Tunturisuden sivut

Löytöretkeilijöiden monumentti

Lissabonissa, Portugalin pääkaupungissa on kuvan jättimäinen, 54 metriä korkea, löytöretkeilijöiden kunniaksi kohotettu monumentti. Siinä rohkeat tutkimusmatkailijat suuntaavat kulkunsa kohti vaarojen täyttämää tuntematonta. Miesjoukon keulilla kuvan oikeassa reunassa on Henrik Purjehtija.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Charalampos Konstantinidis

Löytöretkeilijöitä Afrikassa

Barth, Heinrich.
Burton, Richard Francis.
Caillié, René Auguste.
Dias, Bartolomeu
Henrik Purjehtija.
Livingstone, David.
Stanley, Henry Morton.


Barth, Heinrich

Barth, Heinrich - Saksalainen tutkimusmatkailija, kielitieteilijä, antropologi ja maantieteilijä (1821 - 1865)

Tsadjärvi ja Nigerjoki (Afrikka).

Barth matkasi matkoillaan pitkin Afrikkaa vuosien ajan ja kymmeniätuhansia kilometrejä. Hänen tutkimuksensa toivat julki paljon uutta tietoa Afrikasta. Hän vaikutti omalla käyttäytymisellään siihen, että löytöretket muuttuivat kauppamatkoista osittain tutkimusmatkoiksi.

Kun Barthin seurassa ollut toinen saksalainen tutkimusmatkailija, Adolf Overweg kuoli vuonna 1851, Barth jatkoi tutkimusmatkaansa yksin ja vietti seuraavat viisi vuotta Saharan eteläpuolella. Eräällä matkallaan hän kartoitti Benuejoen yläjuoksun ja todisti, ettei sillä eikä Nigerillä ollut yhteyttä Tšadjärveen.

Timbuktussa Barth joutui vuodesta 1853 viipymään yli vuoden. Hän ei päässyt lähtemään sieltä mihinkään sillä muhamettilaiset kiihkoilijat vainosivat vääräuskoisia ja ahdistivat kaupunkia. Tänä aikana Barth keräsi aineiston, jonka perusteella hän kirjoitti mittavan historiateoksen Songhaivaltakunnasta. Lopulta hän pääsi poistumaan kaupungista, ystävystyttyään El Bakey-nimisen tuaregipäällikön kanssa. Päällikkö vaaransi oman henkensä, ja saattoi aseistetun joukkonsa kanssa Barthin satojen kilometrien päähän Nigerin alajuoksulle.

Heinrich Barth oli suuri Afrikan ja afrikkalaisten ystävä ja yksi huomattavimmista tutkimusmatkailun historian henkilöistä.

Burton, Richard Francis

Burton, Richard Francis - Brittiläinen tutkimusmatkailija, kulttuuriantropologi, kielitieteilijä ja kääntäjä, sotilas, diplomaatti ja orientalisti (1821 - 1890)

Tanganjikajärvi 1858 (Afrikka).

Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat Richard Francis Burton ja John Speke löysivät Tanganjikajärven, etsiessään Niilin alkulähdettä.

Burtonin toiveet Niilin alkulähteen löytämisestä romahtivat Speken todistettua, että Tanganjikajärvi oli Niilin yläjuoksun eteläpuolella. Burtonilla oli myös suurta epäonnea siinä, että hän Tanganjikajärveltä palattaessa valtuutti tutkijaystävänsä Speken matkustamaan yksin toiselle järvelle, jonka afrikkalaiset kertoivat sijaitsevan pohjoisessa. Sieltä Speke sitten löysi Victoriajärven, Niilin todellisen alkulähteen, josta hän sai pitää löytäjän kunnian yksin itsellään.

Burton oli orientalisti. Hän oli harvinaisen syvästi perehtynyt itämaiden, erityisesti Arabian, kieliin ja oloihin. Yleisön mielenkiinto heräsi Burtonia kohtaan sen jälkeen, kun hän oli tehnyt muhamettilaisten tapaan pyhiinvaellusmatkan Mekkaan. Hän kävi pyhässä kaupungissa, pukeutuneena afganistanilaiseksi herrasmieheksi.

Burton teki myös matkan toiseen pyhään kaupunkiin Hareriin Etiopiassa. Siellä ei ollut käynyt ainutkaan eurooppalainen ennen häntä.

