|
SUSI SUOMESSA - Niina Veijalainen 2007
Esipuhe Tutkimukseni kohteena on Susi (Canis Lupus). Tarkastelen työssäni, kuinka mm. lehdistössä ja eduskunnassa suteen suhtaudutaan, mikä on suden asema Euroopan unionissa ja Suomessa. Esittelen myös suden aseman muutokset vuosien mittaan, aina kohdattaessa hävitettävästä tuholaisesta suojelluksi erämaan symboliksi asti. Tutkimukseni tukena on ollut eduskunnan valtionpäiväarkisto, erilaisten lehtien (valtakunnalliset sekä maakunnalliset) uutis-arkistot sekä professori Erkki Pulliaisen kirjoittama kirja: Petoja ja Ihmisiä. 
Suojeltu suurpeto – vihattu hukka Susi on aihe josta ihmiset pystyvät kehittämään helposti riidan, etenkin jos he ovat eri mieltä sudesta ja sen olemisen oikeudesta Suomessa. Tarkkaa kategoriointia ei voida tehdä suden suojelun kannalla olevista ja susia vastustavista ihmisistä, sillä asia on hyvin yksilökohtainen. Ei siis voida sanoa, että jokainen joka suojelisi sutta, on kaupungista tai että jokainen joka vihaa ja pelkää sutta olisi maalainen. Sutta pelkääviä ihmisiä löytyy yhtälailla Kainuun korvista mitä Helsingin Ullanlinnan luksuspirteistä. Samalla lailla sutta suojelevia löytyy yhtälailla Kainuusta mitä pääkaupunkiseudulta. Valitettavasti monesti törmää olettamukseen että sutta suojeleva olisi kannabista poltteleva hippi, joka on koko elämänsä elänyt keskellä betonierämaata, näkemättä luontoa muualla kuin televisiossa. Myös suojelupiireissä on kovasti vallalla käsitys että susia vastustaisivat metsästäjät, jotka ovat kaikki juoppoja ja ampuisivat häikäilemättä minkä tahansa liikkuvan eläimen oli se sitten suojeltu tai ei. 
Näiden harhakuvien ja -luulojen vuoksi on vaikeaa saada aikaiseksi kunnon keskustelua sutta vastustavien, sutta suojelevien sekä muitten intressiryhmien kesken. |
Suden suojelun syyt
Yksinkertaisin syy suden suojeluun on sen uhanalaisuus Suomen rajojen sisällä. Muita syitä ovat mm. luonnon monimuotoisuus sekä eläinlajien olemassa olemisen oikeus. Uhanalaisuus perustuu lajin kykeneväisyyteen säilyä hengissä pitkällä aikavälillä, johon vaikuttavat lajin kannan koko, kannan geneettinen monimuotoisuus eli mahdollisimman pieni sukusiitos prosentti. Susikantamme on myös tärkeä Skandinavian susikannan geneettiselle monimuotoisuudelle, sillä sikäläinen kanta on lähtöisin kolmesta (3) Suomesta aikoinaan tulleesta sudesta, joten kannan geneettinen monimuotoisuus on suhteellisen vähäistä. Susivihan historiallinen tausta Susivihalla tuntuu olevan aina perusteltu syy; tai ainakin näin sanovat ne ihmiset jotka susia vihaavat. Yleensä vedotaan yli 100 vuotta sitten tapahtuneisiin asioihin mm. Turun lastensurmiin, jolloin monta kymmentä lasta jäi