Kuvassa yllä, ruskan aikaan syyskuussa 2013, etualalla Äkäsjärvi ja horisontissa Yllästunturi.
Yllästunturi (Ylläs) on 719,3 metriä korkea tunturi Länsi-Lapissa Kolarin kunnassa.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Timo
Katso ylin kuva kokonaisena
PORO- ERÄ- TUNTURI- ja LAPPISANASTOA
Tässä pienessä sanastossa osa sanoista periytyy lapinkielestä, eli saamesta 1800-luvulta, osa ehkä norjasta ja ruotsista - ja osa taas nykypäivän suomen kielestä. Saamenkieliset sanat, jotka kursiivilla, Samuli Paulaharju, T.I. Itkonen, Kullervo Kemppinen. Lähteenä myös Nykysuomen sanakirja ja eräät muut alan teokset, sekä Paliskuntien yhdistys. Lähteenä myös: Martti Anneberg; Alta Vita - Porokulttuurin ja Lapin luonnon tietosanakirja.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Timo
Katso ylin kuva kokonaisena
PORO- ERÄ- TUNTURI- ja LAPPISANASTOA
Tässä pienessä sanastossa osa sanoista periytyy lapinkielestä, eli saamesta 1800-luvulta, osa ehkä norjasta ja ruotsista - ja osa taas nykypäivän suomen kielestä. Saamenkieliset sanat, jotka kursiivilla, Samuli Paulaharju, T.I. Itkonen, Kullervo Kemppinen. Lähteenä myös Nykysuomen sanakirja ja eräät muut alan teokset, sekä Paliskuntien yhdistys. Lähteenä myös: Martti Anneberg; Alta Vita - Porokulttuurin ja Lapin luonnon tietosanakirja.
Koiravaljakko Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Pallasjärvellä 22.3.2016. Pallasjärvi on keskikokoinen järvi Kittilässä Pallastunturien kaakkoispuolella.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Markus Trienke
Kolme saamen kieltä Suomessa
Saamen kieliä on yhteensä kymmenen, joista kolmea puhutaan Suomen saamelaisalueella. Suomen saamelaiset voidaan siten kielellisesti jakaa kolmeen ryhmään: pohjoissaamelaisiin, inarinsaamelaisiin ja kolttasaamelaisiin. Saamen kieltä puhuvien henkilöiden määrää on vaikea arvioida, mitä osoittavat asiasta esitetyt varsin erilaiset lukemat. Oletettavasti saamen kieltä puhuvia on kaiken kaikkiaan noin 30 000 - 50 000.
Virallisissa yhteyksissä Suomessa saamen kieli eli saame tarkoittaa yleensä pohjoissaamea.
Pohjoissaame (norjansaame, tunturisaame) on kielistä ylivoimaisesti suurin: sillä on
noin 30 000 puhujaa, joista arviolta 2 000 Suomessa.
Inarinsaame on ainoa kieli, jota puhutaan yksinomaan Suomessa ja sillä on
noin 300 puhujaa Inarijärven ympäristössä.
Koltansaame (sää'mkiõll), Suomessa noin 300 puhujaa Inarijärvestä koilliseen,
myös Venäjän puolella arviolta 20 - 30 puhujaa.
Erillisinä kielinä saamen kieliä on alettu pitää erityisesti sen jälkeen, kun kuudelle päävariantille luotiin omat ortografiat, standardisoidut oikeinkirjoitusjärjestelmät. Nämä kuusi saamen kieltä ovat eteläsaame, luulajan saame, pohjoissaame, inarinsaame, koltansaame ja kildinin saame. Saamen kielet kuuluvat uralilaisten kielten suomalais-ugrilaiseen haaraan, ollen sukua suomen kielelle ja muille Itämeren suomalaisille kielille kuten virolle.
Saamessa paljon ilmaisuja porosta ja luonnosta
Jokaisessa kielessä on omat erityisalueensa, joihin se on kehittänyt tavallista runsaammin ilmaisuja. Saamessa näitä ilmaisuja ovat esimerkiksi luontoon ja poroon liittyvät. Luettelossaan poroon liittyvistä nimityksistä Suomen saamelaisalueella T.I. Itkonen luetteli aikanaan yli puolisen tuhatta ilmaisua. Porot erotetaan toisistaan värin, iän ja sarvien muodon perusteella. Professori Pekka Sammallahden mukaan poron nimityksiin liittyy satakunta perusvartaloa, joiden avulla voidaan rakentaa lukemattomia muunnoksia jopa jokaisen poron erottamiseksi. (Veli-Pekka Lehtola: Kieli - todellisuuden kartta).
Erillisinä kielinä saamen kieliä on alettu pitää erityisesti sen jälkeen, kun kuudelle päävariantille luotiin omat ortografiat, standardisoidut oikeinkirjoitusjärjestelmät. Nämä kuusi saamen kieltä ovat eteläsaame, luulajan saame, pohjoissaame, inarinsaame, koltansaame ja kildinin saame. Saamen kielet kuuluvat uralilaisten kielten suomalais-ugrilaiseen haaraan, ollen sukua suomen kielelle ja muille Itämeren suomalaisille kielille kuten virolle.
Saamessa paljon ilmaisuja porosta ja luonnosta
Jokaisessa kielessä on omat erityisalueensa, joihin se on kehittänyt tavallista runsaammin ilmaisuja. Saamessa näitä ilmaisuja ovat esimerkiksi luontoon ja poroon liittyvät. Luettelossaan poroon liittyvistä nimityksistä Suomen saamelaisalueella T.I. Itkonen luetteli aikanaan yli puolisen tuhatta ilmaisua. Porot erotetaan toisistaan värin, iän ja sarvien muodon perusteella. Professori Pekka Sammallahden mukaan poron nimityksiin liittyy satakunta perusvartaloa, joiden avulla voidaan rakentaa lukemattomia muunnoksia jopa jokaisen poron erottamiseksi. (Veli-Pekka Lehtola: Kieli - todellisuuden kartta).
