Tunturisuden sivut
Löytöretkiä ja tutkimusmatkoja - Amerikka, Arktis ja Afrikka 2

Esittelyssä löytöretkeilijöitä ja tutkimusmatkailijoita aakkosjärjestyksessä. Tällä kertaa ollaan ensisijaisesti merillä, joten joukosta puuttuvat monet merkittävät, vain maitse liikkuneet, vaikka heistäkin eräät, kuten nimekkäimmät konkistadorit ovat mukana. Konkistadoritkin ainakin aloittivat aina matkansa meriteitse.

Alla kartalla Karibia, joka tarjosi Kristoffer Kolumbukselle ja hänen vanavedessään Uuteen maailmaan saapuville, muille löytöretkeilijöille paljon tutkittavaa ja löydettävää.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Theophilos Papadopoulos

Löytöretket Katso ylin kuva kokonaisena.

Lähteet - Lorenzo Camusso: Kolumbus - Spectrum - Kuka teki mitä - The Mitchell Beazley - Maailmanhistorian suuret löytöretket - Valitut Palat - Wikipedia: Kaikki saari- ja maamäärittelyt - The Encyclopedia of New Zealand - Evelina Guzauskyte: Christopher Columbus's naming in the "diarios" of the four voyages (1492 - 1504)) - Eirik Hornborg: Purjehdusmerenkulun historia WSOY
Karibia
Franklin, John - Englantilainen napaseuturetkeilijä ja merikapteeni (1786 - 1847)

Copperminejoen retki, McKenziejoen retki, Kanadan arktis (Pohjois-Amerikka) - Arktisille alueille suuntautunut, viimeinen tutkimusretki, jolla Franklin etsi luoteisväylää, päätyi tuhoon. Koko retkikunta, joka lähti Grönlannista matkaan vuonna 1845 kahdella laivalla (HMS Erebus ja HMS Terror), 125 miestä, katosi. Se käynnisti erään historian laajimmista etsintä- ja pelastusoperaatioista, ja järjestettiin noin 40 eri pelastusretkikuntaa.

Arktista saaristoa ja Boothian ja Melvillen niemimaita nimitetään Franklinin muistoksi hänen alueikseen. Tieteellisesti järjestyneiden, Franklinia etsineiden etsintäretkikuntien toimesta kartoitettiin ja tutkittiin yli 16 000 km Kanadan rantaviivaa. Kymmenen etsintävuoden aikana löydettiin myös luoteisväylä. Näin Franklin kadottuaankin vaikutti erittäin suuresti ihmiskunnan tietämykseen ympäröivästä maailmasta.

Fuchs, Sir Vivian Ernest - Englantilainen tutkimusmatkailija ja luonnontieteiden tohtori (1908 - 1999)

Kulki ensimmäisenä Antarktiksen poikki 1958 (Antarktis) - Fuchs päätti kulkea Antarktiksen poikki etelänavan kautta, jota Ernest Shackleton oli turhaan yrittänyt vuonna 1914. Retkikunta käytti traktoreita, lentokonetta ja radiopuhelimia.

Varakomentajana Fuchsilla oli Antarktiksen vaelluksellaan Edmund Hillary - Mount Everestin valloittaja. Fuchs ja Hillary pääsivät alkuvuodesta 1958 etelänavalle. Hillary saapui sinne ensin, 4.1. ja hänet lennätettiin pois. Fuchs saapui paikalle 22.2. ja hän jatkoi mantereen poikki Rossinmerelle.

Henrik Purjehtija - Portugalin prinssi (1394 - 1460)

Prinssi Henrikin aikaisen elämänkertakirjoittajan, Gomes Eanes de Zuraran mukaan prinssin horoskooppi määräsi hänet "uurastamaan korskeissa valloituksissa, erityisesti muilta piilossa olevien asioiden etsimisessä..." Zurara piti hänen kiinnostustaan purjehtimiseen ja tutkimuksiin "taivaalliseen johdatukseen taipumisen" ansiona.

Ritariksi lyönti. Henrikin nuoruudesta tiedetään vähän, mutta se tiedetään, että hän ja kaksi hänen veljeään halusivat tulla lyödyksi ritariksi taistelussa. Tämä toteutui, kun veljekset saivat suostutelluksi isänsä siihen, että tämä valmisteli heille ristiretken marokkolaiseen Ceutan satamakaupunkiin. Henrikin johdolla, raivokkaasti taistellen, murtauduttiin kaupungin porteista sisään ja jo saman päivän illalla Sao Vicenten, Lissabonin lippu, nousi vallatun muhamettilaiskaupungin ylle. Muutamaa päivää myöhemmin Henrik ja hänen veljensä lyötiin ritareiksi.

