Tunturisuden sivut
Löytöretkiä ja tutkimusmatkoja - Amerikka, Arktis ja Afrikka 1

Esittelyssä löytöretkeilijöitä ja tutkimusmatkailijoita aakkosjärjestyksessä. Tällä kertaa ollaan ensisijaisesti merillä, joten joukosta puuttuvat monet merkittävät, vain maitse liikkuneet, vaikka heistäkin eräät, kuten nimekkäimmät konkistadorit ovat mukana. Konkistadoritkin ainakin aloittivat aina matkansa meriteitse.

Alla kartalla Karibia, joka tarjosi Kristoffer Kolumbukselle ja hänen vanavedessään Uuteen maailmaan saapuville, muille löytöretkeilijöille paljon tutkittavaa ja löydettävää.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Theophilos Papadopoulos

Löytöretket Katso ylin kuva kokonaisena.

Lähteet - Lorenzo Camusso: Kolumbus - Spectrum - Kuka teki mitä - The Mitchell Beazley - Maailmanhistorian suuret löytöretket - Valitut Palat - Wikipedia: Kaikki saari- ja maamäärittelyt - The Encyclopedia of New Zealand - Evelina Guzauskyte: Christopher Columbus's naming in the "diarios" of the four voyages (1492 - 1504)) - Eirik Hornborg: Purjehdusmerenkulun historia WSOY
Karibia
Alaminos, Antonio - 1500-luvulla elänyt purjehtija, kapteeni ja laivaston komentaja.

Golfvirta 1513 (Atlantin valtameri) - Toimiessaan tutkimusmatkailija Ponce de Leon'in aluksen kapteenina löysi Golfvirran.

Löydön jälkeen merimiehet alkoivat käyttää purjehtiessaan hyväkseen Golfvirtaa, ja pohjoisten leveysasteiden pysyviä länsituulia, purjehtiessaan Amerikasta Eurooppaan.

Diego de Almagro

Almagro, Diego de - Espanjalainen konkistadori (1475 - 1538)


Pohjois-Chile 1536 (Etelä-Amerikka) - Ensimmäinen eurooppalainen Chilessä.

Inkavaltakunnan, Cuzcon, valloituksen jälkeen vuonna 1533 Diego de Almagro sai Kaarle V:ltä tehtäväkseen valloittaa Perun eteläpuolella olevat seudut. Almagro lähti Cuzcosta, Perusta vuonna 1535 mukanaan muutama sata miestä ja kulki inkojen valtatietä, Andien yli etelään. Monet miehistä ja eläimistä paleltuivat kuoliaiksi 3 200 metrin korkeudessa.

Miehistön päätavoitteena oli konkistadorien hengen mukaisesti matkalla ryöstää kultaa niin paljon, kuin sitä suinkin löytyi ja matkasäkkeihin mahtui. Paluumatkalla retkue tuli Andeilta länteen olevan alangon poikki pitkin niin kuivia aavikoita, että niillä oli tuskin koskaan satanut. Tällä matkalla monet miehistä kuolivat janoon. Takaisin Cuzcoon retkikunnan jäännökset selvisivät vuonna 1537.


Diego de Almagro oli aluksi Francisco Pizarron ensimmäisiä kumppaneita, heidän valloittaessaan Perua. Sittemmin miehistä tuli keskenään kilpailijoita. Almagro surmattiin Chilen eurooppalaisten välisessä sisällissodassa hänen yritettyään kaapata valtaa ja rikkauksia Pizarrolta 1538.

Kompassi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva kompassista - Copyright © Thomas Quine


Kompassi. Mikään ei muuttanut purjehtimista niin suuresti, kuin magneetin keksiminen. Huomattiin, että magneettinen rauta tai magnetisoitu rautapalanen osoitti aina erehtymättä magneettista pohjoista kohti. Tästä keksinnöstä syntyi kompassi, tärkein kaikista merenkulkuvälineistä. Länsi-Eurooppa käytti kompassia jo 1100-luvulla, arabit ottivat sen käyttöön sata vuotta myöhemmin. Varhaisimmissa, alkeellisissa kompasseissa puukappaleeseen kiinnitetty palanen magneettista rautaa kellui vesimaljassa.