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Apollonio Tottoli
Sinirikko (Saxifraga oppositifolia)
Vuorilla ja arktisilla alueilla kasvava sinirikko kuuluu rikkokasveihin. Suomessakin tuntureiden kalliorinteillä ja puronvarsilla viihtyvä sinirikko muodostaa, kasvutavaltaan mätästävänä, mattomaisia tai patjamaisia kasvustoja. Matalana se suojautuu ankarissa oloissa ja pitää silmunsa tiiviisti maanpinnassa. Kukkivana sinirikko tuntureiden sinijylhässä maisemassa, muodostaa sykähdyttävän värikkään ja kauniin näyn. Sinirikko on Suomessa harvinainen, sitä tavataan vain pohjoisimman Lapin tuntureilla.
Lappisanasto M - Ö
M
maahinen = maanalainen taruolento
maakkana, maakkanas = urosporo kuudennella ikävuodellaan
maanija = arka, ihmistä karttava poro
mainas = tarina, muistelus
mainikka = mainio
mainoa = puhua hyvää, kiittää
mainoisa = hyvä, mainottava
malla = pienehkö, jyrkkärinteinen vaara isomman vaaran vieressä
marasto = pitkä, erillinen selänne vailla korkeita kohtia - koivua puskeva rantatieva
marras = outo kala, joka ennustaa saajalleen kuolemaa - tunturissa oleva metsä
matka, muot'ke = taival
mella, mielli = veteen vyöryvä, korkea hiekkatörmä
moosa = lokki, kajava
muistelus, muittalus = kertomus, tarina
mukka, mohkke = joen mutka, laakson kainalo
muorra, muorra = puu, tarvepuu
muotka, muötki = kapea, vesistöjen välinen vetokannas, jonka yli vene vedetään
murku, murkko, murku = paksu sumu, usva
mutsikki, musikki = tumma poro
myrä = ankara tunturimyrsky, joka ikään kuin pyörii tunturin ympärillä
mytäytyä, kesäytyä = kala pehmenee ja pilaantuu eli koljoontuu
myötäle = myötämaa
N
naamasarvet = nahan peittämät kasvavat sarvet
naantua = poro heittäytyy pelosta tai vihasta maahan, kieltäytyy ja tekee tenää
nalikka = pieni hauki
nattura = vitilumi
nenä, nenäke njunni = tunturin huippu, nokka, pää
nepukka = serkku
niesta, nieste = ruoka, muona, eväs
niittykeino = heinänteko
nilapahta = niljainen kallio
nili = saamelaisten varastoaitta, joka tavallisesti rakennettiin korkealta katkaistun ja kuoritun kannon päähän
nimiloppu = kuutta vuotta vanhempi poro eli seitsenvuotias urosporo
nippa = kupolimainen tunturilaki
niva, njavve = kova virtapaikka joessa
njarga = niemi
njunni, nunas, njunni, nonas = vaaran tai tunturin madaltuva nokka
nokko = kylliksi
noska, skoarru = kapea sola tai kuilu tunturissa
nota = taakka, kantamus
nulkata, njolkastet = juosta hiljalleen (porosta)
nulkki, tsulppe = pienehkö korkea vaara, kukkula
nulppo = sarvensa pudottanut hirvas
nuora, nyöri = pitkä, kapea ja suora salmi
nuotti, nuortah = itä (ilmansuunta)
nuska = niemi, nurkka
nutukkaat = lapinkengät
nuurhaan = pohjoiseen
närä = matala virtapaikka, koski
näskätä = muokata nahkaa
näökäs = hyvännäköinen, komea
O
oaivi, oive, oaivi = vaara - kuperalakinen, pyöreälakinen, paljas tunturipää
oarje = lounas, etelä
ohto = kova puuskittainen tuuli, tuulispää,
vihuri - äkillinen sade-, lumikuuro
oijusporo = poro joka laukkaa suoraan ja pysyy tiellä
olka = ison tunturin jatkona oleva pienempi tunturi
orro = nuora, porohihna
outa, vuövte, vuövdi = isopuinen metsä, salo, metsäseutu
P
paahkilas = (lappilainen kirosana)
piru, peijakas, turkanen, pahus, lempo, kehno, hitto,
rietas
paana = kova, hevosenkin kantava hanki
paanne = tielle uhkunut ja jäätynyt vesi - joen pohjasta kerros kerrokselta syntynyt jää
pahla = raippa, vitsa
All Rights Reserved
*Kuva yllä, Urtaspahta - Copyright © TPuumalainen
Kuva käytetty luvalla.
