Maalauksissa yllä Galileo Galilei. Vasemmalla hän esittelee kaukoputken käyttöä Venetsian dogelle ja senaatin jäsenille Pyhän Markuksen
kellotornissa. Nämä Galilein kaukoputkidemonstraatiot saivat Venetsiassa hyvin suurta, ihmettelevää ja suorastaan ihailevaa huomiota.
Tämän jälkeen Galilei nimitettiin heti entistä paremmalla palkalla Padovan yliopistoon elinikäiseen virkaan.
Vanhin kuukartta tehtiin noin 5 200 vuotta sitten
Irlannissa sijaitsee neoliittiselle eli nuoremmalle kivikaudelle sijoittuva, Knowthin
mystinen, megaliittinen käytävähauta. Yhteen hautapaikan suurista kivistä, Orthostat 47 on kanadalaisen tohtori Philip Stooken tutkimusten mukaan
kaiverrettu Kuu eri vaiheissaan ja asennoissaan. Tähän esihistorialliseen kuukarttaan on sisällytetty Kuun yksityiskohtia, kuten meriä.
Myös eräisiin muihin hautapaikan kiviin on kaiverrettu Kuu.
Tohtori Stooke ei käynyt hautapaikalla Irlannissa, vaan hän etsi mahdollisia kuupiirroksia arkistojen kuvista.
Irlannin kuukuvat löydettyään hän ensiksi itse piirsi Kuun merineen sellaisena, kuin hän näki sen paljassilmin,
ja vertasi sitten piirrostaan Knowthin piirroksiin - havaiten, että ne täsmäsivät toisiinsa. Kukaan ei ennen Stookea ollut
osannut tehdä tällaista havaintoa. Stooke työskenteli tuolloin, vuonna 1999 NASA:n karttaosastolla.
Stooken mukaan Kuuta kiviin kaivertaneet ihmiset eivät ole olleet ollenkaan primitiivisiä, päinvastoin, he ovat
olleet ihmiskunnan ensimmäisiä tiedemiehiä. Heidän on täytynyt tietää paljon Kuun liikkeistäkin, mikä on edellyttänyt
systemaattista Kuun tarkkailua, ei vain vilkaisua Kuuhun päin iltanuotiolla. Mitä Kuu Knowthin kivikauden ihmisille on merkinnyt -
Kuukartat historialliselta ajalta uuteen aikaan - ei havaintoja
Alkaen historialliselta ajalta noin 3 000 eaa., eli ajalta, jolta on olemassa kirjallista tuotantoa - antiikin ja keskiajan kautta
uuteen aikaan, ei ole olemassa havaintoa ainoastakaan kuukartasta. Ensimmäisen kuukartan kaltaisen piirroksen tuon tuhansia vuosia kestäneen
kartattomuuden jälkeen teki Leonardo da Vinci 1500-luvun alussa.
Kuuta on kyllä tutkittu aikakausien parhaiden astronominerojen toimesta runsaastikin jo Babylonian ajoista saakka. On tutkittu
Kuun rataa, vaiheita, kokoa ja etäisyyttä Maahan ja tätä tietoa on käytetty mm. almanakkojen laadinnassa, ajan mittaamisessa ja astrologiassa.
Varmasti entisaikojen tähtitieteilijät ovat nähneet Kuun meretkin, kuten jokainen Maan asukas ne paljain silminkin näkee - ja tehneet päätelmiään
näistä tummista laikuista.
Karttakuvia he eivät kuitenkaan Kuusta ole piirtäneet, tai jos ovat piirtäneet, niin kartat ovat kadonneet aikojen myötä. Vasta kaukoputken tulo
1600-luvun alussa mullisti tähtitaivaan ja Kuunkin tutkimuksen ja Kuun pintaa ja kuviointia alettiin sen avulla piirtää ja jäljentää paperille.
"Auringon ja Kuun luominen" - Michelangelo.
Kuu harmaankalvakkana kuvan oikeassa laidassa.
Leonardo da Vinci ja Michelangelo
Keskiajan ja renessanssin taiteilijat ovat kyllä kuvanneet Kuutakin maalauksissaan,
mutta näissä tapauksissa taiteellisesti toteutettuna kirkkaana loistava Kuu luo tunnelmaa maalaukseen, eikä se ole ollut ensisijainen,
saatika kartoituksellinen kohde.