Caillié, René Auguste

Caillié, René Auguste - Ranskalainen seikkailija ja tutkimusmatkailija (1799 - 1838)

Ensimmäinen eurooppalainen, joka kävi Timbuktussa ja palasi sieltä elävänä (Länsi-Afrikka).

Pariisin Maantieteellinen seura tarjosi 10 000 frangin palkkion ensimmäiselle ranskalaiselle, joka kävisi Timbuktussa, joka on kaupunki Malissa - ja sieltä vielä palaisikin. Tämä ranskalainen, joka sai ottaa vastaan tämän kunnian, oli oli René Caillié.

Ainut mahdollisuus, eurooppalaisena noina aikoina liikkua Timbuktun seuduilla, oli tekeytyminen muslimiksi. Cailliékin vietti ennen matkaansa useita kuukausia Länsi-Afrikan berbereiden parissa, opiskellen arabiaa ja koraania, jotta kävisi muslimista.

Caillién matka kaukaiseen Timbuktuun kesti pitkään ja oli vaaroja täynnä. Vuoden 1827 huhtikuussa hän esiintyi Guineassa egyptiläisenä ja onnistui liittymään Timbuktuun matkalla olevaan karavaaniin. Matkalla hän sai korkean kuumeen ja vielä sen lisäksi pahan keripukinkin.

Vanha ystävällinen afrikkalaisnainen hoiti kuitenkin Cailliésin terveeksi, ja vuoden 1828 alussa hän kykeni jatkamaan matkaansa. Seurasi 800 kilometrin kävely Djenneen, Nigerin sivujoen varrelle.

Timbuktuun Caillié pääsi lopulta huhtikuussa vuonna 1828. Kaupunki, jota oli pidetty myyttisenä kaupunkina, oli savihökkeleineen ja vihamielisine ihmisineen René Cailliélle suuri pettymys. Pientä lisälohtua rohkealle Timbuktunkävijälle toi se, että hän matkansa päätteeksi sai luvatut 10 000 frangia ja niiden lisäksi vielä ylimääräiset 1 000 frangia, vuoden tärkeimmäksi arvioidusta löydöstä.

Tunturisusi Mansa Musa ja Timbuktu - tiedemaailman keskus.

Timbuktuun

52 päivässä jalan Zagorasta Timbuktuun. Kuuluisa infotaulu Zagorassa, Marokossa näyttää suuntaa Timbuktuun ja kertoo, että karavaanin mukana jalkaisin matkaan menee aikaa vain 52 päivää.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Anthony Tong Lee


Timbuktun ihmisiä
Timbuktun ihmisiä

Timbuktun kauniita ihmisiä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Mission de l'ONU au Mali - UN Mission in Mali
Monumentti

Löytöretkeilijöiden monumentti.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Erik G. Trigos

Henrik Purjehtija - Portugalin prinssi (1394 - 1460)

Löytöretkien aikakauden aloittaja (Afrikka).

Länsi-Afrikan rannikon tutkimus oli Henrik Purjehtijan elämän päätyö. Hän loi perustan järjestelmälliselle tutkimusretkitoiminnalle ja aloitti löytöretkien aikakauden.

Prinssi Henrikin aikaisen elämänkertakirjoittajan, Gomes Eanes de Zuraran mukaan prinssin horoskooppi määräsi hänet "uurastamaan korskeissa valloituksissa, erityisesti muilta piilossa olevien asioiden etsimisessä...". Zurara piti hänen kiinnostustaan purjehtimiseen ja tutkimuksiin "taivaalliseen johdatukseen taipumisen" ansiona.

Ritariksi lyönti

Henrikin nuoruudesta tiedetään vähän, mutta se tiedetään, että hän ja kaksi hänen veljeään halusivat tulla lyödyksi ritariksi taistelussa. Tämä toteutui, kun veljekset saivat suostutelluksi isänsä siihen, että tämä valmisteli heille ristiretken marokkolaiseen Ceutan satamakaupunkiin. Henrikin johdolla, raivokkaasti taistellen, murtauduttiin kaupungin porteista sisään ja jo saman päivän illalla Sao Vicenten, Lissabonin lippu, nousi vallatun muhamettilaiskaupungin ylle. Muutamaa päivää myöhemmin Henrik ja hänen veljensä lyötiin ritareiksi.

Retkikuntien myötä merimahdiksi

Vaikka Henrik Purjehtija ei itse tehnyt koskaan tutkimusmatkoja, hän on koko tutkimusmatkailuhistorian merkittävimpiä hahmoja. Lähes neljänkymmenen vuoden ajan hän ja hänen kapteeninsa kokosivat tietoja Länsi-Afrikan rannikosta ja avasivat tien Itä-Intian kaupan suunnattomiin voittoihin.