Kuvassa paikoin pystysuorin seinämin kohottautuva Urtaspahta (1070 m) Enontekiöllä.
pahta, pahte = jyrkkä, korkea kallioseinä, tunturin seinämä
pailakka = kuohittu urosporo, jota ei ole totutettu ajoon
pakkasrusta = pakkasusva
palas, paalkes, peälgis, balggis = polku, metsäpolku, matka, taival - tunturin laelle johtava polku
paliskunta, palkinen = poronhoitopiiri tai -yhtymä
paljakka, jalgadas = avoin tunturimaa, oudan vastakohta
palkia, palgah = kulkea kesälaitumella, käydä laitumella (poroista)
pallas = iso Jäämeren kampela - tunturin rinne - kallion reuna
palsa, palsa = korkea turvekumpare
paltsaraja = vanha, karvaton peski
parttio, tsoora = pieni porolauma (muutamia kymmeniä poroja)
pasa = rekeen sijoitettu vesisäiliö, jolla ajettiin metsätyömaan tilapäisteiden jäädyttämistä varten vettä
peeski, beaski = sola tunturissa
peski = lappalaisten porontaljainen, edestä umpinainen turkki, jonka
karvapuoli on ulospäin, lapinturkki - tunturipolku
peura, peurakorva = poro, jolla ei ole korvamerkkiä
peurahiiri = tunturisopuli
peurakka = pitkäsäärinen tai vauhko ja arka poro
pieska, peski = matala kannasmaa, keväällä usein veden alla - niemi, jonka kärki on korkeammalla, kuin sen kanta
piettiö = vaillinaisesti purtu poro
pihtsus, pidzus = kurmitsa, kapustarinta
piia = pikkutyttönen
piki = poron, tai muun eläimen selkärasva
pillekumppi = inarinsaamen susi, joka tappaa enemmän, kuin jaksaa syödä
pilta = patsaiden varaan rakennettu saalisvarasto
piltakko = poron peltinen korvamerkki
piltto = arka, säikky, vauhko (poro)
pirrilaki = vaaran suippeneva laki
pirrilakki = piippalakki
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Alexander Savin
Kuvassa pitkospuut Äkässuolla, Äkäslompolossa, Kolarissa - Ylläs-tunturin maisemissa.
P
pitkospuut = suolle tai muulle kostealle paikalle, kuten esimerkiksi järvien rantakosteikoille, rakennettu kävelyväylä -
pitkospuut on rakennettu yhdestä tai useammasta vierekkäin asetetusta lankusta tai halkaistusta puusta - nimitys viittaakin juuri siihen, että puut ovat
kulkusuuntaan nähden pitkittäin eivätkä poikittain, kuten usein puusillassa
poatsu, poadzu = poro (esim. Poatsuoaivi = porokero)
pokka = poron jalan ylätyvi, yläreisi
pola, pussi = kuohupaikka koskessa
pollu = tavallisella kuppikorvalla varustettu pahkakuppi
poro = puolikesy, pääasiassa luonnosta ravintonsa saava, tunturipeurasta polveutuva
hyötyeläin -
poro
poroisäntä = paliskunnan johtaja, joka on poronomistaja ja paliskunnan valitsema -
poronhoitoasetus luettelee poroisännän tehtävät, poroisäntä toimii virkavastuulla
porokello = erilaiset porokellot ovat nelikulmaisia ja ne on valmistettu joko raudasta tai messingistä -
pienehkö nelikulmainen kello on gilkabiellu - pieni kello, tiuku on gilka
poronkusema = vanha lappalaisten käyttämä pituusmitta ja se matka, jonka ajoporoa
voi ajaa virtsaamistaukojen välillä - poro ei pysty virtsaamaan juostessaan, ja liian
pitkä juoksuttaminen voi aiheuttaa halvaustilan - maksimissaan poronkusema on 7,5 kilometriä
poropolku = porojen maastoon uurtama polku, tullut suomalaisille tutuksi mm.
Kullervo Kemppisen kirjasta "Poropolku kutsuu"
posio, poassu = lapinkodan pieni peräovi
pounikko = mättäikkö, usein jängällä
pounu, bovdna, povdna = iso jänkämätäs
punavasa = vasa niin kauan kuin säilyttää syntymäkarvansa
puoldsa = usein jyrkkä hieta- tai soraharju
puranaika = karvan ajoaika, kesällä talvikarva vaihtuu uudeksi
purku, porga = sakea pyry lauhalla ilmalla
purra = kuohita poro puremalla
päivänpuoli = tunturin eteläpuoli - se puoli tunturista, joka on kääntyneenä aurinkoon päin
pälvi, biew'lâ = sula kohta lumella niin, että paljastunut maa näkyy
päri = kallio, kohopaikka tunturissa, puuton vaaran laki
päällispuuro = kermaan keitetty puuro
pääläri = kannellinen, sangallinen läkkipeltinen maito- tai piimäastia
pöönät = kahvinporot, kahvijauho, josta kahvi veden kanssa valmistetaan
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Nuuuuuuuuuuul
Tunturikohokki (Silene acaulis)
Tunturikohokki muodostaa matalan, tiiviin patjamaisen kasvuston. Tunturikohokilla on neulasmaiset lehdet. Tunturialueilla yleistä tunturikohokkia tavataan yläpaljakalla asti lumenviipymillä ja soraikoilla. Vaaleanpunakukkainen tunturikohokki suosii kalkkipitoisia kasvupaikkoja. Suomessa tunturikohokki on pohjoisen lapin alkuperäislaji. Sitä tavataan Käsivarren suurtuntureilla Enontekiöllä, Utsjoella, Inarissa sekä Sodankylässä Venäjän rajan tuntumassa.
