LIITO-ORAVA (Pteromys volans) - (Linnaeus, 1758)
Suomen metsien latvuskerroksen nisäkäsmaailma on rikkaampi, kuin naapureidemme
Ruotsin ja Norjan. Maamme nimittäin on siperialaisen taigan asukin, liito-oravan,
esiintymisalueen läntisin kolkka. Meillä on kuin miniatyyrinä nähtävissä
tavallisten "päiväoravien" ja yöllä aktiivisten liitävien oravien elinympäristön
jako. Meillä lajeja tosin on vain kaksi - orava ja liito-orava - kun niitä
tropiikissa voi olla 20.
Pieni, siro ja arka ovat tavallisimmat liito-oravan määreet. Erikoisin piirre on tietenkin
se, että liito-orava osaa lentää tai pikemminkin liitää, koska eläin koko liidon
ajan laskeutuu. Liitotasona on etu- ja takajalkojen välinen leveä ihopoimu.
Pisin mitattu liitomatka on 78 metriä. Liito-orava voi tosin myös maata pitkin ylittää aukeita, jotka ovat sen
liitomatkaa leveämpiäkin. Harvapuustoisillakin paikoilla se voi edetä liitämällä, jos välissä on joitain
puita tai leveitä pensaita.
Mittoja ja tuntomerkkejä
Liito-orava on hieman tavallista oravaa pienempi.
Sen turkki on vaaleanharmaa, vatsapuolelta vaaleampi. Kaulan ja eturaajan taipeessa on musta viiru.
Hyvin isot, mustat silmät osoittavat liito-oravan
olevan yöeläin. Liito-oravan silmiä voi hyvinkin kutsua nappisilmiksi. Ruumiin pituus on 13,5 - 20,5 cm, litteän hännän pituus on 9 - 14 cm.
Tavallisimmin naaras painaa noin 150 g ja koiras hieman vähemmän,
eli 127 g. Kokoeroa ei paljaalla silmällä huomaa.
Kunnon unet
Liito-orava ei nuku talviunta, mutta joskus pahoilla pakkasilla se voi nukkua
yhteen menoon pari vuorokautta.
Liito-orava suunnistaa
Suomalaisen radiopaikannustutkimuksen mukaan liito-oravan muuttomatka
on melko suoraviivaista. Matkalle lähdettyään se voi kulkea läpi epäsuotuistenkin
ympäristöjen, vakaasti kohti päämääräänsä. Ilmeisesti liito-oravilla on myös melko
laaja maiseman hahmottamisetäisyys, jolloin ne pystyvät lyhyiden kokeilujen
jälkeen jo alusta lähtien valitsemaan "oikean" suunnan kohti kuusivaltaisia
metsäalueita.
Papanat kertovat
Liito-oravan papanoiden väri vaihtuu vuodenaikojen myötä ja kertoo samalla sen
syömästä ravinnosta. Norkkojen ja havupuiden silmujen mukana syöty siitepöly värjää
papanat talvella ja keväällä keltaisiksi, muulloin papanoiden väri on ruskea.
Papanat ovat riisiryyninkokoisia ja pitkulaisia.
All Rights Reserved
*Kuva Copyright - All rights reserved:
© vanikat
- Used with permission.
Yön eläin
Liito-orava on lähes äänetön hämärän ja yön eläin. Se lähtee liikkeelle ravinnon hakuun illan hämärtyessä.
Silloin, kun sillä on poikasia, se voi olla ruokailupuuhissa myös päivällä.
Myös kiima-aikana liito-oravat voivat liikkua päivälläkin.
Yöelämänsä vuoksi liito-orava ei ole meillä yhtä tuttu, kuin on
lintulaudoilla ja pihoilla päivisin pyörivä orava.
Päiväajat se pysyttelee piilossa pesänsä suojissa.
Vain kasvavat papanakasat pesäpuun juurella, taikka virtsan kellastama
hanki reviiripuiden juurilla, paljastavat
tämän salamyhkäisen eläjän. Varsin harvat ovat siksi nähneet liito-oravan.