Vuosina 1421 - 1433 Henrik lähetti matkaan 15 retkikuntaa, joiden tavoitteena oli kiertää Länsi-Saharan Kap Bojador. Henrik ulotti Portugalin vaikutusvallan Kap Palmasiin, nykyiseen Liberiaan saakka. Näistä ajoista Portugalin merimahti kesti yli sata vuotta, vuoteen 1588 saakka.

Kurssin pidon vaikeudet

Kurssin pitäminen avomerellä oli vaikeaa entisajan merenkävijöille. Siksi Henrik Purjehtijankin merikapteenit pysyttäytyivät Afrikan rannikon tuntumassa, seuraillen matkoillaan sitä.

Merenkulun osaamisen kehitystä

Henrik Purjehtija valmisti tietä eurooppalaisten, suurten löytöretkien ajalle. Hän asetti elämäntehtäväkseen Afrikan rannikon tutkituttamisen ja perusti observatorion ja merenkulkukoulun Sagresiin, Portugaliin. Sinne hän kokosi kartantekijöitä, instrumenttientekijöitä, tähtitieteilijöitä ja luotseja antamaan opetusta löytöretkeilijöille, sekä kokoamaan jo tehdyiltä löytöretkiltä saadut tiedot.

Dias, Bartolomeu - Portugalilainen löytöretkeilijä (1450 - 1500)

Purjehti ensimmäisenä tunnettuna eurooppalaisena Afrikan eteläkärjen ja Hyväntoivonniemen ympäri 1488 (Afrikka).

Bartolomeu Dias (Diaz), kiersi ensimmäisenä Afrikan eteläkärjen Cape Agulhasin, etsiessään Portugalin hallituksen toimeksiannosta meritietä itään. Dias kiersi Hyväntoivonniemen lähellä Mosselinlahtea ja jatkoi purjehdustaan Great Fish Riverille, ennen kuin kääntyi kotimatkalle. Rannikkoa pitkin purjehtiessaan hän löysi vielä Pöytävuoren.

Richard Lander

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Wellcome Collection

Lander, Richard Lemon - Kelttiläinen, englantilainen tutkimusmatkailija (1804 - 1834)

Nigerin juoksuarvoituksen ratkaisu Päiväntasaajan Guineassa ja joen alasuun kartoitus.

Richard Lander oli skottilaisen tutkimusmatkailijan ja meriupseerin, Hugh Clappertonin miespalvelija. Clapperton teki tutkimuksiaan Afrikassa, mutta kun hän kuoli vuonna 1827 Nigeriassa, jäi Richard Lander omilleen. Hänen ei annettu jatkaa siitä, mihin Clapperton oli päässyt, ja siksipä hän otti suunnan maitse kohti Nigerian rannikkoa.

Matka oli hyvin vaarallinen. Kerran eräs heimopäällikkö vangitsikin Landerin, epäiltyään tätä brittivakoojaksi. Lander joutui juomaan annoksen myrkkyä ja täten kävisi selväksi, oliko hän syyllinen syytteiden mukaisesti. Jos hän kuolisi, olisi hän osoittautunut syylliseksi. Lander joi myrkkyannoksen, mutta juoksi sitten heti teltalleen, oksensi kaiken ulos ja pysyi hengissä. Näin hän vapautui syytteistä ja sai takaisin vapautensa.

Britannian hallitus tuli sitten kuitenkin siihen tulokseen, että se palkkasikin Landerin tutkimaan sitä, missä sijaitsi Nigerin suualue. Tälle matkalle lähti mukaan Richardin veli John.

Veljekset aloittivat etsintänsä ja tutkimuksensa vuonna 1830. Sen lopputuloksena he päätyivät vuonna 1831 Guineanlahdelle, missä sijaitsi Nigerin suualue. Näin he olivat ratkaisseet tämän ongelman.

Veljesten tutkimusten tulos oli merkittävä, mutta heidät palkittiin tästä työstään varsin vaatimattomasti siksi, että he kuuluivat alempaan luokkaan. John ei saanut palkkaa laisinkaan ja Richard hyvin vähän. Richardille suotiin kuitenkin suorituksestaan kuninkaallinen mitali vuonna 1832.

