Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa - Copyright © Theophilos Papadopoulos

Löytöretkeilijöitä Amerikassa

Alaminos, Antonio.
Almagro, Diego de.
Alvarado, Pedro de.
Balboa, Vasco Núñez de.
Cabeza de Vaca eli Álvar Núñez.
Caboto, Giovanni.
Cabral, Pedro Álvares.
Clark, William.
Cortés, Hernán (Hernándo).
Humboldt, Friedrich Wilhelm Heinrich Alexander von.
Kolumbus, Kristoffer.
Lewis, Meriwether.
Pinzón, Vicente Yáñez.
Pizarro, Francisco.
Solis, Juan Diaz de.
Vespucci, Amerigo.

Alaminos, Antonio - 1500-luvulla elänyt purjehtija, kapteeni ja laivaston komentaja

Golfvirta 1513 (Atlantin valtameri).

Toimiessaan tutkimusmatkailija Ponce de Leon'in aluksen kapteenina löysi Golfvirran.

Löydön jälkeen merimiehet alkoivat käyttää purjehtiessaan hyväkseen Golfvirtaa, ja pohjoisten leveysasteiden pysyviä länsituulia, purjehtiessaan Amerikasta Eurooppaan.

Diego de Almagro

Almagro, Diego de - Espanjalainen konkistadori (1475 - 1538)

Pohjois-Chile 1536 (Etelä-Amerikka) - Ensimmäinen eurooppalainen Chilessä.

Inkavaltakunnan, Cuzcon, valloituksen jälkeen vuonna 1533 Diego de Almagro sai Kaarle V:ltä tehtäväkseen valloittaa Perun eteläpuolella olevat seudut. Almagro lähti Cuzcosta, Perusta vuonna 1535 mukanaan muutama sata miestä ja kulki inkojen valtatietä, Andien yli etelään. Monet miehistä ja eläimistä paleltuivat kuoliaiksi 3 200 metrin korkeudessa.

Miehistön päätavoitteena oli konkistadorien hengen mukaisesti matkalla ryöstää kultaa niin paljon, kuin sitä suinkin löytyi ja matkasäkkeihin mahtui. Paluumatkalla retkue tuli Andeilta länteen olevan alangon poikki pitkin niin kuivia aavikoita, että niillä oli tuskin koskaan satanut. Tällä matkalla monet miehistä kuolivat janoon. Takaisin Cuzcoon retkikunnan jäännökset selvisivät vuonna 1537.

Diego de Almagro oli aluksi Francisco Pizarron ensimmäisiä kumppaneita, heidän valloittaessaan Perua. Sittemmin miehistä tuli keskenään kilpailijoita. Almagro surmattiin Chilen eurooppalaisten välisessä sisällissodassa hänen yritettyään kaapata valtaa ja rikkauksia Pizarrolta 1538.

Purjelaiva

Alvarado, Pedro de - Espanjalainen konkistadori (1485 - 1541)

Guatemala ja El Salvador 1523 (Etelä-Amerikka).

Pedro de Alvarado hyökkäili Hernán Cortésin määräyksestä Guatemalaan ja El Salvadoriin, joihin aiemmin ei ainutkaan eurooppalainen ollut uskaltautunut, sekä Meksikoon.

Vastarinnan kukistamisessa Alvarado oli konkistadorien tapaan täysin säälimätön. Hän iski Meksikossa asteekkien kimppuun mm. Templo Mayorin verilöylyssä, jossa kuoli kerralla noin 200 asteekkijohtajaa. Verilöylyn jälkimainingeissa Alvarado joutui kiireesti pakenemaan ja tämä hänen öinen pakonsa 30.6.1520 tunnetaan nimellä La Noche Triste.

Pedro de Alvarado kuoli taistelussa 56-vuotiaana, murskaantumalla oman hevosensa alle.

Vasco Núñez de Balboa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - uljas Vasco Núñez de Balboa veistoksena Panamassa - Copyright © Carlos Siu

Balboa, Vasco Núñez de - Espanjalainen konkistadori ja tutkimusmatkailija (1475 - 1519)

Näki ensimmäisenä eurooppalaisena Amerikasta Tyynenmeren 1513 (Amerikka, Tyynimeri).

Vasco Núñez de Balboa oli mitä tyypillisin, menestyksekäs konkistadori eli espanjalainen valloittaja. Panaman kannaksella hän tutki ja valloitti maita ja mantuja toinen toisensa jälkeen, perusti kaupunkeja ja etsi janoamiaan rikkauksia, helmiä ja kultaa. Helmiä hän löysi Panaman kannaksen Tyynenmeren rannikon osterisärkiltä, ja nämä suuret helmet olivat aikanaan suuri sensaatio. Itse asiassa ihan yhtä suuri sensaatio, kuin Tyynenmeren löytäminen.