Liito-oravan isot silmät ja hämäränäkö pääsevät oikeuksiinsa yön koittaessa.
Yölläkin se hyppii ja liitää erehtymättömän tarkasti puiden lomissa.
Myös hajuaisti on tärkeä.
Liito
Liito-oravan liito onnistuu sen etu- ja takaraajojen välissä olevan ihopoimun avulla.
Tämän lisäksi liito-orava on rakenteeltaan kevyt. Eläin liitää puusta toiseen taikka
oksalta toiselle aina ylhäältä alaspäin. Liito lähtee voimakkaasta ponnistuksesta,
jolloin eläin levittää jalkansa ja liitopoimunsa. Se pystyy ohjaamaan liitoaan
häntää peräsimenään käyttäen.
Laskeutumisvaiheessa liito-orava jarruttaa laskemalla takapäätään alaspäin, jolloin
koko ruumis nousee pystyasentoon ja vauhti hidastuu. Liito päättyy yleensä puun juurelle,
josta eläin kiipeää nopeasti ylös turvaan. Silloin tällöin etäisyyden arvioinnissa
tapahtuu virhe ja liito päättyy maahan. Talvisin tällaisen hätälaskun
jäljet voi nähdä hangella. Maassa liito-orava liikkuu kömpelösti.
Lumijäljet
Lumijäljissä etujalkojen jäljet ovat kulkusuuntaan nähden vierekkäin edessä ja takajalkojen
jäljet vierekkäin niiden takana (päinvastoin kuin esim oravalla).
Siipiorava - lento-orava - liituri
Liito-oravan vanhoja suomalaisia nimiä ovat siipi- ja lento-orava.
Liito-oravaa kutsutaan myös liituriksi.
Lisääntyminen
Liito-orava ei lisäänny yhtä nopeasti kuin orava.
Poikueita on usein 2 -
eri pesäkoloissa huhti-toukokuussa ja kesä-heinäkuussa.
Keväällä kiima-aika sijoittuu maaliskuulle, jolloin useita uroksia voi oleilla
naaraan pesän läheisyydessä. Koiraat käyvät keskenään räyhäkkää
kilpailua naaraan suosiosta, nahistelevat keskenään ja järjestävät
upeita liitoesityksiä.
Liito-orava on kolopesijä.
Mieluisin pesäkolo liito-oravanaaraalle on käpy- taikka pohjantikan
jäljiltä jäänyt kolo. Pesäkolo sijaitsee useimmiten vanhassa, järeässä
haavassa tai kuusessa. Liito-oravalla voi olla samanaikaisesti useita
pesiä käytössään.
All Rights Reserved
Kuva Copyright
© Flickr/Purevsuren Tsolmonjav
Photo used with permission.
Liito-orava voi pesiä myös linnunpöntössä.
Liito-oravalle voidaan nimenomaan myös tehdä ja asettaa pönttö, jossa
se mielellään asuu. Hyviä pönttöjen sijoituspaikkoja ovat puistomaiset vanhat metsät ja
rinteet, joissa on erilaisia lehtipuita ravinnoksi ja suuria kuusia suojapuiksi.
Liito-oravalle voi tehdä
oman pöntön myös pihapiiriin, mutta silloin lähistöllä pitää olla paljon linnunpönttöjä,
jotta siivekkäät eivät valtaa liito-oravalle kaavailtua kotia.
Liito-oravan pöntöstä pitää olla aina suora yhteys metsään.
Pesän liito-orava sisustaa naavalla pehmeäksi palloksi, ja käytössä pesämateriaali
polkeutuu usein pehmeäksi patjaksi.
Se voi sopivan kolon puuttuessa pesiä myös oravan risupesässä, ja joskus myös ulkorakennuksen ullakolla.
Kantoaika on viisi viikkoa ja poikueeseen kuuluu tavallisesti 2 - 3 noin viiden gramman painoista poikasta.
Jos vaara uhkaa, naaras voi siirtää poikaset toiseen pesään.