R
raajia = raataa, raivata
raamoa, ramedet = kerskua, kiitellä itseään
raanakka = vaaleanharmaa poro
raavas = aikuinen ihminen, myös poro
raini = pahankurinen, rietas, ilkeä ihminen
raitio = poropaimen
raito, raido, raidu = useampia poroja ahkioineen tai ilman - valjastettu jonoon, porojono
rakka, rassa rassa = kivinen ja louhikkoinen tunturialue
rakovalkea = perinteinen suomalainen nuotiotyyppi, jossa asetetaan päällekkäin, vaakasuoraan asentoon,
palamaan kaksi puupölkkyä, jotka ovat keloja, jos niitä on saatavilla - vanhan erämiehen mitan mukaan pölkkyjen pituus on kirvesvarren pituus
yöpyjää kohden kahdeksantuumaista suoraa keloa - pölkyt koverretaan kirveellä vastakkain tulevilta puoliltaan hiukan koveriksi
- pölkkyjen väliin asetetaan molempiin päihin tuluspuut - tuli pistetään palamaan kiehisten avulla puiden väliin -
rakovalkea palaa huolellisesti tehtynä koko yön, valaisten ja antaen lämpöä
rankinen = liinavaatteesta (sideharsosta) laitettu teltan kaltainen sääskien suoja
rannio = porotokan lumeen tekemä polku, otuksen polku
rassa = kivinen ja karu tunturialue - somerikkoinen korkea vaara tunturialueella
ratkoa = erotella porot omistajilleen
ridhu, ridhu = myrskytuuli
riekki = virran mukana ajelehtiva risukko tai juurinen, oksikas puukasa
riekon pieru = häkärä eli pakkassumu
Rillumarei-kulttuurin suurlähettiläät Esa Pakarinen, Reino Helismaa ja Jorma Ikävalko tekivät aikanaan letkeällä tyylillään ja omalla tavallaan Lappia tunnetuksi koko kansalle.
rillumarei = rumarillumarillumarei - rillumarei-viihdekulttuuri syntyi 1950-luvulla - sen synnyttäjiä ja tähtiä olivat
Reino Helismaa, Toivo Kärki, Armand Lohikoski, Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski, Tapio Rautavaara ja Jorma Ikävalko - rillumarei
piti sisällään elokuvaa, musiikkia ja lavaesiintymistä - Lappi ja Rovaniemen markkinat olivat rillumarein keskeisiä näyttämöitä
rimpi = suonsilmäke, hete - tuskin miestä kantava vetelä ja vajottava suo - vetinen rantaniitty, hyllyvä keto
rinkka = repusta kehitetty, selässä kannettava väline, jossa itse reppupussia kannattelee puusta, muovista, teräs- tai alumiiniputkesta valmistettu kantokehys
rintaliina = lapinukon kaulaliina
rito, riddo = tunturien lumi tai kivivyöry
riuku = neiti, rouva, ei lapinpukuinen
riutta = haaskalla käyvä peto tai lintu - tunturin rinne - jyrkänne - kivinen maa, paha paikka; pikkukivien ja soran
peittämä kohta tunturin rinteessä - jyrkänteinen ja vaikeakulkuinen maasto
roukua = poron äännähtelyä, muistuttaa sammakon kurnutusta
rouot, rouhko = vällyt
rova, roavvi = kivikkoinen, harvametsäinen vaara, usein vanha palomaa
ruijankieli = norjankieli
rukattaa, ruohtet = kiiruhtaa, laukata
rukka = peski
ruko = kekomainen heinäkasa
runo = tilapäisesti mahoksi jäänyt naarasporo
ruode, ruoteet = kodan tai laavun kehikkoriu'ut
ruoktu = koti, maja
rusakka = ruskeankellertävä poro
ruska, ruskah = ruskea, syksyn värikäs aika
ruto, rotto, rohttu = tiheä lehtimetsä, pajupusikko, yleensä puron taikka joen äärellä
ruukaltaa = laukata, syöksyä kiireesti
rykimä = porojen kiima-aika
rykiä = kiimoa
räkkä = poroa ahdistavat, vertaimevät ja poroissa loisivat hyönteiset:
hyttyset, paarmat, kurmut, saulakat
räme = kuivanlainen, mättäinen, kituvaa mäntymetsää kasvava suo
räpä = hanki, joka ei varsin kannata, pudottaa ja kannattaa
räätikkö = vesiperäinen mättäikköinen maa
rökäs = kiiski
S
saaga, viikinkisaaga = kertomuksia varhaisista viikinkien matkoista ja sukuvihollisuuksista
saajo = metsäsaareke jängässä
saaloa = läähättää
saamelainen = se, jonka vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yhden ensiksi oppima kieli on saame
saiho = syksyllä kalan tai riistalihojen säilyttämistä varten maahan kaivettu kuoppa, joka reunustetaan kivillä tai haljispuolikkailla, painoksi pannaan kiviä tai kelleksiä
saivo, saiva = lähdelampi, pieni lampi tai järvi, josta lähtee
puro, mutta johon ei laske vesiä
sapilaat = kaksi sileää, ohutta salkoa, joilla heinät kahteen mieheen kannetaan sauralle tai ladolle
sati = jos
saulalintu = poron nenäsaivartaja
saura = kahden tai useamman pystypuun väliin tehty pitkänomainen esim. heinän säilytyspaikka - ahkera, toimellinen
savu, savu = suvantopaikka joessa
seita, sieidi = palvoesine, haltia, tunturi tai ihmisenmuotoinen puupylväs, kivi tai kallio,
muinaisten saamelaisten palvontakohde
selänne, cielgi = selänne tunturin kupeessa, jossa kasvaa tunturi- tai vaivaiskoivua
sevä, tseävvi = miestä kantava hanki
siepakka = poron koipinahasta tehty kenkä, ilman verkakoristeita
sieppuri, sieben = karhunnahkainen hartiapeite
siida, siita = lapin kotakylä
siima = kahan jatkoksi laitettava leveä värikäs nauha (katso kaha)
