Kuva Copyright © Monty Sloan SUSI SUOMESSA - Niina Veijalainen Esipuhe Tutkimukseni kohteena on Susi (Canis Lupus). Tarkastelen työssäni, kuinka mm. lehdistössä ja eduskunnassa suteen suhtaudutaan, mikä on suden asema Euroopan unionissa ja Suomessa. Esittelen myös suden aseman muutokset vuosien mittaan, aina kohdattaessa hävitettävästä tuholaisesta suojelluksi erämaan symboliksi asti. Tutkimukseni tukena on ollut eduskunnan valtionpäiväarkisto, erilaisten lehtien (valtakunnalliset sekä maakunnalliset) uutis-arkistot sekä professori Erkki Pulliaisen kirjoittama kirja: Petoja ja Ihmisiä SUDEN ESITTELY Susi (Canis Lupus) on ainoa koiraeläimiin kuuluva suurpetomme. Suurpedot ovat olleet kautta aikojen ihmisten vihaamia, mutta neljästä suurpedostamme susi on ollut aina kaikkein vihatuin ja vainotuin. Suden biologiaa Suomalainen susi on yleensä noin 100 – 140 cm pitkä, hännän ollessa 35- 40 cm. Suomessa tavattavat sudet painavat yleensä 20 – 50 kg, uroksen ollessa naarasta kookkaampi ja painavampi. Maailmalta ja Suomesta on kuitenkin tavattu isompiakin yksilöitä. Susi on suurpedoistamme kaikkein sosiaalisin, sillä susikannan perusyksikkö on perhelauma, johon kuuluu alfa-pari ja näiden pennut. Ainoastaan alfa-pari saa pariutua. Suden kiima-aika ajoittuu helmi-maaliskuulle ja kanto-ajan ollessa noin 60–63 päivää, pennut syntyvät touko-kesäkuussa. Aluksi emo ja pennut pysyttelevät pesäkolossa, jonka emo on aiemmin kaivanut hiekkatörmään. Pentujen ollessa riittävän vanhoja, ne lähtevät emon kanssa pesästä ja lauma muuttaa niin sanottuun ”kohtaamispaikkaan” (rendezvous site). Kohtaamispaikasta käsin pennut pääsevät tutustumaan ympäröivään maailmaan ja laumassa elämiseen. Lauman nuoret yksilöt voivat lähteä laumasta etsimään omaa reviiriä jo hyvinkin nuorina, alle vuoden ikäisinä, tai kun alfa-parin kiima alkaa ja laumaan tarvitaan lisää tilaa tuleville pennuille. Tällöin laumasta lähtenyt yksilö kiertää joko lähitienoita tai lähtee kauemmaksi reviirin ja puolison hakuun, jos kaikki reviirialueet ovat jo käytettyjä yksilön synnyinalueella. Suden käyttäytyminen Susi saalistaa pääasiassa hirvieläimiä, jolloin ne tarvitsevat lauman apua saadakseen mm. suuren hirvisonnin kaadettua. Yleensä sudet kaatavat heikkoja ja vanhoja yksilöitä, sillä näitä on kaikkein helpoin väsyttää, mutta voimakkaan lauman ollessa kyseessä voi kaatua täysissä voimissaankin oleva hirvi. Koska susi on opportunisti se saattaa myös erikoistua syömään kotieläimiä tai koiria, havaittuaan että ne ovat huomattavasti helpompaa riistaa mitä hirvet tai jänikset. Susilla on laaja reviiri (jopa 1000 neliökilometriä) ja lauma puolustaa aluettaan raivokkaasti. Jos lauma havaitsee vieraan suden hajun alueellaan, lähtevät ne perään ja tappavat tunkeilijan, jos saavat sen kiinni. Tällaisiin kohtaamisiin perustuvat monesti metsästyksen yhteydessä tapahtuvat koirien menetykset, susien pitäessä koiraa tunkeilijana alueellaan. SUOJELTU SUURPETO – VIHATTU HUKKA Susi on aihe josta ihmiset pystyvät kehittämään helposti riidan, etenkin jos he ovat eri mieltä sudesta ja sen olemisen oikeudesta Suomessa. Tarkkaa kategoriointia ei voida tehdä suden suojelun kannalla olevista ja susia vastustavista ihmisistä, sillä asia on hyvin yksilökohtainen. Ei siis voida sanoa, että jokainen joka suojelisi sutta, on kaupungista tai että jokainen joka vihaa ja pelkää sutta olisi maalainen. Sutta pelkääviä ihmisiä löytyy yhtälailla Kainuun korvista mitä Helsingin Ullanlinnan luksuspirteistä. Samalla lailla sutta suojelevia löytyy yhtälailla Kainuusta mitä pääkaupunkiseudulta. Valitettavasti monesti törmää olettamukseen että sutta suojeleva olisi kannabista poltteleva hippi, joka on koko elämänsä elänyt keskellä betonierämaata, näkemättä luontoa muualla kuin televisiossa. Myös suojelupiireissä on kovasti vallalla käsitys että susia vastustaisivat metsästäjät, jotka ovat kaikki juoppoja ja ampuisivat häikäilemättä minkä tahansa liikkuvan eläimen oli se sitten suojeltu tai ei. Näiden harhakuvien ja -luulojen vuoksi on vaikeaa saada aikaiseksi kunnon keskustelua sutta vastustavien, sutta suojelevien sekä muitten intressiryhmien kesken. Suden suojelun syyt: Yksinkertaisin syy suden suojeluun on sen uhanalaisuus Suomen rajojen sisällä. Muita syitä ovat mm. luonnon monimuotoisuus sekä eläinlajien olemassa olemisen oikeus. Uhanalaisuus perustuu lajin kykeneväisyyteen säilyä hengissä pitkällä aikavälillä, johon vaikuttavat lajin kannan koko, kannan geneettinen monimuotoisuus eli mahdollisimman pieni sukusiitos prosentti. Suomen susikannan koko on Vuoden 2007 loppupuolella noin 270 - 300 sutta. Susikannan hoitosuunnitelmassa