena Floridasta Venezuelan rannikolle. Siihen kuuluvat Bahama, Isot Antillit (Kuuba, Jamaika, Haiti ja Puerto Rico), Pienet Antillit (Leeward- ja Windwardsaaret) sekä Etelä-Amerikan pohjoisrannikon tuntumassa sijaitsevat pienet saaret. Saaristoon kuuluu ainakin 7 000 saarta ja luotoa, joista suurimmat ovat Kuuba ja Haiti. Länsi-Intian ja Väli- sekä Etelä-Amerikan väliin jää Karibianmeri; saariston pohjoispuolella sijaitsee Atlantin valtameri (Sargassomeri) ja luoteessa taas Meksikonlahti. Länsi-Intia on saanut nimensä löytäjänsä Kristoffer Kolumbuksen harhaolettamasta, jonka mukaan hän oli löytänyt läntisen tien Intiaan saavuttuaan Bahamasaarille 1492. Kuvaus Tortugalta 1600-luvulta Tortugan saaren kasvimaailma on hyvin monipuolinen: siellä on brasil-puita ja punaisia, valkoisia ja keltaisia santelipuita. Asukkaat ovat antaneet keltaiselle santelipuulle nimen Bois de Chandelle. Se tarkoittaa kynttiläpuuta, sillä puu palaa yhtä kirkkaasti kuin kynttilä. Siitä tehdään soihtuja, joita käytetään yökalastuksessa. Siellä kasvaa myös guajakkipuita ja paljon elemihartsipuita sekä kiinanruohoja, jotka eivät kuitenkaan ole niin hyviä kuin vastaavat itäintialaiset lajit. Saaren kiinanruoho on kovin pehmeätä ja valkoista ja kelpaa vain villisikojen ravinnoksi. Aloeyrtit ja muut lääkeyrtit kasvavat puumaisina, ja niistä saadaan puuta laivojen ja talojen rakentamiseen. Hedelmät ovat samoja kuin Karibian meren saarilla: maniokki ja peruna, jamssi, vesimeloni, espanjalainen meloni, agaave-puiden hedelmät, paratiisiviikunat, lisäksi pullopuiden hedelmät, mammea-omenat, ananakset, acajou-omenat ja monet muut lajit. Myös palmuja on runsaasti. Niistä saadaan viiniä ja lehtiä käytetään kattoihin. 
Eräs kuulustelu 1600-luvulta Sitten he alkoivat hirveästi kiduttamalla pusertaa vangeista tietoja. Muuan neekeri ilmoitti erään 60-vuotiaan portugalilaisen hyvin rikkaaksi. Mutta tämä väitti omistaneensa vain sata piasteria, jotka muuan nuori mies oli häneltä jo vienyt. Mutta he ruoskivat häntä kauan ja sitoivat sitten hänet peukaloista ja isovarpaista neljään paaluun. Sitten he päästivät naruja irti niin, että koko miehen ruumis keikkui. Lopuksi he asettivat 200 naulan painoisen kiven hänen lanteilleen ja polttivat palmunlehtiä hänen allaan, niin että hänen kasvonsa paloivat pahoin. Huolimatta kaikesta kiduttamisesta hän ei kertonut mitään omaisuudestaan. Sitten hänet sidottiin paaluun kirkon eteen ja jätettiin siihen neljäksi tai viideksi päiväksi. Syötäväkseen hän sai vain pienen nokareen lihaa. Sen jälkeen hän pyysi, että ystävät saisivat käydä hänen luonaan. Hän puhui näiden kanssa ja pyysi 500 piasteria. Vastaukseksi hän sai selkäsaunan. Hänelle selitettiin, että hänen pitäisi satojen sijaan puhua tuhansista. |
Aarreröykkiö Aarrearkun voi voittaa vain - aarreröykkiö! 
Lähteitä Alexandre Olivier Exquemelin: Karibian merirosvot Hamilton Cochran: Karibian kaapparit ja merirosvot Peter Lamborn Wilson: Merirosvoutopiat Kaunis maailma: Amerikka Maailmanhistorian suuret löytöretket Suuri maailmantieto Lorenzo Camusso: Kolumbus - WSOY Kristoffer Kolumbus - Päiväkirja ensimmäiseltä matkalta Uuteen maailmaan Pirates of the Caribbean -- The Official Website Kenneth Giggal: Great Classic Sailing Ships, 1988 Kuka teki mitä, WSOY 1986 Derek Wilson: Maailman aarteet Wikipedia Amazon.com About.com - Latin American History Age of Pirates Robert Louis Stevenson: Aarresaari Pirate Encyclopedia Kuuba.org - Rommin historiaa Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Logon kuva, sekä ravintolan El Pirata Y El Perico Restaurante kyltti, Copyright Joe Penniston *Kuva luurankopiraateista kaltereiden takana, Copyright JoshMcConnell *Amerikan kartta vuodelta 1660, Copyright Norman B. Leventhal Map Center at the BPL *Rommikauppias tämän päivän Havannassa, Copyright karolajnat *Uimaritytöt Jamaikalta, Copyright envisionpublicidad *Aarreröykkiö, Copyright armadillo444 *Karibian kartta Public domain Wikipedia *ClipArt Copyright Kids' Turn Central |
|
|
Ladies Pirate - Dark Medusa
Naispiraatit vasemmalta Mary, Anne ja Rowena. Papukaijan nimi on Smith. He purjehtivat aluksellaan, Dark Medusa, seitsemällä merellä - saalistaen kultaa ja jalokiviä. |
All rights reserved
*Kuva - Copyright - All rights reserved: © deviantART.com/gluego - Giovani Luengo - Used with permission. |
| *** www.tunturisusi.com *** |