Laulujoutsen. - Kuva yllä Copyright
© Armandas Naudžius - Creative Commons.
Laulujoutsen (Cygnus cygnus)
"Ylhäinen laulujoutsen on ollut karjalaisille ja suomalaisten siperialaisille kansoille pyhä,
kylien rannoissakin viihtyvä puhtauden, valon ja kauneuden vertauskuva.
Keväisin laulujoutsen on yksi odotetuimpia muuttolintuja
ei vain uskomattoman kauneutensa vuoksi, vaan
myös siksikin, että se suurena lintuna näkyy kauas ja on helppo tunnistaa.
Yleisradio järjesti itsenäisyytemme juhlavuonna äänestyksen maallemme sopivan
kansallislinnun löytämiseksi. Joutsen, eli laulujoutsen, kuten lajia on alettu kutsua,
sai ylivoimaisesti eniten ääniä, joten sitä voidaan hyvin perustellusti pitää Suomen kansallislintuna."
Laulujoutsen. - Kuva Copyright
© Aki Mykkänen - Creative Commons.
Laulujoutsenella on pituutta 145 - 160 cm ja siipien kärkiväliä 215 - 240 cm. Se on siten samankokoinen
kuin kyhmyjoutsen. Tästä eteläisestä sukulaisestaan se eroaa kyhmyttömän, keltaisen nokkansa
ansiosta.
Laulujoutsenet ovat valkoisia. Vanhojen laulujoutsenten pää, kaula ja vatsapuoli voivat
joskus olla ruosteensävyisiä.
Nuori yksilö on väriltään harmaampi. Höyhenpuku tulee vähitellen valkoiseksi.
15 - 20 kuukauden ikäinen yksilö on jo valkoinen.
Nokka on musta ja keltatyvinen. Koivet ovat mustat.
Laulujoutsen pitää uidessaan kaulaansa yleensä suoraksi ojennettuna ja siipiä tiukasti
ruumista vasten. Kyhmyjoutseneen verrattuna laulujoutsen vaikuttaa sirommalta ja ylväämmältä.
Joutsen - Johan Ludvig Runeberg
"Halk’ illan ruskon auermaan
käy lento joutsenen.
Se laskee lahden hopeaan
ja soutaa laulellen.
Se lauloi: ”Auvo taivainen
on armas Suomenmaa,
sen päivä mennä levollen,
yökaudet unhoittaa.
Ja varjon siellä runsahan
luo koivut tuuheat.
On kultaa peili lahdelman
ja aallot vilppahat.
Sen onni ompi kallehin,
ken siellä rakastaa.
Sielt’ usko ompi syntyisin,
se sinne kaihoaa.
Niin kaikui laulu kiitäen
yl’ aaltoin siintäväin,
ja joutsen armaan rinnallen
nyt souti, lauloi näin:
”Vaik’ on sun elos unelma
niin lyhyt, riittää se;
sä lemmit Suomenlahdella,
sä lauloit Suomelle."
Ilmojen halki käy laulujoutsenten tie
Laulujoutsenet lentävät kaikkien joutsenten tapaan hitain ja voimakkain siiveniskuin.
Parvet järjestyvät usein jonoihin tai auroihin. Kaukana lentävän parven erottaminen
kurkien ja hanhien parvista voi joskus tuottaa vaikeuksia. Kurjista poiketen
joutsenet eivät liidä välillä. Hanhet puolestaan ovat paljon pienempiä, tummempia
ja lyhytkaulaisia. Niiden siiveniskutkin ovat nopeampia.
Lentävät laulujoutsenet ääntelevät usein kuuluvasti, kun taas siivistä ei lähde juuri mitään ääntä -
päinvastoin, kuin kyhmyjoutsenilla.
Laulujoutsen ja poikaset. - Kuvat Copyright
© Bengt Nyman - Creative Commons.
Pesintä
Laulujoutsen pesii mieluusti soilla ja rehevillä järvillä.
Pesä on usein pienessä saaressa tai veden ympäröimällä suomättäällä. Korkean pesäkummun materiaalina on sammalta, saraa,
ruokoja ja muita vesikasveja. Munii touko-kesäkuun vaihteessa 4 - 7 kellanvalkoista
munaa, joita naaras hautoo noin 33 vrk. Poikaset tulevat lentokykyisiksi
2 kuukauden ikäisinä.
Ravinto
Laulujoutsen syö lähes yksinomaan kasvinosia, joita se saa joko veden pohjasta
tai niityiltä.
Äänet
Laulujoutsen on kuuluisa trumpettiäänistään, jotka pidempinä taikka lyhyempinä,
eri sävelkorkuisina suuressa parvessa sekoittuvat mahtavaksi konsertiksi.
Se käyttää ahkerasti kauaskantavaa ja soinnukasta, trumpetintörähdystä muistuttavaa ääntään.