esitetty määrä, 250 yksilöä on jo saavutettu ja ylitettykin. Kuitenkin, tämä yksilömäärä on lajin selviytymisen kannalta vaaditun minimin minimi, eli kaikkein mahdollisimman pieni määrä mitä susia voi olla, ilman että niitä uhkaisi uusi ”sukupuuttoon kuoleminen” Suomen kamaralla, johtuen joko metsästyksestä tai kannan degeneroitumisesta eli sisäsiittoisuuden aiheuttamasta geeniperimän monipuolisuuden kaventumisesta. Susikantamme on tutkijoiden mukaan geneettisesti monimuotoinen ja saa myös lisää geenivaihtoa Venäjän puolelta. Susikantamme on myös tärkeä Skandinavian susikannan geneettiselle monimuotoisuudelle, sillä sikäläinen kanta on lähtöisin kolmesta (3) Suomesta aikoinaan tulleesta sudesta, joten kannan geneettinen monimuotoisuus on suhteellisen vähäistä. Onneksi asiaa saattaa helpottaa Vuoden 2007 elokuussa uutisoitu Suomesta lähtöisin olevan suden saapuminen Taalainmaahan Ruotsissa. Ruotsalaiset toivovat tämän yksilön tuovan helpotusta kannan sisäsiittoisuuden aiheuttamiin lisääntymisongelmiin. Edellä mainittu lisääntyvyyden vähentyminen on yksi merkki kannan degeneroitumisesta. Myös yksilöiden terveys sekä selviytymiskyky ovat riippuvaisia geneettisestä monimuotoisuudesta. Tästä heikkoudesta johtuen voi susikanta taantua niin pahoin että se on täysin kykenemätön metsästämään luontaista riistaansa ja on pakotettu hakemaan ruokansa ihmisten pihoista, josta se on helpointa hakea. Susivihan historiallinen tausta Susivihalla tuntuu olevan aina perusteltu syy; tai ainakin näin sanovat ne ihmiset jotka susia vihaavat. Yleensä vedotaan yli 100 vuotta sitten tapahtuneisiin asioihin mm. Turun lastensurmiin, jolloin monta kymmentä lasta jäi aikalaiskirjoitusten perusteella susien hampaisiin. Muuta perustaa ei sitten yleensä esitetäkään. Tämä tapaus, joka sattui 1880-luvulla, oli muutaman vuoden vitsaus ja lasten surmat loppuivat kuin seinään, kun Venäjältä hankitut Lukashit eli sudenajajat tappoivat muutaman vanhan ja raihnaisen yksilön. Tuohon aikaanhan oli juuri muutamaa kymmentä vuotta aiemmin riehuneet Suuret nälkävuodet, jolloin ihmisiä kaatui aikalaiskirjoitusten perusteella pientareille nälkään tai tauteihin. Nämä vuodet olivat pedoille lihavia aikoja, kun ruokaa oli helposti saatavilla ja sen hankkimiseen ei tarvinnut käyttää energiaa. Suurten nälkävuosien aikana metsästettiin myös metsät tyhjiksi susien ja muitten petojen luontaisesta ravinnosta, jolloin susien oli joko kuoltava tai tultava ihmisten pihoihin hakemaan ruokansa, kun sitä ei enää metsistä löytynyt pitämään yllä nälkävuosien aikana kasvanutta susikantaa. Todennäköisesti nämä muutamat yksilöt, jotka oletettavasti kävivät lasten kimppuun, olivat hyvin vanhoja ja jo nälkävuosien aikaan ihmisten syömiseen tottuneita yksilöitä tai niiden jälkeläisiä. On myös esitetty epäilyksiä siitä, olivatko sudet jo pentuina ihmisiin tottuneita, metsästäjien kasvattamia yksilöitä, jotka oli pidetty hengissä kunnes turkisten hinnat kasvaisivat. Toinen vaihtoehto on, että hyökkäyksiä tehneet yksilöt olisivat olleet koirasusia, joiden ihmisarkuus on vähäistä koiravanhemman vuoksi. Sutta on pidetty vastustajana ja vihulaisena siitä lähtien kun ihminen rupesi harjoittamaan maanviljelyä ja karjankasvatusta. Sudet kävivät hakemassa ihmisen karjaa ja koiria niiden ollessa helpommin metsästettävissä kuin mitä villi ruoka jota metsästä löytyi. Nykyisinkin sudet käyvät hakemassa ruokaa talojen pihoista ja karjaa laitumelta. Näin käyttäytyvät yksilöt ovat useimmiten yksinäisiä kulkijoita, jotka ovat etsimässä itselleen reviiriä ja kumppania. Yksinäiselle sudelle on helpompaa ja riskittömämpää hakea koira pihalta, jossa se on kuin tarjottimella tai lampaita haasta, josta ne eivät pääse pakoon. Suomessa on todettu vain yhden lauman käyttäneen aktiivisesti koiria ravinnokseen. Kyseinen pantasusi Ursan lauma, elelee Kuhmoisten alueella ja on syönyt likimain 30 kuhmoistelaista koiraa. Lauman johtajanaaras Ursa kaadettiin vuoden 2007 helmikuussa. Sen jälkeen ei lauma ole lehtitietojen mukaan käyttänyt aktiivisesti koiria ravintonaan. Nykypäivän susiviha ammentaa juurensa niin menneisyyden tapahtumista kuin nykypäivänäkin menetetyistä eläimistä. Ehkä kuitenkin pääosa susivihasta on perisuomalaista herravihaa, jonka kilpenä sutta käytetään, sen ollessa ehkä näkyvin symboli EU:n ja valtion päätäntävallasta kansan ylitse. SUDEN ESIINTYMINEN LEHTIKIRJOITUKSISSA Susi on varsin taajaan esiintynyt lehtikirjoituksissa, aina siitä lähtien, kun lehden painaminen on Suomessa aloitettu. Pääasiallisesti kirjoitukset ovat olleet uutisia, joissa susi on tehnyt sitä siellä ja tätä täällä. Nykyisin löytyy myös myönteisiä