Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, Lofootit maaliskuu 2019 - Copyright © Alex Berger

Arktisten alueiden löytöretkeilijöitä

Amundsen, Roald Engelbregt Gravning.
Baffin, William.
Barents, Willem.
Bellingshausen, Fabian Gottlieb von.
Bering, Vitus Jonassen.
Borchgrevink, Carstens.
Davis, John.
Deznjov (Deznev), Semjon Ivanovits.
Franklin, John.
Fuchs, Sir Vivian Ernest.
Henson, Matthew Alexander.
Hudson, Henry.
Nordenskiöld, Adolf Erik.
Peary, Robert Edwin.
Ross, Sir James Clark.
Scott, Robert Falcon.
Shackleton, Ernest.


Roald Amundsen

Amundsen, Roald Engelbregt Gravning - Norjalainen naparetkeilijä ja tutkimusmatkailija (1872 - 1928)

Luoteisväylä 1903 - 1906 Etelänapa 1911 - 1912 - Amundsen purjehti ensimmäisenä luoteisväylän. Hän myös saapui ensimmäisenä ihmisenä etelänavalle 14. joulukuuta 1911.

Roald Amundsen luki poikasena kertomusta maineikkaasta, arktisten alueiden tutkijasta Sir John Franklinista, joka epäonnistuneella luoteisväylän etsintäretkellä oli kohdannut hämmästyttäviä vaikeuksia. Amundsenin sisällä syttyi jo tuolloin kunnianhimon kipinä, joka johti aikanaan siihen, että hän ensimmäisenä purjehti läpi tuon vaarojen täyttämän, jäiden tukkiman arktisen väylän.

Amundsen luki kaikki muutkin, käsiinsä saamansa kirjat arktisista seuduista. Hän alkoi totuttaa itseään kylmyyteen, nukkumalla sydäntalvellakin ikkunat auki. Äidin vastustellessa hän keksi kertoilla, että piti raikkaasta ilmasta. Koulunkäyntinsä lomissa Amundsen kapusi Osloa ympäröiville kukkuloille ja vuorille, harjaantuakseen kulkemaan lumessa ja jäässä.

Varhaisesta nuoruudestaan saakka Roald Amundsen valmistautui innokkaasti valloittamaan pohjoisnavan. Hän purjehti ensimmäisenä luoteisväylän, toteuttaen sillilaivasta muokatulla Gjöa-laivallaan, kuusihenkisen miehistönsä kanssa useiden löytöretkeilijäsukupolvien unelman. Sen sijaan pohjoisnavalle ennätti Peary ennen häntä. Amundsen suuntasi matkansa Antarktikselle, jossa hän kamppaili aikaa ja armotonta säätä vastaan, ja ehti etelänavalle ennen Scottin retkikuntaa.

Amundsen saapui ensimmäisenä ihmisenä etelänavalle 14. joulukuuta 1911, 35 päivää ennen Scottin retkikuntaa. Amundsen yritti lentää pohjoisnavan ylitse lentokoneella vuonna 1925, mutta tämä yritys epäonnistui. Lopulta hän teki tämän suorituksen ilmalaiva Norge I:llä vuonna 1926. Kaksi vuotta myöhemmin hän kuoli arktisilla seuduilla yrittäessään pelastaa kadonneen Umberto Nobilen, Norgen italialaisen komentajan.

Roald Amundsen halusi valloittaa pohjoisnavan, mutta eräänä päivänä hän totesi seisovansa ensimmäisenä ihmisenä etelänavalla. Hän suhtautui tähän ristiriitaisin tuntein ja kirjoitti myöhemmin:

"Päämäärä saavutettiin, matka päättyi. En voi sanoa - vaikka tiedänkin, että se kuulostaisi vakuuttavammalta - että elämäni tarkoitus on saavutettu. Parasta olla rehellinen ja myöntää suoraan, etten tunne ketään, joka olisi yhtä vastakkain päämääränsä suhteen, kuin minä sillä hetkellä olin. Pohjoiset napaseudut - tai olkoon, itse pohjoisnapa - kiehtoi minua lapsuudesta lähtien, ja minä seisoin etelänavalla. Voiko mitään nurinkurisempaa kuvitella?