Varusti laivojaan tutkimusmatkoille - aloitti löytöretkien aikakauden (Länsi-Afrikan rannikko) - Vaikka Henrik Purjehtija ei itse tehnyt koskaan tutkimusmatkoja, hän on koko tutkimusmatkailuhistorian merkittävimpiä hahmoja. Lähes neljänkymmenen vuoden ajan hän ja hänen kapteeninsa kokosivat tietoja Länsi-Afrikan rannikosta ja avasivat tien Itä-Intian kaupan suunnattomiin voittoihin. Vuosina 1421 - 1433 Henrik lähetti matkaan 15 retkikuntaa, joiden tavoitteena oli kiertää Länsi-Saharan Kap Bojador. Henrik ulotti Portugalin vaikutusvallan Kap Palmasiin, nykyiseen Liberiaan saakka. Näistä ajoista Portugalin merimahti kesti yli sata vuotta, vuoteen 1588 saakka.

Kurssin pidon vaikeudet. Kurssin pitäminen avomerellä oli vaikeaa entisajan merenkävijöille. Siksi Henrik Purjehtijankin merikapteenit pysyttäytyivät Afrikan rannikon tuntumassa, seuraillen matkoillaan sitä.


Henrik Purjehtija loi perustan järjestelmälliselle tutkimusretkitoiminnalle ja valmisti tietä eurooppalaisten, suurten löytöretkien ajalle. Hän asetti elämäntehtäväkseen Afrikan rannikon tutkituttamisen ja perusti observatorion ja merenkulkukoulun Sagresiin, Portugaliin. Sinne hän kokosi kartantekijöitä, instrumenttientekijöitä, tähtitieteilijöitä ja luotseja antamaan opetusta löytöretkeilijöille, sekä kokoamaan jo tehdyiltä löytöretkiltä saadut tiedot.

Maapallo ja tiimalasi

Laivapojat ja tiimalasi. Laivapojilla oli löytöretkien aikana tärkeä tehtävä, sillä he käänsivät laivan tiimalasia joka puolen tunnin päästä. Sitä kääntäessään he aina huusivat, monesko lasi käännettiin. Tämä oli ainoa tapa määritellä aika. Laivoissa ei käytetty tunnin tiimalaseja, koska ne olivat painavia. Tiimalaseja käytettiin aina siihen saakka, kunnes englantilainen John Harrison keksi 1700-luvulla kronometrin. Laivapojan huutojen mukaan vahti vaihtui aluksella joka neljäs tunti.


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva maapallosta ja tiimalasista - Copyright © Flickr/Fidelis
Hudson, Henry - Englantilainen merenkulkija ja tutkimusmatkailija (1550 - 1611)

Salaperäinen Henry Hudson ilmestyi historian näyttämölle vuonna 1607 kadotakseen neljä vuotta myöhemmin. Hänen varhaisemmasta elämästään ei tiedetä mitään, mutta elämänsä viimeisten vuosien aikana tämä sinnikäs merenkulkija yritti neljään kertaan löytää pohjoisesta oikotietä itämaille.

Hudsonjoki ja Hudsoninlahti (Amerikka, Arktis) - Tarujen luoteisväylää etsiessään Henry Hudson löysi suuren joen, joka on nimetty hänen mukaansa. Hänen viimeiseksi jääneellä matkallaan kapinoiva miehistö hylkäsi hänet poikineen ja seitsemän miehistön jäsenen kanssa Kanadan arktisille vesille, Hudsoninlahdelle. Edessä oli varma kuolema, jonka aiheutti nälkä ja seudun jäiset, koleat vedet.

Kompassin outo käyttäytyminen tuotti suurta haittaa Hudsonin kaltaisille, arktisten alueiden tutkijoille, sillä eranto kasvaa pohjoiseen mentäessä. Magneettisen ja todellisen pohjoisen välillä on ero, niinsanottu eranto, jonka valtamerenylittäjät Kolumbuksesta alkaen havaitsivat.

Humboldt, Friedrich Wilhelm Heinrich Alexander von

Humboldt, Friedrich Wilhelm Heinrich Alexander von - Preussilainen luonnontieteilijä, paroni, kasvitieteilijä ja tutkimusmatkailija (1769 - 1859)

Purjelaiva

Friedrich Wilhelm Heinrich Alexander von Humboldtin kunniaksi nimettyjä paikkoja ovat Humboldtinvirta Tyynessämeressä, Etelä-Amerikan länsipuolella ja Humboldtjoki Nevadassa.


