Keskiajalta uudelle ajalle
Keskiajalta uudelle ajalle siirryttäessä puolalainen tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus (1473 - 1543), mullisti käsitykset
planeettojen liikkeestä ja loi perustan nykyaikaiselle tähtitieteelle. Hän uudisti Aristarkhoksen aurinkokeskeisen eli heliosentrisen, avaruudellisen maailmanmallin.
Tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe (1546 - 1601) oivalsi kyllä, että
Kuu kiertää Maata ja planeetat kiertävät Aurinkoa, mutta virheellisesti
hän päätteli, että Aurinko kiertää Maata. Tyko Brahe oli viimeinen suuri tähtitieteilijä, joka teki havaintojaan paljassilmin ilman kaukoputkea.
Kopernikuksen jäljillä jatkoivat saksalainen tähtitieteilijä Johannes Kepler (1571-1630), joka muotoili
planeettojen liikeratoja koskevat lait - ja italialainen tähtitieteilijä, filosofi ja fyysikko
Galileo Galilei (1564 - 1642). Molemmat viimeksimainitut saattoivat katsella
Kuun pintamuotoja kaukoputkillaan, ja he veivät kuututkimustakin uusille, tieteellisille urille.
Galileo Galilei teki 1610-luvulla havaintoja kaukoputkensa avulla Kuusta.
Hän havaitsi tuolloin, että Kuun pinta on epätasainen. Kuussa on laaksoja, tasankoja ja vuoria. Vuorten
varjojen pituudesta Galilei pystyi laskemaan, että korkeuserot voivat olla useita kilometrejä.
Englantilainen fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä, alkemisti ja filosofi
Sir Isaac Newton (1642 - 1726) esitteli painovoima- ja liikelakinsa.
Hän todisti tutkimuksissaan Kuun liikkeistä ja vuorovesistä, kuinka Maa vetää Kuuta puoleensa.
Gerard Kuiper
Nykyisenkaltainen kuu- ja planeettatutkimus näki syntynsä Arizonassa 1960-luvulla.
Siellä hollantilais-yhdysvaltalainen Gerard Kuiper (1905 - 1973)teki tutkimuksiaan Aurinkokunnasta ja Kuusta.
"Planeettatutkimuksen isäksi" mainittu Gerard Kuiper osallistui myös Apollo-ohjelmaan ja mm. etsi Kuusta sopivimpia
laskeutumispaikkoja.
Gerard Kuiper kykeni jo etukäteen kertomaan sen, millainen pinta Kuussa on ja millaista siellä olisi kävellä.
Se olisi hänen mukaansa samanlaista, kuin kävely rapeassa lumessa ja hänen sanansa tosiksi kertoi heti Kuuhun astuttuaan Neil Armstrong.
Gerard Kuiperin mukaan on nimetty Kuiperin vyöhyke. Se on Aurinkokunnan ulko-osissa sijaitseva vyöhyke, jossa on harvassa jäisiä pikkuasteroideja ja komeettoja.
Kuvassa vasemmalla Thomas Phelps ja oikealla John Bartlett, tekemässä astronomisia havaintoja.
Paikka on George Parkerin observatorio, Shirburn Castle, Oxfordshire, Englanti. Mezzotinto-kuvan on toteuttanut J. Watson vuonna 1778.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Wellcome Collection
Jaarlin observatorio - aikakauden parasta välineistöä
George Parker (1695 - 1764) oli Macclesfieldin jaarli ja astronomi.
Thomas Phelps oli alunalkaen tallipoika,
John Bartlett puolestaan oli nuoruudessaan paimen.
Jaarlin seurassa heistä tuli astronomin apulaisia ja herrasmiehiä, kuten kuvasta on havaittavissa.
Kaukoputkella havaintoja tekee 82-vuotias Thomas Phelps ja kaukoputken rakentaja on ollut englantilainen, oman aikansa johtava astronomisten ja muiden alojen välineiden valmistaja
Jonathan Sisson (1690 - 1747).
Oikealla istuvan 54-vuotiaan John Bartlettin takana on tarkka, astronominen kello, jonka on valmistanut englantilainen
George Graham (1673 - 1751).
Hyvin tarkkoja kelloja ja muita instrumentteja valmistanut George Graham oli itsekin merkittävä astronomi.
Hyvin rikas jaarli George Parker kykeni ostamaan aikakautensa parhaat astronomiset välineet aikakautensa parhailta valmistajilta.