Norjalainen Roald Amundsen oli aikansa etevin naparetkeilijä. Hän onnistui purjehtimaan luoteisväylän, jossa valtavat jäälautat ajelehtivat. Hän ehti myös ensimmäisenä etelänavalle, voittaen hiuksenhienosti jännittävän kilpailun toisen osallisen, englantilaisen Robert Falcon Scottin. Amundsenin onnistuminen ja menestys perustui siihen, että hän sovelsi eskimoilta oppimiaan tietoja siitä, kuinka selviydytään napa-alueiden hyytävässä kylmyydessä. Lähtiessään matkaan, Amundsenin joukolla oli 52 rekikoiraa, jotka olivat ratkaisevan tärkeitä suoritukselle. Heikoimmat koirat syötiin matkan aikana ja vain 11 koiraa palasi takaisin.

Amundsenin retkikunta käytti väljiä turkispukuja, jotka olivat keveitä, lämpimiä ja vedenpitäviä ja ne muistuttivat eskimoiden käyttämiä. Scottin joukko sitä vastoin pukeutui raskaisiin, villaisiin vaatteisiin, jotka imivät kosteutta ja jähmettyivät kylmässä. Kamppailussa etelänavan valloituksesta, väsynyt Scottin joukko menehtyi paluumatkallaan.

Baffin, William - Englantilainen merenkulkija ja tutkimusmatkailija (1584 - 1622)

Baffininlahti ja Baffininsaari 1616 (Pohjois-Amerikka) - Baffin teki löydöt, etsiessään luoteisväylää.

Baffininlahti on sisämeri Grönlannin ja Amerikan arktisten saarten välillä. Baffininsaari on 600 000 km² laaja saari Baffininlahden ja Hudsoninlahden välillä.

Barents, Willem - Hollantilainen löytöretkeilijä ja kartografi (1550 - 1597)

Novaja Zemlja 1594 Karhusaari ja Huippuvuoret 1596 (Arktiset alueet) - Barents teki Jäämerelle kolme matkaa etsiessään koillisväylää Itä-Aasiaan.

Barentsin mukaan on nimetty Barentsinmeri eli se Jäämeren osa, joka on Huippuvuorten, Frans Joosefin maan ja Novaja Zemljan välissä, sekä Barentsinsaari, joka on Huippuvuorten saaristoon kuuluva, sen itäpuolella oleva saari.

Bellingshausen, Fabian Gottlieb von - Venäläinen tutkimusmatkailija (1778 - 1852)

Pietari I:n saari 1821 (Antarktis) - Bellingshausen purjehti ensimmäisenä Etelämantereen ympäri 1819 - 1821.

Bellingshausen ei saanut kunniaa Etelänapamantereen löytämisestä, vaikka hän oli luultavasti ensimmäinen Antarktisen nähnyt henkilö. Hän kyllä kuvaili näkemiään jäävuoria, tajuamatta, että ne olivat Etelämantereen vuoria.

Pietari I:n saari on antarktinen saari. Norja katsoo saaren kuuluvan Kuningatar Maudin maan tavoin itselleen. Saari on asumaton ja sen pinta-ala on 243 neliökilometriä.

Bering, Vitus Jonassen - Tanskalainen löytöretkeilijä (1681 - 1741)

Alaska, Aleutit, Beringinsalmi (Siperian rannikot, Pohjoinen Tyynimeri).

Vitus Bering syntyi köyhään, mutta kunnianarvoiseen perheeseen Horsensissa, Tanskassa. Bering lähti merille jo 15 vuoden ikäisenä, ensiksi Intiaan lähtevällä laivalla. Hän vietti merillä yhteensä kahdeksan vuotta tanskalaisilla ja hollantilaisilla aluksilla. Liityttyään jo nuorena laivastoon, hänestä tuli tunnettu merenkulkija useiden, pitkien tutkimusmatkojensa myötä. Vitus Bering hyväksyi tarjouksen tulla tsaarin laivastoon, jossa hän loi loistavan uran. Vitus Bering oli hyvin kyvykäs, pitkä ja uljas tanskalainen, jolla oli tummat, rauhalliset silmät. Suunnaton vastuu ja tutkimusmatkojen koettelemukset turmelivat hänen terveytensä.