Tutki Kolumbiaa, Ecuadoria, Meksikoa ja Venezuelaa 1799 - 1804 (Amerikat) - Humboldt oli hyvin älykäs ja asiantuntija jokaisella aikakautensa tieteenalalla. Hän löysi ja kartoitti mm. Casiquiarejoen, joka yhdistää Venezuelan Orinocon ja Brasilian Amazonin vesistöt. Yhdessä ranskalaisen kasvitieteilijän, Aime Bonplandin kanssa Humboldt nousi Etelä-Amerikassa Chimborazovuoren rinteillä lähes 6 000 metrin korkeuteen, mikä oli sen aikainen vuorikiipeilyennätys.

Humboldt, Friedrich Wilhelm Heinrich Alexander von

Humboldt loi fyysisen maantieteen, eli fysiogeografian ja oli siten nykyaikaisen maantieteen uranuurtajia. Hän on modernin fyysisen maantieteen, biomaantieteen ja ekologian perustaja. Hän esitti uuden, kokonaisvaltaisen näkemyksensä maailmankaikkeudesta. Hänen työllään oli huomattava vaikutus mm. Darwiniin ja Wallaceen.

Hän oli ensimmäinen tiedemies, joka keksi tiettyjen luonnontilojen väliset yhteydet, esimerkiksi lämpötilan laskun ylempään ilmanalaan siirryttäessä. Humboldt teki myös merkittäviä havaintoja tulivuorista. Hän keksi myös kasvien levinneisyyden ja kasvuympäristön väliset yhteydet.

Friedrich Wilhelm Heinrich Alexander von Humboldt oli homoseksuaali, josko se nyt pitäisi mainita, mutta mainitaan.
Kolumbuksen matkat
Kristoffer Kolumbus

Kolumbus, Kristoffer - Genovalaissyntyinen tutkimusmatkailija (1451 - 1506)


Italiaksi Cristoforo Colombo, espanjaksi Cristóbal Colón, latinaksi Christophorus Columbus ja tästä johdettuna monilla kielillä, kuten englanniksi Christopher Columbus - genovalaissyntyinen tutkimusmatkailija, joka vuonna 1492 saapui Amerikkaan ja sai kunnian Amerikan löytämisestä, vaikka viikingit olivat käyneet siellä jo satoja vuosia aiemmin.

Bernajo, Rodrigo - (1400-luku -) - Kolumbuksen merimies, ensimmäisenä Amerikan nähnyt

Rodrigo Bernajo oli se merimies Kolumbuksen laivalla, joka tähystäessään näki ensimmäisenä Karibian saaret eli Amerikan ja saattoi huutaa: "Maata näkyvissä, kaikki miehet kannelle!" - Luonnollisestikin Rodrigo on unohdettu ja kaiken kunnian kaappasi itselleen Kristoffer Kolumbus. Kolumbushan oli äärettömän itsekeskeinen ihminen, ja esimerkiksi piti itsellään oikeuden nimetä kaikki kohdatut paikat. Erään kerran joku hänen kapteeneistaan antoi omin luvin nimen jollekin kohteelle. Kolumbus laittoi kapteenin antaman nimen heti roskiin ja keksi paikalle itse uuden nimen. (Evelina Guzauskyte: Christopher Columbus's naming in the "diarios" of the four voyages (1492 - 1504))

Ylitti Atlantin, tavoitteli Intiaa ja löysi Amerikan 1492 - Karibianmeri (1492), Hispaniola (La Española 1492), Bahama (San Salvador 1492), Samana Cay (1492), Kuuba (1492), Tortuga (1492), Marie-Galante (3.11.1493), Los Santos eli Îles des Saintes (4.11.1493), Puerto Rico (1493), Pienet Antillit (1493), Sint Eustatius (1493), Saint-Martin (1493), Antigua ja Barbuda (1493), Saint Kitts ja Nevis (1493), Dominica (1493), Brittiläiset Neitsytsaaret (1493), Guadeloupe (Santa María de Guadalupe de Extremadura 1493), Martinique (Martinica 1493), Montserrat (1493), Saba (1493), Yhdysvaltain Neitsytsaaret (1493), Anguilla (1493), Nevis (1493), Redonda (1493), Jamaika (1494), Saint-Barthélemy (1496), Saint Vincent (1498), Grenadiinit (1498), Trinidad (1498), Tobago (Bella Forma 1498), Chacachacare (El Caracol 1498), Gulf of Paria (Golfo de la Ballena 1498), Grenada (1498), Margarita (1498), Venezuela (1498), Honduras (1502), Nicaragua (1502), Costa Rica (1502), Caymansaaret (1503), Navassa (1504) (Atlantti ja Amerikka) - Edellä lueteltuna saaria, lahtia ja maita, jotka Kolumbus näki ensimmäisenä eurooppalaisena ja joille hän antoi nimet. Ihan kaikilla saarilla hän ei aina käynyt, vaan teki havaintojaan laivaltaan. Samana Cay on nykyisin asumaton saari Bahamalla, jota Kolumbus nimitti San Salvadoriksi ja jonka nimenä paikallisilla asukkailla oli Guanahani. Uskotaan, että Samana Cay on ensimmäinen paikka, jossa Kolumbus astui Amerikassa maihin ensimmäisellä matkallaan 12.10.1492. Missä San Salvador tarkalleen sijaitsee - kunniaa tästä Kolumbuksen saaresta, San Salvadorista hakee itselleen useampi eri saari, eikä varmuutta saada koskaan.
Kolumbus käytteli luovasti mielikuvitustaan, antaessaan kohtaamilleen paikoille nimiä. Monet hänen antamansa paikannimet kumpusivat kristillisyydestä, näin saattoi siirtää ohessa vanhan maailman uskontoakin uuteen maailmaan. Hänellä oli monenlaisia perusteita paikkoja nimetessään, aiheesta on kirjoitettu laajoja tutkimuksia. Toki hän varmaankin tavalla taikka toisella yritti liittää nimet jotenkin luontevasti näkemäänsä.

