Tunturisuden sivut
Liisa ihmemaassa

Liisan seikkailut ihmemaassa

Liisan seikkailut ihmemaassa, tai lyhyemmin, Liisa ihmemaassa - on lastenkirjallisuuden ja fantasiaseikkailun suuri klassikko. Sen on kirjoittanut englantilainen matemaatikko, pappi, harrastelijavalokuvaaja ja kirjailija Charles Lutwidge Dodgson (1832 - 1898), kirjailijanimeltään Lewis Carroll. Hän oli pappiskoulutuksen saanut tunnontarkka ja tavoiltaan säntillinen mies, joka vietti käytännössä koko aikuisikänsä Oxfordin yliopistossa logiikan ja matematiikan opettajana. Matemaatikkona ja älykkäänä ihmisenä Dodgson rakenteli kerrontaansa niin mestarillisen taidokkaasti, että hänen lastenromaaninsa on aina kiehtonut myös aikuisia lukijoita. Liisan seikkailut ihmemaassa on käännetty ainakin 174 kielelle, suomeksikin kokonaan neljä kertaa.

Liisan uskomattomat seikkailut alkavat siitä, kun Liisa lähtee seuraamaan kania, putoaa kaninkoloon ja päätyy sadun ja fantasian ihmemaahan, jossa kaikki toden rajat rikkoontuvat. Vaikka kirjaa pidetään lastenkirjallisuutena, se on monitasoinen, ja siinä on mielenkiintoista sisältöä sekä aikuisille että lapsille.

Seikkailuissaan Liisa joutuu uskomattomaan maailmaan ja vain hän on ainut järkevä olento nurinkurisessa ympäristössä, joka on eräänlaista myyttis-loogista unta. Tässä maailmassa mahdoton muuttuu mahdolliseksi, nerokkaiden sanaleikkien ja paradoksien käydessä toteen: kasvit puhuvat, kaniinit käyttävät taskukelloa ja lastenlorujen henkilöhahmot ovatkin todellisuudessa ja eläviä.

Kirjasta on tehty useampia suomennoksia. Ensimmäisen niistä aikaansai jo vuonna 1906 suuri suomalainen satukirjailija ja suomalaisen tyttökirjallisuuden luoja, Anni Swan (1875 - 1958).

Liisa ihmemaassa

Simonne Baudoin, 1953.

Kuvittajia

Liisan seikkailujen alkuperäinen kuvitus oli englantilaisen Sir John Tennielin (1820 - 1914) työtä, ja kirjailija valvoi jälkeä intohimoisen tarkasti. Alkuperäisen jälkeen teos on innoittanut lukuisia taiteilijoita, etenkin englantia puhuvissa maissa, uusiin kuvituksiin. Usein uuteen käännökseenkin tekee joku taiteilija kokonaan uuden kuvituksen.


Liisan seikkailut ihmemaassa

Liisan esikuvana Alice Liddell (4.5.1852 - 16.11.1934)

Liisan esikuvana oli Alice Liddell - kuvat hänestä on ottanut Liisan seikkailuista kertonut kirjailija. Alice on pynttäytynyt yhdessä kuvista ropoa anelevaksi kerjäläistytöksi, jollainen hän ei todellisuudessa ollut, vaan hän kuului tavalliseen, keskiluokkaiseen perheeseen.

Alice syntyi Englannissa hyvin monilapsiseen perheeseen, ja hänen isänsä toimi tuolloin Westminster Schoolin rehtorina ja hieman myöhemmin Oxfordin yliopistossa, Christ Churchin dekaanina.

Liisan seikkailut ihmemaassa

Charles Lutwidge Dodgsonin vuonna 1859 ottamassa kuvassa ovat Liddellin sisarukset. Vasemmalla Edith, keskellä Lorina ja oikealla Alice.

Alice muisteli pari vuotta ennen kuolemaansa vuonna 1932, millaista oli silloin, kun Charles Lutwidge Dodgson oli kyläilemässä. Kaikki istuivat sohvassa, Charles keskellä ja Alice sisarineen tiukasti Charlesin molemmin puolin. Perheystävä Charles käytti sittemmin sala- eli kirjailijanimeä Lewis Carroll. Charles kertoili loputtomiin tarinoitaan, joita riitti rajattomasti. Ne eivät aina olleet alkuosiltaan ihan uusiakaan, mutta aina ne kulkivat loppua kohden uusille urilleen. Samalla kun Charles kiidätti tarinaansa eteenpäin, hän koko ajan piirsi tapahtumia suurille paperiarkeille - ja tytöt seurasivat herpaantumattomina tätä ihmeellistä kerrontaa ja juonenkulkua.