1500-luvulla kompassit olivat jo taidokkaasti tehtyjä. Magneettista rautaneulaa piti paikallaan keila, merimiesten tuliruusuksi kutsumaan aluslevyyn merkityn kompassitaulun päällä. Kompassitaulu oli kiinnitetty maljaan, joka oli saranoitu ja tasapainotettu niin, että tarkka lukema saatiin laivan keinumisesta ja heittelehtimisestä huolimatta. Ratkottavina olivat vielä eranto ja eksymä.

Eranto = magneettisen ja todellisen pohjoisen välinen ero eli eranto.

Eksymä = laivan rautaesineiden, kuten ankkureiden aiheuttamat virhepoikkeamat kompassin suunnissa.


Alvarado, Pedro de - Espanjalainen konkistadori (1485 - 1541)

Guatemala ja El Salvador 1523 (Etelä-Amerikka) - Hyökkäsi Hernán Cortésin määräyksestä näihin maihin, joihin aiemmin ei ainutkaan eurooppalainen ollut uskaltautunut.

Hän kuoli taistelussa 56-vuotiaana, murskaantumalla oman hevosensa alle.

Roald Amundsen

Amundsen, Roald Engelbregt Gravning - Norjalainen naparetkeilijä ja tutkimusmatkailija (1872 - 1928)

Roald Amundsen luki poikasena kertomusta maineikkaasta, arktisten alueiden tutkijasta Sir John Franklinista, joka epäonnistuneella luoteisväylän etsintäretkellä oli kohdannut hämmästyttäviä vaikeuksia. Amundsenin sisällä syttyi jo tuolloin kunnianhimon kipinä, joka johti aikanaan siihen, että hän ensimmäisenä purjehti läpi tuon vaarojen täyttämän, jäiden tukkiman arktisen väylän.

Amundsen luki kaikki muutkin, käsiinsä saamansa kirjat arktisista seuduista. Hän alkoi totuttaa itseään kylmyyteen, nukkumalla sydäntalvellakin ikkunat auki. Äidin vastustellessa hän keksi kertoilla, että piti raikkaasta ilmasta. Koulunkäyntinsä lomissa Amundsen kapusi Osloa ympäröiville kukkuloille ja vuorille, harjaantuakseen kulkemaan lumessa ja jäässä.

Roald Amundsen halusi valloittaa pohjoisnavan, mutta eräänä päivänä hän totesi seisovansa ensimmäisenä ihmisenä etelänavalla. Hän suhtautui tähän ristiriitaisin tuntein ja kirjoitti myöhemmin:

"Päämäärä saavutettiin, matka päättyi. En voi sanoa - vaikka tiedänkin, että se kuulostaisi vakuuttavammalta - että elämäni tarkoitus on saavutettu. Parasta olla rehellinen ja myöntää suoraan, etten tunne ketään, joka olisi yhtä vastakkain päämääränsä suhteen, kuin minä sillä hetkellä olin. Pohjoiset napaseudut - tai olkoon, itse pohjoisnapa - kiehtoi minua lapsuudesta lähtien, ja minä seisoin etelänavalla. Voiko mitään nurinkurisempaa kuvitella?