aikalaiskirjoitusten perusteella susien hampaisiin. Muuta perustaa ei sitten yleensä esitetäkään. Tämä tapaus, joka sattui 1880-luvulla, oli muutaman vuoden vitsaus ja lasten surmat loppuivat kuin seinään, kun Venäjältä hankitut Lukashit eli sudenajajat tappoivat muutaman vanhan ja raihnaisen yksilön. Tuohon aikaanhan oli juuri muutamaa kymmentä vuotta aiemmin riehuneet Suuret nälkävuodet, jolloin ihmisiä kaatui aikalaiskirjoitusten perusteella pientareille nälkään tai tauteihin. Nämä vuodet olivat pedoille lihavia aikoja, kun ruokaa oli helposti saatavilla ja sen hankkimiseen ei tarvinnut käyttää energiaa. Suurten nälkävuosien aikana metsästettiin myös metsät tyhjiksi susien ja muitten petojen luontaisesta ravinnosta, jolloin susien oli joko kuoltava tai tultava ihmisten pihoihin hakemaan ruokansa, kun sitä ei enää metsistä löytynyt pitämään yllä nälkävuosien aikana kasvanutta susikantaa. Todennäköisesti nämä muutamat yksilöt, jotka oletettavasti kävivät lasten kimppuun, olivat hyvin vanhoja ja jo nälkävuosien aikaan ihmisten syömiseen tottuneita yksilöitä tai niiden jälkeläisiä. On myös esitetty epäilyksiä siitä, olivatko sudet jo pentuina ihmisiin tottuneita, metsästäjien kasvattamia yksilöitä, jotka oli pidetty hengissä kunnes turkisten hinnat kasvaisivat. Toinen vaihtoehto on, että hyökkäyksiä tehneet yksilöt olisivat olleet koirasusia, joiden ihmisarkuus on vähäistä koiravanhemman vuoksi. Sutta on pidetty vastustajana ja vihulaisena siitä lähtien kun ihminen rupesi harjoittamaan maanviljelyä ja karjankasvatusta. Sudet kävivät hakemassa ihmisen karjaa ja koiria niiden ollessa helpommin metsästettävissä kuin mitä villi ruoka jota metsästä löytyi. Nykyisinkin sudet käyvät hakemassa ruokaa talojen pihoista ja karjaa laitumelta. Näin käyttäytyvät yksilöt ovat useimmiten yksinäisiä kulkijoita, jotka ovat etsimässä itselleen reviiriä ja kumppania. Yksinäiselle sudelle on helpompaa ja riskittömämpää hakea koira pihalta, jossa se on kuin tarjottimella tai lampaita haasta, josta ne eivät pääse pakoon. Suomessa on todettu vain yhden lauman käyttäneen aktiivisesti koiria ravinnokseen. Kyseinen pantasusi Ursan lauma, elelee Kuhmoisten alueella ja on syönyt likimain 30 kuhmoistelaista koiraa. Lauman johtajanaaras Ursa kaadettiin vuoden 2007 helmikuussa. Sen jälkeen ei lauma ole lehtitietojen mukaan käyttänyt aktiivisesti koiria ravintonaan. Nykypäivän susiviha ammentaa juurensa niin menneisyyden tapahtumista kuin nykypäivänäkin menetetyistä eläimistä. Ehkä kuitenkin pääosa susivihasta on perisuomalaista herravihaa, jonka kilpenä sutta käytetään, sen ollessa ehkä näkyvin symboli EU:n ja valtion päätäntävallasta kansan ylitse. 
