Laulujoutsen
Laulujoutsen. - Kuva yllä Copyright © Armandas Naudžius - Creative Commons.

Laulujoutsen (Cygnus cygnus)

"Ylhäinen laulujoutsen on ollut karjalaisille ja suomalaisten siperialaisille kansoille pyhä, kylien rannoissakin viihtyvä puhtauden, valon ja kauneuden vertauskuva. Keväisin laulujoutsen on yksi odotetuimpia muuttolintuja ei vain uskomattoman kauneutensa vuoksi, vaan myös siksikin, että se suurena lintuna näkyy kauas ja on helppo tunnistaa.

Yleisradio järjesti itsenäisyytemme juhlavuonna äänestyksen maallemme sopivan kansallislinnun löytämiseksi. Joutsen, eli laulujoutsen, kuten lajia on alettu kutsua, sai ylivoimaisesti eniten ääniä, joten sitä voidaan hyvin perustellusti pitää Suomen kansallislintuna."


Laulujoutsen

Laulujoutsen. - Kuva Copyright © Aki Mykkänen - Creative Commons.

Laulujoutsenella on pituutta 145 - 160 cm ja siipien kärkiväliä 215 - 240 cm. Se on siten samankokoinen kuin kyhmyjoutsen. Tästä eteläisestä sukulaisestaan se eroaa kyhmyttömän, keltaisen nokkansa ansiosta.

Laulujoutsenet ovat valkoisia. Vanhojen laulujoutsenten pää, kaula ja vatsapuoli voivat joskus olla ruosteensävyisiä. Nuori yksilö on väriltään harmaampi. Höyhenpuku tulee vähitellen valkoiseksi. 15 - 20 kuukauden ikäinen yksilö on jo valkoinen.

Nokka on musta ja keltatyvinen. Koivet ovat mustat.

Laulujoutsen pitää uidessaan kaulaansa yleensä suoraksi ojennettuna ja siipiä tiukasti ruumista vasten. Kyhmyjoutseneen verrattuna laulujoutsen vaikuttaa sirommalta ja ylväämmältä.

Joutsen - Johan Ludvig Runeberg

"Halk’ illan ruskon auermaan
käy lento joutsenen.
Se laskee lahden hopeaan
ja soutaa laulellen.
Se lauloi: ”Auvo taivainen
on armas Suomenmaa,
sen päivä mennä levollen,
yökaudet unhoittaa.

Ja varjon siellä runsahan
luo koivut tuuheat.
On kultaa peili lahdelman
ja aallot vilppahat.
Sen onni ompi kallehin,
ken siellä rakastaa.
Sielt’ usko ompi syntyisin,
se sinne kaihoaa.

Niin kaikui laulu kiitäen
yl’ aaltoin siintäväin,
ja joutsen armaan rinnallen
nyt souti, lauloi näin:
”Vaik’ on sun elos unelma
niin lyhyt, riittää se;
sä lemmit Suomenlahdella,
sä lauloit Suomelle."

Ilmojen halki käy laulujoutsenten tie

Laulujoutsenet lentävät kaikkien joutsenten tapaan hitain ja voimakkain siiveniskuin. Parvet järjestyvät usein jonoihin tai auroihin. Kaukana lentävän parven erottaminen kurkien ja hanhien parvista voi joskus tuottaa vaikeuksia. Kurjista poiketen joutsenet eivät liidä välillä. Hanhet puolestaan ovat paljon pienempiä, tummempia ja lyhytkaulaisia. Niiden siiveniskutkin ovat nopeampia.

Lentävät laulujoutsenet ääntelevät usein kuuluvasti, kun taas siivistä ei lähde juuri mitään ääntä - päinvastoin, kuin kyhmyjoutsenilla.

Lulujoutsen
Laulujoutsen

Laulujoutsen ja poikaset. - Kuvat Copyright © Bengt Nyman - Creative Commons.