siljo, sialjo = tasainen kenttä kodan luona ja muuallakin, kotakenttä, tanner, pihamaa
silkosi = kiipesi (oksattomaan) puuhun
sinirikko = tuntureiden kaunis kukka - katso kuva ja selitys
sisnakkaat = sisnanahasta (karvattomasta nahasta) tehdyt säärystimet
siula, kielas, gielas = pitkä, madaltuva tunturinselänne - johdinaita
skaidi, skaide, skäidi = kaita selänne kahden vesistön välissä
solaus = kengän tai saappaan pohjaus (sola puolipohja)
sopsata, copsut = pysyä sijassaan, ei liukua - esim. poron jalka ei
sopsaa jäätiköllä
soro, corro - kivikkomäki
staalo = saamelainen haltiaolento
stuorra, stuorrah = iso, suuri
sulju = kalan sisälmykset
summa seutu = synkkä, pimeä seutu
suohkana, suohkkan = pitäjä
suolu, suolu = saari järvessä, joessa tai meressä
suopunki, suöphan = lassomainen heittonuora - silmukkapäinen, ohut köysi, jolla poro heitetään kiinni
säpikäs, säpikkäät, säpäkkeet = poronnahkasäärystin
T
taajoa, dagjot = leikkiä, telmätä
taamoa, taabmah = opettaa, kesyttää, taltuttaa, masentaa
tainakka = ikimaho naarasporo
taivaannasta = tähti
takatyvinen = leveälanteinen nainen
talvaanvalkeat = revontulet
tapannut = hävinnyt, joutunut tappiolle
teno = iso virta
tieva, dievva, tievva = hiekkakumpu tai -mäki, kunnas, matala ja pitkänomainen harjanne,
metsäinen tai paljas
tokka = suuri porolauma (satoja tai jopa tuhansia poroja)
tokkakunta = joukko poronomistajia, jotka hoitavat poronsa yhdessä
tolkata = tulkita
tolvata, doalvastet = juosta nopeasti ravia (porosta)
torkotulet = (tervas) kantoon tehdyt tulet
tsohka = terävähuippuinen tunturi
tunturi, tuodtar = paljaslakinen, laaja, useita lakia, kuruja ja harjanteita
käsittävä vaara- tai kukkulamaa, puuton ylänköalue - Enontekiöllä tunturi merkitsee myös yhtenäistä maa-aluetta, joka kohoaa
puukasvullisuusrajan yläpuolelle - tunturissa saattaa olla tunturien lisäksi vaaroja, laaksoja, jänkiä, jokia ja järviä
tunturihaukka = Lapin perukoilla pesivä tunturihaukka on suurin jalohaukkamme -
tunturihaukka
tunturijuonto = tunturijono
tunturijänkä = laaja, kuivahko ja melko tasainen jänkä, jonka keskellä on joskus oja - siellä täällä isoja mättäitä,
rutoa ja heinikkoa - tunturijänkä on hyvä porojen paimennuspaikka kesällä - kasvitieteilijät määrittelevät tunturin kasvillisuuden perusteella
tunturikallioinen - (Erigeron uniflorus) - asterikasveihin kuuluva tunturikasvi -
tunturipaljakoiden kosteimmilla paikoilla viihtyvällä tunturikallioisella on korkeutta 5 - 15 cm -
varren latvassa on yksi mykerö, eli kukinto - Suomessa tunturikallioisia kasvaa vain Enontekiöllä ja Utsjoella
tunturikihu = pienin kihulinnuista, Suomen Lapissa laji pesii hyvinä myyrä- ja sopulivuosina varsin yleisenä Enontekiön ja Utsjoen tuntureilla -
tunturikihu
tunturikohokki = kaunis tunturin kukka - katso kuva ja selitys
tunturikoivu = tunturissa kasvava puulaji - katso kuva ja selitys yltä
tunturilaakso, roggi, vaggi = kahden tunturin välinen laakso
tunturimaa, duottarmailbmi = laaja ylänköalue, jossa useita tuntureita, kuruja ja harjanteita
tunturiniittyleinikki - (Ranunculus acris pumilus) - tunturiniittyleinikki
on niittyleinikin alalajin, lapinniittyleinikin, toinen muoto - toinen on idänniittyleinikki.
tunturinotko, loamastat = tunturissa sijaitseva notkelma
tunturipöllö = avotuntureiden pöllölaji -
tunturipöllö
tunturiselänne, cielgi = selänne tunturin kupeessa, kasvaa tunturi- tai vaivaiskoivua
tunturisopuli = tunturisopuli on suurtunturialueen tunnusomainen pikkunisäkäs, jonka elämä on sopeutunut tunturipaljakoiden olosuhteisiin -
tunturisopuli
tunturisuo, leaksi, leaksa = soinen laakso tunturissa, tavallisesti tunturien keskellä sijaitseva
tasainen laaja neva, jossa kasvaa kortetta, pajua, vaivaiskoivua, vähän koivuja
Tunturisusi = Tunturilatu ry:n tunturivaeltajalle myöntämä arvonimi
tunturitupa = tunturissa kulkijoiden käyttöön rakennettu mökki
tunturivaara, duottarvarri = vaara tunturin selänteen päässä tai ylängöllä, sen rinteillä voi kasvaa puita
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Juha Riissanen
Kuvassa tunturivaeltajat Saariselän maisemissa vuonna 1978. Vaeltajien matka käy Saariselän korkeimman tunturin, Sokostin (718 m) kautta kohti Luirojärveä. Asianajaja ja kirjailija Kullervo Kemppinen (1921 - 2012) synnytti aikanaan, 1950-luvulta alkaen, mestarillisilla tunturivaelluskirjoillaan monissa lukijoissaan lapinkuumeen ja halun päästä itsekin joskus vaellukselle. Kemppisen unohtumattomia ja vertaansa vailla olevia tunturilapin kirjoja olivat Lumikuru (1958) - Poropolku kutsuu, Kuvia ja tarinoita tunturivaelluksilta (1961) - sekä Haltian harteilla, Kuvia ja retkitarinoita Käsivarren suurtuntureilta (1964). Kemppisen kirjat pohjautuvat hänen itse tekemiinsä, yli 50 tunturivaellukseen.