Juuri 1600-luvulla, samaan aikaan kehittyvän kuututkimuksen kanssa, alkoivat taiteilijat runsastuvasti maalata kuumaisemia. 1800-luku ja vielä
1900-luvun alkupuolikin oli kuutaiteen kulta-aikaa.
Kukaan taiteilijoista ei ollut kiinnostunut kuvaamaan Kuun pintaa paljainkin silmin näkyvine merineen. Asia, jota voi pitää pienenä ihmeenä. Italialainen
tieteilijä, matemaatikko, insinööri, keksijä, anatomi,
taidemaalari, kuvanveistäjä, arkkitehti, kasvitieteilijä, muusikko, kirjailija ja yleisnero
Leonardo da Vinci (1452 - 1519) teki muistikirjaansa joitakin
karkeita piirroksia Kuusta noin vuonna 1505. Hän ei varmaankaan ennättänyt tuhansien tutkimustensa lomassa piirtämään tarkempaa kuvaa Kuun pinnasta, vaikka juuri hänellä olisi ollut
siihen täydellisimmät mahdollisuudet.
Myös italialainen renessanssitaiteen yleisnero - kuvanveistäjä, taidemaalari, arkkitehti ja runoilija
Michelangelo (1475 - 1564)
sijoitti vuonna 1511 freskomaalaukseensa Auringon ja Kuun, taiteellisesti toteutettuina.
Kuun kartoituksen historiaa
William Gilbertin kuukartta. Tehty ennen vuotta 1603.
William Gilbert - kuukartta 1603
Ensimmäisen karttapiirroksen Kuun pinnasta, perustuen paljain silmin näkemiseen, teki englantilainen fyysikko ja
lääkäri
William Gilbert (1544 - 1603). Hänen toteutuksensa kaikessa luonnosmaisuudessaankin on Kuun merien sijoittumisen suhteen yllättävän oikeanlainen. Hänellä on ollut hyvä näkö.
Galileo Galilei.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© The Carouselambra Kid
Galileo Galilei ja Johannes Kepler
Kopernikuksen jäljillä astronomisia tutkimuksia jatkoivat saksalainen tähtitieteilijä
Johannes Kepler (1571-1630), joka muotoili
planeettojen liikeratoja koskevat lait - ja italialainen tähtitieteilijä, filosofi ja fyysikko
Galileo Galilei (1564 - 1642). Molemmat viimeksimainitut saattoivat katsella
Kuun pintamuotoja kaukoputkillaan, ja he veivät kuututkimustakin uusille, tieteellisille urille.
Galileo Galilein vesivärein maalaamat kuusi kuvaa Kuun vaiheista vuoden 1609 syyspuolelta.
Kopernikuksen kosmologista teoriaa puolustanut
Galileo Galilei teki vuodesta 1609 alkaen havaintoja kaukoputkensa avulla Kuusta.
Hän havaitsi tuolloin, että Kuun pinta on epätasainen. Kuussa on laaksoja, tasankoja ja vuoria. Vuorten
varjojen pituudesta Galilei pystyi laskemaan, että korkeuserot voivat olla useita kilometrejä.
Thomas Harriotin piirtämä kuukartta vuodelta 1609.
Thomas Harriot - kuukartta 1609
Englantilainen tähtitieteilijä, matemaatikko, etnografi ja kääntäjä
Thomas Harriot (1560 - 1621)
on jäänyt Galileo Galilein varjoon, vaikka hän katseli kaukoputkella Kuuta muutamia kuukausia ennen Galileita, heinäkuussa vuonna 1609.
Hän piirsi Kuusta myös karttoja, joista viimeisimpiä, vuosina 1612 - 1613 tehtyjä pidetään mestariteoksina ja huomattavasti parempina, kuin Galilein kuukarttoja.
Hollantilainen kaukoputki vuodelta 1624. Tällaisella, kaikkien aikojen ensimmäisellä kaukoputkella oli pituutta 54 cm.
Thomas Harriotin mielenkiinto tähtitieteen puoleen syntyi vuonna 1607, Halleyn komeetan myötä. Vuonna 1609 hän hankki omistukseensa hollantilaisen kaukoputken,
jollaisen keksi Hollannissa vuonna 1608 saksalais-hollantilainen silmälasien valmistaja
Hans Lippershey (1570 - 1619).
Lippersheyn kaukoputkella oli nimenä "Hollantilainen perspektiivilasi" ja nimitys kaukoputki (teleskooppi) syntyi vasta muutama vuosi myöhemmin.
