|
|
|
SUSILAUMA JA SEN HIERARKIA
Peruslauman rakenne
Sudet elävät kiinteinä pareina, jotka lisääntyvät yleensä vuosittain.
Lauma on susien elämisessä perusyksikkö.
Susilauma on tavallisesti perheyhteisö, joka muodostuu
johtavasta susiparista (nk. alfapari), niitten eri-ikäisistä jälkeläisistä ja muutamista
tulokassusista.
Muunlaisiakin laumarakenteita tunnetaan, mutta ne ovat olennaisesti harvinaisempia.
Yksinäiset
sudet ovat tavallisesti laumasta karkotettuja vanhoja yksilöitä. Tai sitten nuoria 1 - 5 vuoden
ikäisiä synnyinlaumansa jättäneitä susia, jotka pyrkivät muodostamaan uuden, oman laumansa.
Kaikkia syitä siihen, miksi nuori susi tulee karkotetuksi synnyinlaumastaan, taikka lähtee
siitä, ei täysin tiedetä.
Alfapari johtaa laumaa ja lisääntyy
Laumassa
susilla on tarkka arvojärjestys - vanhemmat sudet ovat arvoasteikossa ylimpänä. Laumaa voi
johtaa joko johtajauros taikka -naaras. Johtajaparia laumassa kutsutaan
alfapariksi. Alfaparin uros ja naaras edustavat laumassa voimaa ja suuruutta.
Tämän johtavan pariskunnan liitto on elinikäinen.
Pääsääntöisesti vain alfapari saa susilaumassa
jälkeläisiä. Vakiintuneissa laumoissa sisäinen säätely rajoittaa lisääntymisen
yleensä alfaparin etuoikeudeksi. Susilaumassa arvoasteikossa matalimmalla ovat nuorimmat sudet.
Helmi- maaliskuun aikana jotkut susilauman jäsenistä voivat saada häädön,
sillä kiima-ajan koittaessa laumassa tehdään tilaa nuoremmalle sukupolvelle
eli alkukesästä syntyville pennuille.
Alfa, Beta ja Omega
Susille annetaan nimiksi näitä kreikkalaisia
aakkosia sen mukaan, mikä on niiden asema lauman hierarkiassa eli arvoasteikossa.
Alfa on ensimmäinen kirjain kreikkalaisessa aakkostossa.
Alfa-uros ja Alfa-naaras johtavat laumaa. Beta-susi on laumassa eräänlainen
johtavan parin lähin apulainen - muun lauman yläpuolella oleva. Betan
aseman tärkeys korostuu lisääntymisjaksolla ja se osallistuu erityisen
aktiivisesti Alfa-parin jälkikasvun hoitoon.
Beta-susien asema voi laumassa
vaihdella, se voi olla tärkeämpi taikka vähäisempi, tapauksesta riippuen.
Alhaisimmassa asemassa laumassa on Omega, jollaisia laumassa on
yksi. Omegat joutuvat ottamaan kaikilta muilta lauman jäseniltä
eniten kurinpitoa ja ylemmyyden osoituksia. Omega on lauman leikkisin
jäsen, ja poistaa laumasta sen sisäisiä jännitteitä tällä ominaisuudellaan.
Susilauman elämää reviirillään
Susilauman
elinpiiri eli reviiri vaihtelee kooltaan hyvin suuresti, riippuen mm.
ravinnon saannista. USA:ssa Minnesotan valkohäntäpeuroja vilisevissä metsissä
reviirin halkaisija on vain 10 - 15 kilometriä, Suomen ja Luoteis-Venäjän
havumetsissä 25 - 40, arktisilla alueilla 60 - 80 kilometriä.
Susireviirien pinta-alat vaihtelevat
Suomessa 1000-1300 km² välillä ja käytännössä
reviiri on noin 30 x 40 km kokoinen alue.
Susilauma puolustaa tarvittaessa kiihkeästi omaa reviiriään - vieraat susilaumat häädetään
niitten alueelle yritellessä
voimakeinoin pois. Sudet merkitsevät asuinalueensa rajoja virtsaamalla hajumerkkejä
maastoon.
Siellä, missä susien esiintymistiheys on suuri, muodostuu reviirien välisille
alueille sudettomia puskurivyöhykkeitä, mikä vähentää laumojen välisiä yhteenottoja.
Laumadynamiikan merkitys
Sudet eivät muodosta laumaa vain seurallisuuttaan,
eivätkä höykytä siinä alempiarvoisia vain huvikseen. Lauman perustarkoitus
on yrittää pitää sudet hengissä - siksi lauma on olemassa,
ja siksi vain parhaat ja vahvimmat sudet
ylenevät johtamaan laumaa.
Hierarkia elää
Laumassa keskinäisistä arvojärjestyksistä käydään
myös sudenhännänvetoa - ja arvoasemat voivat vaihdella.
Etenkin lisääntymisaikana ovat mahdollisia yhteenotot, joissa lauman
sisäisistä asemista taistellaan. Vanhempi susi voi tällöin menettää
yhdessä hetkessä korkean asemansa laumassa, tai jopa henkensä - taikka
päinvastaisessa tapauksessa, sen asema vain vahvistuu.