Vasco Núñez de Balboan alkuaika Hispaniolassa ei tosin ollut aivan menestyksekästä, sillä nuori mies toimi siellä sikojenhoitajana. Vasco Núñez de Balboa oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että hän oli syntynyt tekemään suurempia tekoja - kuten hän sitten tekikin, jättäen ikijälkensä löytöretkien historiaan.

Vasco Núñez de Balboa asui espanjalaisena siirtolaisena Hispaniolassa (nykyinen Haiti ja Dominikaaninen tasavalta) liittyessään laivastoon. Hänestä tuli myöhemmin Darienin kuvernööri. Hän valloitti ympäristön alueet ja kuultuaan vuorten toisella puolella olevasta, suuresta merestä ja rikkauksista, hän teki vuonna 1513 Tyynellemerelle asti ulottuneen retken. Vasco Núñez de Balboa näki Tyynenmeren 15.9.1513. Myöhemmin Vasco Núñez de Balboa tuli mestatuksi kapinahankkeista syytettynä, katkeran kilpailijan tekaistujen syytösten vuoksi.

Alvar nunez

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Nancy Steisslinger
*Photo used with permission.

Cabeza de Vaca eli Álvar Núñez - Espanjalainen tutkimusmatkailija (1507 - 1559)

Ensimmäinen Pohjois-Amerikan poikki kulkenut eurooppalainen 1528 - 1536 (Pohjois-Amerikka).

Cabeza de Vaca joutui seikkailumatkallaan viettämään aikaansa vuosien ajan intiaanien vangitsemana orjanakin, mutta onnistui pakenemaan.

Cabeza de Vacan vuonna 1542 kirjoittama teos "Naufragios y comentarios" Narváezin tutkimusmatkasta ja hänen tarinansa zuni-intiaaneista sekä Cibolan kultaisista kaupungeista inspiroivat espanjalaisia, kuten Hernando de Sotoa ja Francisco Vázquez de Coronadoa, uusiin tutkimusmatkoihin.

Caboto, Giovanni - Italialainen tutkimusmatkailija (1455 - 1498)

Ensimmäisenä eurooppalaisena viikinkien jälkeen Kanadassa 1497 (Pohjois-Amerikka).

Caboto oli myös toinen eurooppalainen kautta aikain Pohjois-Amerikan mantereella, jonne hän saapui vain viikko Amerigo Vespuccin jälkeen. Kolumbuksen lailla Caboto luuli tulleensa Aasiaan.

Viimeiseksi jääneellä tutkimusretkellään 1498 Caboto ja hänen viisi laivaansa miehistöineen katosivat, eikä heidän kohtaloistaan tiedetä mitään.

Cabral, Pedro Álvares

Cabral, Pedro Álvares - Portugalilainen merenkulkija ja tutkimusmatkailija (1467 - 1520)

Brasilian löytäjä 22.4.1500 - otti Brasilian Portugalin haltuun (Etelä-Amerikka).

Sivistynyt ja korkeasti koulutettu Cabral oli ilmeisesti hyvin taitava merenkulkija, koska kuningas Emanuel I piti häntä kykenevänä jatkamaan Vasco da Gaman työtä.

Yhdeksäs päivä maaliskuuta vuonna 1500 Cabral lähti laivastollaan Lissabonista kohti Intiaa. Laivasto oli suuri ja rikkaiden firenzeläisten runsaskätisesti rahoittama, siihen kuului 13 alusta ja 1 500 miestä. Reittisuunnitelma oli sellainen, että tarkoituksena oli purjehtia Hyväntoivonniemen ympäri, eli Afrikan eteläkärjen ympäri Intian valtamerelle ja jatkaa siitä yli meren Intiaan.

Miten ihmeessä Cabral sitten joutuikin Etelä-Amerikkaan, kun hänen piti suunnata Portugalista kohti Afrikan eteläkärkeä? Tähän on seuraavanlainen selitys. Jos pohjoisesta lähdettäessä haluttiin päästä Hyväntoivonniemen eteläpuolelle, oli suunnattava ensiksi länteen Atlantille, jotta vältyttiin Guineanlahdelle joutuminen. Guineanlahdella nimittäin voi olla hyvin tyventä, ja siellä ei purjelaivalla pääse mihinkään. Kun mentiin kylliksi länteen eli puoliväliin Atlanttia, voitiin siinä vaiheessa, kun Guineanlahti oli ohitettu, ottaa suunta taas takaisin kohti kaakkoa, Afrikkaa ja Hyväntoivonniemeä.