Hieman yli kuukauden iässä poikaset aloittavat tutustumisen pesän
ulkopuoliseen maailmaan. Tällöin ne aloittelevat ensimmäisiä,
varovaisia liitoharjoituksiakin emonsa valvonnassa. Aluksi liidot tosin
ovat vain pikkuhyppyjä - ja niiden jälkeen emo kantaa poikaset takaisin pesään.
Poikaskuolleisuus on suuri. Vain pieni osa poikasista selviytyy ensimmäisestä
elinvuodestaan, joutumatta petojen saaliiksi. Pahimmat liito-oravan saalistajat
ovat pöllöt, kanahaukka ja näätä.
Nuoret yksilöt lähtevät heinä-elokuussa etsimään omia lisääntymisalueitaan. Erillisillä
elinalueilla asuvien naaraiden on löydettävä metsä, jolla ei sillä hetkellä asusta liito-oravanaarasta.
Naaraiden reviiri on noin 8 hehtaaria, urosten keskimäärin 60 ha.
Löydettyään itselleen sopivat, omat elinalueet, liito-oravat pysyttelevät
paikkauskollisina niillä koko ikänsä. Liito-orava elää noin 3 - 5-vuotiaaksi.
Kesän jälkiä
Kesällä ruokaillessaan liito-orava katkaisee lepän tai haavan lehden lehtiruodin ja syö lehden
sitten enemmän tai vähemmän kokonaan. Ruokailupuiden alla saattaa olla kymmenittäin pudotettuja lehtiä,
joissa lehtiruodin ympärillä on vaihteleva määrä lehtilapaa jäljellä.
All Rights Reserved
Kuva Copyright
© Flickr/Stephen Davis
Photo used with permission.
Levinneisyys ja määrä
Liito-orava on palearktinen laji.
Sen levinneisyysalue
ulottuu läpi Pohjois-Euraasian, Japanista ja Sahalinista, Tyyneltä valtamereltä - taigan kautta Länsi-Venäjälle, Viroon ja Suomeen.
Suomessa sitä tavataan Etelä-Suomesta
Oulun-Kuusamon seudulle.
Liito-oravien tarkan yksilömäärän arvioiminen on vaikeaa, mutta esimerkiksi WWF Suomi ilmoittaa sivuillaan,
että Suomessa on 70 000 - 140 000 naaraspuolista liito-oravaa. Myös Suomen luonnonsuojeluliitto ilmoittaa
määräksi 143 000 naarasta. Liito-oravan tapauksessa puhutaan naaraiden määrästä, linnuilla vastaava termi
olisi parimäärä.
Liito-oravia pihapiirissä
Liito-orava ei ehkä ole ihan yhtä vaatelias elinympäristönsä suhteen kuin on oletettu.
Liito-orava voi asustaa jopa pihapiirissä, jos lähellä on sopivaa metsää, joka on kuusivaltaista
mutta jossa on myös haapaa ja leppää, joiden silmuja orava käyttää talviravinnokseen.
Alavuden nimikkoeläin
Liito-orava on useankin paikkakunnan, kuten Kokkolan
ja Espoon nimikkonisäkäs. Yksi paikkakunnista on
Alavus. Alavuden kaupunki nimesi liito-oravan nimikkolajikseen vuonna 1996.
Se kuuluu Alavuden vakiolajistoon ja elää Alavudella miltei läntisimmällä esiintymisalueellaan.
Alavus esittelee nimikkoeläimensä lyhyesti, tiiviisti ja taitavasti näin:
Liito-orava on sympaattinen kasvinsyöjä, joka eksyy harvoin maahan, sillä se liikkuu
mieluiten liitäen puusta toiseen. Liito-oravalla on suuret, hellyttävät silmät. Hajuaisti
on kuitenkin tärkeä apu hämärässä liikuttaessa. Harvoin sitä näkee, koska se on hämäräeläin.
Kesällä imettävän naaraan voi kuitenkin nähdä liikkeellä päivälläkin. Liito-orava saattaa
elää talon lähipiirissä yhtä hyvin kuin aarniometsässäkin. Pesänsä se tekee tikan koloon tai pesäpönttöön
Elinpiirin kokoa ei tarkasti tunneta, mutta ilmeisesti eläin liikuu ainakin muutaman hehtaarin
alueella. Aikuinen naaras voi asustella samassa metsässä ja jopa samassa kolossa useita vuosia.
