Tunturisuden sivut
Labradorinnoutaja

Labradorinnoutaja - Suomen suosituin koirarotu

Labradorinnoutaja on hyvin suosittu koira joka puolella maailmaa, ja sen jalostuspohja on suuri. Sillä on erinomaisen tarkka hajuaisti, ja se on loistava noutaja.

Rohkea, uskollinen ja uuttera labradori on ansainnut suurta kunniaa työkoirana. Se on yksi suosituimmista ja rakastetuimmista lemmikeistä.

Labradorinnoutaja on ollut useina vuosina Suomen suosituin koirarotu, näin oli myös vuonna 2015. Kyseisenä vuotena labradorinnoutajan pentuja syntyi 1 992 ja määrä oli suurempi, kuin vuonna 2014.

Labradorinnoutaja voi olla eri käyttötarkoituksissaan metsästyskoira, seurakoira, palveluskoira, lintukoira tai harrastuskoira. Siitä käytettyjä nimityksiä ovat labradori, labbis, lapukka ja labu.

Labradorinnoutajan ominaisuuksia

Alkuperämaa. - Iso-Britannia.

Luonne. - Labradorinnoutaja on rohkea, uskollinen ja uuttera. Se on myös ystävällinen, miellyttämishaluinen, tottelevainen, toimelias, hyväluontoinen ja innokas. Labradorinnoutaja tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Se kaipaa ihmisen seuraa ja huomiota ja haluaa osallistua perheen arkeen. Älykkään luonteensa vuoksi rotu sopii yhtälailla viranomaisten työkoiraksi, opaskoiraksi kuin aktiiviseksi perhekoiraksikin. Labradorit eivät loukkaannu mistään ja haluavat miellyttää isäntäväkeään, mutta vieraita ne vahtivat. Tasapainoisella, herkällä ja älykkäällä labradorinnoutajalla on synnynnäinen, voimakas vaisto riistan jäljittämiseen ja noutamiseen.

Ulkonäkö, yleisvaikutelma. - Labradorinnoutaja on keskikokoinen, vankkarakenteinen, voimakas ja tiivisrunkoinen koira, ja se on hyvä uimari.

Koko. - Uroksen ihannekorkeus on 56 - 57 senttimetriä ja nartun 54 - 56 senttimetriä. Uroksen paino 27 - 34 kg, nartun paino 25 - 32 kg.

Karva. - Lyhyttä, kovaa, suoraa, tiheää ja vedenpitävää. Karvaa lähtee pari kertaa vuodessa ja sen hoito on erittäin helppoa. Kaksi karvapeitettä, aluskarva hyvin tiheää.

Väri. - Labradorinnoutaja on väriltään joko musta, keltainen tai harvinaisempana ruskea. Keltaisen värityksen sävy vaihtelee ketunpunaisesta kermankeltaiseen, vaikkakin näyttelylinjassa keltaisia näkee lähes yksinomaan kermanvärisiä. Aivan kuten kultaisennoutajan tapauksessa, punaisia koiria löytyy lähinnä käyttölinjasta. Pieni valkoinen täplä rinnassa hyväksytään. Keltaisen koiran kirsun ja ihon toivotaan olevan mahdollisimman tummat. Maksanruskea tunnetaan englanninkielisissä maissa "suklaanruskeana" (Chocolate). Alunperin suosittiin mustaa väriä.

Labradorinnoutaja
Labradorinnoutaja



Labradorinnoutajan ominaisuuksia

Häntä. - Häntä on niin kutsuttu "saukonhäntä": keskipitkä, tyvestä paksu ja hännänpäätä kohti suippeneva. Se on kauttaaltaan lyhyen, tiheän ja tiiviin karvan peittämä. Hännän ei tule kiertyä selän ylle.

Pää, kirsu, silmät, korvat. - Kallo on leveä, otsapenger selvä, kirsu iso ja leuat keskipitkät ja voimakkaat. Keskikokoiset silmät ovat väriltään pähkinänruskeat. Korvat ovat melko pienet ja riippuvat päänmyötäisinä.