Esimerkiksi Margaritalle, joka on saari Karibianmerellä, Venezuelan edustalla, hän antoi nimen Margarita, joka tarkoittaa latinaksi ja espanjaksi helmeä. Kolumbus oli nähnyt muutamaa päivää aikaisemmin Parian-lahdella Venezuelassa naisia, joilla oli yllään "sekä suuria, että pieniä, erittäin taidokkaasti nauhaan pujotettuja helmiä". Hän kysyi naisilta, mistä he olivat löytäneet helmensä, ja nämä tällöin kertoivat helmien löytöpaikaksi sen saaren, jonka Kolumbus sitten nimesi Margaritaksi.


Kolumbuksen neljä löytöretkeä eli matkaa. Ensimmäisen löytöretken Kolumbus teki vuosina 1492 - 1493, toisen vuosina 1493 - 1496, kolmannen vuosina 1498 - 1500 ja neljännen, viimeisen vuosina 1502 - 1504.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kartan reittipiirrokset yllä - Copyright © Phirosiberia

Ruorissa


Merkintälaskuilla navigoiden. Mikään sattuma ei ollut se, minne Kolumbus päätyi. Hän oli loistava purjehtija, jolla oli käytettävissään suunnan määrittelyssä eli navigoinnissa vain perusvälineet: kompassi (koteloitu, pyöreä, tappiin kiinnitetty kompassitaulu, johon oli merkitty suuntapisteet ja jossa oli magneetti pohjoispisteen alla), varsin puutteelliset merikortit, pari harppia, suorakulma ja tiimalasi ajan mittaamiseksi. Vaikka Kolumbuksella olikin astrolabium ja kvadrantti, joilla molemmilla kyettiin määrittämään sijainti, hän ei voinut käyttää niitä kunnolla, koska laivan keinuminen teki suuntimisen mahdottomaksi.

Aikansa kokeneimpien merenkävijöiden tapaan Kolumbus käytti merkintälaskua. Hän navigoi, merkitsemällä sijaintinsa tietyin välein nopeuden ja suunnan perusteella. Merkintälaskussa purjehtija kertoo laivansa arvioidun nopeuden ajalla, jonka on kulkenut samaan suuntaan. Sitten hän asettaa harppinsa toisen kärjen kartalle laivan lähtöpaikkaan ja siirtää määritellyn kurssin suuntaan (apunaan linjaviivain) harpin toisen kärjen paikkaan, mihin laskelmat osoittavat.

Usein luullaan, että vain Kolumbus, päinvastoin kuin useimmat muut, uskoi että Maa on pallon muotoinen ja täten sen ympäri purjehtiminen on mahdollista. Näinhän asia ei tietenkään ollut, vaan kaikki oppia saaneet ihmiset tiesivät Kolumbuksen aikana, että Maa on pallo. Etenkin sen tiesivät kaikki merimiehet, joille merenpinnan kaarevuus oli jokapäiväinen havainto. Se, mitä ei tiedetty, oli maapallon koko - eikä sitä, että kuinka paljon siitä oli merta ja kuinka paljon maata. Kolumbuskin arvioi maapallon koon liian pieneksi.
Arktisilla vesillä
Nordenskiöld, Adolf Erik - Suomalaissyntyinen Ruotsissa vaikuttanut geologi, mineralogi ja naparetkeilijä (1832 - 1901)