Luoteisväylä 1903 - 1906 Etelänapa 1911 - 1912 - Varhaisesta nuoruudestaan saakka Roald Amundsen valmistautui innokkaasti valloittamaan pohjoisnavan. Hän purjehti ensimmäisenä luoteisväylän, toteuttaen sillilaivasta muokatulla Gjöa-laivallaan, kuusihenkisen miehistönsä kanssa useiden löytöretkeilijäsukupolvien unelman. Sen sijaan pohjoisnavalle ennätti Peary ennen häntä. Amundsen suuntasi matkansa Antarktikselle, jossa hän kamppaili aikaa ja armotonta säätä vastaan, ja ehti etelänavalle ennen Scottin retkikuntaa. Amundsen saapui ensimmäisenä ihmisenä etelänavalle 14. joulukuuta 1911, 35 päivää ennen Scottin retkikuntaa. Amundsen yritti lentää pohjoisnavan ylitse lentokoneella vuonna 1925, mutta tämä yritys epäonnistui. Lopulta hän teki tämän suorituksen ilmalaiva Norge I:llä vuonna 1926. Kaksi vuotta myöhemmin hän kuoli arktisilla seuduilla yrittäessään pelastaa kadonneen Umberto Nobilen, Norgen italialaisen komentajan.

Norjalainen Roald Amundsen oli aikansa etevin naparetkeilijä. Hän onnistui purjehtimaan luoteisväylän, jossa valtavat jäälautat ajelehtivat. Hän ehti myös ensimmäisenä etelänavalle, voittaen hiuksenhienosti jännittävän kilpailun toisen osallisen, englantilaisen Robert Falcon Scottin. Amundsenin onnistuminen ja menestys perustui siihen, että hän sovelsi eskimoilta oppimiaan tietoja siitä, kuinka selviydytään napa-alueiden hyytävässä kylmyydessä. Lähtiessään matkaan, Amundsenin joukolla oli 52 rekikoiraa, jotka olivat ratkaisevan tärkeitä suoritukselle. Heikoimmat koirat syötiin matkan aikana ja vain 11 koiraa palasi takaisin.

Amundsenin retkikunta käytti väljiä turkispukuja, jotka olivat keveitä, lämpimiä ja vedenpitäviä ja ne muistuttivat eskimoiden käyttämiä. Scottin joukko sitä vastoin pukeutui raskaisiin, villaisiin vaatteisiin, jotka imivät kosteutta ja jähmettyivät kylmässä. Kamppailussa etelänavan valloituksesta, väsynyt Scottin joukko menehtyi paluumatkallaan.


Baffin, William - Englantilainen merenkulkija ja tutkimusmatkailija (1584 - 1622)

Baffininlahti ja Baffininsaari 1616 (Pohjois-Amerikka) - Baffin teki löydöt, etsiessään luoteisväylää.

Baffininlahti on sisämeri Grönlannin ja Amerikan arktisten saarten välillä. Baffininsaari on 600 000 km² laaja saari Baffininlahden ja Hudsoninlahden välillä.

Purjelaiva
Vasco Núñez de Balboa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - uljas Vasco Núñez de Balboa veistoksena Panamassa - Copyright © Carlos Siu


Balboa, Vasco Núñez de - Espanjalainen konkistadori ja tutkimusmatkailija (1475 - 1519)

Vasco Núñez de Balboa oli mitä tyypillisin, menestyksekäs konkistadori eli espanjalainen valloittaja. Panaman kannaksella hän tutki ja valloitti maita ja mantuja toinen toisensa jälkeen, perusti kaupunkeja ja etsi janoamiaan rikkauksia, helmiä ja kultaa. Helmiä hän löysi Panaman kannaksen Tyynenmeren rannikon osterisärkiltä, ja nämä suuret helmet olivat aikanaan suuri sensaatio. Itse asiassa ihan yhtä suuri sensaatio, kuin Tyynenmeren löytäminen.

Vasco Núñez de Balboan alkuaika Hispaniolassa ei tosin ollut aivan menestyksekästä, sillä nuori mies toimi siellä sikojenhoitajana. Vasco Núñez de Balboa oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että hän oli syntynyt tekemään suurempia tekoja - kuten hän sitten tekikin, jättäen ikijälkensä löytöretkien historiaan.

