SUDENMETSÄSTYSTÄ TAISTELUKONEISTA

Täysin tuomittaviin metsästysmuotoihin kuuluu metsästäminen lentokoneita tai helikoptereita apuna käyttäen. Suomessa tällainen menettely on otettu käyttöön puolustusvoimiemme koneilla ainakin kolmesti, kun Lappia ja Kainuuta on tehty porotalouden ehdoilla sudettomaksi. Lapista ja etenkin tunturilapistammehan susi nykyisin puuttuu täysin. Vielä 1930- ja 1940-luvuilla sudet olivat hyvin yleisiä pohjoisimmissa kunnissamme Enontekiöllä, Inarissa, Utsjoella ja Petsamossa. Ilmavoimiemme lentokonein susien kimppuun on hyökätty kahdesti, Lapissa vuosina 1939 ja 1949.

Vuosi 1939

Näin äärimmäisiin menettelyihin mentiin useistakin syistä. Vaikka oli selvää, että tämänlaatuinen summittainen tulitus lentokoneista "suunnilleen sinne päin" oli tuottava paljon haavoittumisia, niin ei ollut olemassa mitään kontrollia taikka lainsäädäntöä, joka olisi estänyt tällaisen, nykynäkökulmasta täysin laittomana ja tuomittavana pidettävän metsästämisen. Pääsyynä oli, että susia oli tuolloin mitä ilmeisimmin aika runsaasti. Vaikkakin toisaalta on syytä suhtautua hyvin kriittisesti tuon ajan lehdistön uutisointiin, jonka mukaan noin kymmenpäiset susilaumat suorastaan parveilivat pitkin ja poikin Lapin kuruja ja tuntureita. Näissä oloissa alettiin kuitenkin puuhata maassamme siihen saakka ennen kokematonta ja kokonaan uutta metsästysmuotoa, lentokonemetsästystä. Lapin Kansan uutinen 4.3.1939 valottaa asiaa näin:

Kolme lentokonetta susijahtiin?

Maatalousministeriössä kysymys parhaillaan pohdittavana. Jahdin kerrotaan alkavan jo t.k. puolivälissä.

Maatalousministeriössä pohditaan parhaillaan kysymystä, voitaisiinko kevätpuolella päivien pidentyessä ja hankien kantaessa ryhtyä Lapissa susijahtiin lentokoneita käyttäen. Asiasta on neuvoteltu myös puolustusministeriön kanssa, mutta lopullista päätöstä ei ole vielä tehty. Ennenkuin lentokoneita lähetetään pohjoiseen, on ensin saatava tarkemmin selkoa siitä, minkälaisia mahdollisuuksia siellä on tällaiseen susien metsästykseen.
Kun viime aikoina etupäässä Inarissa ja Petsamossa on tavattu useita susilaumoja, jotka ovat tappaneet lukuisia poroja, jatketaan maaliskuun aikana susijahtia entistä tehokkaammin. Petoja yritetään tuhota paitsi myrkyin ja raudoin myös hävittämällä niiden pesiä. Pesien etsintään kootaan seutua tuntevaa paikallisväestöä, jota toivotaan saatavan liikkeelle suuremmat joukot kuin viime keväänä. Porotokkien vartiointia on myös viime aikoina tehostettu.
Mikäli Ivalosta meille eilen kerrottiin, pitäisi sinne tämän kuun puolivälissä saapua kolme lentokonetta suorittamaan sudenmetsästystä. Hukkia kerrottiin tulleen viime päivinä Norjan puolelta melko runsaasti. Varsinkinkin Marrastunturin seutuvilla on tavattu paljon sudenjälkiä".


Edelle lehtiuutiseen voidaan lisätä tarkennuksena, että tuohon aikaan noin sadat susiraudat olivat viritettyinä ympäri pohjoisinta Lappia - myrkkysyöttejä oli siroteltu alueelle tuhansittain.
Maaliskuun 22. päivänä oli sitten edetty siihen vaiheeseen, että armeijan taistelukoneet saapuivat Ivaloon, missä ne laskeutuivat Ukonjärvelle ottaen Ukontuvan asemapaikakseen. Ensimmäinen, aina Utsjoelle asti ulottunut "tarkastuslento" yli susialueen tehtiin heti, mutta tällä lennolla ei susia vielä näkynyt. Ihan vakavissaan esitettiin julkisuudessa myös arvailuja, että sudet olisivat muka "jotenkin vaistonneet" tämän tulossa olevan poikkeuksellisen susijahdin ja sen vuoksi tilapäisesti siirtyneet turvaan Norjan puolelle.

Kuitenkin vain muutama päivä myöhemmin, maaliskuun 27. päivänä, saivat ilmavoimat tämän "susisodan" suurimman voittonsa, sillä kolme sutta onnistuttiin ampumaan hyvin lähelle maata syöksyneestä lentokoneesta. Ampuminen kohdistettiin laukaussarjoina kuuden suden laumaan, josta siis puolet kuoli.