Erottuaan tsaarin laivastosta, Vitus Bering palasi takaisin tsaarin kutsumana, johtamaan Venäjän ensimmäistä suurta tutkimusmatkaa Venäjän Tyynenmeren rannikolle. Hänen tehtävänään oli selvittää, oliko Siperian ja Pohjois-Amerikan välillä maayhteys. Vitus Bering löysi sekä Alaskan, että Aleutit. Hän kartoitti laajasti Siperiaa ja pohjoista Tyyntämerta.

Häntä on pidetty myös Beringinsalmen löytäjänä, vaikka sittemmin on ilmennyt, että Beringillä, Beringinmerellä ja Beringinsalmella liikkui jo ennen häntä Semjon Deznjov vuonna 1648. Vasta James Cook totesi vuonna 1778 salmen erottavan Aasian Amerikasta. Sairastunut Bering, ja hänen 28 merimiehistönsä jäsentä ajautuivat tuhoon Beringinmeren asumattomalla saarella. Vitus Bering kuoli keripukin ja nälän heikentämänä, varhain aamulla kahdeksas joulukuuta vuonna 1741 ja hänet haudattiin "kettujen saarelle", joka nyt on ristitty hänen mukaansa.

Keisari Pietari Suuren palveluksessa ei riittänyt suinkaan se, että Vitus Bering olisi vain tutkinut ja etsinyt vesiä ja maita, vaan hänelle sälytettiin paljon muutakin. Siperian jokivarsille hänen oli perustettava rautavalimoita, telakoita, merikouluja, perehdytettävä ihmiset karjan kasvattamiseen ja esimerkiksi luotava koko postijärjestelmä. Vierasmaalaisuutensa vuoksi Bering koki myös suurta halveksuntaa ja suoranaista vihamielisyyttä.

Eipä ollut ihme, että inhimillisen sietokyvyn äärirajoilla ollut Vitus Bering käyttäytyi lopulta varsin väsyneesti. Pilvet peittivät horisontin aamulla 16. heinäkuuta 1741, mutta puolenpäivän aikaan ne yhtäkkiä hajosivat ja paljastivat Alaskan lumipeitteiset vuoret. Muut miehet laivassa itkivät ilosta, mutta hytistään raahautunut Bering tyytyi hetken katseltuaan vain kohauttamaan olkapäitään.

Borchgrevink, Carstens - Norjalainen opettaja ja tutkimusmatkailija (1864 - 1934)

Vietti ensimmäisenä talven Antarktiksella 1899 - 1900 (Antarktis).

Borchgrevink johti ensimmäistä Antarktiksella maalla talvehtinutta Southern Cross -tutkimusretkikuntaa. Tämä vuonna 1899 Etelämantereelle Cape Adareen Southern Cross-nimisellä laivalla saapunut naparetkikunta pystytti jäättömään rannikon kohtaan mökin. Tätä ennen Borchgrevink oli osallistunut vuonna 1894 alkaneeseen valaanpyyntiretkeen Etelämantereelle.

Borchgrevinkin ansiosta saatiin selville, että etelänapaseutu oli manner. Hän pääsi koiravaljakollaan etelämmäksi, kuin ainutkaan toinen ihminen ennen häntä.

Davis, John - Englantilainen napa-alueiden löytöretkeilijä (1543 - 1605)

Davisinsalmi, Falklandinsaaret (Amerikka).

Luoteisväylää etsinyt John Davis löysi ja nimesi lukuisia paikkoja purjehdusmatkoillaan.

Davis suunnitteli Davisin kvadrantin, jota käytettiin leveysasteiden määrittelemiseen vuoteen 1731 saakka. Hän myös kirjoitti merenkulusta kirjan The Seaman's Secrets, joka tunnettiin seuraavalla vuosisadalla brittiläisten merimiesten "raamattuna".

Deznjov (Deznev), Semjon Ivanovits - Venäläinen kasakka ja tutkimusmatkailija (1605 - 1673)

Beringinsalmi, Deznevinniemi (Siperia).