Cabral tekikin näin ja suuntasi ensiksi kohti Atlantin puoliväliä, mutta kehittymättömien paikannusmahdollisuuksien vuoksi hän ajautuikin liiaksi länteen ja sai havahtua huutoon: "Maata näkyvissä!" - Oltiinkin vahingossa ylitetty koko Atlantti ja oli saavuttu Etelä-Amerikan rannikolle.

Brasilian rannikolla, nykyisen Caravelasin lähellä Cabral oli ajautua karillekin, mutta selvisi siitä ja nousi maihin. Rannalla hän pystytti maahan puisen ristin ja julisti maan kuuluvan Portugalille.

Cortés, Hernán

Cortés, Hernán (Hernándo) - Espanjalainen löytöretkeilijä ja konkistadori, (1485 - 1547)

Valloitti Meksikon 1519 - 1521 (Amerikka).

Hernán Cortés syntyi aatelisperheeseen Medellinin kaupungissa Espanjassa. Hänet lähetettiin 14-vuotiaana Salamancan yliopistoon, mutta hän palasi kotiin suorittamatta loppututkintoaan. Parin vuoden kuluttua hän päätti etsiä onneaan Länsi-Intiasta.

Hernán Cortés lähti Espanjasta Länsi-Intian saarille 1504, ja siellä Kuuban kuvernööri Diego Velasquez nimitti hänet johtajaksi Meksikoon suuntautuneelle sotaretkelle. Urheudellaan ja ankaralla päättäväisyydellään espanjalainen kapteeni Hernán Cortés johti miehensä ja intiaaniliittolaiset Meksikoon voimakkaita atsteekkeja vastaan. Hän hävitti atsteekkien kulttuurin ja maa sai siirtolaisia tuleviksi vuosisadoiksi.

Atsteekkisotilaat olivat vaikuttava näky, mutta he eivät vetäneet vertoja Hernán Cortésin miehille. Intiaanit kyllä taistelivat urheasti, mutta heidän laavalasilla teritetyt keihäänsä ja miekkansa olivat tehottomia espanjalaisten tuliaseita, teräshaarniskoja ja ratsuväkeä vastaan. Eipä siinä suurta vahinkoa tullut, vaikka atsteekkien kulttuuri tuhoutuikin. Pelkästään heidän uskontonsa ihmisuhreineen edustivat kaikkein kauhistuttavinta käyttäytymistä.

Humboldt, Friedrich Wilhelm Heinrich Alexander von

Humboldt, Friedrich Wilhelm Heinrich Alexander von - Preussilainen luonnontieteilijä, paroni, kasvitieteilijä ja tutkimusmatkailija (1769 - 1859)

Tutki Kolumbiaa, Ecuadoria, Meksikoa ja Venezuelaa 1799 - 1804 (Amerikat).

Friedrich Wilhelm Heinrich Alexander von Humboldtin kunniaksi nimettyjä paikkoja ovat Humboldtinvirta Tyynessämeressä, Etelä-Amerikan länsipuolella ja Humboldtjoki Nevadassa.

Humboldt oli hyvin älykäs ja asiantuntija jokaisella aikakautensa tieteenalalla. Hän löysi ja kartoitti mm. Casiquiarejoen, joka yhdistää Venezuelan Orinocon ja Brasilian Amazonin vesistöt. Yhdessä ranskalaisen kasvitieteilijän, Aime Bonplandin kanssa Humboldt nousi Etelä-Amerikassa Chimborazovuoren rinteillä lähes 6 000 metrin korkeuteen, mikä oli sen aikainen vuorikiipeilyennätys.

Humboldt loi fyysisen maantieteen, eli fysiogeografian ja oli siten nykyaikaisen maantieteen uranuurtajia. Hän on modernin fyysisen maantieteen, biomaantieteen ja ekologian perustaja. Hän esitti uuden, kokonaisvaltaisen näkemyksensä maailmankaikkeudesta. Hänen työllään oli huomattava vaikutus mm. Darwiniin ja Wallaceen.

Hän oli ensimmäinen tiedemies, joka keksi tiettyjen luonnontilojen väliset yhteydet, esimerkiksi lämpötilan laskun ylempään ilmanalaan siirryttäessä. Humboldt teki myös merkittäviä havaintoja tulivuorista. Hän keksi myös kasvien levinneisyyden ja kasvuympäristön väliset yhteydet.