Liisan seikkailut ihmemaassa Heinäkuussa vuonna 1862, kun Alice oli 10-vuotias, hän oli sisarineen, Edith 8 vuotta ja Lorina 13 vuotta, soutelemassa Thamesjoella Charles Dodgsonin kanssa. Tämän kuuluisan veneretken aikana Alice pyysi Charlesia viihdyttämään itseään ja sisariaan, ja kertomaan taas jonkin tarinan. Charles kävi innolla toimeen, ja alkoi kertoilla sisaruksille tytöstä nimeltään Alice (Liisa) ja siitä, mitä sitten tapahtuikaan, kun Alice kaninkuoppaan putosi.

Kerronnan jälkeen Alice Liddell pyysi, josko kiltti Charles voisi kirjoittaa sadun hänelle ihan paperillekin. Charles lupasi tehdä näin, mutta meni vielä kuukausia, ennenkuin hän kävi kirjoitustoimeen. Kuitenkin, hänellä oli pari vuotta myöhemmin, vuonna 1864 valmiina ensimmäinen kirjallinen tarina Liisan seikkailuista, ja tätä kirjoitustaan hän tarjosi kustantajille. Vuotta myöhemmin, vuonna 1865 ilmesti ensimmäinen kustannettu painotuote eli kirja Liisan seikkailuista ihmemaailmassa eli ihmemaassa.

Tulkoon vielä kerrotuksi, että kun Alice Liddellin aviomies kuoli vuonna 1926, niin Alice oli pakotettu rahapulassa myymään omistamansa kirjakopion Liisan seikkailuista - ja kirjasta maksettiin huutokaupassa 15 400 puntaa. Summa oli tavattoman suuri, tämän päivän rahassa 860 000 puntaa. Arvio perustuu siihen, että yksi punta vuonna 1926 olisi arvoltaan noin 55 puntaa vuonna 2017. (Historical UK inflation rates and calculator)

Lewis Carroll eli Charles Dodgson oli paljon muutakin, kuin kirjailija. Hän oli matemaatikko, pappi ja harrastelijavalokuvaaja. Hän otti runsaasti kuvia Liddellin sisaruksista, ja eräitä näistä kuvista näet alta linkistä. Charles Dodgson kuvasi (muita) tyttöjä myös alastomina, mikä herätti aikalaisissa hämmentynyttä arviointia, vaikkakin näissä kuvauksissa äiditkin olivat läsnä. Kyse oli taidekuvauksesta, joka oli kulttuurisesti tiukasti sidoksissa omaan, viktoriaaniseen aikaansa. Viktoriaanisella ajalla alastomat lapset kuvamaailmassa edustivat suurinta ja puhtainta viattomuutta ja heitä esiintyi jopa joulukorteissa.

Liisan seikkailut ihmemaassa The real Alice in Wonderland - Kauniita kuvia Alice Liddellistä ja hänen sisaristaan.
Liisan seikkailut ihmemaassa Kuvagalleria: Alice Liddell


Liisan seikkailut ihmemaassa balettina

Monet sadut on siirretty myös baletin maailmaan. Näihin satuihin lukeutuu Liisan seikkailut ihmemaassa, josta kuvan ballerina Liisa - ja pikkuballerinat alla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat sivun yläreunassa Copyright Flickr/Area Stage Co
*Kuvat Alice Liddellistä Copyright National Portrait Gallery
*Kuvat Liisasta Copyright Flickr/Peter Voerman
*Taidekuvat Copyright Flickr/Sofi
*Taidekuvat Simonne Baudoin, Copyright Flickr/janwillemsen
*Kuvat kirjailijasta ja käsikirjoituksesta Copyright Flickr/The British Library
*Taidekuvat Copyright deviantART/yalex - Alex Yat (Yatskevich)


Liisa ihmemaassa

Frank Adamsin kuvitusta Liisan seikkailuihin. Hänen lisäkseen kuvajälkensä Liisan maailmaan ovat jättäneet mm. Arthur Rackham, Charles Robinson, Salvador Dalí, Tove Jansson ja Helen Oxenbury.