Deznjov löysi vuonna 1648 Beringinsalmen, mutta suuri löytö kantaa toisen miehen, eli Vitus Beringin, nimeä. Deznjovin mukaan on nimetty Aasian itäisin kohta, Deznevinniemi (Itäniemi).

Deznjovin matkaraportti jäi arkistojen kätköihin, kunnes se sattumalta löytyi vasta vuonna 1736 - kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun Vitus Bering oli purjehtinut salmen läpi ensimmäisellä retkellään.

Franklin, John - Englantilainen napaseuturetkeilijä ja merikapteeni (1786 - 1847)

Copperminejoen retki, McKenziejoen retki, Kanadan arktis (Pohjois-Amerikka).

Arktisille alueille suuntautunut, viimeinen tutkimusretki, jolla Franklin etsi luoteisväylää, päätyi tuhoon. Koko retkikunta, joka lähti Grönlannista matkaan vuonna 1845 kahdella laivalla (HMS Erebus ja HMS Terror), 125 miestä, katosi. Se käynnisti erään historian laajimmista etsintä- ja pelastusoperaatioista, ja järjestettiin noin 40 eri pelastusretkikuntaa.

Arktista saaristoa ja Boothian ja Melvillen niemimaita nimitetään Franklinin muistoksi hänen alueikseen. Tieteellisesti järjestyneiden, Franklinia etsineiden etsintäretkikuntien toimesta kartoitettiin ja tutkittiin yli 16 000 km Kanadan rantaviivaa. Kymmenen etsintävuoden aikana löydettiin myös luoteisväylä. Näin Franklin kadottuaankin vaikutti erittäin suuresti ihmiskunnan tietämykseen ympäröivästä maailmasta.

Fuchs, Sir Vivian Ernest - Englantilainen tutkimusmatkailija ja luonnontieteiden tohtori (1908 - 1999)

Kulki ensimmäisenä Antarktiksen poikki 1958 (Antarktis).

Fuchs päätti kulkea Antarktiksen poikki etelänavan kautta, jota Ernest Shackleton oli turhaan yrittänyt vuonna 1914. Retkikunta käytti traktoreita, lentokonetta ja radiopuhelimia.

Varakomentajana Fuchsilla oli Antarktiksen vaelluksellaan Edmund Hillary - Mount Everestin valloittaja. Fuchs ja Hillary pääsivät alkuvuodesta 1958 etelänavalle. Hillary saapui sinne ensin, 4.1. ja hänet lennätettiin pois. Fuchs saapui paikalle 22.2. ja hän jatkoi mantereen poikki Rossinmerelle.

Matthew Henson

Henson, Matthew Alexander - Yhdysvaltalainen tutkimusmatkailija (1866 - 1955)

Ensimmäinen afroamerikkalainen pohjoisnavalla.

Pearyn matkakumppanina pohjoisnavan valloituksessa oli hänen palvelijansa, Matthew Henson, ensimmäinen afroamerikkalainen kautta aikain pohjoisnavalla. Miehet olivat tavanneet toisensa sattumoisin eräässä Washingtonin hattukaupassa, jossa Peary oitis palkkasi Hensonin töihinsä.

Matthew Henson oli hyvin taitava arktisten olosuhteiden hallitsija, ja eskimot, joiden kielenkin hän oppi sujuvasti, pitivät häntä ihonvärin vuoksi veljenään. Eskimot ihailivat suuresti Hensonia, koska tämä oli ylivertainen metsästäjänä ja koiravaljakon ajajana.

Hudson, Henry - Englantilainen merenkulkija ja tutkimusmatkailija (1550 - 1611)

Hudsonjoki ja Hudsoninlahti (Amerikka, Arktis).

Salaperäinen Henry Hudson ilmestyi historian näyttämölle vuonna 1607 kadotakseen neljä vuotta myöhemmin. Hänen varhaisemmasta elämästään ei tiedetä mitään, mutta elämänsä viimeisten vuosien aikana tämä sinnikäs merenkulkija yritti neljään kertaan löytää pohjoisesta oikotietä itämaille.