uutisia sekä erilaisia mielipidekirjoituksia susiin liittyen. Sudet on kuvattu ja kuvataan monesti edelleen hyvin inhimillistävillä sanoilla. Sudet näyttävät lehtikirjoitusten sanavalintojen mukaan käyttäytyvät hyvin ihmismäisesti ja niiden myös oletetaan tietävän ihmisten laeista ja mielipiteistä, juhlapyhiä unohtamatta. Jostain syystä monesti otsikko on osittain harhaanjohtava, sillä otsikot maalaavan suden syylliseksi, vaikka tekstistä käy myöhemmin ilmi että asiaa vasta epäillään. Myös suurin otsikoin väläytellyt uutiset suden käymisestä lapsen kimppuun vuonna 2006 jäivät ihmisten mieliin. Varmuus siitä, että kyseessä oli susi, romahti vasta poliisitutkinnassa, jolloin toiset paikalla olleet pojat kertoivat purijan olleen perheen oman kultaisen noutajan, jota pojat olivat ilmeisesti härnänneet. Tätä uutista ei sitten otsikoitukaan kissankokoisin kirjaimin, vaan asialle annettiin vain hyvin pieni palstatila. Tämä on hyvin tyypillistä etenkin iltapäivälehdille, joiden tulot riippuvat ostetuista painoksista toisin kuin tilauslehtien, jotka saavat rahansa kuukausimaksuista. Näin ollen iltapäivälehdistön uutiset ovat jokseenkin epäluotettavalla pohjalla, joka on monesti huomattu suden muuttuessa tarkemmissa tutkimuksissa koiraksi, ilvekseksi tai vain varjoksi. Oman osansa lehtikirjoitteluun tuovat mielipidepalstat ja tekstiviesti osiot, joiden alta voi löytää jopa suoraa rohkaisua salametsästykseen eli rikokseen. Yksi ihmeellisimmistä lukijan kirjoituksista on ollut Kari Tikkusen Kainuun Sanomissa ilmestynyt teksti, jossa hän avoimesti kertoi, omalla nimellään tappaneensa vuodesta 1988 lähtien 3 sutta. Asiasta lähti poliisitutkinta ja Tikkunen oli oikeudessa teoistaan, mutta sai nais-valtaisen juryn siinä määrin hurmattua, ettei hän saanut minkäänlaista tuomiota tekosistaan. Tänä päivänäkin Tikkunen kertoo haastattelussa avoimesti lähtevänsä porukan kanssa susijahtiin, jos vain onnistuvat löytämään jäljet. Mielipidepalstoilla näkee pääasiallisesti vain sutta vastustavia kommentteja, etenkin joissa ennustetaan suden hyökkäävän seuraavaksi ihmisen kimppuun. Näitä tekstejä on lähetelty lehtiin jo ainakin 1960-luvulta lähtien, joten kommenttien painoarvo laskee reippaasti tämän vuosikymmeniä vanhan pelottelun seurauksena. Monet mielipidepalstojen tekstit ovat täynnä vihaa ja katkeruutta, vaikka kirjoittaja itse ei ole missään vaiheessa ollut tekemisissä susien tai susivahinkojen kanssa. Näissä kirjoituksissa uhkaillaan lähes aina ”oman käden oikeudella” ja huudetaan kovaan ääneen EU- ja herravihaa. Joskus näkee jopa mainostettavan ”kolehdin keräämistä” eli rahankeruuta susien salakaatamisesta saatuihin sakkoihin. Myös ikuinen mielipidepalstojen täyttäjä on kommentti, jossa selitetään suurella paatoksella sitä, ettei susi ole uhanalainen ja ”onhan sitä tuolla Venäjällä, ei sitä täällä tarvitse suojella”. Tähän voisi yhtä typerällä vastakommentilla heittää: ”Onhan niitä hirviä/metsäpeuroja/koiria/lapsia siellä Venäjälläkin, tapetaan nuo kaikki pois, ei niitä täällä tarvita”. Lehtikirjoitukset ovat siis pääasiallisesti suteen negatiivisesti suhtautuvia ja monesti myös fanaattisesti esitettyjä mielipiteitä, jotka kumpuavat enemmän tunteesta kuin järjestä ja tiedosta. SUSI EDUSKUNNAN ARKISTOISSA Eduskunnassa on vuodesta 1994 lähtien esitetty kysymyksiä, tehty lakiehdotuksia, toimenpidealoitteita ja muita suteen liittyviä asioita 141 kappaleen verran.(ks. Liitteet: Taulukko 2) Kirjalliset kysymykset Kaikkein eniten on esitetty kirjallisia kysymyksiä hallitukselle, koskien pääasiallisesti susien määrää ja niiden kannan harventamista. Myös muutamia sudelle myönteisiä kirjallisia kysymyksiä on tehty mutta kaikkiaan 86 kirjallisesta kysymyksestä suurin osa on susiin negatiivisesti suhtautuvien kansanedustajien käsialaa. Monet kirjalliset kysymykset vaikuttavat hyvin naurettavilta, jos tuntee ja tietää kaikki lait ja sopimukset joiden nojalla Suomi on sitoutunut suojelemaan sutta. Yhtenä esimerkkinä voitaisiin ottaa Lauri Oinosen kirjallinen kysymys (KK 58/2006) koskien suurpetoja ja perustuslain 7 pykälän ensimmäistä momenttia: "Jokaisella on oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen." Oinonen esittää että suurpetojen pelkkä olemassa olo on vastoin tätä kyseistä pykälää ja momenttia. Oinonen, yhdessä kolmen muun allekirjoittaneen kanssa, kysyy mitä tehdään Suomen suurpetopolitiikalle kyseisen momentin perusteella. Tuolloinen Maa - ja metsätalous ministeri Juha Korkeaoja vastaa kysymykseen muistuttamalla että aiheesta on keskusteltu jo aiemmin oikeuskanslerin kanssa ja päätelmänä oli, etteivät kyseinen lainkohta ja suurpetopolitiikka ole