Susien ampuminen lentokoneesta oli hyvin huteraa ja summittaista. Siinä käytettiin konepistoolin ohessa myös haulikkoa. Sudet saivat osumia minkä saivat, mutta kuolivat vasta useiden ampumisten jälkeen. Myös käsikranaatit olivat käytössä, niillä oli tarkoitus ajaa esille piiloihin painautuneet sudet. Lapin Kansan uutinen 1.4.1939 antaa kuvaa tämän metsästyksen käytännöstä:

Taas viisipäinen hukkalauma lentäjien haulikkotulen kohteena.
Muuan suurikokoinen naarassusi sai surmansa.


Susijahdissa olleet armeijan lentokoneet olivat jälleen torstaina ja eilen ahkerasti jahtilennoilla koko laajalla susialueella. Torstaina tuotti pyynti jälleen kauniin tuloksen. Vääpeli Raition ohjaama kone tapasi noin 25 km Menesjärveltä etelään Taimenjokivarressa eräällä jängällä viisipäisen susilauman. Kone syöksyi heti maata kohti. Voimakas moottorinsurina säikytti kuitenkin neljä pedoista metsään, mutta eivät ne kuitenkaan ennättäneet häipyä puiden suojaan niin nopeasti, etteikö koneessa ampujana ollut luutnantti Halonen olisi ennättänyt tervehtiä niitä haulipanoksella. Yksi susista sitävastoin jäi aukealle ja hampaat irvissä ärhenteli koneelle ja ulvoi vihaisena. Luutnantti Halonen tähtäsi siihen eräällä syöksyllä hyvin osuneen haulipanoksen ja peto keikahti nurin. Se ei kuitenkaan kuollut heti minkä vuoksi se sai turkkiinsa vielä useita panoksia. Kun hukka ei voinut enää liikkua poistui kone ja laskeutui eräälle läheiselle lammelle mistä lentäjät hiihtämällä menivät hakemaan sutta. Peto oli kuitenkin vielä hengissä ja uhkaavasti murisi lähestyville miehille. Yksi kuula kuitenkin riitti tekemään lopun siitä.
Saatu peto oli harvinaisen suurikokoinen naaras. Paino lähenteli 50 kiloa.
Eilen oli lentokone samoilla seuduilla ja löysi saman lauman. Tällöin saatiin useaan suteen osumaan luoteja ja yksi pedoista haavoittui pahoin, mutta se pääsi metsään piiloon. Menesjärveltä on mennyt paikalle miehiä pyydystämään haavoittuneita hukkia.

Vuoskustivaaran rinteellä ammutuista pedoista on kaiken todennäköisyyden mukaan kaksi kuollut. Raatoja ei ole vielä löydetty, sillä lumisade on peittänyt kaikki jäljet. Yhden hukan sitävastoin on todettu seuraavan muuatta hukkalaumaa. Jokaiselle makuupaikalle on tämä peto jättänyt verisiä jälkiä, mistä päätellään, että se on yksi Vuoskustivaarassa lentäjien haulikkotuleen joutuneista".

Näin etenivät tämän näytelmän tapahtumat. Tässä vaiheessa mukaan tuli näyttävästi itse maaherra Hillilä, joka sai suhteillaan järjestellyksi asiat niin, että lentokoneet saivat "erään määrän käsikranaatteja käytettäväkseen". Käsikranaatit olivat välttämättömiä, jotta eläimet saatiin ajetuiksi esille "ryteiköistä, joihin ne pakenevat ja joista niitä ei saada esille ampuma-asein".

Ilmasota susia vastaan jäi kevättalvella 1939 kuitenkin varsin lyhyeksi. Huhtikuussa Lapin taivas hiljeni ja jostakin kaukaa itärajan takaa kantautui enteitä kumusta, joka oli tietävä maallemme toisenlaista sotaa. Saaliiksi tästä susi-ilmasodasta jäi muutamia kuolleita susia, haavoittuneita susia jäi kitumaan ympäri Lappia varmaan moninkertainen määrä.
Vuosi 1949

Kun suuremmat sodat olivat ohi, oli ilmavoimilla jälleen aikaa suunnata katseensa kohti Lapin susimaisemia - kuitenkin poromiesten pyynnöstä, ei vapaaehtoisena. Niinpä kymmenen vuotta ensimmäisen ilmasodan jälkeen oltiin taas siinä tilanteessa, että vuoden 1939 kuviot toistuivat. Perusteet olivat samat, kuin edelliselläkin kerralla. Poromiesten mukaan pelkästään Inarin alueella oli nyt susia yhteensä noin 60 - ja ne saattoivat muodostaa laumoja, joissa oli peräti 30 yksilöä. Nämä arviot ovat poromiesten omia arvioita ja siten niihin on suhtauduttavakin. Susien määriä liioiteltiin surutta, jotta niiden hävittämiseen olisi saatu valtiovallankin apua. Poroisäntä Antti Näkkäläjärvi toi julkisuuteen poromiesten terveiset: "Miksei nyt kokeiltaisi lentokonepyyntiä, kun on hankiainen ja susi näkyy hyvin tunturissa?", hän kyseli.