Tarujen luoteisväylää etsiessään Henry Hudson löysi suuren joen, joka on nimetty hänen mukaansa. Hänen viimeiseksi jääneellä matkallaan kapinoiva miehistö hylkäsi hänet poikineen ja seitsemän miehistön jäsenen kanssa Kanadan arktisille vesille, Hudsoninlahdelle. Edessä oli varma kuolema, jonka aiheutti nälkä ja seudun jäiset, koleat vedet.
Arktisilla vesillä

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Brian Stetson

Nordenskiöld, Adolf Erik - Suomalaissyntyinen Ruotsissa vaikuttanut geologi, mineralogi ja naparetkeilijä (1832 - 1901)

Purjehti ensimmäisenä koillisväylän läpi (Pohjoinen Jäämeri).

Kuvassa yllä, nykypäivän laiva arktisilla vesillä 31.1.2014. Laiva on jäävahvisteinen The Akademik Shokalskiy, joka on rakennettu Suomessa vuonna 1982 ja jota on käytetty meritieteellisissä tutkimuksissa myös Etelämantereella.

Nordenskiöldin johtama retkikunta purjehti vuosina 1878 - 1879 ensimmäisenä koillisväylän, lähtien Norjasta ja edeten Euroopan ja Siperian rannikoita Beringinsalmelle. Samalla matkalla hän ensimmäisenä kiersi sekä Euroopan että Aasian ympäri.

Nordenskiöldin mukaan on nimetty Jäämerellä Nordenskiöldinmeri (nyk. Laptevinmeri), Nordenskiöldin saaristo ja Kap Nordenskiöld, Huippuvuorilla Nordenskiöldinmaa ja sen alueella sijaitsevat Nordenskiöldinmaan kansallispuisto ja Nordenskiöld-tunturi sekä eräitä maantieteellisiä kohteita Grönlannissa. Helsingin Töölössä sijaitseva Nordenskiöldinkatu nimettiin tutkimusmatkailijan mukaan vuonna 1906.

Robert Edwin Peary

Peary, Robert Edwin - Yhdysvaltalainen naparetkeilijä (1856 - 1920)

Pohjoisnavan valloittaja 1909 - Grönlanti.

Kunnianhimoinen Robert Edwin Peary syntyi Cressonissa, Pennsyvaniassa vuonna 1856, kasvoi Mainessa ja sai päästötodistuksen Bowdoinin Collegesta.

Robert Edwin Peary oli 52-vuotias päästessään pohjoisnavalle vuonna 1909. Seuraavana vuotena hänestä maalattiin kuuluisa muotokuva lumikenkineen ja sekstantteineen. Näiden vaatimattomien välineidensä kera hän oli edennyt poikki arktisten ahtojäiden maapallon huipulle, ja määritellyt siellä sijaintinsa. Hän oli voittanut viimeisen suurimman maantieteellisen haasteen, päässyt pohjoisnavalle, Yhdysvaltojen hyväksi.

Todisteena tästä, maailman huipulla hulmusi Pearyn Josephine-vaimon ompelema tähtilippu. Josephine oli ensimmäinen valkoinen nainen, joka vietti talvensa arktisella alueella. Toisella retkellään hän synnytti Arktiksella lapsenkin, tyttären. Tämä "nietosten lapsukainen" oli kautta aikain pohjoisimpana syntynyt valkoinen lapsi.

Heti, kun lehdistö sai tietää tästä suursaavutuksesta, alkoi ylistys ja suitsutus ja Pearya tervehdittiin suurena sankarina.

Robert Peary saavutti ensimmäisenä maantieteellisen pohjoisnavan 6.4.1909. Ensimmäisellä Grönlannin matkallaan vuonna 1886 Peary matkusti noin 160 kilometriä sisämaahan ja toisella retkellään vuosina 1891 - 1892 hän pääsi jo Grönlannin pohjoisrannikolle 2 100 kilometrin taipaleen jälkeen ja todisti näin, että Grönlanti on saari. Seuraavina vuosina Peary jatkoi suuren saaren tutkimista, kartoittaen sen pohjoisrannikkoa. Hänen ensimmäinen yrityksensä päästä pohjoisnavalle vuosina 1893 - 1894 epäonnistui ja hänen oli käännyttävä takaisin paikasta 84 astetta 17 minuuttia pohjoista leveyttä. Vuosina 1905 - 1906 hän pääsi 320 kilometrin päähän navasta, lähemmäksi, kuin kukaan muu ennen häntä. Päästyään navalle retkellään 1908 - 1909, hän vetäytyi eräälle Mainen saarelle, jossa eli yksitoista vuotta.