Harriotin ja Galilein käyttämillä kaukoputkilla näki Kuusta kerrallaan vain pienen osan. Thomas Harriot oli varakas mies ja hän kykeni
ostamaan kaukoputkensa, kun taas Galileo Galilei teki sen itse, ehkä haluten samalla tutustua kaukoputken rakenteeseen.
Thomas Harriotin kuukartta vuodelta 1609 on ensimmäinen kuukartta, joka on tehty kaukoputkea käyttäen - ja ylipäänsä se on ensimmäinen astronominen kohde,
joka on piirretty kaukoputken avulla. Kartta ja Thomas Harriotin tekemä muu kuututkimus
tulivat kuitenkin yleiseen tietoisuuteen myöhemmin, kuin Galileo Galilein aikaansaannokset, sillä Galileilla oli paremmat suhteet aikansa vaikuttajiin.
Thomas Harriot oli oman aikansa johtavia matemaatikkoja ja hän kävi tieteellistä keskustelua kirjeitse Euroopan parhaimpien tieteilijöiden kanssa.
Thomas Harriot on unohdettu tieteen suurmies ja hänen kaukoputken avulla tekemänsä kuukartat merkitsivät sen modernin astronomian aikakauden alkua,
jossa nykyisin elämme ja jossa astronomisten havaintojen tekeminen teleskoopeilla on keskeisen tärkeää.
Thomas Harriot katsoo kaukoputkellaan Kuuta ja piirtää sitä samalla. Hänen takanaan linssinhioja Christopher Tooke, jonka
Harriot palkkasi avukseen vuonna 1605.
Kuukartta vuodelta 1635 - tekijöinä Nicolas-Claude Fabri de Peiresc ja Pierre Gassendi - sekä Claude Mellan.
Nicolas-Claude Fabri de Peiresc ja Pierre Gassendi
Ranskalainen astronomi Nicolas-Claude Fabri de Peiresc (1580 - 1637) ja ranskalainen astronomi,
filosofi ja matemaatikko Pierre Gassendi (1592 - 1655)
tekivät yhteistyötä tähtitieteen saralla. He laativat myös yhdessä kuukartan, tai tekivät siitä luonnoksia
ja lopullisen toteutuksen piirsi, kaiversi ja painoi ranskalainen kaivertaja ja taidemaalari Claude Mellan (1598 - 1688).
Mellanin taiteilijataustan vuoksi tässä kuukartassa korostuu valööreineen taiteellisuus, joka nipistää pois joitakin niistä seikoista,
jotka kuuluvat tarkkaan karttaan. Kuu on ehkä enemmän taiteilijan Kuu, kuin astronomin Kuu.
Michael Florent Van Langrenin kuukartta vuodelta 1645.
Michael Florent Van Langren - kuukartta 1645
Flaamilainen astronomi ja kartantekijä Michael Florent Van Langren (1600 - 1675)
tutki Kuuta tarkoin jo vuonna 1621 ja julkaisi Kuusta kartan vuonna 1645.
Hän nimesi Kuun tummat alueet meriksi
ja vaaleammat ylämaiksi ja vuoriksi. Hänen kartassaan on 300 nimettyä kohdetta, joista 250 on kraattereita. Nimet hän otti raamatusta
ja nimiä olivat mm. Kuningas Daavidin vuori ja Salomonin järvi.
Michael Florent Van Langren kehitteli tarkkaa karttaa Kuusta merenkulun tarpeisiin,
yrittäen kehittää menetelmää, jolla pituusasteet kyettäisiin määrittelemään merellä. Hän uskoi ratkaisun löytyvän siitä,
että Kuun vuorten varjot näyttäytyvät eri pituusasteilla eri tavoin. Michael Florent Van Langren tapasi monia aikansa johtavia
tiedemiehiä ja hän luki myös toisen selenografian - Kuun pinnan ja sen fyysisten ominaisuuksien tutkimisen ja kartoituksen - pioneerin, Johannes Heveliuksen kirjoituksia.
Johannes Heveliuksen kuukartta vuodelta 1645.
Johannes Heveliuksen teleskooppi.
Johannes Hevelius.
Johannes Hevelius - kuukartta 1647
Kuuta kartoitti ensimmäisten joukossa puolalainen tähtitieteilijä
Johannes Hevelius (1611 -1687). Hän tutki Kuuta neljän vuoden ajan. Hänellä oli nöyränä ja uutterana apulaisenaan vaimonsa Elisabeth. Pariskunnalla oli käytössään
45 metrin pituinen teleskooppirakennelma. Se ei ollut putki, vaan muistutti lähinnä nykyistä rakennustyömaan nosturinvartta.