ristiriidassa keskenään. Korkeaoja muistuttaa myös, että jos ihmisen turvallisuus on vaarassa, voidaan suurpetojen rauhoituksesta poiketa metsästyslain yhden pykälän nojalla. Lakialoitteet Suteen ja muihin suurpetoihin liittyviä lakialoitteita on tehty vuodesta 1994 lähtien vain 3 kappaletta. Kaksi näistä ovat Lauri Oinosen käsialaa ja koskevat metsästyslain 41§ muutosta sekä uutta pykälää, jossa annettaisiin lupa metsästää suurpetojamme ympäri vuoden, koko maassa. Toinen yritys metsästyslain 41§ muuttamiseen tuli Seppo Lahtelalta. Lakialoitteet metsästyslain 41§ muuttamisesta tehtiin vuonna 2006 ja niiden sisältönä oli mahdollistaa suurpedon ampuminen kohdattaessa tai kun suurpeto on pihapiirissä. Kumpikaan ehdotus ei saanut lain voimaa valiokuntakäsittelyn jälkeen. Oinonen on ehdottanut myös lisättäväksi vuonna 1993 voimaan astuneeseen metsästyslakiin seuraavaa: ”26§ a Eräiden suurpetojen metsästys Karhun, suden, ilveksen ja ahman metsästys on sallittua ympäri vuoden koko maassa.” Tämäkään lakiehdotus ei mennyt läpi vaan se raukesi valiokuntakäsittelyn jälkeen. Nämä lakialoitteet on tehty sen jälkeen kun Suomi liittyi Euroopan unioniin ja suostui suurpetojen suojeluun, joten lakialoitteet eivät vaikuta millään tavalla järkeviltä, kun tuntee sutta ja muita suurpetoja koskevan lainsäädännön. Toimenpidealoitteet Vuosi 2005 oli toimenpidealoitteiden kulta-vuosi susi- ja suurpetoasioissa. Tällöin tehtiin 12 kaikkiaan 20 toimenpidealoitteesta susia ja suurpetoja koskien. Pääasiallisesti toimenpide aloitteet ovat vaatimuksia suurpetokannan, etenkin susikannan harventamisesta. Näidenkin pääasiallisena tehtailija on hyörinyt Lauri Oinonen, joka on tehnyt kaikkiaan 18 toimenpidealoitetta, pääosin susien metsästystä ja niiden vaarallisuutta koskien. Oinosen kirjallisen kysymyksen rinnalla on ollut myös toimenpidealoite, koskien perustuslain 7§ 1.momenttia. Loput 2 toimenpidealoitetta koskivat suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvaamista sekä susikannan harventamista Pohjois-Karjalassa. Talousarvioaloitteet Talousarvioaloitteet koskevat pääasiallisesti suurpetojen tekemien vahinkojen korvaamista, tosin hyvin moni aloite (6/17) oli Ulla Anttilan tekemä, koskien määrärahoja suurpetojen ja etenkin susien suojelemiseksi. Tännekin on joka paikan höylä - Oinonen tunkenut sormensa, ehdottaen palkkioiden maksamista suurpetojen tappajille. Hänen ehdottamansa summa on suuri, vuonna 2004 ja 2005 hän ehdotti että palkkioihin varattaisiin 10 000 euroa. Suulliset kyselytunnit Eduskunnan suullisilla kyselytunneilla on käsitelty susia 8 kertaa vuodesta 1994 lähtien. Lähes kaikki kysymykset liittyvät suoraan susiin, pääasiallisesti niiden metsästämiseen, mutta myös koirasusien metsästämiseen sekä suurpetojen siirtoistutuksiin Hämeen ja Satakunnan alueelle. Keskustelualoitteet Keskustelu aloitteita on vain kaksi vuodelta 2005 ja ne ovat Oinosen aloitteita, koskien susien ja suurpetojen aiheuttamaa vaaraa. Molemmat aloitteet raukesivat. Hallituksen esitys Hallituksen esitys vuonna 1999 koskee metsästyslain 87§ muuttamista siten, että suurpetojen aiheuttamat henkilövahingot sekä muut kuin kotieläintuotantoon liittyvän irtaimiston vahingoittuminen korvataan hallituksen määrärahoista. Toivomusaloite Toivomusaloitteita on esitetty vuoden 1994 jälkeen kolme. Kaksi näistä koskee suurpetojen laajempaa metsästysmahdollisuutta ja yksi suurpetotutkimuksen ajanmukaistamista. Esa Lahtelan esitys suurpetotutkimuksen ajanmukaistamisesta raukesi, kuten myös Matti Väistön toivomusaloite Pohjois-Karjalan suurpetokantojen sääntelyn vapauttamisesta. Esa Lahtelan toinen toivomusehdotus, koskien suden ja muitten suurpetojen suojelusta edellisenä vuotena tehdyn päätöksen purkamista sekä vapaan metsästysoikeuden antamista Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Suomen kuntiin raukesi sekin. Kysymys valtioneuvostolle Esa Lahtela esitti valtioneuvostolle kysymyksen susikannan vähentämisestä raja-alueen kunnissa, mutta hänen ehdotuksensa raukesi. SUDEN ASEMA SUOMESSA Susi on ollut Suomessa lähes aina valapatto ja tavattaessa tapettava. Nykyisin susi on suojeltu laji, jonka suojelua tukevat lukuisat sopimukset ja säädökset. Ruotsin vallan aika Ruotsin vallan aikana n. 1150- 1808/1809 Ruotsin laki määräsi torppareiden ja pitäjien järjestettäväksi sudenajoja, sudenkuoppien ylläpitämisiä ja muita suden metsästykseen liittyviä töitä. Vuonna 1664 ruvettiin sudesta maksamaan tapporahaa. Vuosina 1320-1340 oli voimassa Helsinglannin maakuntalaki, joka oikeutti kaikki arvosta ja omistuksesta riippumatta metsästämään vahinkoeläimiä, joksi susikin luettiin. Mauno