Lähteitä
*The Lewis Carroll Society
*Lewis Carroll Society of North America
*Wikipedian laajat ja kattavat tiedot
*Katie Roiphe's novel about Lewis Carroll and Alice Liddell: Just good friends?
*The Mitchell Beazley: Kuka teki mitä
*The Telegraph: BBC investigates whether Lewis Carroll was "repressed paedophile" after nude photo discovery
*HS: Kansallisbaletin Liisa hukkuu Ihmemaahansa - Carrollin satu taipuu huonosti tanssiksi
*Kirjastot.fi, Kysy: Lewis Carroll
*Spectrum: Carroll, Lewis
*MacTutor History of Mathematics archive: Charles Lutwidge Dodgson
*Alice-in-Wonderland.net: About John Tenniel and the illustrations


Liisan seikkailut ihmemaassa

Valkoinen kani on alkuperäisen kuvittajan, brittiläisen kuvataiteilijan ja pilapiirtäjän John Tennielin (1820 - 1914) aikaansaama. Tenniel piirsi Liisan seikkailut ihmemaassa -teokseen 42 kuvaa.

Three Sunsets and Other Poems (1898)

E. Gertrude Thomson on kuvittanut Lewis Carrollin viimeiseksi jäänyttä teosta, runokirjaa Three Sunsets and Other Poems (1898).

Liisan seikkailut ihmemaassa

Alice Liddell. Kuva Charles Lutwidge Dodgson 1858.
Liisan seikkailut ihmemaassa

Liisa seikkailemassa balettinäyttämöllä. Suomalainen baletin koreogafi Jorma Elokin on jättänyt jälkensä Liisan ihmemaahan, sillä vuonna 2016 esitettiin Suomen kansallisbaletissa baletti Liisa Ihmemaassa, johon Elo on tehnyt koreografian.

Liisan seikkailut ihmemaassa

Alice Liddell on kuvaajalle, eli Charles Lutwidge Dodgsonille eläytynyt köyhäksi kerjäläistytöksi. Kerjäläistyttönä Alicen esittämä hahmo on Penelophon, joka liittyy tarinaan kuningas Cophetuasta. Kuningas Cophetua oli tunnettu siitä, että hän ei tuntenut minkäänlaista vetoa naisiin, mutta nähtyään eräänä päivänä kerjäläistyttö Penelophonin, hän rakastui oitis päättömästi. Kuningas päätti peräti niin, että jos hän ei saisi Penelophonia vaimokseen, hän tekisi heti itsemurhan. Todellisessa tarinassa Penelophone on vanhempi, kuin häntä esittävä Alice kuvassa.

Melankoliaan taipuvainen kirjailija asetteli usein mallejaan varsin vakaviinkin tunnelmiin. Kuva on otettu kesällä 1858, kuvauspaikkana Christ Churchin Deanery Garden, Oxfordissa. Samassa kuvaustilanteessa Charles otti Alicesta juuri päinvastaisia tunnelmia henkivän kuvan, jossa Alice oli pukeutunut parhaimpiinsa. Koska Alicen isä oli töissä Oxfordissa, niin Alice ja hänen sisarensa kuluttivat usein aikaansa isän työpaikan tuntumissa, koulun ja katedraalin mailla ja puistoissa.

Charles Lutwidge Dodgson tutustui Alicen isään, dekaani Henry George Liddelliin Oxfordissa, jossa heistä tuli työtovereita. Ystävyys ulottui Myös Henryn perheeseen ja Aliceen. Tällöin Charles oli 23-vuotias ja Alice 7-vuotias.

Ennen kuin Liisan seikkailuista kertova kirja julkaistiin, katkesivat kirjailijan ja Liddellin perheen välit. Syytä tähän välirikkoon ei tiedetä. Kun tytöt ja kirjailija tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään, niin voisi ajatella, että välirikko johtui tyttöjen vanhemmista, jotka ehkä halusivat päästä Charlesista eroon.

Joka tapauksessa sisarusten, ja erityisesti Alicen ainutlaatuinen ja erityinen ystävyys kirjailijan kanssa synnytti yhden maailmankirjallisuuden suurimmista ja rakastetuimmista klassikkosaduista. Tuskinpa Charles Lutwidge Dodgson olisi ikinä alkanut kirjoittaa Liisan ihmemaasta, jollei olisi ollut olemassa pikkumuusaa, hänelle niin rakasta ja tärkeää Alice Liddelliä.