Pesintä

Laulujoutsen pesii mieluusti soilla ja rehevillä järvillä. Pesä on usein pienessä saaressa tai veden ympäröimällä suomättäällä. Korkean pesäkummun materiaalina on sammalta, saraa, ruokoja ja muita vesikasveja. Munii touko-kesäkuun vaihteessa 4 - 7 kellanvalkoista munaa, joita naaras hautoo noin 33 vrk. Poikaset tulevat lentokykyisiksi 2 kuukauden ikäisinä.

Ravinto

Laulujoutsen syö lähes yksinomaan kasvinosia, joita se saa joko veden pohjasta tai niityiltä.

Laulujoutsen

Äänet

Laulujoutsen on kuuluisa trumpettiäänistään, jotka pidempinä taikka lyhyempinä, eri sävelkorkuisina suuressa parvessa sekoittuvat mahtavaksi konsertiksi. Se käyttää ahkerasti kauaskantavaa ja soinnukasta, trumpetintörähdystä muistuttavaa ääntään.

Tyynellä säällä äänet kuuluvat usean kilometrin etäisyydeltä. Laulujoutsenten äänivalikoimaan kuuluvat myös eri korkuiset, kuorsaavat huudot ja muunnelmat trumpettimaisesta klong-huudosta.

Laulujoutsen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright JKohler

Levinneisyys

1900-luvun alkupuolella laulujoutsen oli maassamme vielä suuri harvinaisuus. Ihmisen aikaansaaman vainon vuoksi maastamme tavattiin enää parikymmentä pesivää paria Lapin perukoilta, itärajan tuntumasta.

Nykyisin laulujoutsenia tavataan Suomessa koko maasta eteläisintä rannikkoa myöten, vaikkakin vahvin pesimäkanta on edelleenkin Pohjois-Suomessa. Vuonna 2018 laulujoutsenten määräksi maassamme arvioitiin 8 500 - 11 000 paria.

Yrjö Kokko pelasti laulujoutsenen

"Yrjö Olavi Samuli Kokko (1903 - 1977) oli suomalainen eläinlääkäri ja kirjailija. Hän kuuluu myös kulttuurielämämme hengen jättiläisiin. Laulujoutsenen kohdalla hänessä oli suuri ero muihin kulttuurivaikuttajiin siinä, että hän ei vain ihaillut laulujoutsenia, vaan teki kaikkensa niiden suojelemiseksi.

Yrjö Kokolta ilmestyi vuonna 1950 kirja Laulujoutsen, Ultima Thulen lintu, joka havahdutti ihmiset maassamme laulujoutsenen suojeluun. Yrjö Kokko oli yhdessä saamelaisystävänsä kanssa hakeutunut yhdelle viimeisistä laulujoutsenten pesimäpaikoista. Siellä hän oli onnistunut, tekoporoon piiloon ahtautuneena, kuvaamaan laulujoutsenten pesintää - ensimmäisenä maailmassa. Hän saavutti sitten joutsenten luottamuksen niin, että hänen ei enää tarvinnut piiloutua tekoporoonsa.

Neljä vuotta myöhemmin Kokolta ilmestyi toinen joutsenkirja, Ne tulevat takaisin, ja näiden Kokon kirjojen myötä suomalaisten asenteet laulujoutsenta kohtaan alkoivat muuttua. Kokon kirjoista on sittemmin tullut suomalaisen luonnonsuojelukirjallisuuden klassikoita. Kokko kirjoitti joutsenista myös lukemattomia lehtiartikkeleita ja kiersi luennoimassa joutsenista. Hänen valistustyönsä tuloksena salametsästys alkoi jäädä ja yleisessä mielipiteessä joutsenten ampumista alettiin pitää todellisena rikoksena."