Eerikinpojan maanlaki puolestaan velvoitti omistamaan vähintään 4 sylen eli 7,2 m pätkän petojen pyyntiverkkoa. Myös Kuningas Kristofferin maakuntalaissa (1500-luku) todetaan, että sutta saa jokainen metsästää: "suden mahta iocainen caikis paikois wapadhesti tappa" Vuonna 1608 kuningas Kaarle IX vahvisti edelliset metsästyssäädökset, määräsi sudentarhojen ylläpidosta sekä sudenajoista, joihin kaikkien oli velvollisuus osallistua. Koko valtakuntaa koskeva laki vuonna 1647: Jokaisen mantaalin talon oli valmistettava viisi kyynärää korkea ja neljä syltä pitkä petoajoverkon pätkä. Kuningas Majtin maakunta laki (v.1664 suomennettu v.1754) määräsi, että pedoista tuli maksaa tapporahaa Venäjän vallan aika Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaiseksi vuonna 1808/1809, suden asema ei juurikaan muuttunut, vaikkakin toisissa lähteissä mainitaan Venäjän vallan aikana metsästyksen vähentyneen, johtuen siitä, ettei talollisilla ollut enää metsästysoikeutta. 1800-luvun puolivälissä korotettiin vanhoja tapporahoja ja metsästäjä sai pitää kaatamansa pedon turkin. Vuonna 1868 tehtiin ensimmäinen jaoittelu vahinko-ja hyötyeläimiin, jossa susi joutui vahinko-eläinten puolelle. Samaan aikaan vastuu petojahdeista siirrettiin jahtivuodeilta kunnille. Venäjän vallan ajan loppu puolella, 1880-luvun aikaan, sattui suuri määrä lapsitappoja, mikä johti susien täydelliseen vainoon maassamme. Susi vähenikin maastamme reippaalla vauhdilla, jota joudutti susista maksettu tapporaha. Suomen itsenäisyyden aika Suomen itsenäistyttyä, susi oli edelleenkin lainsuojaton ja vähälukuinen maassamme. Vuonna 1973 susi rauhoitettiin maassamme Lappia ja Pohjois-Karjalaa lukuun ottamatta. Vuonna 1994 susi rauhoitettiin Itä-Suomessakin ja sen pyynnistä tuli luvanvaraista. Vuonna 1995 EU:hun liityttäessä, Suomen susikannan koko oli arviolta 150 yksilön luokkaa. Suomen susikanta on siitä lähtien kasvanut toisinaan nopeammin ja toisinaan hitaammin, kuten havaittiin vuosina 2002 - 2004 jolloin susikannan kasvu näytti pysähtyneen. Syynä tähän pidetään vuoden 2001 metsästystä, jonka seurauksena sen vuotinen pentutuotto tapettiin täysin. EU:n aika Kun Suomi liittyi vuonna 1995 Euroopan unioniin, se hyväksyi Euroopan unionin ehdotuksen siitä, että susi olisi Suomessa suojeltu laji ja että se kuuluisi luontodirektiivin liitteeseen IV poronhoitoalueen ulkopuolella ja liitteeseen V poronhoitoalueella. Tämä tarkoittaa sitä, että susi kuuluu tiukasti suojeltaviin lajeihin, jolloin sutta ei saa metsästää ilman, että sitä on todetusti ollut haittaa ja uhkaa ihmiselle ja tämän omaisuudelle. Tällöin voidaan myöntää lupa suden tappamiseen. Suomella on ollut vuodesta 2005 susikannan hoitosuunnitelma, jossa tähdennetään eri alueiden susikannan kestävää kokoa ja sitä ettei susikantaa voi säädellä ihmisen mielipiteen mukaan vaan suojelu perustuu biologiseen tietoon sudesta ja sen selviytymisestä pitkällä aikavälillä. Sudet Suomessa nyt Tämän hetkinen susitilanteemme on täysin suojelupäätösten ja ihmisten asenteitten muuttumisen ansiota. Suomen susikanta on noussut vuoden 1999 pohjalukemistaan, 95 sutta nykyiseen noin 270-300 suteen, joista yhä enenevä osa asuu myös läntisessä ja eteläisessä Suomessa entisen Kainuun ja Pohjois-Karjalan alueiden sijasta. SUTEEN LIITTYVÄT LAIT JA SÄÄNNÖKSET Suden asemaa määrittelevät lukuisat lait ja määräykset sekä Suomen solmimat luonnonsuojelusopimukset, joiden nojalla Suomen susipolitiikkaa ohjaillaan. Suomen omat lait Metsästyslaki. Suomen metsästyslaissa susi luetaan riistaeläimeksi. Metsästysasetus. Suomen metsästysasetus asettaa suden ympärivuotiseen rauhoitukseen poronhoitoalueen ulkopuolella, poronhoitoalueella susi on pyyntiluvanvarainen. Asetus määrää että, sutta saa metsästää poronhoitoalueella 1.10- 31.3 välisenä aikana ja poronhoitoalueen ulkopuolella 1.11- 31.03 välisenä aikana. Suden metsästämiseen tarvitsee Maa - ja Metsätalousministeriön myöntämän luvan. Luonnonsuojelulaki. Suomen luonnonsuojelu laissa selvitetään mm. mitä tarkoitetaan suotuisan suojelun tasolla: Eliölajin suojelutaso on suotuista, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Luonnonsuojelulaissa luetellaan myös rauhoitussäännökset, joissa kielletään rauhoitetun eläimen tahallinen pyynti ja tappaminen, niiden pesimisen ja lisääntymisen sekä erilaisten kehitysvaiheiden häirintä. Luonnonsuojeluasetus. Luonnonsuojeluasetuksessa määrätään, että ympäristöministeriön on järjestettävä seuranta, jonka avulla voidaan päättää eläinlajien suojelusta. Poliisilaki. Poliisilaissa säädetään poliisilla olevan velvollisuus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, josta on