Purjelaiva

Näki ensimmäisenä eurooppalaisena Amerikasta Tyynenmeren 1513 (Amerikka, Tyynimeri) - Vasco Núñez de Balboa asui espanjalaisena siirtolaisena Hispaniolassa (nykyinen Haiti ja Dominikaaninen tasavalta) liittyessään laivastoon. Hänestä tuli myöhemmin Darienin kuvernööri. Hän valloitti ympäristön alueet ja kuultuaan vuorten toisella puolella olevasta, suuresta merestä ja rikkauksista, hän teki vuonna 1513 Tyynellemerelle asti ulottuneen retken. Vasco Núñez de Balboa näki Tyynenmeren 15.9.1513. Myöhemmin Vasco Núñez de Balboa tuli mestatuksi kapinahankkeista syytettynä, katkeran kilpailijan tekaistujen syytösten vuoksi.

Tupakka miehen tiellä pitää - ja merimiehen laivareitillä. Uudesta maailmasta saatuna "rikkautena" puhutaan vielä monissa vanhoissa kirjoissa tupakan yhteydessä. Oliko tämä syöpäkääryle niin suuri rikkauskaan länsimaille, se on eri kysymys. Jo Kolumbus kiinnitti huomiotaan intiaanien tupakointiin. Hän kuvasi "miehiä ja naisia kekäle kädessä ja ruohokasveja, joiden savu juotiin, kuten heillä on tapana". Tupakka tuotiin Eurooppaan, missä "muoti" levisi nopeasti, vaikka jotkut kovaäänisestikin sitä vastustivatkin. Ranska alkoi kasvattaa tupakkaa vuonna 1556, Portugali 1558, Espanja 1559 ja Englanti 1565.

Barents, Willem - Hollantilainen löytöretkeilijä ja kartografi (1550 - 1597)

Novaja Zemlja 1594 Karhusaari ja Huippuvuoret 1596 (Arktiset alueet) - Barents teki Jäämerelle kolme matkaa etsiessään koillisväylää Itä-Aasiaan.

Barentsin mukaan on nimetty Barentsinmeri eli se Jäämeren osa, joka on Huippuvuorten, Frans Joosefin maan ja Novaja Zemljan välissä, sekä Barentsinsaari, joka on Huippuvuorten saaristoon kuuluva, sen itäpuolella oleva saari.

Barth, Heinrich - Saksalainen tutkimusmatkailija, kielitieteilijä, antropologi ja maantieteilijä (1821 - 1865)

Tsadjärvi ja Nigerjoki (Afrikka) - Barth matkasi matkoillaan pitkin Afrikkaa vuosien ajan ja kymmeniätuhansia kilometrejä. Hänen tutkimuksensa toivat julki paljon uutta tietoa Afrikasta.

Suuri Afrikan ja afrikkalaisten ystävä ja yksi huomattavimmista tutkimusmatkailun historian henkilöistä.

Bellingshausen, Fabian Gottlieb von - Venäläinen tutkimusmatkailija (1778 - 1852)

Pietari I:n saari 1821 (Antarktis) - Bellingshausen purjehti ensimmäisenä Etelämantereen ympäri 1819 - 1821. Hän ei saanut kunniaa Etelänapamantereen löytämisestä, vaikka hän oli luultavasti ensimmäinen Antarktisen nähnyt henkilö. Hän kyllä kuvaili näkemiään jäävuoria, tajuamatta, että ne olivat Etelämantereen vuoria.

Pietari I:n saari on antarktinen saari. Norja katsoo saaren kuuluvan Kuningatar Maudin maan tavoin itselleen. Saari on asumaton ja sen pinta-ala on 243 neliökilometriä.