|
Susi lehtikirjoituksissa
Susi on varsin taajaan esiintynyt lehtikirjoituksissa, aina siitä lähtien, kun lehden painaminen on Suomessa aloitettu. Pääasiallisesti kirjoitukset ovat olleet uutisia, joissa susi on tehnyt sitä siellä ja tätä täällä. Nykyisin löytyy myös myönteisiä uutisia sekä erilaisia mielipidekirjoituksia susiin liittyen. Sudet on kuvattu ja kuvataan monesti edelleen hyvin inhimillistävillä sanoilla. Sudet näyttävät lehtikirjoitusten sanavalintojen mukaan käyttäytyvät hyvin ihmismäisesti ja niiden myös oletetaan tietävän ihmisten laeista ja mielipiteistä, juhlapyhiä unohtamatta. Jostain syystä monesti otsikko on osittain harhaanjohtava, sillä otsikot maalaavan suden syylliseksi, vaikka tekstistä käy myöhemmin ilmi että asiaa vasta epäillään. Myös suurin otsikoin väläytellyt uutiset suden käymisestä lapsen kimppuun vuonna 2006 jäivät ihmisten mieliin. Varmuus siitä, että kyseessä oli susi, romahti vasta poliisitutkinnassa, jolloin toiset paikalla olleet pojat kertoivat purijan olleen perheen oman kultaisen noutajan, jota pojat olivat ilmeisesti härnänneet. Tätä uutista ei sitten otsikoitukaan kissankokoisin kirjaimin, vaan asialle annettiin vain hyvin pieni palstatila. Tämä on hyvin tyypillistä etenkin iltapäivälehdille, joiden tulot riippuvat ostetuista painoksista toisin kuin tilauslehtien, jotka saavat rahansa kuukausimaksuista. Näin ollen iltapäivälehdistön uutiset ovat jokseenkin epäluotettavalla pohjalla, joka on monesti huomattu suden muuttuessa tarkemmissa tutkimuksissa koiraksi, ilvekseksi tai vain varjoksi. 
Oman osansa lehtikirjoitteluun tuovat mielipidepalstat ja tekstiviesti osiot, joiden alta voi löytää jopa suoraa rohkaisua salametsästykseen eli rikokseen. Yksi ihmeellisimmistä lukijan kirjoituksista on ollut Kari Tikkusen Kainuun Sanomissa ilmestynyt teksti, jossa hän avoimesti kertoi, omalla nimellään tappaneensa vuodesta 1988 lähtien 3 sutta. Asiasta lähti poliisitutkinta ja Tikkunen oli oikeudessa teoistaan, mutta sai nais-valtaisen juryn siinä määrin hurmattua, ettei hän saanut minkäänlaista tuomiota tekosistaan. Tänä päivänäkin Tikkunen kertoo haastattelussa avoimesti lähtevänsä porukan kanssa susijahtiin, jos vain onnistuvat löytämään jäljet. Mielipidepalstoilla näkee pääasiallisesti vain sutta vastustavia kommentteja, etenkin joissa ennustetaan suden hyökkäävän seuraavaksi ihmisen kimppuun. Näitä tekstejä on lähetelty lehtiin jo ainakin 1960-luvulta lähtien, joten kommenttien painoarvo laskee reippaasti tämän vuosikymmeniä vanhan pelottelun seurauksena. Monet mielipidepalstojen tekstit ovat täynnä vihaa ja katkeruutta, vaikka kirjoittaja itse ei ole missään vaiheessa ollut tekemisissä susien tai susivahinkojen kanssa. Näissä kirjoituksissa uhkaillaan lähes aina ”oman käden oikeudella” ja huudetaan kovaan ääneen EU- ja herravihaa. Joskus näkee jopa mainostettavan ”kolehdin keräämistä” eli rahankeruuta susien salakaatamisesta saatuihin sakkoihin. Myös ikuinen mielipidepalstojen täyttäjä on kommentti, jossa selitetään suurella paatoksella sitä, ettei susi ole uhanalainen ja ”onhan sitä tuolla Venäjällä, ei sitä täällä tarvitse suojella”. Tähän voisi yhtä typerällä vastakommentilla heittää: ”Onhan niitä hirviä/metsäpeuroja/koiria/lapsia siellä Venäjälläkin, tapetaan nuo kaikki pois, ei niitä täällä tarvita”. Lehtikirjoitukset ovat siis pääasiallisesti suteen negatiivisesti suhtautuvia ja monesti myös fanaattisesti esitettyjä mielipiteitä, jotka kumpuavat enemmän tunteesta kuin järjestä ja tiedosta. |