Friedrich Wilhelm Heinrich Alexander von Humboldt oli homoseksuaali, josko se nyt pitäisi mainita, mutta mainitaan.
Kolumbuksen matkat

Kristoffer Kolumbus

Kolumbus, Kristoffer - Genovalaissyntyinen tutkimusmatkailija, varakuningas ja kuvernööri (1451 - 1506)

Ylitti Atlantin, tavoitteli Intiaa ja löysi Amerikan 1492 - Karibianmeri (1492), Hispaniola (La Española 1492), Bahama (San Salvador 1492), Samana Cay (1492), Kuuba (1492), Tortuga (1492), Marie-Galante (3.11.1493), Los Santos eli Îles des Saintes (4.11.1493), Puerto Rico (1493), Pienet Antillit (1493), Sint Eustatius (1493), Saint-Martin (1493), Antigua ja Barbuda (1493), Saint Kitts ja Nevis (1493), Dominica (1493), Brittiläiset Neitsytsaaret (1493), Guadeloupe (Santa María de Guadalupe de Extremadura 1493), Martinique (Martinica 1493), Montserrat (1493), Saba (1493), Yhdysvaltain Neitsytsaaret (1493), Anguilla (1493), Nevis (1493), Redonda (1493), Jamaika (1494), Saint-Barthélemy (1496), Saint Vincent (1498), Grenadiinit (1498), Trinidad (1498), Tobago (Bella Forma 1498), Chacachacare (El Caracol 1498), Gulf of Paria (Golfo de la Ballena 1498), Grenada (1498), Margarita (1498), Venezuela (1498), Honduras (1502), Nicaragua (1502), Costa Rica (1502), Caymansaaret (1503), Navassa (1504) (Atlantti ja Amerikka).

Italiaksi Cristoforo Colombo, espanjaksi Cristóbal Colón, latinaksi Christophorus Columbus ja tästä johdettuna monilla kielillä, kuten englanniksi Christopher Columbus - genovalaissyntyinen tutkimusmatkailija, joka vuonna 1492 saapui Amerikkaan ja sai kunnian Amerikan löytämisestä, vaikka viikingit olivat käyneet siellä jo satoja vuosia aiemmin.

Edellä lueteltuna saaria, lahtia ja maita, jotka Kolumbus näki ensimmäisenä eurooppalaisena ja joille hän antoi nimet. Ihan kaikilla saarilla hän ei aina käynyt, vaan teki havaintojaan laivaltaan. Samana Cay on nykyisin asumaton saari Bahamalla, jota Kolumbus nimitti San Salvadoriksi ja jonka nimenä paikallisilla asukkailla oli Guanahani.

Uskotaan, että Samana Cay on ensimmäinen paikka, jossa Kolumbus astui Amerikassa maihin ensimmäisellä matkallaan 12.10.1492. Missä San Salvador tarkalleen sijaitsee - kunniaa tästä Kolumbuksen saaresta, San Salvadorista hakee itselleen useampi eri saari, eikä varmuutta saada koskaan.

Bernajo, Rodrigo - (1400-luku -) - Kolumbuksen merimies - ensimmäisenä Amerikan nähnyt

Rodrigo Bernajo oli se merimies Kolumbuksen laivalla, joka tähystäessään näki ensimmäisenä Karibian saaret eli Amerikan ja saattoi huutaa: "Maata näkyvissä, kaikki miehet kannelle!" - Luonnollisestikin Rodrigo on unohdettu ja kaiken kunnian kaappasi itselleen Kristoffer Kolumbus.

Kolumbuksen neljä löytöretkeä eli matkaa

Ensimmäisen löytöretken Kolumbus teki vuosina 1492 - 1493, toisen vuosina 1493 - 1496, kolmannen vuosina 1498 - 1500 ja neljännen, viimeisen vuosina 1502 - 1504.

Ensimmäiselle retkelleen Kolumbus lähti Palosista 3.8.1492. Hänen laivastoonsa kuului lippulaivan, karakki Santa Marian lisäksi vain kaksi pientä karavelia, Pinta ja Niña. Atlantin ylitettyään Kolumbus saapui Karibialle, luullen tulleensa Länsi-Intiaan. Tällä ensimmäisellä matkallaan Kolumbus kävi Kuubassa ja Haitissa. Espanjaan palattuaan Kolumbus aateloitiin ja hänestä tuli löytämiensä alueiden varakuningas ja kuvernööri.

Toisella retkellä laivasto oli huomattavasti suurempi. Siihen kuului 20 alusta ja 1 500 miestä. Tällä matkalla löydettiin lisää saaria, kuten Jamaika ja Puerto Rico. Matka ei silti vastannut odotuksia, sillä meritietä Intiaan ei löytynyt.

Kolmannella retkellään Kolumbus löysi Trinidadin ja kävi Venezuelan rannikolla. Hänen menettelynsä hallitsijana eli kuvernöörinä kohtasivat vastarintaa ja Espanjasta häntä valvomaan lähetetty tuomari toimitti Kolumbuksen vangittuna takaisin emämaahan. Pian hänet jo vapautettiin mutta kuvernöörin virkansa hän menetti.