Kuvassa yllä, nykypäivän laiva arktisilla vesillä 31.1.2014. Laiva on jäävahvisteinen The Akademik Shokalskiy, joka on rakennettu Suomessa vuonna 1982 ja jota on käytetty meritieteellisissä tutkimuksissa myös Etelämantereella.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Brian Stetson


Purjehti ensimmäisenä koillisväylän läpi (Pohjoinen Jäämeri) - Nordenskiöldin johtama retkikunta purjehti vuosina 1878 - 1879 ensimmäisenä koillisväylän, lähtien Norjasta ja edeten Euroopan ja Siperian rannikoita Beringinsalmelle. Samalla matkalla hän ensimmäisenä kiersi sekä Euroopan että Aasian ympäri.

Nordenskiöldin mukaan on nimetty Jäämerellä Nordenskiöldinmeri (nyk. Laptevinmeri), Nordenskiöldin saaristo ja Kap Nordenskiöld, Huippuvuorilla Nordenskiöldinmaa ja sen alueella sijaitsevat Nordenskiöldinmaan kansallispuisto ja Nordenskiöld-tunturi sekä eräitä maantieteellisiä kohteita Grönlannissa. Helsingin Töölössä sijaitseva Nordenskiöldinkatu nimettiin tutkimusmatkailijan mukaan vuonna 1906.

Robert Edwin Peary

Peary, Robert Edwin - Yhdysvaltalainen naparetkeilijä (1856 - 1920)

Kunnianhimoinen Robert Edwin Peary syntyi Cressonissa, Pennsyvaniassa vuonna 1856, kasvoi Mainessa ja sai päästötodistuksen Bowdoinin Collegesta.

Robert Edwin Peary oli 52-vuotias päästessään pohjoisnavalle vuonna 1909. Seuraavana vuotena hänestä maalattiin kuuluisa muotokuva lumikenkineen ja sekstantteineen. Näiden vaatimattomien välineidensä kera hän oli edennyt poikki arktisten ahtojäiden maapallon huipulle, ja määritellyt siellä sijaintinsa. Hän oli voittanut viimeisen suurimman maantieteellisen haasteen, päässyt pohjoisnavalle, Yhdysvaltojen hyväksi.

Todisteena tästä, maailman huipulla hulmusi Pearyn Josephine-vaimon ompelema tähtilippu. Josephine oli ensimmäinen valkoinen nainen, joka vietti talvensa arktisella alueella. Toisella retkellään hän synnytti Arktiksella lapsenkin, tyttären. Tämä "nietosten lapsukainen" oli kautta aikain pohjoisimpana syntynyt valkoinen lapsi.

Heti, kun lehdistö sai tietää tästä suursaavutuksesta, alkoi ylistys ja suitsutus ja Pearya tervehdittiin suurena sankarina.

Pohjoisnavan valloittaja 1909 - Grönlanti - Robert Peary saavutti ensimmäisenä maantieteellisen pohjoisnavan 6.4.1909. Ensimmäisellä Grönlannin matkallaan vuonna 1886 Peary matkusti noin 160 kilometriä sisämaahan ja toisella retkellään vuosina 1891 - 1892 hän pääsi jo Grönlannin pohjoisrannikolle 2 100 kilometrin taipaleen jälkeen ja todisti näin, että Grönlanti on saari. Seuraavina vuosina Peary jatkoi suuren saaren tutkimista, kartoittaen sen pohjoisrannikkoa. Hänen ensimmäinen yrityksensä päästä pohjoisnavalle vuosina 1893 - 1894 epäonnistui ja hänen oli käännyttävä takaisin paikasta 84 astetta 17 minuuttia pohjoista leveyttä. Vuosina 1905 - 1906 hän pääsi 320 kilometrin päähän navasta, lähemmäksi, kuin kukaan muu ennen häntä. Päästyään navalle retkellään 1908 - 1909, hän vetäytyi eräälle Mainen saarelle, jossa eli yksitoita vuotta.

Epäilyt. Myöhemmin on herännyt epäilyjä siitä, että Peary ei olisikaan käynyt ihan pohjoisnavalla asti. National Geographic Society, joka oli yksi Pearyn rahoittajista, uskoo häneen, mutta Yhdysvaltojen ja Pohjoismaiden tieteelliset seurat eivät.