Bering, Vitus Jonassen - Tanskalainen löytöretkeilijä (1681 - 1741)

Vitus Bering syntyi köyhään, mutta kunnianarvoiseen perheeseen Horsensissa, Tanskassa. Bering lähti merille jo 15 vuoden ikäisenä, ensiksi Intiaan lähtevällä laivalla. Hän vietti merillä yhteensä kahdeksan vuotta tanskalaisilla ja hollantilaisilla aluksilla. Liityttyään jo nuorena laivastoon, hänestä tuli tunnettu merenkulkija useiden, pitkien tutkimusmatkojensa myötä. Vitus Bering hyväksyi tarjouksen tulla tsaarin laivastoon, jossa hän loi loistavan uran. Vitus Bering oli hyvin kyvykäs, pitkä ja uljas tanskalainen, jolla oli tummat, rauhalliset silmät. Suunnaton vastuu ja tutkimusmatkojen koettelemukset turmelivat hänen terveytensä.

Alaska, Aleutit, Beringinsalmi (Siperian rannikot, Pohjoinen Tyynimeri) - Erottuaan tsaarin laivastosta, Vitus Bering palasi takaisin tsaarin kutsumana, johtamaan Venäjän ensimmäistä suurta tutkimusmatkaa Venäjän Tyynenmeren rannikolle. Hänen tehtävänään oli selvittää, oliko Siperian ja Pohjois-Amerikan välillä maayhteys. Vitus Bering löysi sekä Alaskan, että Aleutit. Hän kartoitti laajasti Siperiaa ja pohjoista Tyyntämerta. Häntä on pidetty myös Beringinsalmen löytäjänä, vaikka sittemmin on ilmennyt, että Beringillä, Beringinmerellä ja Beringinsalmella liikkui jo ennen häntä Semjon Deznjov vuonna 1648. Vasta James Cook totesi vuonna 1778 salmen erottavan Aasian Amerikasta. Sairastunut Bering, ja hänen 28 merimiehistönsä jäsentä ajautuivat tuhoon Beringinmeren asumattomalla saarella. Vitus Bering kuoli keripukin ja nälän heikentämänä, varhain aamulla kahdeksas joulukuuta vuonna 1741 ja hänet haudattiin "kettujen saarelle", joka nyt on ristitty hänen mukaansa.

Keisari Pietari Suuren palveluksessa ei riittänyt suinkaan se, että Vitus Bering olisi vain tutkinut ja etsinyt vesiä ja maita, vaan hänelle sälytettiin paljon muutakin. Siperian jokivarsille hänen oli perustettava rautavalimoita, telakoita, merikouluja, perehdytettävä ihmiset karjan kasvattamiseen ja esimerkiksi luotava koko postijärjestelmä. Vierasmaalaisuutensa vuoksi Bering koki myös suurta halveksuntaa ja suoranaista vihamielisyyttä. Eipä ollut ihme, että inhimillisen sietokyvyn äärirajoilla ollut Vitus Bering käyttäytyi lopulta varsin väsyneesti. Pilvet peittivät horisontin aamulla 16. heinäkuuta 1741, mutta puolenpäivän aikaan ne yhtäkkiä hajosivat ja paljastivat Alaskan lumipeitteiset vuoret. Muut miehet laivassa itkivät ilosta, mutta hytistään raahautunut Bering tyytyi hetken katseltuaan vain kohauttamaan olkapäitään.

Borchgrevink, Carstens - Norjalainen opettaja ja tutkimusmatkailija (1864 - 1934)

Vietti ensimmäisenä talven Antarktiksella 1899 - 1900 (Antarktis) - Borchgrevink johti ensimmäistä Antarktiksella maalla talvehtinutta Southern Cross -tutkimusretkikuntaa. Tämä vuonna 1899 Etelämantereelle Cape Adareen Southern Cross-nimisellä laivalla saapunut naparetkikunta pystytti jäättömään rannikon kohtaan mökin. Tätä ennen Borchgrevink oli osallistunut vuonna 1894 alkaneeseen valaanpyyntiretkeen Etelämantereelle.

Borchgrevinkin ansiosta saatiin selville, että etelänapaseutu oli manner. Hän pääsi koiravaljakollaan etelämmäksi, kuin ainutkaan toinen ihminen ennen häntä.