Pari vuotta myöhemmin Richard Lander kuoli 29-vuotiaana. Hän oli tällöinkin uudella tutkimusretkellään Afrikassa samoilla seuduilla Nigerin mailla, kun paikalliset asukkaat ampuivat häntä musketilla. Hän onnistui pakenemaan paikalta rannikolle, mutta menehtyi kohta, sillä musketin luoti oli niin syvällä, että sitä ei voitu poistaa.
David Livingstone

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © flowcomm

Livingstone, David - Skotlantilainen lähetyssaarnaaja, lääkäri ja tutkimusmatkailija (1813 - 1873)

Victorian putoukset, Njassajärvi (Malawijärvi) - Kulki ensimmäisenä eurooppalaisena poikki Afrikan.

David Livingstone muutti vuonna 1840 Lontoon Lähetysseuran toimeksiannosta Betšuanamaahan (nyk. Botswana), mistä hän teki merkittäviä tutkimusmatkoja Itä-Afrikan järviseudulle ja Kongon altaan alueelle.

Alkuasukkaiden kertomukset Kalaharin pohjoispuolella olevista järvistä saivat Livingstonen vuonna 1849 lähtemään ensimmäiselle tutkimusmatkalleen. Zambesin yläjuoksulta hän jatkoi vuonna 1853 mantereen halki Luandaan, Angolaan. Paluumatkalla Zambezin puistoon Livingstone löysi vuonna 1856 Victorian putoukset ja itärannikolle saavuttuaan hän oli ensimmäinen Afrikan poikki kulkenut eurooppalainen.

Lontoon Lähetysseura lopetti Livingstonen matkojen tukemisen ja erotti hänet palveluksestaan. Tällöin Ison-Britannian hallitus nimitti Livingstonen konsuliksi Quelimaneen, Mosambikin rannikolle. Myös Kuninkaallinen maantieteellinen seura tuli myöhemmin tukemaan Livingstonen tutkimusmatkoja.

Kuuluisimman matkansa Livingstone aloitti vuonna 1866 ja tuolloin hänen tarkoituksenaan oli löytää Niilin lähteet. Julkisuutta karttava Livingstone kyllä lähetteli aluksi tältäkin matkaltaan raporttejaan Lontooseen, mutta sitten hän yllättäen katosi vuosikausien ajaksi.

Kolme vuotta kateissa ollutta ja näin maailmankuuluisuuden saavuttanutta Livingstonea lähetti New York Herald etsimään reportterinsa, Henry Stanleyn. Hän "löysi" Livingstonen Tanganjikajärven rannalta, Ujijista.

Viimeiseksi jääneellä matkallaan Livingstone kuoli punatautiin. Hänet muistetaan, paitsi katoamisestaan ja kuuluisasta kohtaamisestaan Stanleyn kanssa, myös siitä, että hän tutki Afrikkaa täysin vailla poliittisia taikka taloudellisia tarkoitusperiä.

Henry Stanley

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Llyfrgell Genedlaethol Cymru / The National Library of Wales

Stanley, Henry Morton - Walesilainen tutkimusmatkailija, toimittaja ja poliitikko (1841 - 1904)

Tohtori Livingstone, otaksun?

Henry Stanley liikkui sotakirjeenvaihtajana eri puolilla Afrikkaa, ja näin hän oppi tuntemaan hyvin mannerta ja sen olosuhteita.

Hän siirtyi toimittajan tehtävistä myös tutkimusmatkailijaksi. Daily Telegraph ja New York Herald rahoittivat hänen tehtäväkseen tutkimusmatkan, joka suuntautui Afrikan poikki Sansibarista Kongojoen suulle. Tämän hyvin raskaan ja 999 päivää kestäneen matkan jälkeen Henry Stanley saattoi todistaa, että Lualuba on Kongon eikä Niilin yläjuoksu.

Monin muinkin tavoin ja retkin Henry Stanley antoi oman panoksensa Afrikan tutkimukseen. Belgian kuningas Leopold I palkkasi hänet vuosiksi 1879 - 1885 tutkimaan Kongojoen alueita. Stanley johti myös Kongossa teiden rakentamista ja perusti kauppa-asemia.

Vaikka Henry Stanleyn Lualuba-tutkimukset ja muut toimet olivatkin aikanaan ihan tärkeitä, niin niistä häntä muistaa tuskin kukaan. Sen sijaan hänet muistetaan siitä, kuinka hän löysi tohtori Livingstonen, ja lausui nuo kuuluisat sanansa:

"Doctor Livingstone, I presume? - Tohtori Livingstone, otaksun?"