Charles Lutwidge Dodgson

Charles Lutwidge Dodgson eli Lewis Carroll (27.1.1832 Daresbury - 14.1.1898 Guildford)

Yllä on Charles Lutwidge Dodgson, itse ottamassaan kuvassa vuonna 1875. Kuvassa hän näyttää varsin ajatuksiinsa vaipuneelta ja kuin poissaolevalta. Hän kärsi ajoittaisista migreenikohtauksista ja koki myös pari sellaista kohtausta, joista on epäilty, että hän olisi voinut potea epilepsiaakin, vaikkakaan sitä ei ole pystytty todentamaan.

Charles Lutwidge Dodgson syntyi 27.1.1832 Daresburyssa, Cheshiressä, papin poikana, yhdestätoista lapsesta vanhimpana. Jo lapsuudessaan hän huvitti muita sisaruksiaan leikeillään ja sanailuillaan. Jo kolmetoistavuotiaana hän kirjoitteli nonsense-runoja ja kuvitti niitä. Hänen harrastuksiinsa jo nuoruudessa kuului logiikka, jossa hän keskittyi pääasiallisesti paradokseihin ja symboliseen logiikkaan. Kuumesairaus vei hänen oikeasta korvastaan kuulon ja tämä vika jäi pysyväksi.

Varhaisimman sivistyskasvatuksen Charles sai oppineilta vanhemmiltaan ja lapsuudessaan hän luki paljon uskonnollista kirjallisuutta. Kirkollisten töidensä lisäksi Charlesin isä, Charles Dodgson vanhempi, toimi myös Oxfordin yliopistossa matematiikan lehtorina.

Elokuussa 1844 Charlesin kouluna toimi Richmond School, joka oli lähellä hänen kotiaan. Hän asui koululla, rehtorin asunnossa. Richmondissa Charles sai parin vuoden opiskelun myötä hyvän perustan tuleville opiskeluilleen.

Täyttäessään 27.1.1846 14 vuotta, Charles siirtyi opiskelemaan kuuluisaan Rugbyn kouluun (Rugby School). Opiskeluaika Rugbyssä oli Charlesille hyvin epämiellyttävää, sillä muut pojat kiusasivat ujoa, herkkää ja änkyttävää poikaa. Siitä huolimatta hänen opintonsa sujuivat hyvin. Hänen lempiaineitaan olivat matematiikka ja uskonto.

Opiskeltuaan kolme vuotta Rugbyssä Charles siirtyi opiskelemaan Oxfordin yliopistoon, Christ Church Collegeen. Siellä hän menestyi erinomaisesti matematiikassa ja klassisissa aineissa. Vuonna 1852 hänelle myönnettiin kunnianosoituksena elinikäinen, vuotuinen 25 punnan apuraha. Hän sai myös oikeuden elämiseen ja työskentelemiseen Christ Church Collegessa. Siihen liittyivät sellaiset ehdot, että hänen oli otettava vastaan kaikenlaisia käskyjä ja toimeksiantoja kirkolliselta johdolta (Holy Orders) ja hänen oli pysyttävä naimattomana koko elinikänsä.

Charles Lutwidge Dodgson valmistui papiksi ja jäi siltikin opettamaan matematiikkaa Oxfordin yliopistoon. Pappina joutuu pitämään saarnoja, ja se rajoitti Charlesin mahdollisuuksia pappisuralla, koska hän änkytti. Hän myös löysi opiskeluaikoinaan muitakin itseään miellyttäviä kiinnostuksen kohteita, kuten teatterin. Valokuvauksesta hän kiinnostui vuonna 1855, vieraillessaan setänsä luona. Sedällä oli kamera, jolla Charles pääsi ottamaan ensimmäiset valokuvansa. Ensimmäisen oman kameransa ja kuvien kehitysvälineet hän osti maaliskuussa 1856.