Burton, Richard Francis - Brittiläinen tutkimusmatkailija, kulttuuriantropologi, kielitieteilijä ja kääntäjä, sotilas, diplomaatti ja orientalisti (1821 - 1890)

Tanganjikajärvi 1858 (Afrikka) - Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat Richard Francis Burton ja John Speke löysivät järven etsiessään Niilin alkulähdettä.

Burtonin toiveet Niilin alkulähteen löytämisestä romahtivat Speken todistettua, että Tanganjikajärvi oli Niilin yläjuoksun eteläpuolella.

Cabeza de Vaca eli Álvar Núñez - Espanjalainen tutkimusmatkailija (1507 - 1559)

Ensimmäinen Pohjois-Amerikan poikki kulkenut eurooppalainen 1528 - 1536 (Pohjois-Amerikka) - Cabeza de Vaca joutui seikkailumatkallaan viettämään aikaansa vuosien ajan intiaanien vangitsemana orjanakin, mutta onnistui pakenemaan.

Cabeza de Vacan vuonna 1542 kirjoittama teos Naufragios y comentarios Narváezin tutkimusmatkasta ja hänen tarinansa zuni-intiaaneista sekä Cibolan kultaisista kaupungeista inspiroivat espanjalaisia, kuten Hernando de Sotoa ja Francisco Vázquez de Coronadoa, uusiin tutkimusmatkoihin.

Caboto, Giovanni - Italialainen tutkimusmatkailija (1455 - 1498)

Ensimmäisenä eurooppalaisena viikinkien jälkeen Kanadassa 1497 (Pohjois-Amerikka) - Capoto oli myös toinen eurooppalainen kautta aikain Pohjois-Amerikan mantereella, jonne hän saapui vain viikko Amerigo Vespuccin jälkeen. Kolumbuksen lailla Caboto luuli tulleensa Aasiaan.

Viimeiseksi jääneellä tutkimusretkellään 1498 Caboto ja hänen viisi laivaansa miehistöineen katosivat, eikä heidän kohtaloistaan tiedetä mitään.

Caillié, René Auguste - Ranskalainen seikkailija ja tutkimusmatkailija (1799 - 1838)

Ensimmäinen eurooppalainen, joka kävi Timbuktussa ja palasi sieltä (Länsi-Afrikka) - Pariisin Maantieteellinen seura tarjosi 10 000 frangin palkkion ensimmäiselle ranskalaiselle, joka kävisi Timbuktussa ja sieltä vielä palaisikin. Tämä ranskalainen oli René Caillié.

Timbuktu, jota oli pidetty myyttisenä kaupunkina, oli savihökkeleineen ja vihamielisine ihmisineen René Cailliélle suuri pettymys. Timbuktu on kaupunki Malissa.

Cortés, Hernán (Hernándo) - Espanjalainen löytöretkeilijä ja konkistadori, (1485 - 1547)

Hernán Cortés syntyi aatelisperheeseen Medellinin kaupungissa Espanjassa. Hänet lähetettiin 14-vuotiaana Salamancan yliopistoon, mutta hän palasi kotiin suorittamatta loppututkintoaan. Parin vuoden kuluttua hän päätti etsiä onneaan Länsi-Intiasta.

Valloitti Meksikon 1519 - 1521 (Amerikka) - Hernán Cortés lähti Espanjasta Länsi-Intian saarille 1504, ja siellä Kuuban kuvernööri Diego Velasquez nimitti hänet johtajaksi Meksikoon suuntautuneelle sotaretkelle. Urheudellaan ja ankaralla päättäväisyydellään espanjalainen kapteeni Hernán Cortés johti miehensä ja intiaaniliittolaiset Meksikoon voimakkaita atsteekkeja vastaan. Hän hävitti atsteekkien kulttuurin ja maa sai siirtolaisia tuleviksi vuosisadoiksi.