tunturivaeltaja, tunturivaellus = retkeilijä, joka vaeltaa tuntureilla ja suorittaa tunturivaelluksen -
potee usein lapinkuumetta, katso lapinkuume
tunturivuoma, duottarvuopmi = tunturiaukio, kuivahkoa jäkälämaata, puita molemmin puolin, isoja
mättäitä siellä täällä
turnis = rehunauris, mieluista ruokaa porolle
tuulenpieksämä = tunturiseudulla oleva paikka, johon ei tuulen vuoksi kerry lunta
tuölji, tuölji = talja
törmä, teärbmi = jyrkkä tunturirinne
U
ummenoius = umpea suoraan oiustava poro
umpitakki = lapintakki
umu, uppura = sumu, usva
uovaten = uhoten, kerskuen
urakka = urosporo toisella ikävuodellaan
uurto, orda = puuraja tunturissa
V
vaadin, aldu = kolmea vuotta vanhempi naarasporo
vaami = täysikasvuinen, vasova naarasporo
vaana, vadne = puute, niukkuus
vaara = metsänpeittämä, suhteellisen korkea vuori
vaarri, vaarri = vuori, suuri, usein kalliolakinen ja
pahtaseinäinen tunturi
vadha, vosa, vadha = matala ja laakea, puuton kukkula
tunturimaisemassa
valkko, vielkis = valkea poro
vankka, vagge = tunturien välinen puuton tai metsäinen laakso, tunturilaakso - tunturimaan jokilaakso
varri = vaara, paljaslakinen tunturi
vasa, vasikka, miessi = poro ensimmäisellä ikävuodellaan, paikoin vain ensimmäiseen syksyyn saakka
vasamerkitys, kesämerkitys = tilaisuus, jossa keväällä syntyneet vasat merkitään
vaskooli = kullanhuuhdonnan tärkein väline on vaskooli - vaskoolilla huuhtominen perustuu kullan suureen ominaispainoon -
puhdas kulta on seitsemän kertaa painavampaa kuin sora ja hiekka - kulta painuu näin ollen ensimmäisenä vaskoolin pohjalle ja
pysyy siellä myös varsin hyvin, joten vasta-alkajakin onnistuu helposti saamaan hippuja talteen
vasotusaita = rautalankaverkoista tehty siirrettävä aitaus, jossa vaatimet vasovat ja vasat merkitään
veiti, veitiporo = irrallaan oleva poro
veneenrossi = veneen kiinnitysköysi
vennikko = hihnaporojen ruokamaa
viekkaasti = nopeasti, sukkelasti
vieroporo = aitaan joutunut vieraan palkisen poro; tuntematon poro
viltto, vielti = viisto paikka maastossa, kuten tunturin rinne
vimpa, vimmata = työväline; puusalko, jossa narulenkki ja jonka avulla pyydetään poro kiinni
visto, vistottaa = pelottava, kammottava - pelottaa, kammottaa
visu = saita, nuuka, pihi
vuolkkia = lähteä reissuun, matkustaa
vuoma, vuobmi vuobme = tunturien välinen pitkä ja loiva jokilaakso, myös puuton, suuri suo - suuri puuton jänkä, iso
aukea neva, avo-, tundrasuo
vuonelo, vuongeli = naarasporo toisella ikävuodellaan, vaadin, vaami
vuono = pitkä kapea meren (tai järven) lahti - pitkä jokivarsiniitty
vuopio, vuopaja, uopio, uopaja = joen, jokiväylän rantamutka, lahdelma
vuorso = urosporo kolmannella ikävuodellaan
vuottoraippa = ahkion vetohihna
Y
ylilappi, ylilappilainen = tunturilappi, tunturilappalainen
yönpuoli, ijabealli, itkobealli = tunturin pohjoispuoli - se puoli tunturista,
joka on kääntyneenä auringosta poispäin
Ä
äiji = isoisä
äijäkriina = pahankurinen äijä
äppö = vähäinen sadekuuro
äpärä = surmattu, metsään heitetty sikiö
äpöstellä = sataa pilvettömältä taivaalta pieniä ja lyhytaikaisia ripauksia vettä
Ö
öystä = itä
Palaa alkuosaan - Lappisanasto A - L
saaga, viikinkisaaga = kertomuksia varhaisista viikinkien matkoista ja sukuvihollisuuksista
saajo = metsäsaareke jängässä
saaloa = läähättää
saamelainen = se, jonka vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yhden ensiksi oppima kieli on saame
saiho = syksyllä kalan tai riistalihojen säilyttämistä varten maahan kaivettu kuoppa, joka reunustetaan kivillä tai haljispuolikkailla, painoksi pannaan kiviä tai kelleksiä
saivo, saiva = lähdelampi, pieni lampi tai järvi, josta lähtee
puro, mutta johon ei laske vesiä
sapilaat = kaksi sileää, ohutta salkoa, joilla heinät kahteen mieheen kannetaan sauralle tai ladolle
sati = jos
saulalintu = poron nenäsaivartaja