|
Susi eduskunnan arkistoissa
Eduskunnassa on vuodesta 1994 lähtien esitetty kysymyksiä, tehty lakiehdotuksia, toimenpidealoitteita ja muita suteen liittyviä asioita 141 kappaleen verran.(ks. Liitteet: Taulukko 2) Kirjalliset kysymykset Kaikkein eniten on esitetty kirjallisia kysymyksiä hallitukselle, koskien pääasiallisesti susien määrää ja niiden kannan harventamista. Myös muutamia sudelle myönteisiä kirjallisia kysymyksiä on tehty mutta kaikkiaan 86 kirjallisesta kysymyksestä suurin osa on susiin negatiivisesti suhtautuvien kansanedustajien käsialaa. Monet kirjalliset kysymykset vaikuttavat hyvin naurettavilta, jos tuntee ja tietää kaikki lait ja sopimukset joiden nojalla Suomi on sitoutunut suojelemaan sutta. Yhtenä esimerkkinä voitaisiin ottaa Lauri Oinosen kirjallinen kysymys (KK 58/2006) koskien suurpetoja ja perustuslain 7 pykälän ensimmäistä momenttia: "Jokaisella on oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen." Oinonen esittää että suurpetojen pelkkä olemassa olo on vastoin tätä kyseistä pykälää ja momenttia. Oinonen, yhdessä kolmen muun allekirjoittaneen kanssa, kysyy mitä tehdään Suomen suurpetopolitiikalle kyseisen momentin perusteella. Tuolloinen maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja vastaa kysymykseen muistuttamalla, että aiheesta on keskusteltu jo aiemmin oikeuskanslerin kanssa ja päätelmänä oli, etteivät kyseinen lainkohta ja suurpetopolitiikka ole ristiriidassa keskenään. Korkeaoja muistuttaa myös, että jos ihmisen turvallisuus on vaarassa, voidaan suurpetojen rauhoituksesta poiketa metsästyslain yhden pykälän nojalla. |
Lakialoitteet
Suteen ja muihin suurpetoihin liittyviä lakialoitteita on tehty vuodesta 1994 lähtien vain 3 kappaletta. Kaksi näistä ovat Lauri Oinosen käsialaa ja koskevat metsästyslain 41§ muutosta sekä uutta pykälää, jossa annettaisiin lupa metsästää suurpetojamme ympäri vuoden, koko maassa. Toinen yritys metsästyslain 41§ muuttamiseen tuli Seppo Lahtelalta. Lakialoitteet metsästyslain 41§ muuttamisesta tehtiin vuonna 2006 ja niiden sisältönä oli mahdollistaa suurpedon ampuminen kohdattaessa tai kun suurpeto on pihapiirissä. Kumpikaan ehdotus ei saanut lain voimaa valiokuntakäsittelyn jälkeen. Oinonen on ehdottanut myös lisättäväksi vuonna 1993 voimaan astuneeseen metsästyslakiin seuraavaa: ”26§ a Eräiden suurpetojen metsästys Karhun, suden, ilveksen ja ahman metsästys on sallittua ympäri vuoden koko maassa.” Tämäkään lakiehdotus ei mennyt läpi vaan se raukesi valiokuntakäsittelyn jälkeen. Nämä lakialoitteet on tehty sen jälkeen kun Suomi liittyi Euroopan unioniin ja suostui suurpetojen suojeluun, joten lakialoitteet eivät vaikuta millään tavalla järkeviltä, kun tuntee sutta ja muita suurpetoja koskevan lainsäädännön. Toimenpidealoitteet Vuosi 2005 oli toimenpidealoitteiden kulta-vuosi