Lihominen. - Sekä urokset että nartut ovat surullisenkuuluisia taipumuksestaan lihomiseen. Labradorinnoutajan ruokahalu on pohjaton. Siksi sen ruokailua on rajoitettava, ettei sille tule kohtuuttomasti ylipainoa.
Labradorinnoutaja

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright BrandonLord


Labradorinnoutajan ominaisuuksia

Riistakoira. - Riistakoirana labradorinnoutaja on siksikin erityisen hyvä, että se on rauhallinen ja syvästi kiintynyt isäntäänsä - ja sillä on hyvä vainu ja pehmeä ote, jolla se tarttuu riistaan. Kouluttaminen erinomaiseksi noutajaksi on helppoa.

Seurakoira. - Labradorinnoutajalla on runsaasti ominaisuuksia, jotka tekevät siitä ihanteellisen seurakoiran.

Kaksi linjaa. - Labradorinnoutaja on alunalkaen kehitetty noutavaksi koiraksi linnun- ja pikkuriistan metsästämiseen. Rotu on jakautunut kahteen eri linjaan: näyttelylinjaisiin ja metsästyslinjaisiin. Näyttelylinjaiset ovat suurempia ja vahvempia luustoltaan ja niillä on yleensä vahvempi turkki kuin metsästyslinjaisilla, jotka ovat yleensä pienempiä ja sirompia. Metsästyslinjaiset labradorinnoutajat on jalostettu käyttökoiriksi ja niillä harvemmin pärjää näyttelykehissä.

FCI-luokitus. - Ryhmä 8 Noutajat. Noutajat ovat erikoistuneet ammutun riistan löytämiseen ja noutamiseen. Niitä on käytetty aikoinaan usein yhdessä spanieleiden kanssa. Tällöin spanielit löysivät riistan ja ajoivat sen pakosalle, noutajien osaksi jäi hakea ammuttu riistaeläin. Noutajia käytetään myös yleisesti vesilintujen metsästyksessä. Tällöin ne pysyvät piilossa, kunnes lintu on ammuttu, minkä jälkeen ne polskuttavat veteen ja hakevat linnun. Paitsi lintua noutavana koirana, labradorinnoutajaa käytetään myös muun haavoittuneen ja loukkaantuneen riistan jäljestämiseen.
Labradorinnoutajan pentu
Kuva yllä, labradorinnoutajan pentu.

Rodun historiaa

Tarinan mukaan labradorinnoutaja on syntynyt saukon ja st. johninkoiran, eli pyhänjohanneksenkoiran (engl. St. John's dog tai St. John's water dog) suhteen tuloksena. Tämän taustansa vuoksi labradorinnoutajalla onkin kuin saukon häntä ja se uikin yhtä hyvin kuin saukko.

Rodun nimen antoi vuonna 1887 Malmesburyn kreivi eli jaarli, joka toi labradorinnoutajia Britanniaan työskentelemään maillaan sijaitsevilla ruovikkoisilla vesillä. Rodun historiasta on esitetty monenlaisia teorioita.

Rodun varhaisina alkukoirina ovat kanadalaisten kalastajien ja metsästäjien jo 1600-luvulta lähtien apunaan käyttämät vesikoirat. Niitä kutsuttiin niiden maantieteellisen kotiseudun mukaan joko newfoundlandin-, labradorin- (Grönlantia sanottiin aikoinaan Labradoriksi) tai st. johninkoiriksi. Koiria käytettiin mm. hakemaan kalaverkkoja jäisestä vedestä. Ne myös nappasivat kiinni turskanpyytäjien verkoista irti päässeet kalat.

Eurooppaan nämä koirat tulivat lähinnä Kanadan itärannikolta New Foundlandista. Siellä labradorinnoutajaa on kuvattu ensimmäisen kerran 1700-1800 -luvulla.

Näitä Amerikan puolella eläneitä keskikokoisia, kiharaturkkisia koiria ei kasvatettu suunnitelmallisesti, mutta niistä polveutuvat silti nykyiset newfoundlandinkoirat, landseerit sekä labradorinnoutajat, sileäkarvaiset noutajat ja chesapeakelahdennoutajat.

