|
|
|
ON SUSILEIKIN AIKA!
Susi ja Punahilkka - hippaleikki välitunnille.
Sisältö: Hippaleikki. Susi yrittää syödä (saada kiinni)
Punahilkan.
Tavoitteet: Havainnoinnin, motoriikan ja reaktiokyvyn kehittäminen.
Leikkialue: Koko sali tai rajattu alue.
Osallistujat: Vähintään 6.
Leikin kulku: Yksi leikkijöistä on Punahilkka, yksi susi ja muut ovat sänkyjä.
Sängyt ovat lattialla eri puolilla salia kontillaan kyyryssä. Susi jahtaa Punahilkkaa.
Punahilkka pääsee turvaan, kun hän hyppää sängyn yli ja menee tämän viereen uudeksi sängyksi.
Nyt sängystä, jonka yli Punahilkka hyppäsi, tulee uusi susi ja susi muuttuu Punahilkaksi.
Jos susi saa Punahilkan kiinni ennenkuin Punahilkka on hypännyt sänkyyn muuttuvat
heidän roolit toisin päin eli Punahilkasta tulee susi ja sudesta Punahilkka.
Näin leikki jatkuu halutun ajan.
Turvallisuustekijät: ”Sänkyjen” pitää olla tarpeeksi matalana polvillaan kyyryssä, jotta niiden
ylipääsee helposti hyppäämään.
Susi - seuraleikki.
Leikkijät jaetaan neljään joukkueeseen. Jokaiselle joukkueelle osoitetaan huoneen tai
leikkialueen nurkasta oma kotipesä.
Tämän jälkeen leikkijät asettuvat piiriin ja sulkevat silmänsä. Leikinjohtaja koskettaa
jokaista leikkijää selkään ja yhden selkään hän liimaa samalla teipinpalan. Tämä teipillä
merkitty leikkijä on Susi, muut sudenpentuja.
Kun leikinjohtaja sanoo "Susi on irti", silmät saa avata ja lähteä kuljeskelemaan ympäri
leikkialuetta.
Jos leikkijä huomaa Suden eli henkilön, jolla on teipinpala selässään, hän menee
huomaamattomasti (muille Sutta paljastamatta) omaan kotipesäänsä.
Jos leikkijä luulee itse olevansa Susi, hän menee leikkialueen keskelle ja ulvoo susimaisesti
"AAUUU!".
Leikki päättyy, jos oikea Susi käy ulvomassa ja vastaavasti jatkuu, jos leikkijä ei olekaan Susi.
Se joukkue, jolla on eniten sudenpentuja kotipesässään leikin päättyessä, saa pisteen.
Koko
leikin päättyessä eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Voidaan leikkiä myös ilman joukkueita
ja pisteitä yhdellä kotipesällä.
Susisilla - sudenpesä - talvileikki.
Susisilla on talvileikki.
Hankeen poljetaan ympyrän muotoinen kehä halkaisijaltaan 10-20 m.
Kehältä tallataan edelleen 4-6 polkua ympyrän keskustaa kohti, jossa suden pesä sijaitsee.
Pesän halkaisija on noin metri.
Ensiksi valitaan susi: jollakin lorulla, kuten entten tentten teelikamentten...
Leikin aluksi susi on pesässään ja muut ympyrätiellä.
Susi lähtee tavoittamaan muita, laskettuaan
ensin ääneen sovittuun lukuun asti - vaikkapa kuuteen,
jotta muut ehtivät varautua. Kaikkien on pysyttävä koko ajan poluilla.
Jos poikkeaa polulta,
joutuu ilman muuta sudeksi.
Suden koskettaessa jotakuta, tulee tästä uusi susi ja leikki
alkaa uudelleen.
Jos takaa-ajettu onnistuu pääsemään suden pesään, mitä susi kaiken aikaa
samalla vartioi, on hän turvassa, mutta pienen hetken levättyään on hänen jälleen poistuttava
pesästä.
Vaarallinen susi - seuraleikki.
Metsäämme on tullut susi. Kuinkahan lampaat mahtavat selvitä? On olemassa eräs keino, jonka
lampaat tietävät. Suden lähestyessä lampaat asettuvat pareittain niin tiiviisti toisiaan
vasten, että susi ei pääse käsiksi niiden vatsoihin.
Osallistujat liikkuvat rajatun alueen sisällä. Yksi osallistujista valitaan sudeksi, jolla on
kädessään lakki, sanomalehti tms. Susi jahtaa lampaita ja osuessaan lakilla tai sanomalehdellä
jonkun vatsaan, tämä muuttuu heti sudeksi ja susi muuttuu vuorostaan lampaaksi.
Lampaat pelastuvat suden hyökkäykseltä asettumalla pareittain tiiviisti vatsa vatsaa vasten.
Susi voi tällöin laskea viiteen, jolloin parin on erottava toisistaan. Silloin on oltava nopea
ja juostava äkkiä karkuun. Leikkiä voidaan muuttaa siten, että saalistavien susien määrää
lisätään.
Susi ja porot - lappilainen perinneleikki.
Ulkoleikki, jossa yksi on susi ja muut poroja. Susi yrittää
saada kiinni poroja ja aina kun saa kosketetuksi jotakuta, on tämä
syöty - eli pois leikistä.
