Tunturisuden sivut
Kuvassa yllä vesisiippa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Gilles San Martin

LEPAKOT (Chiroptera)

Suomen lepakot

Valtaosa lepakoista elää lämpimissä maissa. Euroopassa ja sen lähiaalueilla elää 52 lepakkolajia. Suomesta lepakkolajeja on tavattu 13. Suurin osa niistä on satunnaisia vierailijoita. Eniten lepakoita löytyy maamme eteläosien kulttuuriympäristöistä. Kaikki Suomen, kuten kaikki koko Euroopankin lepakkolajit ovat pienlepakoita. Kaikki Suomessa elävät lepakot kuuluvat siippojen heimoon Vespertilionidae. Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja.

Maamme yleiset lepakkolajit

Vakiintuneita, yleisiä lepakkolajeja maassamme on viisi. Ne ovat pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö.

Pohjanlepakko

Pohjanlepakko.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by © Martti Perämäki
*Photo used with permission.

Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii)

Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji ja se viihtyy aukeilla paikoilla. Pohjanlepakolla on painoa 8 - 24 grammaa ja pituutta ilman häntää 4,8 - 7.0 cm. Sen selkäpuolella on selvästi erottuvia, kullankeltaisia karvoja, joista joskus voi muodostua vaalea laikkukuvio.

Suomessa pohjanlepakkoa tavataan koko maassa. Pohjanlepakko elää pohjoisemmassa ja kylmemmässä, kuin mikään muu lepakko koko maailmassa. Se tulee toimeen Utsjoella asti, mitä voi pitää ihmeellisenä saavutuksena eläimeltä, joka painaa parikymmentä grammaa. Selviytymistä edesauttaa se, että pohjoisimmassa Lapissa pohjanlepakko viettää horroksessa yli kaksi kolmannesta vuodesta.

Päiväajat pohjanlepakko lepakkojen tapaan viettää piilossa, päiväpiilossa, jollaiseksi sopivat rakennusten laudoitusten raot, tuuletusaukot, vintit, puunkolot ja linnunpöntöt. Usein samassa päiväpiilossa on aikaansa kuluttamassa useitakin pohjanlepakoita.

Illan hämärtyessä pohjanlepakko lähtee saalistuslennolleen. Se etsii hyönteisravintoa lentämällä soikeaa rataa tai kahdeksikkoa. Tällöin sen vinhasti siipiä heiluttavan ja nopeasti lentävän siluetin voi nähdä vaaleampaa taivasta vasten. Pohjanlepakot voivat hakeutua kaupungeissa katulyhtyjen ympärille, jonne valot houkuttelevat yöperhosia.

Vesisiippa

Vesisiippa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Gilles San Martin

Vesisiippa (Myotis daubentonii)

Pikkuruisella vesisiipalla on painoa 5 - 15 grammaa ja pituutta 3,5 - 5,0 cm. Se on Etelä-Suomen laji, jota tavataan kuitenkin Keski-Suomeen saakka. Vesisiipan voi nähdä nimensä mukaisesti usein lentävän järven tai jonkin muun vesistön yllä, vedenpintaa hipoen. Surviaissääsket ovat vesillä sen suurta herkkua. Päiväpiiloina vesisiipalla ovat puunkolot, siltojen rakenteet ja lepakonpöntöt.

Viiksisiippa

Viiksisiippa.

Viiksisiippa

Viiksisiippa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Gilles San Martin

Viiksisiippa (Myotis mystacinus)

Viiksisiippa on saanut nimensä ylähuulen pitkistä tuntokarvoista. Viiksisiipan ruumiin pituus on 3,5 - 4,8 cm. Suomessa viiksisiippa elää yleisenä Vaasa-Kuopio linjalle asti. Viiksisiipan on todettu tehneen jopa yli 2 000 kilometrin pituisia vaelluksia.

Isoviiksisiippa

Isoviiksisiippa. Isokin on suhteellinen käsite, sillä ei isoviiksisiippakaan erityisen iso ole.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Gilles San Martin

Isoviiksisiippa (Myotis brandtii)

Isoviiksisiipalla on painoa 4 - 10 grammaa ja pituutta 3,7 - 5,1 cm ilman häntää. Sitä tavataan erityisesti maan itäosista aina Kainuun korkeudelle saakka.

Korvayökkö

Korvayökkö.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ján Svetlík

Korvayökkö (Plecotus auritus)

Korvayökön paino on 5 - 12 grammaa ja pituutta sillä on 4,1 - 5,4 cm. Korvayökkö elää Suomessa Etelä-Suomesta Vaasan korkeudelle saakka ja laji on maassamme elinvoimainen. Korvayökkö on lepakoistamme helpoimmin tunnistettavissa. Sen suuret korvat näkyvät hyvin taivasta vasten, kun leveäsiipinen lentotaituri poimii hyönteisiä ilmasta, tai jopa puiden lehdiltä ja oksilta. Korvayökkö ei muuta, vaan talvehtii Suomessa.

Maamme harvalukuiset, satunnaiset lepakkolajit

Viiden yleisen lepakkolajimme lisäksi kahdeksan lepakkolajia on tavattu Suomen alueelta joko kerran taikka useammin, mutta silloinkin vain harvoin ja satunnaisesti. Nämä lepakkolajit ovat kimolepakko, isolepakko, pikkulepakko, vaivaislepakko, kääpiölepakko, ripsisiippa, lampisiippa ja etelänlepakko.