vaaraa ihmisen hengelle ja terveydelle. Myös silloin poliisi saa lopettaa eläimen, kun siitä on kohtuutonta vahinkoa ihmisen omaisuudelle tai irtaimistolle. Poliisin velvollisuutena on lopettaa eläin, jonka hengissä pitäminen olisi julmuutta kyseistä eläintä kohtaan. Rikoslaki, pakkotila. Rikoslaki antaa mahdollisuuden pakkotila-pykälän nojalla lopettaa eläimen, jos se uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa ihmisen omaisuudelle, irtaimistolle tai ihmiselle itselleen. Asetus petoeläin-vahinkojen korvaamisesta. Asetuksessa määrätään petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvausvastuun olevan valtiolla, talousarvion puitteissa. Asetuksessa määrätään myös peto-eläin vahinkojen toteamisesta sekä siitä mikä on pienin suositeltava korvaussumma. EU:n direktiivit. Euroopan unionin luontodirektiivi on koko EU:ta koskeva luonnonsuojelusäädös, jonka tavoitteena on suojella ja säilyttää yhteisöjen tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajeja sekä luontotyyppejä. Susi kuuluu Suomessa EU:n luontodirektiivin IV ja V liitteisiin. Direktiivin IV-liitteessä ovat ne yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta. Susi kuuluu tähän liitteeseen poronhoito-alueen ulkopuolella. Luontodirektiivin V-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä. Poronhoitoalueella susi kuuluu tämän liitteen piiriin. Suomen tekemät sopimukset. Suomi on solminut 2 luonnon monimuotoisuuteen tähtäävää sopimusta, YK:n biodiversiteetti sopimuksen vuonna 1992 sekä Bernin sopimuksen vuonna 1986. YK:n biodiversiteetti sopimuksen nojalla, Suomi on velvoitettu pitämään huolta siitä, että susikanta on suotuisalla suojelun tasolla. Suomella on oma kansallinen toimintaohjelma ”Suomen biologista monimuotoisuutta koskeva kansallinen toimintaohjelma vuosille 1997 – 2005”. Bernin konferenssin tuloksena syntynyt Bernin sopimus vaatii että susi, karhu ja ahma olisivat täysin rauhoitettuja. Suomi ei kuitenkaan sopimusta ratifioidessaan suostunut täysrauhoitukseen karhun ja suden osalta. YHTEENVETO Susi on maassamme suojeltu suurpeto, joka aiheuttaa runsaasti ristiriitaisia tunteita ja erilaisia mielipiteitä. Sutta suojellaan maassamme, kunnes sen kanta on riittävän suuri kestämään vuosittaisen verotuksen. Susiviha on pääasiallisesti peräisin turhista peloista ja historian susiturmista, joilla perustellaan susivihaa ja niiden vaarallisuutta. Toisinaan sutta vihataan myös vain periaatteen vuoksi, ettei herroja totella ja että Brysselin määräyksiä ei kuunnella. Susivihalla on myös historiallista perustaa 1880-luvun susisurmista, mutta niiden luotettavuus ei ole kovinkaan suuri. Susi esiintyy varsin taajaan lehtikirjoituksissa kautta maan. Hyvin harva kirjoituksista on sudelle myönteinen, pääosa kirjoituksista onkin vain hysteeristä valitusta tai laittomuuksilla uhkailua. On jopa sattunut tapaus, jossa laittomuuksista on kerrottu julkisesti lehden lukijan sivulla ja tästä julkisesta tunnustuksesta huolimatta tekijä on päässyt vapaalle jalalle. Vuoden 1994 jälkeen susi on esiintynyt varsin monesti myös eduskunnan asiakirjoissa, jotka nekään eivät ole sudelle myönteisiä. Eduskunnan erilaiset kyselyt ja aloitteet ovat olleet sisällöltään pääasiallisesti susien tappovaatimuksia sekä sepustuksia suden vaarallisuudesta. Susi on ollut lähes koko Suomen historian ajan vihattu ja pelätty eläin, joka tuli tappaa jos vain mahdollisuus oli. Sudesta maksettiin usean vuosisadan ajan tapporahaa, joka vaihteli reippaasti, ollen kuitenkin aina paljon enemmän kuin keskiverto miehen päiväpalkka. Susi rauhoitettiin vuonna 1973 paljolti vihreän aatteen myötä, mutta koko maan kattavan rauhoituksen susi sai vasta vuonna 1993 ja tiukemman pyyntilupahallinnon kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995. Suomella on lukuisia lakeja sekä asetuksia, jotka määräävät kukin erilailla suden asemasta. Lakeja ovat mm. Luonnonsuojelulaki ja Metsästyslaki. Susi on suojeltu myös Euroopan Unionin taholta, joka on lajitellut Suomen sudet Luontodirektiivin liitteeseen IV eli tiukasti suojeltavat lajit. Suomi on myös allekirjoittanut muutaman sopimuksen, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. LIITTEET Taulukko 1 Susikannan muutokset 1970-2006 Taulukko 2: Eduskunnassa tehdyt päätökset LAA= Laki-aloite TPA= Toimenpidealoite TAA= Talousarvio-aloite SKT= Suullinen kyselytunti KK= Kirjallinen kysymys TA= Toivomusaloite KVN= Kysymys valtioneuvostolle HE= Hallituksen esitys KA= Keskustelualoite Liite 3 Suomen lait koskien sutta Metsästyslaki. §5 Riistaeläimiä ovat: 1) villikani, metsäjänis, rusakko, orava, euroopanmajava, kanadanmajava, piisami, rämemajava, susi, tarhattu naali, kettu, supikoira, karhu, pesukarhu, mäyrä, kärppä, hilleri, saukko, näätä, minkki, ahma, ilves, itämeren norppa, kirjohylje, halli, villisika, kuusipeura, saksanhirvi, japaninpeura, metsäkauris, hirvi, valkohäntäpeura, metsäpeura ja mufloni; sekä Metsästysasetus. 