Aggressiivisemmat yhteenotot ovat harvinaisempia, tavallisimmin
sudet pitävät yllä suhteita laumassa toisiinsa omalla keskinäisellä
kielellään. (Katso
elekielestä tarkemmin elekieli-sivulta).
Saturaatiopiste
Susikannan saturaatio- eli kyllästyspiste tarkoittaa sitä, että jollakin tietyllä
alueella susia on jo niin paljon, että kaikkien reviirien ollessa vallattuja -
yhtään enempää susia ei alueelle mahdu, vaan on tässä tilanteessa osan susista lähdettävä
liikekannalle etsimään uusia asuinalueita.
Susilauman suuruus
Yhtä reviiriä hallitsevien susien määrä vaihtelee
yleensä kolmesta
viiteentoista eläimeen. Yhden lauman koosta ei saa täyttä varmuutta,
jos lauman näkee yhden kerran, sillä kaikki laumalaiset eivät aina liiku
yksissä. Mitä enemmän susia seuduilla on, eli mitä suurempi on susien
esiintymistiheys - sitä suuremmiksi kasvavat myös laumat. Myös tarjolla
olevien saaliseläinten koko määrittää lauman suuruutta.
Itä-Suomessa vuosina 1999–2004 tutkituissa perhelaumoissa on ollut talvella
keskimäärin 7,0 yksilöä. Laumakoko on samaa luokkaa kuin Skandinavian
susikannassa ja suurempi kuin
esimerkiksi Puolassa tai Italiassa. Eräänä syynä voi olla se, että tärkeimmät
saaliseläimet ovat lehtimetsävyöhykkeellä pienempiä.
Fennoskandiassa laumakoko on samaa luokkaa kuin Alaskassa hirveä pääasiallisena
ravintonaan käyttävillä susilla. Suurimmissa
itäsuomalaisen tutkimusalueen perhelaumoissa oli 12, pienimmissä kolme sutta.
Suurin tunnettu susilauma luonnossa on tavattu Brittiläisessä Kolumbiassa,
Kanadassa - siinä oli 32 sutta.
Laumakoolla on selkeä yhteys lauman historiaan. Parin ensimmäisen pentueen syntymistä
seuranneena talvena keskimääräinen laumakoko on 5,4 yksilöä. Myöhempien lisääntymisten jälkeen
lauman koko on ollut tutkituissa laumoissa keskimäärin 8,4 sutta.
Laumassa elämisestä on sudelle monenlaista hyötyä - suurikokoisen hirven
saalistaminenkin käy joukolla helpommin. (Katso tarkemmin
saalistus-sivulta.)
Ei aina laumaelämää - vaan susipareja - taikka yksineloa
Susikanta on organisoitunut perhelaumoihin ja pareihin sekä yksinään kuljeskeleviin
yksilöihin, jotka ovat tavallisesti nuoria, omaa elinaluetta ja pariutumiskumppania
haeskelevia susia. Perhelaumoilla ja pariskunnilla on reviiri.
Vaikka susien kohdalla korostetaan sitä, että ne ovat laumaeläimiä -
niin kuitenkaan ihan kaikki sudet eivät sitä selväpiirteisesti ole.
Susipari voi elellä myös omissa oloissaan, ilman muiden, vanhempien
susien seuraa. Tällainen elintapa on yleistä Venäjän havumetsävyöhykkeen
pohjoisosissa ja myös Välimeren maissa. Pariskuntana eläessään
sudet saalistavat niin pienikokoisia eläimiä, että saaliin
kaatamiseen ei tarvita lauman joukkovoimaa.
Yksinään elelevien reviirittömien susien osuus kannasta Suomessa on noin 15–25 %.
Liikkuminen
Sudet liikkuvat paljon, niin lauman jäsenet reviirinsä
alueella kuin yksittäiset nuoret sudet etsiessään itselleen
kumppania ja omaa reviiriä. Nuoret yksilöt
kulkevat pitkiä matkoja ja ne voivat päätyä satojen kilometrien
päähän synnyinreviiriltään.
Maailman pisimmän
tiedossa olevan matkan teki Etelä-Norjassa vuonna 2003
GPS-pannoitettu susi, joka vaelsi linnuntietä 1100 km
päätyen Suomeen Saariselän alueelle vuonna 2005.
Poronhoitoalueen itäosissa ja muualla Suomen itärajalla
sekä sudet että kaikki muutkin pedot liikkuvat usein molemmin
puolin rajaa. Raja-alueilla ne ovat siis ”kahden
maan kansalaisia”.
Rajoja ylittäessään pedot joutuvat kulkemaan
erilaisten aitojen ali ja läpi. Verkkoaidan alituskohtia
voi olla useissa eri paikoissa. Samanlaisia rajoja
ovat myös paliskuntien raja-aidat ja peura-aita poronhoitoalueen
etelärajalla Suomussalmen ja Kuhmon rajalla.
Lähteet
*Norberg, H., Kojola, I. & Härkönen, S. 2010: Petovahinkojen
tunnistamisopas. – Metsästäjäin Keskusjärjestö, Keski-Suomen
Painotuote Oy, Äänekoski.
*Suomen susikannan hoitosuunnitelma.
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Kolme susikuvaa tekstin yhteydessä Copyright
ucumari
|
|
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.
Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|