saura = kahden tai useamman pystypuun väliin tehty pitkänomainen esim. heinän säilytyspaikka - ahkera, toimellinen
savu, savu = suvantopaikka joessa
seita, sieidi = palvoesine, haltia, tunturi tai ihmisenmuotoinen puupylväs, kivi tai kallio,
muinaisten saamelaisten palvontakohde
selänne, cielgi = selänne tunturin kupeessa, jossa kasvaa tunturi- tai vaivaiskoivua
sevä, tseävvi = miestä kantava hanki
siepakka = poron koipinahasta tehty kenkä, ilman verkakoristeita
sieppuri, sieben = karhunnahkainen hartiapeite
siida, siita = lapin kotakylä
siima = kahan jatkoksi laitettava leveä värikäs nauha (katso kaha)
siljo, sialjo = tasainen kenttä kodan luona ja muuallakin, kotakenttä, tanner, pihamaa
silkosi = kiipesi (oksattomaan) puuhun
sinirikko = tuntureiden kaunis kukka - katso kuva ja selitys
sisnakkaat = sisnanahasta (karvattomasta nahasta) tehdyt säärystimet
siula, kielas, gielas = pitkä, madaltuva tunturinselänne - johdinaita
skaidi, skaide, skäidi = kaita selänne kahden vesistön välissä
solaus = kengän tai saappaan pohjaus (sola puolipohja)
sopsata, copsut = pysyä sijassaan, ei liukua - esim. poron jalka ei
sopsaa jäätiköllä
soro, corro - kivikkomäki
staalo = saamelainen haltiaolento
stuorra, stuorrah = iso, suuri
sulju = kalan sisälmykset
summa seutu = synkkä, pimeä seutu
suohkana, suohkkan = pitäjä
suolu, suolu = saari järvessä, joessa tai meressä
suopunki, suöphan = lassomainen heittonuora - silmukkapäinen, ohut köysi, jolla poro heitetään kiinni
säpikäs, säpikkäät, säpäkkeet = poronnahkasäärystin
T
taajoa, dagjot = leikkiä, telmätä
taamoa, taabmah = opettaa, kesyttää, taltuttaa, masentaa
tainakka = ikimaho naarasporo
taivaannasta = tähti
takatyvinen = leveälanteinen nainen
talvaanvalkeat = revontulet
tapannut = hävinnyt, joutunut tappiolle
teno = iso virta
tieva, dievva, tievva = hiekkakumpu tai -mäki, kunnas, matala ja pitkänomainen harjanne,
metsäinen tai paljas
tokka = suuri porolauma (satoja tai jopa tuhansia poroja)
tokkakunta = joukko poronomistajia, jotka hoitavat poronsa yhdessä
tolkata = tulkita
tolvata, doalvastet = juosta nopeasti ravia (porosta)
torkotulet = (tervas) kantoon tehdyt tulet
tsohka = terävähuippuinen tunturi
tunturi, tuodtar = paljaslakinen, laaja, useita lakia, kuruja ja harjanteita
käsittävä vaara- tai kukkulamaa, puuton ylänköalue - Enontekiöllä tunturi merkitsee myös yhtenäistä maa-aluetta, joka kohoaa
puukasvullisuusrajan yläpuolelle - tunturissa saattaa olla tunturien lisäksi vaaroja, laaksoja, jänkiä, jokia ja järviä
tunturihaukka = Lapin perukoilla pesivä tunturihaukka on suurin jalohaukkamme -
tunturihaukka
tunturijuonto = tunturijono
tunturijänkä = laaja, kuivahko ja melko tasainen jänkä, jonka keskellä on joskus oja - siellä täällä isoja mättäitä,
rutoa ja heinikkoa - tunturijänkä on hyvä porojen paimennuspaikka kesällä - kasvitieteilijät määrittelevät tunturin kasvillisuuden perusteella
tunturikallioinen - (Erigeron uniflorus) - asterikasveihin kuuluva tunturikasvi -
tunturipaljakoiden kosteimmilla paikoilla viihtyvällä tunturikallioisella on korkeutta 5 - 15 cm -
varren latvassa on yksi mykerö, eli kukinto - Suomessa tunturikallioisia kasvaa vain Enontekiöllä ja Utsjoella
tunturikihu = pienin kihulinnuista, Suomen Lapissa laji pesii hyvinä myyrä- ja sopulivuosina varsin yleisenä Enontekiön ja Utsjoen tuntureilla -
tunturikihu
tunturikohokki = kaunis tunturin kukka - katso kuva ja selitys
tunturikoivu = tunturissa kasvava puulaji - katso kuva ja selitys yltä
tunturilaakso, roggi, vaggi = kahden tunturin välinen laakso
tunturimaa, duottarmailbmi = laaja ylänköalue, jossa useita tuntureita, kuruja ja harjanteita
tunturiniittyleinikki - (Ranunculus acris pumilus) - tunturiniittyleinikki
on niittyleinikin alalajin, lapinniittyleinikin, toinen muoto - toinen on idänniittyleinikki.