Neljännellä, viimeisellä retkellään Karibialle Kolumbus yritti edelleenkin löytää purjehdusväylää Länsi-Intiasta Aasian mantereelle. Tällä matkallaan hän ensimmäisenä kohtasi mayakansaan kuuluvia intiaaneja. Tämä retki supistui vain rannikon tutkimiseen.

Kolumbus

Kristoffer Kolumbus poikansa Diegon kanssa luostarin Santa María de la Rábida portilla. Maalaus katalonialainen Benet Mercadé (1821 - 1897).

Löydettyjen paikkojen nimeäminen

Kolumbushan oli äärettömän itsekeskeinen ihminen, ja esimerkiksi piti itsellään oikeuden nimetä kaikki kohdatut paikat. Erään kerran joku hänen kapteeneistaan antoi omin luvin nimen jollekin kohteelle. Kolumbus laittoi kapteenin antaman nimen heti roskiin ja keksi paikalle itse uuden nimen. (Evelina Guzauskyte: Christopher Columbus's naming in the "diarios" of the four voyages (1492 - 1504)

Kolumbus käytteli luovasti mielikuvitustaan, antaessaan kohtaamilleen paikoille nimiä. Monet hänen antamansa paikannimet kumpusivat kristillisyydestä, näin saattoi siirtää ohessa vanhan maailman uskontoakin uuteen maailmaan. Hänellä oli monenlaisia perusteita paikkoja nimetessään, aiheesta on kirjoitettu laajoja tutkimuksia. Toki hän varmaankin tavalla taikka toisella yritti liittää nimet jotenkin luontevasti näkemäänsä.

Esimerkiksi Margaritalle, joka on saari Karibianmerellä, Venezuelan edustalla, hän antoi nimen Margarita, joka tarkoittaa latinaksi ja espanjaksi helmeä. Kolumbus oli nähnyt muutamaa päivää aikaisemmin Parian-lahdella Venezuelassa naisia, joilla oli yllään "sekä suuria, että pieniä, erittäin taidokkaasti nauhaan pujotettuja helmiä". Hän kysyi naisilta, mistä he olivat löytäneet helmensä, ja nämä tällöin kertoivat helmien löytöpaikaksi sen saaren, jonka Kolumbus sitten nimesi Margaritaksi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kartan reittipiirrokset yllä - Copyright © Phirosiberia
Tutkimusmatkailijat

Kuva yllä. Tutkimusmatkailijat Meriwether Lewis ja William Clark kohtaavat intiaaneja. - Charles Marion Russell - 1918: Lewis and Clark Reach Shoshone Camp Led by Sacajawea the Bird Woman (also known as Lewis and Clark Expecdition).

Lewisin ja Clarkin tutkimusretki 1804 - 1806

Tärkein tutkimusretki kautta aikain ja samalla mitä huimin erämaaseikkailu, joka tapahtui Amerikan mantereen poikki kohti Länttä ja Tyyntä valtamerta - tehtiin Meriwether Lewisin (1774 - 1809) ja William Clarkin (1770 - 1838) toimesta.

Mississipin ja Tyynen valtameren välinen alue oli ennen heidän matkaansa täysin tuntematonta ja kartoittamaton. Sieltä oli olemassa vain satunnaisten kävijöiden tarinoita - mutta mikä siellä tulijaa odotti, sitä ei tiedetty. Lewisin ja Clarkin joukko lähti matkaan keväällä vuonna 1804. Mukana oli kolme lahjoilla täyteen ahdettua venettä intiaanien lepyttelemiseksi ja 30 miestä.

Marraskuussa vuonna 1805 he saivat Tyynen valtameren näkyviinsä. Retkikunta pystytti Fort Clatsopin linnakkeen ja sinnitteli ankaran talven yli ennen kuin lähti kotia kohti maaliskuussa vuonna 1806. Kotimatkalla ryhmä jakaantui kolmeen osaan niin, että kartoituksia voitiin tehdä mahdollisimman laajasti.

Kaikkiaan heidän matkansa vei aikaa kaksi vuotta ja neljä kuukautta ja sille tuli pituutta liki 13 000 kilometriä. Kahta lukuun ottamatta kaikki selvisivät takaisin - yksi oli kuollut matkan aikana ja yksi päättänyt lähteä omille teilleen. Kiperiä tilanteita oli koettu, mutta yhtään vihamielistä laukausta kohti intiaaneja ei ollut ammuttu. Päinvastoin, kiitos mukana seuranneen shoshone-tulkin, Sacagawean, intiaaneihin oli luotu hyviä suhteita.