Nuoret sensijaan etsivät itselleen uuden asuinpaikan jopa kilometrien päästä synnyinkolostaan.
Nykyään liito-oravalle sopivat metsiköt ovat usein saarekkeita hakkuuaukkojen, taimikoiden tai
muuten lajille kelpaamattomien alueiden keskellä. Lehtipuustoa pursuavat pellonreunat, järvenrannat
ja puronvarret ovat usein myös viimeisiä turvallisia kulkureittejä liito-oravametsien välillä.
Eläin ei juurikaan ylitä yli sadan metrin laajuista puutonta aluetta eikä se olisi kovin turvallistakaan maassa kömpelösti liikkuvalle lajille.
Keväällä ja kesällä liito-oravanaaras hoitaa pentujaan pyöreän naavapesän sisällä. Joskus koiras
liittyy naaraan ja sen poikasten seuraan varsinkin loppukesällä. Jos emo tuntee pesän uhatuksi,
se siirtää jälkikasvunsa hyvin herkästi toiseen koloon tai vaikka vanhaan oravan tai variksen risupesään.
Jos naavaa on vähän tarjolla, voi liito-orava siirtää myös pehmusteet uuteen koloon.
Mikkeli, 26.2.2012.
Luontokuvaaja kertoo koputelleensa kolopuihin, etsiessään pöllöjä
kuvattavaksi. Yllätys onkin ollut melkoinen, kun puun kolosta kuvaajaa onkin kurkistanut liito-orava.
Samassa kolossa on pesinyt keväällä 2009 helmipöllö, jonka kuvaaja myös on tuolloin
saanut kuvatuksi.
All rights reserved
*Kuva Copyright ©
Flickr/Pasi Parkkinen
Website/heliaca.fi
Kuvaa käytetty luvalla.
Ravinto
Liito-oravan pääbiotooppi on vanha, kuusivaltainen sekametsä. Täällä se käyttää suurten haapojen
vanhoja tikankoloja sekä pesinä, että talviravinnon varastoina. Useimmiten varastoon
kerätään lepän ja koivun norkkoja, sekä hienoja oksia, yhteen koloon jopa
5 litraa. Kasviravinto vallitsee muinakin vuodenaikoina - havupuiden silmut, versot, lehtipuiden lehdet,
siemenet, pähkinät, kukat ja marjat.
Tilaisuuden sattuessa liito-orava voi
kuitenkin ryöstää linnunpesästä munat tai poikaset.
Uhkana vanhojen kolopuiden häviäminen
Nykyaikainen metsänhoito, joka ei suosi vanhojen kolopuiden säilymistä,
on tiennyt liito-oravalle kaventuvia elinmahdollisuuksia.
Merkittävin syy liito-oravan uhanalaisuuteen on metsätalous. Laji kärsii kolopuiden,
erityisesti vanhojen haapojen vähenemisestä.
Aukeissa talousmetsissä liikkuessaan liito-orava on myös huomattavasti
helpompi saalis pöllöille, erityisesti
viirupöllölle, ja haukoille kuin alkuperäisessä elinympäristössään.
Nuorten liito-oravien on yhä vaikeampaa löytää itselleen
oma, sopiva kotimetsä.
Lähteet
Maailman eläimet - Nisäkkäät 2 - Tammi
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
www. ympäristö.fi
Suomen luonnonsuojeluliitto
Luonnossa - Nisäkkäät - Weilin&Göös
Jenni Leppänen: Liito-orava - öisen latvuston huimapää
Liito-oravayhdistys NORKKO Ry.
WWF
YLE Savo/Mika Moksu
Luontoon.fi
SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistys
Turun Sanomat: Uhanalainen liito-orava
yleistyy pöntötyksen avulla
www.tietysti.fi - Yrjö Haila - Tutkija voi toimia välittäjänä luonnonsuojelussa