susi- ja suurpetoasioissa. Tällöin tehtiin 12 kaikkiaan 20 toimenpidealoitteesta susia ja suurpetoja koskien. Pääasiallisesti toimenpide aloitteet ovat vaatimuksia suurpetokannan, etenkin susikannan harventamisesta. Näidenkin pääasiallisena tehtailija on hyörinyt Lauri Oinonen, joka on tehnyt kaikkiaan 18 toimenpidealoitetta, pääosin susien metsästystä ja niiden vaarallisuutta koskien. Oinosen kirjallisen kysymyksen rinnalla on ollut myös toimenpidealoite, koskien perustuslain 7§ 1.momenttia. Loput 2 toimenpidealoitetta koskivat suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvaamista sekä susikannan harventamista Pohjois-Karjalassa. |
Talousarvioaloitteet
Talousarvioaloitteet koskevat pääasiallisesti suurpetojen tekemien vahinkojen korvaamista, tosin hyvin moni aloite (6/17) oli Ulla Anttilan tekemä, koskien määrärahoja suurpetojen ja etenkin susien suojelemiseksi. Tännekin on joka paikan höylä - Oinonen tunkenut sormensa, ehdottaen palkkioiden maksamista suurpetojen tappajille. Hänen ehdottamansa summa on suuri, vuonna 2004 ja 2005 hän ehdotti että palkkioihin varattaisiin 10 000 euroa. Suulliset kyselytunnit Eduskunnan suullisilla kyselytunneilla on käsitelty susia 8 kertaa vuodesta 1994 lähtien. Lähes kaikki kysymykset liittyvät suoraan susiin, pääasiallisesti niiden metsästämiseen, mutta myös koirasusien metsästämiseen sekä suurpetojen siirtoistutuksiin Hämeen ja Satakunnan alueelle. Keskustelualoitteet Keskustelu aloitteita on vain kaksi vuodelta 2005 ja ne ovat Oinosen aloitteita, koskien susien ja suurpetojen aiheuttamaa vaaraa. Molemmat aloitteet raukesivat. Hallituksen esitys Hallituksen esitys vuonna 1999 koskee metsästyslain 87§ muuttamista siten, että suurpetojen aiheuttamat henkilövahingot sekä muut kuin kotieläintuotantoon liittyvän irtaimiston vahingoittuminen korvataan hallituksen määrärahoista. Toivomusaloite Toivomusaloitteita on esitetty vuoden 1994 jälkeen kolme. Kaksi näistä koskee suurpetojen laajempaa metsästysmahdollisuutta ja yksi suurpetotutkimuksen ajanmukaistamista. Esa Lahtelan esitys suurpetotutkimuksen ajanmukaistamisesta raukesi, kuten myös Matti Väistön toivomusaloite Pohjois-Karjalan suurpetokantojen sääntelyn vapauttamisesta. Esa Lahtelan toinen toivomusehdotus, koskien suden ja muitten suurpetojen suojelusta edellisenä vuotena tehdyn päätöksen purkamista sekä vapaan metsästysoikeuden antamista Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Suomen kuntiin raukesi sekin. Kysymys valtioneuvostolle Esa Lahtela esitti valtioneuvostolle kysymyksen susikannan vähentämisestä raja-alueen kunnissa, mutta hänen ehdotuksensa raukesi. |
|
Susi kautta historiamme
Susi on ollut Suomessa lähes aina valapatto ja tavattaessa tapettava. Nykyisin susi on suojeltu laji, jonka suojelua tukevat lukuisat sopimukset ja säädökset. Ruotsin vallan aika Ruotsin vallan aikana n. 1150- 1808/1809 Ruotsin laki määräsi torppareiden ja pitäjien järjestettäväksi sudenajoja, sudenkuoppien ylläpitämisiä ja muita suden metsästykseen liittyviä töitä. Vuonna 1664 ruvettiin sudesta maksamaan tapporahaa. Vuosina 1320-1340 oli voimassa Helsinglannin maakuntalaki, joka oikeutti kaikki