Heidän tältä matkaltaan keräämänsä tiedot ja piirtämänsä kartat osoittautuivat myöhemmin suunnattoman arvokkaiksi retkikunnan jälkiä seuraaville turkiskauppiaille - ja siirtolaisille. Lewisin ja Clarkin matkallaan kirjoittamat päiväkirjat julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1814 ja niistä on tullut amerikkalainen klassikko.

Tunturisusi Tarkempi selvitys tästä matkasta Tunturisuden sivuilla.

Lewisin ja Clarkin tutkimusretki 1804 - 1806

Lewisin ja Clarkin tutkimusretki kartalla. - Kun Sacagawea tuli Fort Mandanissa mukaan retkelle, olivat Lewis ja Clark taittaneet taivalta jo runsaan puolen vuoden ajan, noin 1 600 km. Retken lähtöpiste oli Camp Dubois eli Camp Wood - päätepiste Fort Clatsop.

Lewisin ja Clarkin retkikunnan päätavoitteena oli tutkia ja kartoittaa Lännen tuntemattomia seutuja. Retkikunta teki matkansa aikana 140 karttaa ja keräsi sen lisäksi noin 30 karttaa intiaaneilta, turkismetsästäjiltä ja kauppiailta.

Kartanpiirtäjänä toimi lähes poikkeuksetta William Clark. Hänellä ei ollut juurikaan mitään muodollista koulutusta, kuten Lewisillä, mutta kartanpiirtäjänä hän osoittautui lahjakkaaksi. Kartanpiirustustaidot hän oli oppinut vanhemmalta veljeltään ja armeijassa rajaseuduilla palvellessaan.

Pinzón, Vicente Yáñez - Espanjalainen merenkulkija, konkistadori ja tutkimusmatkailija (1462 - 1523)

Brasilia 26.1.1500, ensimmäinen eurooppalainen Amazonin suualueella (Etelä-Amerikka).

Pinzón oli Niñan kapteeni Kristoffer Kolumbuksen ensimmäisellä matkalla vuosina 1492 - 1493. Hän on itsekin arvostettu tutkimusmatkailija.

Vicenten vanhempi veli, Martín Alonso Pinzón (1441 - 1493), toimi Kolumbuksen ensimmäisellä matkalla Pintan kapteenina.

Ikänsä puolesta keskimmäinen kolmesta veljeksestä, Francisco Martín Pinzón, toimi Pintan ensimmäisenä perämiehenä.

Pinzón, Vicente Yáñez

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Smithsonian - National Portrait Gallery


Kun Kolumbus oli löytänyt kolmannella matkallaan vuosina 1498 - 1500 Etelä-Amerikan, halusi Pinzón määritellä uuden maanosan koon. Niinpä hän saikin rahoitetuksi yksityisesti oman tutkimusmatkansa Etelä-Amerikkaan vuosina 1499 - 1500.

Pinzónin retkikunnan reitti yli Atlantin kulki huomattavasti Kolumbuksen reittejä etelämpänä. Näin he osuivatkin suoraan Etelä-Amerikkaan ja näkivät ensimmäisen kerran maata Brasilian koilliskärjessä. Vain kolme kuukautta myöhemmin samaan paikkaan saapui portugalilainen Pedro Álvares Cabral (1467 - 1520).

Brasilian koilliskärjessä Pinzón risteili merialueella ja saapui alueelle, jonka merivesi oli juomakelpoista. Hän saattoi tuolloin olla Orinocon suulla, mutta uskotaan kuitenkin, että hän oli saapunut Amazonin suualueelle. Itse Pinzón luuli olevansa Gangesin suualueella Intiassa.

Brasilian rannikolta Pinzón purjehti Costa Ricaan, jonka Kolumbus oli jo tutkinut, ja sieltä hän jatkoi takaisin Eurooppaan.

Tämän matkansa jälkeen Pinzón oli vielä vuosina 1508 - 1509 mukana retkikunnassa, joka tutki ensimmäisenä Jukatanin rannikkoa. Hän johti retkikuntaa yhdessä espanjalaisen Juan Díaz de Solísin (1470 - 1516) kanssa. Kunnia tästä matkasta kuuluu varsinaisesti Solísille, joka oli komentajana merellä, Pinzónin ollessa vastuussa vain maalla tapahtuneesta toiminnasta.

Kuka löysi Brasilian - Pinzón, Cabral vaiko Pereira?

On monia teorioita siitä, kuka löysi Brasilian. On mahdollista pitää Brasilian löytäjänä portugalilaista Pedro Álvares Cabralia (1467 - 1520). Toisen vaihtoehdon mukaan Brasilian löysikin Vicente Yáñez Pinzón. Mainitaan myös, että Pinzón ensimmäisenä eurooppalaisena vain näki Brasilian, nousematta maihin - kun taas Cabral nousi maihin ensimmäisenä. Katsotaanpa löytäjäksi kumpi hyvänsä, he liikkuivat samoilla alueilla saman vuoden aikana.