Näihin aikoihin suunniteltiin Lapin susien surmaksi myös varsinaista suurjahtia. Siihen olisivat ottaneet osaa niin puolustusvoimat, rajavartiosto kuin metsästäjäkuntakin. Noin 400 vapaaehtoisen kerrottiin ilmoittautuneen jo tähän suurjahtiin, jonka myötä mm. armeijan tiedustelukoneita apuna käyttäen oli tarkoitus puhdistaa Lappi täydellisesti susista. Nämä suunnitelmat pitivät sisällään myös sen, että ulkomaista lehdistöä kutsuttaisiin runsaasti paikalle seuraamaan jahtia. Lapin Kansan mukaan jopa Life Amerikasta lähettäisi toimittajansa paikalle.

Suurjahti ei toteutunut, mutta sen sijaan maaliskuun alkupuolella vuonna 1949 olivat ilmavoimien koneet jälleen Lapin taivaalla susien kimpussa. Heti alkajaisiksi ammuttiin konepistoolilla hengiltä kaksi sutta ja haavoitettiin kolmatta. Tämän toteutti Storch-koneella lentänyt partio, ohjaajana kapteeni Anttonen ja ampujana toisena koneessa ollut kapteeni Tapio. Jo 22.3.1949 tiesi Lapin Kansa kertoa, että tämäkin lentokonejahti oli päättynyt ja sen saldo oli kolme kuollutta sutta.
Myös Norjan pohjoisosissa oli noihin aikoihin susia ja juuri keväälllä 1949 niitä sielläkin ammuttiin ilmasta käsin. Jopa 12-päisiä susilaumoja "tiedettiin" liikkuvan Norjankin puolella.

Vuosi 1962

Puolustusvoimiemme lentokoneista ei susiamme enää vuoden 1949 jälkeen ainakaan virallisten tietojen mukaan ole ammuttu. Kainuun poronhoitoalueella Hossassa tapahtui vielä vuonna 1962, että susijahtiin kutsuttiin ja osallistui täysin luvin ja valtuuksin Kainuun rajavartioston Kajaaniin sijoitettuna ollut helikopteri. Millä tavalla helikopteri osallistui jahtiin, ei ole kirjoittajan tiedossa.

Myös siviililentokoneista susiamme on jahdattu useinkin - näissä tapauksissa on lentokonetta käytetty susijahdeissa suden jäljittämiseen. Lentokoneesta on sitten ilmoitettu maassa sutta seuraaville, missä susi menee. Myös ampuen on näistä siviilipuolen pienkoneista yritetty sutta tavoittaa. Esimerkkinä tapaus Längelmäen Itäjärveltä vuodelta 1953.
Muu maailma

Muuallakin maailmassa susia on jahdattu ilmasta. Erityisesti Neuvostoliitossa ja Venäjällä on surmattu näin menetellen tavaton määrä susia. Yhden ainoan vuoden aikana, vuonna 1946, jopa liki 60 000 sutta on ammuttu lentokoneista tai helikoptereista. Yksi ainoa "metsästäjä" on voinut ampua näin yhden talvikauden aikana 250 sutta.

Susien lentometsästys nykyisin

Vuonna 2010 jatkuu muualla maailmassa tällainen eettisestikin täysin tuomittava susien lentometsästys. Erityisesti tätä on tehty Alaskassa - ja naapurimaistamme Norjassa ja Ruotsissa. Alkuvuodesta 2010 Ruotsissa on kaadettu jo useita susia helikopteria apuna käyttäen. Ruotsissa helikopterin käytöstä susien metsästyksessä on tullut vakiintunut käytäntö.


Lähde
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva yllä Antonov An-2, venäläisten sudenmetsästyksessä käyttämä lentokonemalli, Copyright hans905
Kuva yllä Antonov An-2, venäläisten sudenmetsästyksessä käyttämä lentokonemalli, Copyright kad_photo
Lentokone
Antonov An-2 - sudenmetsästystä Neuvostoliitossa

Antonov An-2 oli yksi niistä lentokonetyypeistä, joita Neuvostoliitossa käytettiin vuodesta 1946 alkaen sudenmetsästykseen. Pensaikkoseuduilla lentokoneesta ammuttiin ensin pensaisiin raketteja, jotka ajoivat sudet liikkeelle, ja sen jälkeen tarkka-ampujat koneesta ampuivat sudet. Kone lensi tällöin mahdollisimman hitaasti, vain noin 80 km/tunnissa. Paikalle saatettiin hälyttää myös helikopteri. Suomessa Ilmavoimiemme lentokonein susien kimppuun on hyökätty kahdesti, Lapissa vuosina 1939 ja 1949.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Johan Wieland
*** www.tunturisusi.com ***