Laulujoutsen

Muutto

Laulujoutsenet muuttavat Etelä-Ruotsiin, Tanskan salmiin ja Pohjanmeren ympäristöön. Muutto tapahtuu loka-marraskuussa. Osa laulujoutsenista talvehtii Suomessa, sulana pysyvissä vesissä. Talvien sääoloista riippuen näiden maassamme talvehtivien laulujoutsenten määrä vaihtelee suuresti. Vuoden 2015 laskennoissa Suomessa havaittiin noin 1300 talvehtivaa yksilöä, suurin osa Ahvenanmaalla, pohjoisimmat Kolarissa ja Muoniossa. Etelämmäksi muuttaneet palaavat takaisin maalis-huhtikuussa. Laulujoutsenet kuuluvat varhaisimpien kevätmuuttajien joukkoon.

Laulujoutsen

Laulujoutsenen nokka

Laulujoutsenen nokka on musta ja keltatyvinen. Keltainen väri ulottuu yksilöllisesti vaihdellen kiilana sierainten alle tai taakse.

Laulujoutsen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Hans Olofsson


Joutsen - Joukahainen, Etelä-Pohjalainen osakunta vuonna 1883

"Valomaihin valkorinta,
Jalo joutsen entänyt,
Yli-ilmoissa, pilvien päällä,
Kohti kirkkautta lentänyt.

Vaan koiviston kultarantaan,
toki viikoksi viehtynyt,
Ja lempeänsä siinä,
Kesätyynessä kylpenyt.

Ja siinä se kirkkautta,
Sulo-Suomen nauttinut,
Ja se kirkkaus ihmeenlainen,
Sinisilmiinsä sulanut.

Ja kukille, kaisloille suuta,
Supukaistahan antanut,
ja suunsa niin laulavaiseks'
Myheväiseksi muuntunut.

Ja eestähän aallot armaat,
Povehensa painanut,
Ja aavaksi, aaltoavaksi,
Kuni meri, se paisunut.

Ja lempehen maan matalaisen,
Niin ihmeesti vaipunut,
Ja seurahan meidän miltei,
Ikipäiviksi taipunut."

Joutsenlampi

Balettitanssijat ovat Joutsenlammen joutsenia.
Joutsenpari lammella

"Joutsenpari lammella" - Ferdinand von Wright, öljy kankaalle 1894.

Ylevinkin joutsen ammuttiin kun kohdalle sattui

Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg runoili kauniisti myös kansallislinnustamme joutsenesta. Runeberg oli itsekin nähnyt Saarijärvellä jäidenlähdön aikaan, laulujoutsenten laskeutuvan etäiseen erämaavirtaan.

Niin Runebergin runossa, kuin kaikissa muissakin taiteen ylevähenkisissä luomuksissa, joutsenta kuvattiin salaperäisenä ja suorastaan pyhänä lintuna. Otto Mannisen joutsenrunot ja kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen "Tuonelan joutsen" vahvistivat tällaista ylevää kuvaa joutsenesta.

Todellisuus oli kuitenkin jotakin ihan muuta. Jopa kansallistaiteilijamme Wrightin veljekset, jotka maalasivat kuvia joutsenista, ampuivat niitä väliaikoina. 1800-luvulla ja vielä seuraavallakin vuosisadalla oli yleinen käytäntö, että kaikki joutsenet ammuttiin aina, kun vain suinkin niin voitiin tehdä.

Myös joutsenten munat ryöstettiin niiden pesistä. Joutsenet kävivät niin harvinaisiksi, että professori Einari Merikallion arvion mukaan joutsenia pesi maassamme 1940-luvun lopulla enää kymmenkunta paria.

Laulujoutsen taidekulttuurissa - Runeberg, von Wright, Manninen, Sibelius

Laulujoutsen on ollut erityisen kauneutensa ja sisältämänsä symboliikan vuoksi taiteilijoiden suosima lintu. Se esiintyy kuva-aiheena jo monissa Karjalan kalliopiirroksissa. Useat merkittävät suomalaiset kultakauden taiteilijat ovat maalanneet laulujoutsenia. Joutsen on mukana myös näkyvästi kirjallisuudessa ja runoudessa, sekä myös musiikissa.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Laulujoutsen

Laulujoutsen. - Kuvat Copyright © Bengt Nyman - Creative Commons.
Sorsat
Hanhet ja joutsenet
Siipikarja