Kolmaskin ehdokas Brasilian mahdolliseksi löytäjäksi on, ja hän on portugalilainen merenkulkija ja tutkimusmatkailija Duarte Pacheco Pereira (1460 - 1533). Pereira on voinut löytää Brasilian purjehduksellaan jo vuonna 1498. Tällä vaihtoehdolla on kuitenkin vähiten kannatusta nykytutkijoiden parissa.

Francisco Pizarro

Pizarro, Francisco - Espanjalainen konkistadori, inkavaltakunnan valloittaja ja Liman kaupungin perustaja (1475 - 1541)

Valloitti Perun 1532 - 1541 - tuhosi inkakulttuurin (Etelä-Amerikka).

Francisco Pizarro syntyi aviottomana lapsena köyhyyteen. Nuorukaisena hän elätti itsensä sikopaimenena. Hän ei koskaan oppinut lukemaan tai kirjoittamaan, mutta hän oli fyysisesti kestävä ja luonteeltaan rohkea, häikäilemätön ja johtamiskykyinen.

Francisco Pizarro tuli uuteen maailmaan vuonna 1502. Hän oli mukana myös Balboan Tyynenmeren retkellä vuonna 1513. Kuusi vuotta myöhemmin hän oli todistamassa Balboan teloitusta. Kultamaata etsiessään Francisco Pizarro löysi inkojen kulttuurin ja valloitti Perun. Inkat täysin häikäilemätön kapteeni voitti niin, että vaikka näillä oli ylivoima, niin hän surmasi näiden päällikön, Atahualpan.

Francisco Pizarro keräsi Perussa itselleen huomattavia rikkauksia ja perusti Liman kaupungin. Suuren osan rikkauksistaan hän sai kiristystoimilla intiaaneilta, vangittuaan heidän päällikkönsä ja vaadittuaan lunnaita. Kultaa ja hopeaa kertyikin suuri huoneellinen täyteen ahdettuna.

Francisco Pizarro

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © pixelsniper

Solís, Juan Díaz de - Espanjalainen merikapteeni (1470 - 1516)

Uruguay, Rio de la Plata, Jukatanin niemimaa (Amerikat).

Uruguayn, Rio de la Platan (Uruguayjoen ja Paranájoen yhteinen suualue) löytäjä eli ensimmäinen eurooppalainen 1516. Uruguayssa on useita paikkoja, jotka on nimetty Solísin mukaan. Hänen nimeään kantaa myös Teatteri, Teatro Solís, Montevideossa. Intiaanit tappoivat Solísin, ja söivät hänet miestensä nähden.

Solis, Juan Diaz de

Solísin muistomerkki - Punta Ballena, Sauce de Portezuelo, Maldonado, Uruguay.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © John Seb Barber
Amerigo Vespucci

Suuren löytöretkeilijän nimen mukaan nimetty, Italian laivaston purjekoululaiva Amerigo Vespucci on Euroopan suurin purjekoululaiva. Sillä on pituutta 100,5 metriä. Kuvassa yllä ministeri suorittamassa tarkastusta laivalla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ministero Difesa


Americo Vespucci

Vespucci, Amerigo - Italialainen merenkulkija ja kauppias (1451 - 1512)

Amerikka on nimetty Vespuccin etunimen perusteella (Amerikka).

Amerigo Vespucci syntyi Firenzessä, Italiassa, rikkaaseen ylimysperheeseen. Nuorena hän oli innokas lukemaan ja keräili kirjoja ja karttoja. Hän työskenteli Medicien suvun kauppahuoneen edustajana Sevillassa samaan aikaan, kun Kolumbus löysi Amerikan. Omilla Amerikan matkoillaan hän kykeni hyödyntämään lukeneisuuttaan, ollen mestari paikanmäärityksessä.

Jo vuonna 1499 ensimmäisellä matkallaan, joka suuntautui Etelä-Amerikassa mm. Amazon-joen suulle, hän laskeskeli Kuun ja Marsin sijoittumisista, miten kauas länteen hän oli tullut.

Toisella Amerikan matkallaan, vuonna 1501, Amerigo Vespucci purjehti Portugalin lipun alla, koska hän oli muuttanut Portugaliin vuonna 1500. Purjehdukseen Lissabonista yli Atlantin Amerikan rannikolle kului 64 vuorokautta. Siellä alus yhytti taas Etelä-Amerikan rannikon, ja sitä seuraillen edettiin etelään, aina Tulimaahan asti.