1 § Muun kuin hirvieläimen pyyntilupa Metsästyslain 2 momentissa tarkoitettu pyyntilupa on saatava: 1) euroopanmajavan, itämeren norpan ja hallin metsästykseen; 2) peltopyyn metsästykseen muualla kuin Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Oulun riistanhoitopiirien alueella; 3) 27–29 §:ssä tarkoitettuun metsästykseen; sekä 4) suden metsästykseen poronhoitoalueella. Pyyntiluvan myöntää riistanhoitopiiri. 24 § Yleiset rauhoitusajat. Riistaeläimet ovat rauhoitettuja seuraavasti: 1) villikani, metsäjänis ja rusakko 1.3–31.8; 2) orava 1.2.–30.11; 3) euroopanmajava ja kanadanmajava 1.5.–19.8; 4) piisami 20.5.–30.9; 5) susi poronhoitoalueella 1.4.–30.9; 28 § Poikkeus yleisistä rauhoitusajoista. Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä metsästys haittaa suotuisan suojelutason säilyttämistä, voidaan 24 §:n 2 momentissa säädetyistä suden, karhun, saukon ja ilveksen yleisistä rauhoitusajoista poiketa: 1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi; 2) maataloudelle, metsätaloudelle, kalastukselle, eläintenpidolle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon estämiseksi; 3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; sekä 4) tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden ottamiseksi. Edellä 1 momentissa mainituissa tarkoituksissa saa metsästää: 1) sutta poronhoitoalueen ulkopuolella 1.11.–31.3; … Edellä 2 momentissa tarkoitettuun metsästykseen on saatava pyyntilupa tai karhun metsästys poronhoitoalueella on suoritettava kiintiöiden puitteissa siten kuin 5 §:ssä säädetään. Pyyntilupien nojalla sallittavan saukon metsästyksen rajoittamisesta annetaan määräykset vuosittain. 40 § Ilmoittaminen eläimen haavoittamisesta. Metsään haavoittuneena jääneestä villisiasta, sudesta, karhusta, ahmasta tai ilveksestä on viipymättä ilmoitettava lähimmälle poliisille. Luonnonsuojelulaki. 5 § Suotuisa suojelutaso Edellä 1 §:ssä tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa. Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. 39 § Rauhoitussäännökset. Kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden: 1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen; 2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja 3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu. Selkärangattoman eläimen sellainen pyyntikeino, joka luonnonsuojelun kannalta on haitallinen, on kielletty. Tarkemmat säännökset kielletyistä pyyntikeinoista annetaan ympäristöministeriön asetuksella. 49 § Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset. Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin, lukuun ottamatta metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä, ja liitteessä IV (b) tarkoitettuihin kasvilajeihin kuuluvan yksilön, sen osan tai johdannaisen hallussapito, kuljetus, myyminen ja vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi ja vaihdettavaksi on kielletty. Sama koskee lintudirektiivin artiklassa 1 tarkoitettuja lintuja sanotun direktiivin artiklasta 6(2) ja (3) johtuvin poikkeuksin. Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa tämän pykälän 1 momentin kiellosta sekä 2 momentissa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien osalta 39 §:n ja 42 §:n 2 momentin kielloista luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla. Vastaavasti lintudirektiivin artiklassa 1 tarkoitettujen lintujen osalta voidaan myöntää poikkeus sanotun direktiivin artiklassa 9 mainituilla perusteilla. Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen tämän pykälän 2 momentin kiellosta direktiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla. Vastaavasti lintudirektiivin artiklassa 1 tarkoitettujen lintujen osalta voidaan myöntää poikkeus sanotun direktiivin artiklassa 9 mainituilla perusteilla. Luonnonsuojeluasetus. 2 § Luonnonvaraisten eliölajien ja luontotyyppien seuranta Ympäristöministeriön on järjestettävä luonnonvaraisten eliölajien ja luontotyyppien seuranta siten, että sen pohjalta on arvioitavissa eliölajien ja luontotyyppien suojelutaso. Tällöin on erityisesti otettava huomioon uhanalaiset lajit, luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetussa Euroopan yhteisön neuvoston direktiivissä (92/43/ETY), jäljempänä luontodirektiivi, tarkoitetut ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit ja lajit sekä luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun Euroopan yhteisön neuvoston direktiivin (79/409/ETY) liitteessä V tarkoitetut asiat. Jos seurannan pohjalta on arvioitavissa, että eliölajin tai luontotyypin suojelutaso ei ole suotuisa, ympäristöministeriön on ryhdyttävä toimenpiteisiin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. Poliisilaki. 