Atsteekkisotilaat olivat vaikuttava näky, mutta he eivät vetäneet vertoja Hernán Cortésin miehille. Intiaanit kyllä taistelivat urheasti, mutta heidän laavalasilla teritetyt keihäänsä ja miekkansa olivat tehottomia espanjalaisten tuliaseita, teräshaarniskoja ja ratsuväkeä vastaan. Eipä siinä suurta vahinkoa tullut, vaikka atsteekkien kulttuuri tuhoutuikin. Pelkästään heidän uskontonsa ihmisuhreineen edustivat kaikkein kauhistuttavinta käyttäytymistä.
Davisin kvadrantti
Davis, John - Englantilainen napa-alueiden löytöretkeilijä (1543 - 1605)

Davisin kvadrantti

John Davisin suunnittelema kvadrantti, jonka avulla merenkulkijat purjehtiessaan määrittivät sijaintiaan vuosisatojen ajan aina 1700-luvulle saakka - kuva yllä. Silloin käyttöön tuli parempi väline, Hadleyn oktantti. Wikipedian esittely Davisin kvadrantista englanniksi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Davisin kvadrantista - Copyright © Flickr/Alan English CPA


Karttapallo

Varhaisin karttapallo. Varhaisin tunnettu pallokartta on valmistettu juuri Kolumbuksen lähtövuonna 1492 Nürnbergissä. Siitä puuttui kokonaan toinen, länsipuolisko, koska kukaan ei vielä tiennyt siitä. Karttapallo oli saksalaisen Martin Behaimin työtä. Hän oli Portugalin hovin virallinen kartantekijä.

Davisinsalmi, Falklandinsaaret (Amerikka) - Luoteisväylää etsinyt John Davis löysi ja nimesi lukuisia paikkoja purjehdusmatkoillaan.

Davis suunnitteli Davisin kvadrantin, jota käytettiin leveysasteiden määrittelemiseen vuoteen 1731 saakka. Hän myös kirjoitti merenkulusta kirjan The Seaman's Secrets, joka tunnettiin seuraavalla vuosisadalla brittiläisten merimiesten "raamattuna".

Hadleyn oktantti

Hadleyn oktantti malli 1731. Kuvassa on Hadleyn oktantti, kvadrantin 1700-luvulla valmistettu kehittyneempi malli, jollainen oli käytettävissään James Cookilla.

Oktantissa on tähystyslaite, jonka läpi katsotaan aurinkoa heijastavaan osoitinlasiin. Katsoja, eli tavallisimmin merikapteeni, siirtää sitten keskivartta, johon osoitinlasi on kiinnitetty, kunnes liikkumattomassa tukivarressa olevasta horisonttilasista näkyy aurinko. Näiden kahden varren väliin muodostuva kulma vastaa auringon ja horisontin välistä kulmaa, joka luetaan nooniosta. Vuonna 1731 kehitetty oktantti osoittautui paljon tarkemmaksi, kuin merenkulkijoiden vuosisatojen ajan käyttämä kvadrantti. Laitteen kehittäjä John Hadley (1682 - 1744) oli astronomi ja matemaatikko.


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Hadleyn oktantista - Copyright © Flickr/Alan English CPA
*Kuva karttapallosta - Copyright © Flickr/Minnesota Historical Society
Purjelaiva

Deznjov (Deznev), Semjon Ivanovits - Venäläinen kasakka ja tutkimusmatkailija (1605 - 1673)

Beringinsalmi, Deznevinniemi (Siperia) - Deznjov löysi vuonna 1648 Beringinsalmen, mutta suuri löytö kantaa toisen miehen, eli Vitus Beringin, nimeä. Deznjovin mukaan on nimetty Aasian itäisin kohta, Deznevinniemi (Itäniemi).

Deznjovin matkaraportti jäi arkistojen kätköihin, kunnes se sattumalta löytyi vasta vuonna 1736 - kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun Vitus Bering oli purjehtinut salmen läpi ensimmäisellä retkellään.

Purjelaiva
*** tunturisusi.com linkit ***