Tällä matkallaan Vespucci kirjoitti ystävälleen Eurooppaan kaksi kirjettä, joissa hän kuvaili kokemuksiaan. Hän kuvaili kirjeissään alkuasukkaiden tapoja, ruokailua, uskontoa - ja erityisesti seksuaalista käyttäytymistä, avioliittoa ja synnytyskäytäntöjä. Nämä viimeksi mainitut selvitykset tekivät hänen kirjeistään hyvin suosittuja, niitä painettiin monille kielille ja myytiin huomattavasti enemmän, kuin Kolumbuksen päiväkirjamerkintöjä. Tämä toinen retkikunta palasi Portugaliin vuoden 1502 alussa.

Americo Vespucci

Amerigo Vespucci.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Francisco Manuel Esteban

Amerikka kirjeissä kuvattuna 1497 - 1504

Amerigo Vespuccia pidetään joskus Amerikan löytäjänä, koska aiemmin Amerikkaan tullut Kolumbus oli luullut tulleensa Intiaan. Siltikään, ei monien mielestä ole mitään epäselvää siinä, että Kristoffer Kolumbus oli se mies, joka löysi Amerikan - ainakin löytöretkien aikaan, kun ei huomioida varhaisempia viikinkejä.

Amerigo Vespucci teki useampia matkoja Etelä-Amerikan suunnalle vuosina 1499 - 1503. Vuonna 1507 saksalainen kartografi Martin Waldseemüller julkaisi maailmankartan ja teoksen "Johdanto universaaliin maantieteeseen"(Universalis Cosmographia), jossa hän ensimmäistä kertaa Kolumbuksen ja Vespuccin matkoihin, ja Vespuccin julkaistuihin kirjeisiin tutustumisensa myötä käytti uudesta mantereesta nimitystä Amerikka. Tarkkaan ottaen hän tuolloin tarkoitti Amerikalla vain eteläistä Amerikkaa, ja Pohjois-Amerikka tuli käsitteen piiriin myöhemmin.

Amerigo Vespuccin aikaansaannokset Amerikan suunnalla ovat hieman epäselviä ja jatkuvan tutkinnan alla. Osaa hänen kirjoittamikseen mainituista kirjeistä ei pidetä hänen kirjoittaminaan. Ennen julkaisemattomia kirjeitä löytyi vielä 1700-luvullakin. On mahdollista, että hän kävi Amerikassa jo vuonna 1497. Ehkä hän teki ensimmäisen matkansa Alonzo de Hojeda-nimisen, huimapäisen merirosvon kera, kuten eräät lähteet kertovat.

Amerigo Vespucci esitti, että Brasilia, jota hän itse oli tutkinut, ja Länsi-Intian saaristo eivät olleet osa Aasian itäisiä osia - kuten oli aluksi otaksuttu Kolumbuksen matkojen jälkeen - vaan oma, itsenäinen mantereensa. Tässä suhteessa hänen huomionsa oli merkittävä.

Amerigo Vespucci käytti ensimmäisenä Amerikasta nimitystä "Uusi maailma", mutta muuten hänen itse kertomiinsa "löytöretkiin" suhtaudutaan varauksin. Kaikkien varaustenkin jälkeen, tutkijat pitävät silti Amerigo Vespuccia nerokkaana, Atlanttisen tutkimuksen ja matkakuvauskirjoittelun pioneerina ja katsovat hänen rikastuttaneen matkakirjeillään, erityisesti varhaisvaiheessa kuvaa Uudesta maailmasta.

Viimeiset elinvuotensa Amerigo Vespucci toimi laivaston päämerenkulkijana. Siinä virassa hän ennätti olla neljä vuotta, kuolemaansa asti.

Kerran Amerikka - ikuisesti Amerikka

Tulkoon vielä mainituksi, että muutama vuosi sen jälkeen, kun oli nimennyt Uuden maailman Amerikaksi, nimien keksimiseen muutenkin viehtynyt Martin Waldseemüller (hän oli keksinyt oman sukunimensäkin) halusi peruuttaa tarjoamansa Amerikan. Mutta se oli myöhäistä, sillä kirjoitetun sanan painoarvo on suuri ja nimi Amerikka oli jo iskeytynyt lujasti kaikkialle.

Gerardus Mercatorin maailmankartassa vuonna 1538 erotettiin ensimmäisen kerran Etelä-Amerikka ja Pohjois-Amerikka. Näin, mannerten nimet italialaisen navigaattorin nimestä johdettuina olivat jääneet elämään ikuisina.

Karibia

Karibia tarjosi Kristoffer Kolumbukselle ja hänen vanavedessään Uuteen maailmaan saapuville, muille löytöretkeilijöille loputtomiin uutta löydettävää ja tutkittavaa.