Kuvassa yllä vesisiippa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Gilles San Martin
LEPAKOT (Chiroptera)
Suomen lepakot
Valtaosa lepakoista elää lämpimissä maissa. Euroopassa ja sen lähiaalueilla elää 52 lepakkolajia.
Suomesta lepakkolajeja on tavattu 13. Suurin osa niistä on satunnaisia vierailijoita. Eniten lepakoita löytyy maamme eteläosien kulttuuriympäristöistä.
Kaikki Suomen, kuten kaikki koko Euroopankin lepakkolajit ovat pienlepakoita. Kaikki Suomessa elävät lepakot kuuluvat siippojen heimoon Vespertilionidae.
Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja.
Maamme yleiset lepakkolajit
Vakiintuneita, yleisiä lepakkolajeja maassamme on viisi. Ne ovat pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja
korvayökkö.
Pohjanlepakko.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by
© Martti Perämäki
*Photo used with permission.
Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii)
Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji ja se viihtyy aukeilla paikoilla. Pohjanlepakolla on painoa 8 - 24 grammaa ja pituutta ilman häntää 4,8 - 7.0 cm.
Sen selkäpuolella on selvästi erottuvia, kullankeltaisia karvoja, joista joskus voi muodostua vaalea laikkukuvio.
Suomessa pohjanlepakkoa tavataan koko maassa.
Pohjanlepakko elää pohjoisemmassa ja kylmemmässä, kuin mikään muu lepakko koko maailmassa.
Se tulee toimeen Utsjoella asti, mitä voi pitää ihmeellisenä saavutuksena eläimeltä, joka painaa parikymmentä grammaa.
Selviytymistä edesauttaa se, että pohjoisimmassa Lapissa pohjanlepakko viettää horroksessa yli kaksi kolmannesta vuodesta.
Päiväajat pohjanlepakko lepakkojen tapaan viettää piilossa, päiväpiilossa, jollaiseksi sopivat rakennusten laudoitusten raot, tuuletusaukot,
vintit, puunkolot ja linnunpöntöt. Usein samassa päiväpiilossa on aikaansa kuluttamassa useitakin pohjanlepakoita.
Illan hämärtyessä pohjanlepakko lähtee saalistuslennolleen. Se etsii hyönteisravintoa lentämällä soikeaa rataa
tai kahdeksikkoa. Tällöin sen vinhasti siipiä heiluttavan ja nopeasti lentävän siluetin voi nähdä vaaleampaa taivasta vasten.
Pohjanlepakot voivat hakeutua kaupungeissa katulyhtyjen ympärille, jonne valot houkuttelevat yöperhosia.
Vesisiippa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Gilles San Martin
Vesisiippa (Myotis daubentonii)
Pikkuruisella vesisiipalla on painoa 5 - 15 grammaa ja pituutta 3,5 - 5,0 cm. Se on
Etelä-Suomen laji, jota tavataan kuitenkin Keski-Suomeen saakka.
Vesisiipan voi nähdä nimensä mukaisesti usein lentävän järven tai jonkin muun vesistön yllä, vedenpintaa hipoen.
Surviaissääsket ovat vesillä sen suurta herkkua. Päiväpiiloina vesisiipalla ovat puunkolot,
siltojen rakenteet ja lepakonpöntöt.
Viiksisiippa.
Viiksisiippa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright
© Gilles San Martin
Viiksisiippa (Myotis mystacinus)
Viiksisiippa on saanut nimensä ylähuulen pitkistä tuntokarvoista.
Viiksisiipan ruumiin pituus on 3,5 - 4,8 cm. Suomessa viiksisiippa elää yleisenä Vaasa-Kuopio linjalle asti.
Viiksisiipan on todettu tehneen jopa yli 2 000 kilometrin pituisia vaelluksia.
Isoviiksisiippa. Isokin on suhteellinen käsite, sillä ei isoviiksisiippakaan erityisen iso ole.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Gilles San Martin
Isoviiksisiippa (Myotis brandtii)
Isoviiksisiipalla on painoa 4 - 10 grammaa ja pituutta 3,7 - 5,1 cm ilman häntää. Sitä tavataan erityisesti maan itäosista aina Kainuun korkeudelle saakka.
Korvayökkö.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Ján Svetlík
Korvayökkö (Plecotus auritus)
Korvayökön paino on 5 - 12 grammaa ja pituutta sillä on 4,1 - 5,4 cm. Korvayökkö elää Suomessa Etelä-Suomesta Vaasan korkeudelle saakka
ja laji on maassamme elinvoimainen. Korvayökkö on lepakoistamme helpoimmin tunnistettavissa. Sen suuret korvat näkyvät hyvin taivasta vasten,
kun leveäsiipinen lentotaituri poimii hyönteisiä ilmasta, tai jopa puiden lehdiltä ja oksilta. Korvayökkö ei muuta, vaan talvehtii Suomessa.
Maamme harvalukuiset, satunnaiset lepakkolajit
Viiden yleisen lepakkolajimme lisäksi kahdeksan lepakkolajia on tavattu Suomen alueelta joko kerran taikka useammin, mutta silloinkin vain harvoin ja satunnaisesti.
Nämä lepakkolajit ovat kimolepakko, isolepakko, pikkulepakko, vaivaislepakko, kääpiölepakko, ripsisiippa, lampisiippa ja etelänlepakko.
Ilmassa lentää lepattelevien lepakoiden tunnistaminen on hyvin vaikeaa. Välttämätön apuväline on detektoriksi kutsuttu lepakkotutka,
jolla voidaan kuunnella lepakoiden päästämiä kaikuluotausääniä.