183 cm pitkä ja hoikka Charles Dodgson piti opettamisesta, mutta luennoitsijana hän ei ollut erityisen menestynyt arkuutensa ja puhevikansa vuoksi, hän änkytti. Hän vapautui arkuudestaan ainoastaan lasten parissa. Varmaan siksikin hän käytti paljon ajastaan kirjoittamiseen, kirjoittaen kaikenlaista, mm. erilaisia ohjeistuksia ja oppaita opiskelijoille. Charles harrasti myös perinteisiä "fyysisiä" lajeja, joita olivat shakki, kroketti, biljardi ja korttipelit. Ne eivät kuitenkaan suoneet hänelle sitä samaa iloa, jonka aikaansaivat puhtaasti älylliset harjoitukset ja testit, vitsit, sanaleikit, arvoitukset ja vastaukset numeroin ja sanoin.

Dodgson oli ahkera kirjeiden kirjoittaja. Hän kirjoitti ja vastaanotti elämänsä aikana 98 721 kirjettä. Se olisi huima määrä kirjeitä meidän digitalisoituneena aikanamme, jolloin monet ihmiset eivät kirjoita elämänsä aikana ainuttakaan kirjettä. Hän kirjoitti myös lapsuusikäisille tyttöystävilleen sadoittain kirjeitä, jotka olivat täynnä hullunkurisia päähänpistoja ja piirroksia.

Charles Dodgson ensimmäiset, kaunokirjalliset tuotteet olivat runoja ja niitä varten hän keksi sala- eli kirjailijanimensä, hänelle tyypillisellä menetelmällä. Charles Lutwidge on latinaksi Carolus Ludovicus ja näiden nimien järjestystä vaihtaen Ludovicus Carolus. Tästä puolestaan muodostuu englanniksi käännettynä Lewis Carroll.

Lewis Carroll kirjoitti toisenkin fantasiaseikkailuromaanin jatkoksi Liisan ihmemaalle. Teos oli Liisan seikkailut peilimaailmassa (engl. Through the Looking-Glass) ja se julkaistiin vuonna 1871. Tämäkin romaani on käännetty 65 kielelle ja suomennettukin kahdesti, ensimmäisen kerran vuonna 1974.

Liisan seikkailujen lisäksi Lewis Carroll julkaisi tunnetun nonsense-runoteoksen Kraukijahti (The Hunting of the Snark) vuonna 1876 ja kaksiosaisen fantasiaromaanin Sylvie and Bruno vuosina 1889 ja 1893. Lewis Carrollin fiktiokirjat ovat ns. nonsensea, eli suomeksi käännettynä tyhjänpäiväistä ja järjenvastaista hölynpölyä. Vain siitä ei missään nimessä ole kuitenkaan Carrollin tuotannossa kyse, vaan hänen kertomuksensa ovat parodioita järkevyydestä ja ne tuovat nurinkurisen logiikkansa avulla esiin, näennäisesti normaalin elämämme kaikki mielettömät piirteet. Mitä ihmeellisimpiä olentoja kohdatessaan Liisa joutuu painiskelemaan sen kanssa, että mikä maailmassamme on todellista ja mikä ei.

Charles Lutwidge Dodgson julkaisi myös teoksia matematiikan alalta ja niiden yhteydessä hän käytti omaa nimeään. Näin hän halusi säilyttää oman nimensä "puhtaana" vakavia, tieteellisiä julkaisuja varten. Tutkielmia hän kirjoitti lähes 30, niistä merkittävin on "Euclid and His Modern Rivals" (1879).

Charles kirjoitti elämänsä aikana myös päiväkirjoja, kaiken kaikkiaan 13 kappaletta. Neljä päiväkirjoista on kadonnut ja jäljelle jääneistä on jonkun toimesta revitty pois seitsemän sivua. Kadonneet päiväkirjat ja sivut ovat olleet omiaan lisäämään sitä arvailua, jota Dodgsonin henkilökohtaiseen elämään liittyi. Yksi päiväkirjan lehdistä on poistettu päivämäärältä 27.6.1863. On epäilty, että tuon päivän merkinnät olisivat liittyneet Alice Liddelliin - ja että kirjailija olisi jopa tuona päivänä kosinut 11-vuotiasta Alicea. Tästä ei kuitenkaan ole olemassa minkäänlaista näyttöä ja monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Charles Lutwidge Dodgson säilytti viattoman suhteen lapsiin koko elämänsä ajan.

Charles Lutwidge Dodgson, alias Lewis Carroll kuoli pari viikkoa alle 66 vuoden ikäisenä, influenssasta kehittyneeseen keuhkokuumeeseen. Siitä lähtien jälkipolvet ovat kiihkeästi nauttien ahmineet hänen Liisansa seikkailuja ihmemaassa. Monin paikoin maailmaa on yhteisöjä, kerhoja, jotka keskittyvät vain Lewis Carrollin tuotannosta nauttimiseen ja hänen elämänsä tutkimiseen.