1800-luvun alkupuolella Englantiin tuli newfounlandilaisia kalastajia myymään kalaa. Heillä oli mukanaan myös näitä koiriaan, joita he myös samalla myivät.

Näitä Euroopassa st. johninkoiriksi kutsuttuja hyviä noutajia risteytettiin englantilaisiin, seisoviin lintukoiriin. Ensimmäiset labradorinnoutajat olivat tyypiltään ja väriltään hyvin vaihtelevia. Niissä oli jopa laikukkaita ja juovikkaita koiria. Vähitellen saatiin kuitenkin syntymään yhtenäinen rotu, jonka Englannin Kennelliitto hyväksyi vuonna 1903. Rotua jalostivat sen alkutaipaleella Malmesburyn kreivin johdolla monet muut, intohimoisesti metsästystä harrastavat aateliset, kreivit, jaarlit, herttuat ja lordit, noutamaan riistaa.

Amerikasta koirat tulivat 1800-luvulla st. johninkoirina Eurooppaan - ja täältä ne palasivat jalostettuina labradorinnoutajina 1900-luvulla takaisin Amerikkaan.

Labradorinnoutajan esi-isät, New Foundlandissa eläneet st. johninkoirat ovat monista eri syistä kuolleet täydellisesti sukupuuttoon. Viimeiset yksilöt kuvattiin 1980-luvun alkupuolella. Kirjastaan "Älä hukkaa hauku!" kuuluisaksi tullut Farley Mowatkin yritti estää sukupuuton, mutta ei onnistunut.
Labradorinnoutaja sotakoirana

Yhdysvaltain merijalkaväen sotilas Afganistanissa 2012, seuranaan sotakoira, labradorinnoutaja. Koira on erikoistunut löytämään räjähteitä. Labradorinnoutajat eivät ole sotarintamalla merijalkaväen sotilaille lemmikeitä - vaan ne ovat heidän työtovereitaan, parhaita, uskollisia ystäviään ja suojelijoitaan, joista riippuu usein sotilaan henki.

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright - Photo by Cpl. Reece Lodder DVIDSHUB


Labradorinnoutajapentu

Labradorinnoutajan pentu.

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright - Photo by Cpl. Reece Lodder Thomas Hawk


Lähteet
Suomen Kennelliitto: Vuoden suosituin koirarotu
Maailman Koira Atlas
DaveManuel.com: Inflation Calculator
Gummeruksen suuri koirakirja
David Taylor: Koirien maailma - WSOY
Dominique ja Serge Simon: Ystävämme koira - Kirjalito
BOOK.fi: Koirat
Koko perheen koirakirja - Valitut Palat
Suuri koirakirja - Kauppiaitten Kustannus Oy


Moninaista käyttöä

Labradorinnoutaja on hyvin työhaluinen ja helposti koulutettava. Siksi sitä käytetäänkin paljon myös sokeitten opaskoirana, poliisin ja tullin huumekoirana, lahokoirana, terapiakoirana, sienikoirana, armeijan miinakoirana ja muihin vastaaviin erityistehtäviin.

Kaikissa sellaisissa tehtävissä, joissa tarvitaan äärimmäisen tarkkaa hajuaistia, labradorinnoutaja on mestari. Sillä on parempi hajuaisti kuin esimerkiksi saksanpaimenkoiralla: 230 miljoonaa hajusolua saksanpaimenkoiran 200 miljoonaa vastaan.

Labradorinnoutajat Suomessa

Ensimmäiset maahamme tuodut labradorinnoutajat olivat pelkästään metsästyskoiria, ja ne tuotiin jo ennen toista maailmansotaa.

Suomessa varsinainen rodun kasvatus alkoi 1950-luvulla. Nykyisten labradorinnoutajiemme kantavanhemmat on hankittu sekä Englannista, että Ruotsista.

Labradorinnoutaja
Labradorinnoutaja
Labradorinnoutaja
Ystävykset näköalapaikalla Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Eselsmann
*** tunturisusi.com linkit ***