arvosta ja omistuksesta riippumatta metsästämään vahinkoeläimiä, joksi susikin luettiin. Mauno Eerikinpojan maanlaki puolestaan velvoitti omistamaan vähintään 4 sylen eli 7,2 m pätkän petojen pyyntiverkkoa. Myös Kuningas Kristofferin maakuntalaissa (1500-luku) todetaan, että sutta saa jokainen metsästää: "suden mahta iocainen caikis paikois wapadhesti tappa" Vuonna 1608 kuningas Kaarle IX vahvisti edelliset metsästyssäädökset, määräsi sudentarhojen ylläpidosta sekä sudenajoista, joihin kaikkien oli velvollisuus osallistua. Koko valtakuntaa koskeva laki vuonna 1647: Jokaisen mantaalin talon oli valmistettava viisi kyynärää korkea ja neljä syltä pitkä petoajoverkon pätkä. Kuningas Majtin maakunta laki (v.1664 suomennettu v.1754) määräsi, että pedoista tuli maksaa tapporahaa Venäjän vallan aika Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaiseksi vuonna 1808/1809, suden asema ei juurikaan muuttunut, vaikkakin toisissa lähteissä mainitaan Venäjän vallan aikana metsästyksen vähentyneen, johtuen siitä, ettei talollisilla ollut enää metsästysoikeutta. 1800-luvun puolivälissä korotettiin vanhoja tapporahoja ja metsästäjä sai pitää kaatamansa pedon turkin. Vuonna 1868 tehtiin ensimmäinen jaoittelu vahinko-ja hyötyeläimiin, jossa susi joutui vahinko-eläinten puolelle. Samaan aikaan vastuu petojahdeista siirrettiin jahtivuodeilta kunnille. Venäjän vallan ajan loppu puolella, 1880-luvun aikaan, sattui suuri määrä lapsitappoja, mikä johti susien täydelliseen vainoon maassamme. Susi vähenikin maastamme reippaalla vauhdilla, jota joudutti susista maksettu tapporaha. Suomen itsenäisyyden aika Suomen itsenäistyttyä, susi oli edelleenkin lainsuojaton ja vähälukuinen maassamme. Vuonna 1973 susi rauhoitettiin maassamme Lappia ja Pohjois-Karjalaa lukuun ottamatta. Vuonna 1994 susi rauhoitettiin Itä-Suomessakin ja sen pyynnistä tuli luvanvaraista. Vuonna 1995 EU:hun liityttäessä, Suomen susikannan koko oli arviolta 150 yksilön luokkaa. Suomen susikanta on siitä lähtien kasvanut toisinaan nopeammin ja toisinaan hitaammin, kuten havaittiin vuosina 2002 - 2004 jolloin susikannan kasvu näytti pysähtyneen. Syynä tähän pidetään vuoden 2001 metsästystä, jonka seurauksena sen vuotinen pentutuotto tapettiin täysin. EU:n aika Kun Suomi liittyi vuonna 1995 Euroopan unioniin, se hyväksyi Euroopan unionin ehdotuksen siitä, että susi olisi Suomessa suojeltu laji ja että se kuuluisi luontodirektiivin liitteeseen IV poronhoitoalueen ulkopuolella ja liitteeseen V poronhoitoalueella. Tämä tarkoittaa sitä, että susi kuuluu tiukasti suojeltaviin lajeihin, jolloin sutta ei saa metsästää ilman, että sitä on todetusti ollut haittaa ja uhkaa ihmiselle ja tämän omaisuudelle. Tällöin voidaan myöntää lupa suden tappamiseen. Suomella on ollut vuodesta 2005 susikannan hoitosuunnitelma, jossa tähdennetään eri alueiden susikannan kestävää kokoa ja sitä ettei susikantaa voi säädellä ihmisen mielipiteen mukaan vaan suojelu perustuu biologiseen tietoon sudesta ja sen selviytymisestä pitkällä aikavälillä. |
Yhteenveto