Tulkaa kotiin, pikku karitsat! - seuraleikki.
Leikkiin tarvitaan äiti, susi ja karitsat.
Leikkipaikan tai metsäalueen molempiin päihin tarvitaan kaksi kotipesää, joiden etäisyys
toisistaan sovitetaan lasten iän mukaan. Äiti seisoo yhdessä kotipesässä, susi keskellä ja karitsat toisessa kotipesässä.
Äiti huutaa: Tulkaa kotiin pikku karitsat!
Karitsat vastaavat: Emme uskalla.
Äiti kysyy: Miksi?
Karitsat vastaavat: Suden takia.
Äiti huutaa: Tulkaa silti!
Silloin karitsat juoksevat tai hiihtävät äidin luokse toiseen kotipesään.
Suden on yritettävä saada kiinni, kuten hipassa, niin monta karitsaa kuin mahdollista.
Kiinni jääneet karitsat auttavat sen jälkeen sutta saamaan kiinni muita karitsoja.
Leikki jatkuu, kunnes kaikki karitsat on saatu kiinni.
Susi ja lampaat - perinneleikki.
Yksi on susi, yksi emäntä (tai isäntä) ja loput lampaita.
Ensin lampaat menevät piiriin kyykkyyn ja emäntä keritsee ne eli pörröttää tukkaa. Sitten
emäntä kiertää lampaiden ympäri ja sanoo:
"Pistän pistän seivästä,
teen teen aitaa,
ettei susi ylitten,
ettei mato alitten
ettei pieni lintu raost.
Joko minä menen kehräämään?"
Lampaat vastaavat "Mää, mää" ja emäntä istuu selin lampaisiin ja alkaa surista kuin rukki.
Nyt tulee susi kysymään emännältä, että "Meneekö tästä tie pappilaan?"
Emäntä vastaa, että "Sieltä meidän lampolan takaa, mutta ei saa lampaita varastaa".
Emäntä jatkaa surisemista rukkinsa kanssa eikä huomaa, kuinka susi taluttaa lampaat yksitellen
piiloon pöydän tms. taakse. Kun emäntä lopulta lopettaa kehräämisen ja lähtee lampaita
ruokkimaan, ei haassa olekaan yhtään lammasta.
Emäntä huutaa lampaita: "Tuutul tuutul lampaita!" ja lampaat vastaavat määkimällä, jolloin
emäntä löytää lampaat äänen perusteella.
Emäntä kysyy sudelta: "Mitä sinun selkäsi takana on?"
Susi vastaa, että "Pappilan halkokuorma" (tai muuta vastaavaa).
Emäntä epäilee ja sanoo: "Älä valehtele. Katsotaanpas ovatko ne sinun vai minun lampaita."
Nyt kaikkien lampaiden täytyy hypätä vuorollaan emännän pitelemän kepin yli. Sitten emäntä ja
lampaat lähtevät pakoon ja susi yrittää saada heitä kiinni. Kiinnijääneestä tulee susi.
Punahilkka - seura- ja ulkoleikki.
Osallistujat: Vähintään 10 henkeä, ei ylärajaa
Paikka: Nurmi -tai hiekkakenttä
Leikin kulku: Jakaudutaan kahteen joukkueeseen. Pelin säännöt muistuttavat kivi-, paperi -ja
sakset -leikkiä. Kentän puoliväliin piirretään viiva ja kaksi viivaa kentän päätyyn.
Joukkueet kohtaavat keskiviivalla kasvot vastatusten rivissä. Päätyviivat ovat joukkueiden
kotiviivat ja turvapaikka. Joukkueet valitsevat kolmesta vaihtoehdosta yhden:
1. Mummot (kutovat puikoilla)
2. Sudet (karjuvat ja irvistävät)
3. Metsästäjät (ampuvat pyssyllä pum pum!)
Joukkueet valitsevat oman vaihtoehtonsa siten, että toinen joukkue ei tiedä heidän valintaansa.
Joukkueet kohtaavat keskiviivalla valittuaan vaihtoehtonsa. Yhteisen merkin jälkeen joukkueet
näyttävät yhtäaikaa sovitun merkkinsä. Voittajajoukkue lähtee ottamaan hävinnyttä joukkuetta
kiinni, joka pyrkii turvaan kotiviivansa taakse. Kiinnijääneet vaihtavat joukkuetta.
Voittajajoukkue on se, kuka saa eniten leikkijöitä riviinsä. Voittajat ja häviäjät
määräytyvät seuraavasti:
1. Mummot voittavat metsästäjät oveluudellaan ja häviävät susille, jotka syövät mummot.
2. Sudet voittavat mummot syömällä ne ja häviävät metsästäjille, jotka ampuvat sudet.
3. Metsästäjät voittavat sudet ja häviävät mummoille.
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Lähteet
Keski-Suomen museo
Lasten ja nuorten puutarhayhdistys ry
Kirsi Manninen & Pirkko Kanerva:
Onko koira kotona? Miten ennen leikittiin
Suomen Urheiluliitto
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Kuva ylinnä Copyright
Patrick Bouchard
|
|
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.
Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|