Johannes Heveliuksen kuukartta vuodelta 1647.
Hevelius saattoi varakkaana viedä kuukarttansa tekemisen niin pitkälle, kuin se oli mahdollista. Hän käytti tehtävään kaiken lahjakkuutensa,
hioi itse linssit ja valmisti kaukoputket, tutkaili Kuuta illasta toiseen vuosien ajan, piirsi itse karttansa, sekä kaiversi ja painoikin ne.
Hänellä oli myös varaa julkaista omalla kustannuksellaan karttansa ja tutkimuksensa.
Teoksessaan
"Selenographia, sive Lunae descriptio" vuonna 1647 Hevelius antoi Kuun muodostumille
Maasta lainattuja nimiä, kuten Alpit, Apenniinit ja Kaukasus. Johannes Heveliuksen peruja ovat myös Kuun merelliset nimet. Johannes Heveliusta kutsutaan Kuun topografian
(pinnanmuotojen yksityiskohtaista kuvaamista) perustajaksi.
Johannes Heveliuksella ja muilla tähtitaivaan tarkkailijoilla oli 1600-luvun alkupuolelta alkaen mahdollisuus käyttää kaukoputkea ja teleskooppia,
mikä mahdollisti Kuunkin tarkastelun aivan uudella tavalla.
Grimaldin ja Ricciolin kuukartta vuodelta 1651.
Francesco Maria Grimaldi ja Giovanni Battista Riccioli - kuukartta 1651
Heveliuksen ohella Kuuta kartoitti italialainen jesuiitta ja tieteilijä
Francesco Maria Grimaldi (1618 - 1663). Hänen karttansa nimistöä kehitti yhteistyössä italialainen jesuiitta ja tähtitieteilijä
Giovanni Battista Riccioli (1598 - 1671).
Nämä kaksi toivat Kuun nimistöön
mukaan kuuluisien filosofien ja tiedemiesten nimiä joita olivat Platon, Aristoteles ja Tyko sekä runollisiin aatteisiin
perustuvia nimiä, kuten Kirkkaudenmeri ja Myrskyjen valtameri.
Merkittävä osa Kuun nykyisestä nimistöstä on tämän parivaljakon perua.
Riccioli kyllä totesi, että Kuun meret ovat kuivia tasankoja, mutta silti merelliset nimet säilytettiin. Riccioli puolusteli tätä sillä,
että saattoihan olla kyse muinaisten, kuivuneiden merten pohjista.
Jorge Juanin kuukartta julkaistiin vuonna 1748. Hän piirsi sen tutkimusmatkallaan Perussa
ja kartta on julkaistu kirjassa: Observaciones astronómicas y físicas, hechas de orden de S.M. en los reinos del Perú (Physical and astronomical
observations made by order of H.M. [His Majesty] in the Kingdoms of Peru).
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Fondo Antiguo de la Biblioteca de la Universidad de Sevilla
Jorge Juan - kuukartta 1748
Espanjalainen Jorge Juan y Santacilia (1713 - 1773) oli matemaatikko, tiedemies, merenkulkija ja meriupseeri.
Hän oli yksi oman aikansa johtavista tiedemiehistä Espanjassa ja koko Euroopassa, jossa hänet tunnettiin "oppineena espanjalaisena".
Jorge Juan tutki monipuolisesti maailmaa purjehtien maailman merillä, käyden Amerikassakin useita kertoja. Hän oli määrittämässä sitä, että Maa ei ole tarkalleen pallo, vaan navoiltaan litistynyt.
Hän myös mittaili tarkasti Andien huippuja, käytellen barometria. Jorge Juan vieraili myös salanimellä Englannissa, ja urkki siellä eräänlaisena
vakoojana tietoonsa brittien viimeisimmät tiedot laivanrakennuksesta ja merenkulkuun liittyen navigoinnista. Hän kirjoitti opaskirjan laivanrakennuksesta, ja tätä kirjaa luettiin koko Euroopassa.
Jorge Juanilla oli laajat tiedot tähtitieteestä, jonka
opiskelun hän aloitti jo nuoruudessaan muiden opintojensa yhteydessä.
Hän julkaisi kirjan Euroopan astronomiasta.
Vuonna 1757 hän perusti Madridiin kuninkaallisen observatorion.