Susi on maassamme suojeltu suurpeto, joka aiheuttaa runsaasti ristiriitaisia tunteita ja erilaisia mielipiteitä. Sutta suojellaan maassamme, kunnes sen kanta on riittävän suuri kestämään vuosittaisen verotuksen. Susiviha on pääasiallisesti peräisin turhista peloista ja historian susiturmista, joilla perustellaan susivihaa ja niiden vaarallisuutta. Toisinaan sutta vihataan myös vain periaatteen vuoksi, ettei herroja totella ja että Brysselin määräyksiä ei kuunnella. Susivihalla on myös historiallista perustaa 1880-luvun susisurmista, mutta niiden luotettavuus ei ole kovinkaan suuri. Susi esiintyy varsin taajaan lehtikirjoituksissa kautta maan. Hyvin harva kirjoituksista on sudelle myönteinen, pääosa kirjoituksista onkin vain hysteeristä valitusta tai laittomuuksilla uhkailua. On jopa sattunut tapaus, jossa laittomuuksista on kerrottu julkisesti lehden lukijan sivulla ja tästä julkisesta tunnustuksesta huolimatta tekijä on päässyt vapaalle jalalle. Vuoden 1994 jälkeen susi on esiintynyt varsin monesti myös eduskunnan asiakirjoissa, jotka nekään eivät ole sudelle myönteisiä. Eduskunnan erilaiset kyselyt ja aloitteet ovat olleet sisällöltään pääasiallisesti susien tappovaatimuksia sekä sepustuksia suden vaarallisuudesta. Susi on ollut lähes koko Suomen historian ajan vihattu ja pelätty eläin, joka tuli tappaa jos vain mahdollisuus oli. Sudesta maksettiin usean vuosisadan ajan tapporahaa, joka vaihteli reippaasti, ollen kuitenkin aina paljon enemmän kuin keskiverto miehen päiväpalkka. Susi rauhoitettiin vuonna 1973 paljolti vihreän aatteen myötä, mutta koko maan kattavan rauhoituksen susi sai vasta vuonna 1993 ja tiukemman pyyntilupahallinnon kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995. Suomella on lukuisia lakeja sekä asetuksia, jotka määräävät kukin erilailla suden asemasta. Lakeja ovat mm. Luonnonsuojelulaki ja Metsästyslaki. Susi on suojeltu myös Euroopan Unionin taholta, joka on lajitellut Suomen sudet Luontodirektiivin liitteeseen IV eli tiukasti suojeltavat lajit. Suomi on myös allekirjoittanut muutaman sopimuksen, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. 
|
Lähteet
Pulliainen, Erkki: Suurpetoja ja ihmisiä Eduskunnan valtionpäiväarkisto: www.eduskunta.fii/triphome/bin/vexhaku.sh?lyh=''?kieli=su (Luettu 02.09.2007) Maakunnalliset ja valtakunnalliset lehdet: (Luettu 03.10.2007) Aamulehti: www.aamulehti.fi Etelä-suomen sanomat: www.ess.fi Etelä-Saimaa: www.esaimaa.fi Kainuun Sanomat: www.kainuunsanomat.fi Kaleva: www.kaleva.fi Karjalainen: www.karjalainen.fi Kouvolan sanomat: www.kouvolansonmat.fi Kymensanomat: www.kymensanomat.fi Lapin Kansa: www.lapinkansa.fi Pohjolan Sanomat: www.pohjolansanomat.fi Satakunnan kansa: www.satakunnankansa.fi Savon sanomat: www.savonsanomat.fi Salon Sanomat: www.savonsanomat.fi Turun Sanomat: www.turunsanomat.fi YLE Maakunta uutiset www.yle.fi/uutiset/maakunnat (Luettu 09.10.2007) Riista ja Kalatalouden tutkimuslaitos: www.rktl.fi (Luettu 05.10 2007) Metsähallituksen suurpetosivusto www.suurpedot.fi (Luettu 05.10 2007) Tunturisusi sivusto www.tunturisusi.com (Luettu 11.10.2007) Finlex- Suomen säädöstietopankki www.finlex. (Luettu 25.10 2007) Tuo Hiisi hirviäsi Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kaikki sivun kuvat Copyright Kamia the Wolf |