Matthew Henson - ensimmäinen neekeri pohjoisnavalla. Pearyn matkakumppanina pohjoisnavan valloituksessa oli hänen palvelijansa, Matthew Henson, ensimmäinen neekeri (nimitys lähdekirjasta) kautta aikain pohjoisnavalla. Miehet olivat tavanneet toisensa sattumoisin eräässä Washingtonin hattukaupassa, jossa Peary oitis palkkasi Hensonin töihinsä. Matthew Henson oli hyvin taitava arktisten olosuhteiden hallitsija, ja eskimot, joiden kielenkin hän oppi sujuvasti, pitivät häntä ihonvärin vuoksi veljenään. Eskimot ihailivat suuresti Hensonia, koska tämä oli ylivertainen metsästäjänä ja koiravaljakon ajajana.


Pinzón, Vicente Yáñez - Espanjalainen merenkulkija, konkistadori ja tutkimusmatkalija (1462 - 1523)

Brasilia (Etelä-Amerikka) - Löysi Brasilian 26.1.1500.

Pinzón oli Ninan kapteeni Kristoffer Kolumbuksen matkalla vuosina 1492 - 1493. Hän on itsekin arvostettu tutkimusmatkailija.

Pizarro, Francisco - Espanjalainen konkistadori, inkavaltakunnan valloittaja ja Liman kaupungin perustaja (1475 - 1541)

Francisco Pizarro syntyi aviottomana lapsena köyhyyteen. Nuorukaisena hän elätti itsensä sikopaimenena. Hän ei koskaan oppinut lukemaan tai kirjoittamaan, mutta hän oli fyysisesti kestävä ja luonteeltaan rohkea, häikäilemätön ja johtamiskykyinen.

Valloitti Perun 1532 - 1541 - tuhosi inkakulttuurin (Etelä-Amerikka) - Francisco Pizarro tuli uuteen maailmaan vuonna 1502. Hän oli mukana myös Balboan Tyynenmeren retkellä vuonna 1513. Kuusi vuotta myöhemmin hän oli todistamassa Balboan teloitusta. Kultamaata etsiessään Francisco Pizarro löysi inkojen kulttuurin ja valloitti Perun. Inkat täysin häikäilemätön kapteeni voitti niin, että vaikka näillä oli ylivoima, niin hän surmasi näiden päällikön, Atahualpan.

Francisco Pizarro keräsi Perussa itselleen huomattavia rikkauksia ja perusti Liman kaupungin. Suuren osan rikkauksistaan hän sai kiristystoimilla intiaaneilta, vangittuaan heidän päällikkönsä ja vaadittuaan lunnaita. Kultaa ja hopeaa kertyikin suuri huoneellinen täyteen ahdettuna.

Antarktis

Ross, Sir James Clark - Englantilainen merikapteeni, tutkimusmatkalija (1800 - 1862)

Löysi Rossinmeren, Victorianmaan ja tulivuoret Mount Erebus ja Mount Terror, sekä suuren jäämuurin (1841) - (Antarktis)

Rossinmeri on eteläiseen jäämereen kuuluva syvä lahti, joka sijaitsee Victorianmaan ja Marie Byrdin maan välissä ja rajoittuu etelässä Rossin jäämuuriin eli jäähyllyyn.
Robert Falcon Scott

Scott, Robert Falcon - Royal Navyn upseeri ja Etelämantereen tutkimusmatkailija - (1868 - 1912)


Robert Falcon Scott hävisi Roald Amundsenille kilpajuoksun etelänavalle, mutta siitä huolimatta hänestä on tullut vähintäänkin yhtä kuuluisa, kuin Amundsenista.

Scott valmistautui tavattomalla laajuudella ja huolella viimeiseksi jääneeseen retkeensä. Hän ei Amundsenin lailla ollut harjaantunut käyttämään koiravaljakkoa. Scottin mielestä koirat olivat epäluotettavia, eikä hän myöskään halunnut tappaa koiria ja syödä niitä. Scott ei voinut katsella tyynesti niin älykkäiden ja yksilöllisten eläinten, kuin koirien, murhaamista. Hän piti koiria ystävinään ja tovereinaan.

Otti Scott viimeiseksi jääneelle retkelleen mukaan 33 koiraakin, mutta hän suunnitteli, että rekiä vetäisivät koirien sijasta miehet. Raskaimpia taakkoja vetämään hän hankki 19 pitkäkarvaista, mansurialaista ponia.

Retkikuntansa miehistön suhteen Scottilla oli varaa valita. Yli 8 000 miestä halusi mukaan Scottin toiselle Antarktiksen retkelle ja lopulta vain 20 tuli valituksi. Tämä lopullinen joukko koostui pääasiassa englantilaisista, mutta mukana olivat myös australialaiset tiedemiehet Frank Debenham ja T. Griffith Taylor, sekä kanadalainen geologi Charles S. Wright.