Hänen observatorionsa oli parempi ja modernimpi, kuin esimerkiksi Greenwichin kuninkaallinen observatorio.
Mezzotinto on sikäli harvinainen, että sen kuvaamat henkilöt ovat varsin tuntemattomia, kuvassa ei ole itse astronomi.
Tärkeä merkityksensä tällä kuvalla on siinä, että se esittelee ajan observatorion välineitä ja työoloja.
Tähtitaivaan tarkkailu oli pitkäaikaista, vaativaa puurtamista ja työtä - ja siinä tarvittiin paljon myös kirjallisia merkintöjä,
joita tekee John Bartlett. Maata kuvaava karttapallo kuvan etualalla ei ehkä tuolloinkaan ole kuulunut observatorion välineistöön,
mutta sillä on omat symboliset merkityksensä juuri tässäkin kuvassa.
George Parkerin linnansa yhteyteen rakentama observatorio oli aktiivinen vuosina 1739 - n. 1800.
Observatorio on kadonnut, mutta siinä oli kolme huonetta. Yksi huoneista oli makuuhuone, johon jaarli saattoi
vetäytyä yön tunteina lepäämään taivaan tarkkailun lomassa. Ehkäpä hän makoili siellä aika paljonkin ja antoi apulaistensa
tehdä puuduttavaa tähtitaivaan tarkkailua, odotellen huudahdusta jostakin ihmeellisestä löydöstä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Wellcome Collection
Melbournen suuri teleskooppi
Irlantilainen Thomas Grubb (1800 - 1876) rakensi perustamansa perheyhtiön myötä viktoriaanisen ajan suurimpia teleskooppeja.
Niistä litografia-työssä yllä yksi, Great Melbourne Telescope vuodelta 1868.
Teleskooppi rakennettiin Dublinissa, Irlannissa. Teleskoopin rakentamiseen osallistuivat Britannian parhaat astronomit ja muut tiedemiehet.
Valmiina teleskoopin sijaintipaikkana oli Melbournen observatorio, Melbourne, Australia. Teleskoopin peilin halkaisija oli 120 cm.
Valmistuessaan teleskooppi oli lajissaan maailman toiseksi suurin. Teleskooppiin asennettiin vuonna 1872 valokuvauslaitteet, mutta
kuvaus ei onnistunut siksi, että peilin uudelleen kiillotus kohtasi ongelmia ja koko teleskooppi oli epävakaa.
Melbournen suuri teleskooppi vuonna 1880.
Puukaiverrustyö astronomista työnsä ääressä kammiossaan. Astronomi ei menneinä vuosisatoinakaan
ole aina tähystänyt taivaalle, vaan suuri osa työstä on ollut mietintää, pohdiskelua, päättelyä, kirjoittamista
ja kirjallisten lähteiden tutkimista.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Wellcome Collection
La Sillan observatorio - Etelä-Chile.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© European Southern Observatory
Lähteet
Guardian: Picturing science: inside a Georgian observatory
*Space.com: History Corrected by 400-year-old Moon Map
*Tähtitieteen juuret ovat Babyloniassa, äänite - Toimittaja: Sisko Loikkanen, Haastateltava: Marianna Ridderstad - Yle, Oppiminen
*Encyclopedia.com: Langren, Michael Florent Van
*Juhani Westman: Paikka nimeltä Kuu
*Tieteen Kuvalehti: Nyt palataan Kuuhun
*Tiede: Jäätä löytyi Kuun pinnalta - Sitä saattaa olla riittävästi ihmisten käytettäväksi
*Matti Keränen: Tutkimus: Kuu on saattanut olla elämälle suotuisa - eikä vain kertaalleen
*The University of Arizona: Gerard P. Kuiper
*Spectrum, WSOY: Kuu
*Kodin suuri tietosanakirja, Weilin+Göös: Kuu
*Heikki Oja: Universumi - Ursa
*Heikki Oja: Galaksit - Ursa
*Tieteen Maailma: Maailmankaikkeus
*Nasa
*Colin A. Ronan: Tähtienharrastajan käsikirja
*Hannu Karttunen: Tähdet ja maailmankaikkeus - MMM
*Ursa: Tähtitaivas 2000 - kartasto ja käsikirja
*Geologia.fi: Mikko Turunen: Aurinkokunta Avaruudessa
*Wikipedia
*Google Earth
*Yle Uutiset: Pimeä aine ei ehkä olekaan niin pimeää
*Ursa: Kosmos - Tähtitieteen viitetietokanta