Ilmassa lentää lepattelevien lepakoiden tunnistaminen on hyvin vaikeaa. Välttämätön apuväline on detektoriksi kutsuttu lepakkotutka, jolla voidaan kuunnella lepakoiden päästämiä kaikuluotausääniä.
Kimolepakko

Kimolepakko.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ján Svetlík

Kimolepakko (Vespertilio murinus)

Kimolepakosta tehdään Suomessa vuosittain muutamia havaintoja. Se viihtyy avoimissa ympäristöissä, kuten maatalousmaisemissa ja myös metsissä sekä kaupungeissa. Päiväpiilona sillä ovat rakennukset. Kimolepakon ääni on kuplivaa ja kuuluu parhaiten n. 25 kHz taajuudella. Kimolepakot muuttavat talven ajaksi etelämmäksi horrostamaan, Suomesta luultavasti Etelä-Baltiaan.

Isolepakko

Isolepakko.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ján Svetlík

Isolepakko (Nyctalus noctula)

Isolepakko on maassamme harvinainen laji, eikä sen pesintää meillä ole koskaan todettu. Se viihtyy avomailla ja vetäytyy päiviksi piiloon puiden koloihin. Isolepakon ääni on varsin matala plip-plop-ääni; kuuluu parhaiten 20 kHz taajuudella. Suurin lepakkomme on pitkä- ja kapeasiipinen ja lentää usein päivälläkin. Isolepakko on kaukomuuttaja ja saattaa lentää jopa yli 2 000 kilometrin päähän talvehtimaan.

Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii)

Suomessa on todettu meillä harvinaisen pikkulepakon 2 lisääntymisyhdyskuntaa. Pikkulepakko viihtyy erityisesti rantametsissä ja vetäytyy päiviksi piiloon rakennuksiin. Sen ääni muistuttaa pohjanlepakkoa, mutta muodostuu korkeammista ja nopeampirytmisistä maiskutuksista. Pikkulepakon ääni kuuluu parhaiten n. 42 kHz taajuudella. Pikkulepakko muuttaa talvehtimaan jopa yli 1 000 kilometrin päähän.

Vaivaislepakko

Vaivaislepakko. Pienlepakoiden pieni koko käy hyvin ilmi kuvasta.

Vaivaislepakko

Vaivaislepakko.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Gilles San Martin

Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus)

Suomessa harvinaisesta vaivaislepakosta on tehty maassamme muutamia havaintoja. Ensimmäisen kerran vaivaislepakko havaittiin maassamme Hangossa, ultraäänidetektorilla vuonna 2001. Virossa ja Ruotsissa laji on jo yleinen. Vaivaislepakko viihtyy avoimissa metsäympäristöissä, myös puutarhoissa ja maatalousalueilla. Vaivaislepakon ääni muistuttaa pikkulepakkoa, mutta on taajuudeltaan korkeampi; kuuluu parhaiten n. 45 kHz taajuudella.

Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus)

Kääpiölepakko on meillä äärimmäisen harvinainen ja siitä on tehty vain yksi havainto. Se viihtyy vesistöjen lähistöillä olevissa metsiköissä ja kosteikkoalueilla. Päiväpiilona sillä ovat rakennukset. Kääpiölepakon ääni muistuttaa pikkulepakkoa ja vaivaislepakkoa, mutta on taajuudeltaan korkeampi; kuuluu parhaiten n. 55 kHz taajuudella.

Ripsisiippa

Ripsisiippa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ján Svetlík

Ripsisiippa (Myotis nattereri)

Ripsisiippa on saanut nimensä häntäräpylää reunustavasta, tiheästä 1 mm:n pituisesta karvareunuksesta. Ripsisiippa on meillä hyvin harvinainen lepakko, eikä sen pesintää maassamme ole koskaan todettu. Se suosii reheviä elinympäristöjä, kuten rantametsiä ja puistoja. Päiväpiiloina ripsisiippa käyttää rakennuksia, puunkoloja ja lepakonpönttöjä. Sen ääni on hiljainen, nopearytminen ja vaikeasti havaittavissa - kuuluu parhaiten n. 45 kHz taajuudella.

Lampisiippa

Lampisiippa on Suomen satunnaisia lepakkolajeja.

Lampisiippa

Lampisiippa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Gilles San Martin

Lampisiippa (Myotis dasycneme)

Lampisiippa on Suomessa satunnainen kävijä ja siitä on vain muutamia havaintoja. Se viihtyy vesistöjen äärellä ja vetäytyy päiviksi piiloon rakennuksiin. Sen ääni muistuttaa vesisiippaa, mutta on maiskuttavampi; kuuluu parhaiten n. 35 kHz taajuudella.

Etelänlepakko (Eptesicus serotinus)

Etelänlepakko on meillä äärimmäisen harvinainen ja siitä on tehty vain yksi havainto. Se viihtyy monenlaisissa ympäristöissä, puistoissa, laitumilla ja metsänreunoilla. Päiviksi se vetäytyy piiloon rakennuksiin tai puunkoloihin. Etelänlepakon ääni muistuttaa pohjanlepakkoa, mutta on kooltaan suurempi.

Lähteet
*LUOMUS: Suomen lepakot
*Janiika Aaltonen: Lepakoiden siivellä
*Suuri suomalainen luonto-opas - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry: vesisiippa
*Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja
*Kodin Suuri Tietosanakirja - Weilin + Göös
*Spectrum - WSOY