Antarktis, kaksi tutkimusmatkaa - Robert Falcon Scott kuului 1900-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikaisiin, Antarktiksen väsymättömiin tutkijoihin. Brittiläinen laivastoupseeri johti ensimmäistä Antarktiksen retkeään vuodesta 1901 vuoteen 1904. Retkikunta ei päässyt etelänavalle, mutta Scott otettiin vastaan sankarina Isossa-Britanniassa. Scott halusi parantaa ensimmäisellä retkellä mukana olleen Ernest Shackletonin saavutusta. Shackleton oli vuonna 1908 johtanut retkikuntaansa, joka jäi vain 160 - 180 kilometrin päähän etelänavasta. Scott lähti uudelleen kohti etelänapaa Englannista tietämättä, että Roald Amundsen tulisi kilpailemaan hänen kanssaan kunniasta olla ensimmäinen etelänavalla käynyt tutkimusmatkailija.

Scottin tuho Antarktiksella. Kohtalokkaassa kilvassa ehtiä etelänavalle ennen Amundsenin retkikuntaa englantilainen meriupseeri Scott johti periksi antamattoman urheasti miehiään halki jäisten lakeuksien. Mukanaan vain yksi reellinen ruokaa, viisihenkinen ryhmä eteni vaivalloisesti 1 530 kilometrin matkan kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Päästyään perille 12. joulukuuta 1911 väsyneet ja pettyneet miehet saattoivat huomata jääneensä tässä kilpajuoksussa toiseksi, sillä etelänavalla liehui jo Amundsenin sinne jättämä lippu. Miehet osoittivat kuitenkin tavatonta rohkeutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta paluumatkallaan, aina katkeraan loppuun ja kuolemaansa asti. Keripukista, paleltumista ja nälästä kärsivä Scottin ryhmä yritti selviytyä upottavassa lumessa ja lumimyrskyissä. Synkkä, kaksi kuukautta kestänyt paluuyritys päättyi, kun vielä elossa olleet Scott, Wilson ja Bowers menehtyivät teltassaan lumimyrskyn saartamina.

Terra Nova

Terra Nova. Kuvassa jäiden vangitsemana Terra Nova, jolla Scott aloitti matkansa kohti suurta, tuntematonta mannerta kesäkuussa 1910. Scott kiintyi suuresti tähän alukseensa, jonka oli selviydyttävä äärimmäisen vaikeista jääoloista. Hänen mielestään Terra Nova tuntui ihan kuin elävältä olennolta, kun se ponnisteli kohti etelää.


Shackleton, Ernest - Brittiläinen tutkimusmatkailija (1874 - 1922)

Antarktis - Yritti ensimmäisenä ihmisenä ylittää Antarktiksen. Tutkimusmatka Endurance-laivalla ja yritys ylittää Antarktis 1914 - 1916 epäonnistui ja laiva murskaantui jäihin.

Shackleton selviytyi laivan murskaantumisesta hengissä, ja purjehdittuaan 1250 km:n matkan avoveneessä viiden toverinsa kanssa, hän pelasti myöhemmin myös muut retkikunnan jäsenet.

Solis, Juan Diaz de - Espanjalainen merikapteeni (1470 - 1516)

Uruguay, Rio de la Plata, Jukatanin niemimaa (Amerikat) - Uruguayn, Rio de la Platan (Uruguayjoen ja Paranájoen yhteinen suualue) löytäjä eli ensimmäinen eurooppalainen 1516.

Intiaanit tappoivat hänet, ja söivät hänet miestensä nähden.

Vespucci, Amerigo - Italialainen merenkulkija ja kauppias (1451 - 1512)

Amerigo Vespucci syntyi Firenzessä, Italiassa, rikkaaseen ylimysperheeseen. Nuorena hän oli innokas lukemaan ja keräili kirjoja ja karttoja. Hän työskenteli Medicien suvun kauppahuoneen edustajana Sevillassa samaan aikaan, kun Kolumbus löysi Amerikan. Omilla Amerikan matkoillaan hän kykeni hyödyntämään lukeneisuuttaan, ollen mestari paikanmäärityksessä. Jo vuonna 1499 ensimmäisellä matkallaan, joka suuntautui Etelä-Amerikassa mm. Amazon-joen suulle, hän laskeskeli Kuun ja Marsin sijoittumisista, miten kauas länteen hän oli tullut.