Liisan seikkailut ihmemaassa

A.E. Jacksonin kuvitusta Liisan seikkailuihin.

Liisan seikkailut ihmemaassa

Kirjailijan alkuperäistä käsikirjoitusta. Tässä kohdassa Liisa nauttii nestettä pullosta, jonka sisällöstä hänellä ei ole mitään tietoa - pullon kyljessä lukee "Juo minut". Niinpä Liisa juo pullosta, halutessaan nähdä, mitä tapahtuu ja toivoen samalla, että pullon sisältö auttaisi häntä kasvamaan suuremmaksi. Piirroksesta voi nähdä, että Lewis Carroll on ollut itsekin myös taitava piirtämäänkin.

Hän kuvittikin kokonaisuudessaan käsikirjoituksensa ja ajatteli ilmeisesti niin, että hänen piirroksensa olisivat mukana kirjassa. Lewis Carroll ei pitnyt piirroksissaan Liisan mallina Alice Liddelliä, vaan hänen innoittajinaan oman käsikirjoituksensa kuvailmaisussa olivat Dante Gabriel Rossetti ja Arthur Hughes. Eräs kaivertaja kuitenkin ehdotti, että kuvitusta tekemään hankittaisiin ammattitaiteilija, kuten sitten tehtiinkin. Lewis Carroll päätti valita Tennielin, jonka hän tunsi Punch-pilalehden piirroksista.

Liisan seikkailut ihmemaassa

Äärimmäisen pikkutarkkoja vaatimuksia taiteilijalle

Kuvassa yllä Gertrude Dykes. Kuva Charles Lutwidge Dodgson 1862. Gertrude on hyvin samannäköinen, kuin John Tennielin taiteessaan ikuistama Alice eli Liisa - josko samannäköinen on myöskin Alice Liddell. Dodgson ja Tenniel kävivät pitkiä neuvotteluja siitä, millaiselta kirjan kuvituksen ja erityisesti Liisan pitäisi kuvissa näyttää. Charles Lutwidge Dodgson antoi taiteilijalle tarkkoja vaatimuksiaan kuvituksen suhteen ja hän myös näissä yhteyksissä esitteli ottamiaan valokuvia.

John Tenniel ei käyttänyt Liisansa mallina Gertrude Dykesiä eikä Alice Liddelliä. Charles lähetti ja suositteli hänelle yhtenä mahdollisena mallina Liisaksi myös Mary Hilton Badcockin kuvan. Ei kuitenkaan tiedetä sitä, minkä verran Tenniel kutakin tytöistä Liisakuvaansa sisällytti, vai loiko hän sen lopultakin ihan omasta päästään. Todennäköistä on, että hän teki juuri näin.

On sanottu, että Charles Lutwidge Dodgson esitti Tennielille niin loputtomiin äärimmäisiin yksityiskohtiin meneviä vaatimuksiaan siitä, millaisilta kuvien pitäisi näyttää, että taiteilija ajautui jo hulluuden rajamaille ja oli luopua koko projektista. Eivätkä kaikki Charlesin vaatimukset olleet vain pikkutarkkoja, vaan Charlesin mielestä Tenniel esimerkiksi piirsi Liisalle liian suuren pään ja liian pienet jalat. Toisen Liisa-kirjan kuvittamiseen Tennieliä pitikin jo kerjätä 2,5 vuotta, kunnes hän lopulta suostui kuvittamaan kirjaa "aina niinä aikoina, jolloin hänellä muiden töiden välissä olisi siihen mahdollisuus".
Liisan seikkailut ihmemaailmassa
Liisa putoaa seikkailujen maailmaan
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © DeviantArt/FairieGoodMother
Söpöt pelikortit
Pelikorttien taikaa

Pelikortit ovat monessa mukana. Pelipöydässä ne tuovat ja vievät, ennustajan käsissä ne kertovat tulevaisuuden ja näyttämöllä, Liisan ihmemaassa ne muuttuvat eläviksi.
Liisan seikkailut ihmemaassa
Liisan seikkailut ihmemaassa
Liisa ihmemaassa tanssiesityksenä
*** tunturisusi.com linkit ***