tunturinotko, loamastat = tunturissa sijaitseva notkelma
tunturipöllö = avotuntureiden pöllölaji -
tunturipöllö
tunturiselänne, cielgi = selänne tunturin kupeessa, kasvaa tunturi- tai vaivaiskoivua
tunturisopuli = tunturisopuli on suurtunturialueen tunnusomainen pikkunisäkäs, jonka elämä on sopeutunut tunturipaljakoiden olosuhteisiin -
tunturisopuli
tunturisuo, leaksi, leaksa = soinen laakso tunturissa, tavallisesti tunturien keskellä sijaitseva
tasainen laaja neva, jossa kasvaa kortetta, pajua, vaivaiskoivua, vähän koivuja
Tunturisusi = Tunturilatu ry:n tunturivaeltajalle myöntämä arvonimi
tunturitupa = tunturissa kulkijoiden käyttöön rakennettu mökki
tunturivaara, duottarvarri = vaara tunturin selänteen päässä tai ylängöllä, sen rinteillä voi kasvaa puita
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Juha Riissanen
Kuvassa tunturivaeltajat Saariselän maisemissa vuonna 1978. Vaeltajien matka käy Saariselän korkeimman tunturin, Sokostin (718 m) kautta kohti Luirojärveä. Asianajaja ja kirjailija Kullervo Kemppinen (1921 - 2012) synnytti aikanaan, 1950-luvulta alkaen, mestarillisilla tunturivaelluskirjoillaan monissa lukijoissaan lapinkuumeen ja halun päästä itsekin joskus vaellukselle. Kemppisen unohtumattomia ja vertaansa vailla olevia tunturilapin kirjoja olivat Lumikuru (1958) - Poropolku kutsuu, Kuvia ja tarinoita tunturivaelluksilta (1961) - sekä Haltian harteilla, Kuvia ja retkitarinoita Käsivarren suurtuntureilta (1964). Kemppisen kirjat pohjautuvat hänen itse tekemiinsä, yli 50 tunturivaellukseen.
tunturivaeltaja, tunturivaellus = retkeilijä, joka vaeltaa tuntureilla ja suorittaa tunturivaelluksen -
potee usein lapinkuumetta, katso lapinkuume
tunturivuoma, duottarvuopmi = tunturiaukio, kuivahkoa jäkälämaata, puita molemmin puolin, isoja
mättäitä siellä täällä
turnis = rehunauris, mieluista ruokaa porolle
tuulenpieksämä = tunturiseudulla oleva paikka, johon ei tuulen vuoksi kerry lunta
tuölji, tuölji = talja
törmä, teärbmi = jyrkkä tunturirinne
U
ummenoius = umpea suoraan oiustava poro
umpitakki = lapintakki
umu, uppura = sumu, usva
uovaten = uhoten, kerskuen
urakka = urosporo toisella ikävuodellaan
uurto, orda = puuraja tunturissa
V
vaadin, aldu = kolmea vuotta vanhempi naarasporo
vaami = täysikasvuinen, vasova naarasporo
vaana, vadne = puute, niukkuus
vaara = metsänpeittämä, suhteellisen korkea vuori
vaarri, vaarri = vuori, suuri, usein kalliolakinen ja
pahtaseinäinen tunturi
vadha, vosa, vadha = matala ja laakea, puuton kukkula
tunturimaisemassa
valkko, vielkis = valkea poro
vankka, vagge = tunturien välinen puuton tai metsäinen laakso, tunturilaakso - tunturimaan jokilaakso
varri = vaara, paljaslakinen tunturi
vasa, vasikka, miessi = poro ensimmäisellä ikävuodellaan, paikoin vain ensimmäiseen syksyyn saakka
vasamerkitys, kesämerkitys = tilaisuus, jossa keväällä syntyneet vasat merkitään
vaskooli = kullanhuuhdonnan tärkein väline on vaskooli - vaskoolilla huuhtominen perustuu kullan suureen ominaispainoon -
puhdas kulta on seitsemän kertaa painavampaa kuin sora ja hiekka - kulta painuu näin ollen ensimmäisenä vaskoolin pohjalle ja
pysyy siellä myös varsin hyvin, joten vasta-alkajakin onnistuu helposti saamaan hippuja talteen
vasotusaita = rautalankaverkoista tehty siirrettävä aitaus, jossa vaatimet vasovat ja vasat merkitään
veiti, veitiporo = irrallaan oleva poro
veneenrossi = veneen kiinnitysköysi
vennikko = hihnaporojen ruokamaa
viekkaasti = nopeasti, sukkelasti
vieroporo = aitaan joutunut vieraan palkisen poro; tuntematon poro
viltto, vielti = viisto paikka maastossa, kuten tunturin rinne
vimpa, vimmata = työväline; puusalko, jossa narulenkki ja jonka avulla pyydetään poro kiinni
visto, vistottaa = pelottava, kammottava - pelottaa, kammottaa
visu = saita, nuuka, pihi
vuolkkia = lähteä reissuun, matkustaa
vuoma, vuobmi vuobme = tunturien välinen pitkä ja loiva jokilaakso, myös puuton, suuri suo - suuri puuton jänkä, iso
aukea neva, avo-, tundrasuo
vuonelo, vuongeli = naarasporo toisella ikävuodellaan, vaadin, vaami
vuono = pitkä kapea meren (tai järven) lahti - pitkä jokivarsiniitty
vuopio, vuopaja, uopio, uopaja = joen, jokiväylän rantamutka, lahdelma
vuorso = urosporo kolmannella ikävuodellaan
vuottoraippa = ahkion vetohihna
Y
ylilappi, ylilappilainen = tunturilappi, tunturilappalainen
yönpuoli, ijabealli, itkobealli = tunturin pohjoispuoli - se puoli tunturista,
joka on kääntyneenä auringosta poispäin
Ä
äiji = isoisä
äijäkriina = pahankurinen äijä
äppö = vähäinen sadekuuro
äpärä = surmattu, metsään heitetty sikiö
äpöstellä = sataa pilvettömältä taivaalta pieniä ja lyhytaikaisia ripauksia vettä
Ö
öystä = itä
Palaa alkuosaan - Lappisanasto A - L
|
| Kahvitulet ja kahvipannu asentopaikalla |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Tuukka Rantamäki |
| *** tunturisusi.com linkit *** |