Toisella Amerikan matkallaan, vuonna 1501, Amerigo Vespucci purjehti Portugalin lipun alla, koska hän oli muuttanut Portugaliin vuonna 1500. Purjehdukseen Lissabonista yli Atlantin Amerikan rannikolle kului 64 vuorokautta. Siellä alus yhytti taas Etelä-Amerikan rannikon, ja sitä seuraillen edettiin etelään, aina Tulimaahan asti. Tällä matkallaan Vespucci kirjoitti ystävälleen Eurooppaan kaksi kirjettä, joissa hän kuvaili kokemuksiaan. Hän kuvaili kirjeissään alkuasukkaiden tapoja, ruokailua, uskontoa - ja erityisesti seksuaalista käyttäytymistä, avioliittoa ja synnytyskäytäntöjä. Nämä viimeksi mainitut selvitykset tekivät hänen kirjeistään hyvin suosittuja, niitä painettiin monille kielille ja myytiin huomattavasti enemmän, kuin Kolumbuksen päiväkirjamerkintöjä. Tämä toinen retkikunta palasi Portugaliin vuoden 1502 alussa.

Amerikka kirjeissä kuvattuna 1497 - 1504 - Amerigo Vespuccia pidetään joskus Amerikan löytäjänä, koska aiemmin Amerikkaan tullut Kolumbus oli luullut tulleensa Intiaan. Siltikään, ei monien mielestä ole mitään epäselvää siinä, että Kristoffer Kolumbus oli se mies, joka löysi Amerikan - ainakin löytöretkien aikaan, kun ei huomioida varhaisempia viikinkejä. Amerigo Vespucci teki useampia matkoja Etelä-Amerikan suunnalle vuosina 1499 - 1503. Vuonna 1507 saksalainen kartografi Martin Waldseemüller julkaisi maailmankartan ja teoksen "Johdanto universaaliin maantieteeseen"(Universalis Cosmographia), jossa hän ensimmäistä kertaa Kolumbuksen ja Vespuccin matkoihin, ja Vespuccin julkaistuihin kirjeisiin tutustumisensa myötä käytti uudesta mantereesta nimitystä Amerikka. Tarkkaan ottaen hän tuolloin tarkoitti Amerikalla vain eteläistä Amerikkaa, ja Pohjois-Amerikka tuli käsitteen piiriin myöhemmin.

Amerigo Vespuccin aikaansaannokset Amerikan suunnalla ovat hieman epäselviä ja jatkuvan tutkinnan alla. Osaa hänen kirjoittamikseen mainituista kirjeistä ei pidetä hänen kirjoittaminaan. Ennen julkaisemattomia kirjeitä löytyi vielä 1700-luvullakin. On mahdollista, että hän kävi Amerikassa jo vuonna 1497. Ehkä hän teki ensimmäisen matkansa Alonzo de Hojeda-nimisen, huimapäisen merirosvon kera, kuten eräät lähteet kertovat.


Amerikka on nimetty Vespuccin etunimen perusteella. Amerigo Vespucci esitti, että Brasilia, jota hän itse oli tutkinut, ja Länsi-Intian saaristo eivät olleet osa Aasian itäisiä osia - kuten oli aluksi otaksuttu Kolumbuksen matkojen jälkeen - vaan oma, itsenäinen mantereensa. Tässä suhteessa hänen huomionsa oli merkittävä. Amerigo Vespucci käytti ensimmäisenä Amerikasta nimitystä "Uusi maailma", mutta muuten hänen itse kertomiinsa "löytöretkiin" suhtaudutaan varauksin. Kaikkien varaustenkin jälkeen, tutkijat pitävät silti Amerigo Vespuccia nerokkaana, Atlanttisen tutkimuksen ja matkakuvauskirjoittelun pioneerina ja katsovat hänen rikastuttaneen matkakirjeillään, erityisesti varhaisvaiheessa kuvaa Uudesta maailmasta.

Viimeiset elinvuotensa Amerigo Vespucci toimi laivaston päämerenkulkijana. Siinä virassa hän ennätti olla neljä vuotta, kuolemaansa asti.

Tulkoon vielä mainituksi, että muutama vuosi sen jälkeen, kun oli nimennyt Uuden maailman Amerikaksi, nimien keksimiseen muutenkin viehtynyt Martin Waldseemüller (hän oli keksinyt oman sukunimensäkin) halusi peruuttaa tarjoamansa Amerikan. Mutta se oli myöhäistä, sillä kirjoitetun sanan painoarvo on suuri ja nimi Amerikka oli jo iskeytynyt lujasti kaikkialle. Gerardus Mercatorin maailmankartassa vuonna 1538 erotettiin ensimmäisen kerran Etelä-Amerikka ja Pohjois-Amerikka. Näin, mannerten nimet italialaisen navigaattorin nimestä johdettuina olivat jääneet elämään ikuisina.
*** tunturisusi.com linkit ***