Suden arvoitus
KOTIMAISET SUSIELOKUVAT

Suden arvoitus

Suden arvoitus kertoo Sallasta, pienessä kylässä Pohjois-Suomessa asuvasta 12-vuotiaasta koulutytöstä. Salla ja hänen luokkatoverinsa Matias pelastavat kaksi orpoa pentusutta salametsästäjien käsistä.

Salla on tyttö, joka viihtyy metsässä ja tuntee sielussaan yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa. Hän elää ottovanhempiensa kanssa, isä on kylän poliisi ja äiti hoitaa lomamökkien vuokrausta turisteille. Seudun tärkein tulonlähde on poronhoito, joten sudet ovat olleet miespolvien ajan uhka asujaimiston elinkeinolle.

Suden arvoitus on koskettava ja kantaa ottava seikkailukuva, jossa on myös huumoria. Se on 90-minuuttinen elokuva, jossa on psykologisia jännitteitä, ihastumista, kasvamista, humoristisia tilanteita ja seikkailua luonnossa.

Elokuva kuvattiin elo-syyskuussa 2005 sekä maalis-huhtikuussa 2006 Kuusamossa ja sen ympäristössä, jossa luonto näyttäytyy kauniina, uljaana ja mystisenä.

Sotkamolainen Tiia Talvisara (13) esiintyi ensi-iltansa 15. joulukuuta vuonna 2006 saaneen elokuvan Suden arvoituksen yhdessä pääosassa. Elokuvan on ohjannut Pojan ja Ilveksen ohjaajana tunnetuksi tullut Raimo O. Niemi. Tunnetuista näyttelijöistä mukana ovat muun muassa Peter Franzen, Vuokko Hovatta, Miia Nuutila, Juha Kukkonen ja Kari-Pekka Toivonen. (Finnkino)
Suden arvoitus Suden arvoitus Suden arvoitus Suden arvoitus
Susi Canis lupus

KOTIMAISET SUSIDOKUMENTIT

Pohjolan sudet

Luontoelokuva susista vuodelta 2001. Kuvaaja Kari Kemppainen. Ohjaajat Pekka Mandart ja Kari Kemppainen. Tuottaja Pamela Mandart. Elokuvan kesto 28 minuuttia. Dokumentti tuli teeveestä itsenäisyyspäivänä 2001.

Kuvissa näkyi susia runsaan puolenkymmenen yksilön laumana milloin sumuisilla, kesäöisillä suomaisemilla - milloin taas siniharmaassa, sydäntalven metsässä taikka keväisillä, auringonhohteisilla hangilla. Tunnelma oli levollinen ja rauhaisa; sudet liikkuilivat verkalleen tai seisoskelivat aloillaan ympäristöään silmäillen. Tämä tietenkin johtui siitä, että kuvauksia oli tehty haaskoilla ja kontrasti oli sikäli juuri nyt suuri, että vain muutamaa päivää aiemmin oli tullut susidokumentti Yellowstonesta. Siellähän susien meno ja vauhti oli ihan toista ja hurjaa, sillä johtuen toisenlaisista oloista kuvauksia oli voitu tehdä esim. susien saalistuksista aidoissa tilanteissa, kun sudet kiitivät suurinta vauhtiaan hirvieläinten perässä. Tuli kuitenkin ihan toisaalta sellainen tunne ja tunnelma, että nämä sudet olivat todellakin "pohjolan jäyhiä susia" ja suomalaisessa maisemassa - levollista, harmaata ja vähäeleistä, mutta kaikessa tuossa vaikuttavampaakin, kuin liiallisessa "amerikkalaisessa" vauhdikkuudessa. Rauha saattoi hetkeksi rikkoontua, kun korpit tekivät yllätyshyökkäyksiään ateriapaikoilla susien kimppuun ja iskivät rääkyen nokkansa näitten selkäturkkeihin! Korppi ei siis pelkää eikä kunnioita suttakaan!
Susien pannoitusta Pohjolan susissa 2001

Huomattavasti vauhtia ja menoa tuli tähänkin susielokuvaan sillä hetkellä, kun näytettiin, kuinka sudet otetaan kiinni radiopannoitusta varten. Radiolähetinhän on se suden kaulaan kiinnitettävä väline, jonka avulla susitutkijat voivat saada susista monenlaista tietoa. Kun susi on löydetty ja näköyhteys saatu, sitä aletaan ajaa moottorikelkalla, joka vetää perässään köyden päässä suksimiestä. Tässä vaativassa erikoistehtävässä olivat kelkkaa ajamassa Markus Suominen ja suksimiehenä Seppo Ronkainen. Umpihangessa susi voi juosta suurella vauhdilla väsymättä kymmeniä kilometrejä. Takaa-ajettuna ja joutuessaan metsätielle se repii rajulla laukalla liian lujaa ja väsähtää aika nopeasti.

Kun suden rinnalle on päästy, suksimies silmustaa suden kaulaan lenkin, joka on muutaman metrin mittaisen tangon päässä ja saa sen näin vangituksi. Tämä operaatio kokonaisuudessaan vaatii siihen osallistuvilta, mutta etenkin suksimieheltä, suurta taitoa. Tasapaino on pidettävä kovassa menossa ja sillä hetkellä kun silmukka suden kaulaan on saatu, on susi vielä saatava taltutetuksi. Susi alistuu silloin, kun se huomaa, ettei se voi tehdä mitään. Alistumiseen on olemassa luonnollinen selitys: susi oppii laumassaan alistumaan vahvemman edessä jo pennusta. Tämän jälkeen susi vedetään usean miehen yhteisvoimin laatikkoon. Kun se on laatikossa, siihen saadaan nukutuspiikki pitkällä puhallusputkella, joka työnnetään laatikkoon ristikoitten läpi - nukutuspiikki syöntyy suden reiteen. Nyt susi voidaan mitata ja punnita. Sen korvaan kiinnitetään korvamerkki, läpi korvalehden rei'ittäen ja susi varustetaan radiopannalla.

Kahden viime talven aikana on susien kiinniotto tällä menetelmällä onnistunut hyvin - tutkijat ovat saaneet korvamerkit ja radiopannat yhteensä kolmelletoista sudelle. Suomen susitutkimukselle tämä on tiennyt etenemistä ihan uuteen vaiheeseen - ja tutkimusmahdollisuuksien suurta paranemista. Tutkimussudet ovat muodostaneet muutamassa vuodessa seitsemän uutta laumaa Kuhmoon ja naapurikuntiin. Talvella 2001 tapettiin tällä alueella noin viidesosa Suomen sadasta sudesta - ja tutkijoitten suureksi harmiksi tapettujen susien joukossa oli myös kuusi tutkimussutta. Riistabiologien mukaan susikannan suuruuden olisi oltava Suomessa vähintään 150 sutta ja pentueita pitäisi syntyä vuosittain vähintään 25, jotta susikantamme pysyisi perinnöllisesti terveenä. (Esittelyn kirjoitti dokumentin katsottuaan vuonna 2001 Tunturisusi)
Suden arvoitus
Suden arvoitus

Tiia Talvisara ja Janne Saksela.
Kuvat

Kuvien kaikki oikeudet ovat kuvien omistajilla, eli elokuvan tekijöillä. Kuvia jaettiin median käyttöön, elokuvan ilmestyessä.
*** www.tunturisusi.com ***