Tyynellä säällä äänet kuuluvat usean kilometrin etäisyydeltä.
Laulujoutsenten äänivalikoimaan kuuluvat myös eri korkuiset, kuorsaavat
huudot ja muunnelmat trumpettimaisesta klong-huudosta.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
JKohler
Levinneisyys
1900-luvun alkupuolella laulujoutsen oli maassamme
vielä suuri harvinaisuus. Ihmisen aikaansaaman vainon vuoksi maastamme tavattiin
enää parikymmentä pesivää paria Lapin perukoilta, itärajan tuntumasta.
Nykyisin laulujoutsenia tavataan Suomessa koko maasta eteläisintä rannikkoa myöten,
vaikkakin vahvin pesimäkanta on edelleenkin Pohjois-Suomessa. Vuonna 2018 laulujoutsenten määräksi maassamme
arvioitiin 8 500 - 11 000 paria.
Yrjö Kokko pelasti laulujoutsenen
"Yrjö Olavi Samuli Kokko (1903 - 1977) oli suomalainen eläinlääkäri ja kirjailija.
Hän kuuluu myös kulttuurielämämme hengen jättiläisiin. Laulujoutsenen kohdalla hänessä oli suuri ero muihin kulttuurivaikuttajiin siinä,
että hän ei vain ihaillut laulujoutsenia, vaan teki kaikkensa niiden suojelemiseksi.
Yrjö Kokolta ilmestyi vuonna 1950 kirja Laulujoutsen, Ultima Thulen lintu, joka havahdutti
ihmiset maassamme laulujoutsenen suojeluun. Yrjö Kokko oli yhdessä saamelaisystävänsä kanssa hakeutunut yhdelle
viimeisistä laulujoutsenten pesimäpaikoista. Siellä hän oli onnistunut, tekoporoon piiloon ahtautuneena,
kuvaamaan laulujoutsenten pesintää - ensimmäisenä maailmassa. Hän saavutti sitten joutsenten luottamuksen niin,
että hänen ei enää tarvinnut piiloutua tekoporoonsa.
Neljä vuotta myöhemmin Kokolta ilmestyi toinen joutsenkirja, Ne tulevat takaisin, ja näiden Kokon
kirjojen myötä suomalaisten asenteet laulujoutsenta kohtaan alkoivat muuttua.
Kokon kirjoista on sittemmin tullut suomalaisen luonnonsuojelukirjallisuuden klassikoita.
Kokko kirjoitti joutsenista myös lukemattomia lehtiartikkeleita ja kiersi luennoimassa joutsenista.
Hänen valistustyönsä tuloksena salametsästys alkoi jäädä
ja yleisessä mielipiteessä joutsenten ampumista alettiin pitää todellisena rikoksena."
Muutto
Laulujoutsenet muuttavat Etelä-Ruotsiin, Tanskan salmiin ja Pohjanmeren ympäristöön.
Muutto tapahtuu loka-marraskuussa. Osa laulujoutsenista talvehtii Suomessa, sulana pysyvissä vesissä.
Talvien sääoloista riippuen näiden maassamme talvehtivien laulujoutsenten määrä vaihtelee suuresti.
Vuoden 2015 laskennoissa Suomessa havaittiin noin 1300 talvehtivaa yksilöä, suurin osa Ahvenanmaalla, pohjoisimmat Kolarissa ja Muoniossa.
Etelämmäksi muuttaneet palaavat takaisin maalis-huhtikuussa. Laulujoutsenet kuuluvat varhaisimpien kevätmuuttajien joukkoon.
Laulujoutsenen nokka
Laulujoutsenen nokka on musta ja keltatyvinen. Keltainen väri ulottuu yksilöllisesti
vaihdellen kiilana sierainten alle tai taakse.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright
Hans Olofsson
Joutsen - Joukahainen, Etelä-Pohjalainen osakunta vuonna 1883
"Valomaihin valkorinta,
Jalo joutsen entänyt,
Yli-ilmoissa, pilvien päällä,
Kohti kirkkautta lentänyt.
Vaan koiviston kultarantaan,
toki viikoksi viehtynyt,
Ja lempeänsä siinä,
Kesätyynessä kylpenyt.
Ja siinä se kirkkautta,
Sulo-Suomen nauttinut,
Ja se kirkkaus ihmeenlainen,
Sinisilmiinsä sulanut.
Ja kukille, kaisloille suuta,
Supukaistahan antanut,
ja suunsa niin laulavaiseks'
Myheväiseksi muuntunut.
Ja eestähän aallot armaat,
Povehensa painanut,
Ja aavaksi, aaltoavaksi,
Kuni meri, se paisunut.
Ja lempehen maan matalaisen,
Niin ihmeesti vaipunut,
Ja seurahan meidän miltei,
Ikipäiviksi taipunut."