25 § Eläimen kiinniottaminen ja lopettaminen. Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle. Sama oikeus poliisimiehellä on, jos eläin aiheuttaa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos se on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Rikoslaki, pakkotila. 5 § Pakkotila. Muun kuin edellä 4 §:ssä tarkoitetun, oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilatekona sallittu, jos teko on kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet. Jos oikeudellisesti suojatun edun pelastamiseksi tehtyä tekoa ei ole 1 momentin perusteella pidettävä sallittuna, tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon pelastettavan edun tärkeys, tilanteen yllätyksellisyys ja pakottavuus sekä muut seikat. Asetus petoeläin-vahinkojen korvaamisesta. Metsästyslaki. 87 § Eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaaminen. Kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran, metsäpeuran, karhun, suden, ahman, ilveksen, hallin ja itämeren norpan maataloudelle, metsätaloudelle, kalastukselle, liikenteelle, kotieläimille ja viljellyille eläimille aiheuttamat vahingot korvataan talousarvion rajoissa valtion varoista. Karhun, suden, ahman ja ilveksen aiheuttamat henkilövahingot ja muullekin kuin edellä tarkoitettuun omaisuuteen sisältyvälle irtaimistolle aiheuttamat vahingot korvataan niin ikään talousarvion rajoissa valtion varoista. Erityisestä syystä voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää, että muunkin kuin edellä mainitun riistaeläimen aiheuttamat vahingot korvataan valtion varoista. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen korvausten maksamisen perusteista ja niiden myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä perusteettomasti maksettujen korvausten takaisin perimisestä. Euroopan Unionin direktiivien sutta koskevat kohdat Lajien suojelu 12 artikla 1 Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä: a) kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa; b) näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana; c) tahallinen munien hävittäminen tai ottaminen luonnosta; d) lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen. 2 Jäsenvaltioiden on kiellettävä näiden lajien luonnosta otettujen yksilöiden hallussapito, kuljetus, kaupan pitäminen tai vaihtaminen ja tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi, lukuun ottamatta niitä yksilöitä, jotka on otettu laillisesti ennen tämän direktiivin täytäntöönpanoa. 3 Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa sekä 2 kohdassa tarkoitettuja kieltoja sovelletaan tässä artiklassa tarkoitettujen eläinten kaikkiin elämänvaiheisiin. 4 Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön liitteessä IV olevassa a alakohdassa lueteltujen eläinlajien tahatonta pyydystämistä ja tappamista koskeva tarkkailujärjestelmä. Jäsenvaltioiden on saatujen tietojen perusteella suoritettava uusia tutkimuksia tai toteutettava tarvittavia suojelutoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tahattomalla pyydystämisellä tai tappamisella ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisiin lajeihin. Lähteet Pulliainen, Erkki: Suurpetoja ja ihmisiä Eduskunnan valtionpäiväarkisto: www.eduskunta.fii/triphome/bin/vexhaku.sh?lyh=''?kieli=su (Luettu 02.09.2007) Maakunnalliset ja valtakunnalliset lehdet: (Luettu 03.10.2007) Aamulehti: www.aamulehti.fi Etelä-suomen sanomat: www.ess.fi Etelä-Saimaa: www.esaimaa.fi Kainuun Sanomat: www.kainuunsanomat.fi Kaleva: www.kaleva.fi Karjalainen: www.karjalainen.fi Kouvolan sanomat: www.kouvolansonmat.fi Kymensanomat: www.kymensanomat.fi Lapin Kansa: www.lapinkansa.fi Pohjolan Sanomat: www.pohjolansanomat.fi Satakunnan kansa: www.satakunnankansa.fi Savon sanomat: www.savonsanomat.fi Salon Sanomat: www.savonsanomat.fi Turun Sanomat: www.turunsanomat.fi YLE Maakunta uutiset www.yle.fi/uutiset/maakunnat (Luettu 09.10.2007) Riista ja Kalatalouden tutkimuslaitos: www.rktl.fi (Luettu 05.10 2007) Metsähallituksen suurpetosivusto www.suurpedot.fi (Luettu 05.10 2007) Tunturisusi sivusto www.tunturisusi.com (Luettu 11.10.2007) Finlex- Suomen säädöstietopankki www.finlex. (Luettu 25.10 2007) Tuo Hiisi hirviäsi www.tunturisusi.com

Alku | Perustiedot | Susikuvat | Kevennyksiä | Koirasusi | Uutiset | Koiraeläimet | Vetoomukset | Kirjat | Foorumi | Viekku