Epäilyt. Myöhemmin on herännyt epäilyjä siitä, että Peary ei olisikaan käynyt ihan pohjoisnavalla asti. National Geographic Society, joka oli yksi Pearyn rahoittajista, uskoo häneen, mutta Yhdysvaltojen ja Pohjoismaiden tieteelliset seurat eivät.

Antarktis

Ross, Sir James Clark - Englantilainen merikapteeni, tutkimusmatkailija (1800 - 1862)

Löysi Rossinmeren, Victorianmaan ja tulivuoret Mount Erebus ja Mount Terror, sekä suuren jäämuurin (1841) - (Antarktis)

Rossinmeri on eteläiseen jäämereen kuuluva syvä lahti, joka sijaitsee Victorianmaan ja Marie Byrdin maan välissä ja rajoittuu etelässä Rossin jäämuuriin eli jäähyllyyn.

Robert Falcon Scott

Scott, Robert Falcon - Royal Navyn upseeri ja Etelämantereen tutkimusmatkailija - (1868 - 1912)

Antarktis, kaksi tutkimusmatkaa.

Robert Falcon Scott hävisi Roald Amundsenille kilpajuoksun etelänavalle, mutta siitä huolimatta hänestä on tullut vähintäänkin yhtä kuuluisa, kuin Amundsenista.

Scott valmistautui tavattomalla laajuudella ja huolella viimeiseksi jääneeseen retkeensä. Hän ei Amundsenin lailla ollut harjaantunut käyttämään koiravaljakkoa. Scottin mielestä koirat olivat epäluotettavia, eikä hän myöskään halunnut tappaa koiria ja syödä niitä. Scott ei voinut katsella tyynesti niin älykkäiden ja yksilöllisten eläinten, kuin koirien, murhaamista. Hän piti koiria ystävinään ja tovereinaan.

Otti Scott viimeiseksi jääneelle retkelleen mukaan 33 koiraakin, mutta hän suunnitteli, että rekiä vetäisivät koirien sijasta miehet. Raskaimpia taakkoja vetämään hän hankki 19 pitkäkarvaista, mantsurialaista ponia.

Retkikuntansa miehistön suhteen Scottilla oli varaa valita. Yli 8 000 miestä halusi mukaan Scottin toiselle Antarktiksen retkelle ja lopulta vain 20 tuli valituksi. Tämä lopullinen joukko koostui pääasiassa englantilaisista, mutta mukana olivat myös australialaiset tiedemiehet Frank Debenham ja T. Griffith Taylor, sekä kanadalainen geologi Charles S. Wright.

Robert Falcon Scott kuului 1900-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikaisiin, Antarktiksen väsymättömiin tutkijoihin. Brittiläinen laivastoupseeri johti ensimmäistä Antarktiksen retkeään vuodesta 1901 vuoteen 1904. Retkikunta ei päässyt etelänavalle, mutta Scott otettiin vastaan sankarina Isossa-Britanniassa. Scott halusi parantaa ensimmäisellä retkellä mukana olleen Ernest Shackletonin saavutusta. Shackleton oli vuonna 1908 johtanut retkikuntaansa, joka jäi vain 160 - 180 kilometrin päähän etelänavasta. Scott lähti uudelleen kohti etelänapaa Englannista tietämättä, että Roald Amundsen tulisi kilpailemaan hänen kanssaan kunniasta olla ensimmäinen etelänavalla käynyt tutkimusmatkailija.

Scottin tuho Antarktiksella. Kohtalokkaassa kilvassa ehtiä etelänavalle ennen Amundsenin retkikuntaa englantilainen meriupseeri Scott johti periksi antamattoman urheasti miehiään halki jäisten lakeuksien. Mukanaan vain yksi reellinen ruokaa, viisihenkinen ryhmä eteni vaivalloisesti 1 530 kilometrin matkan kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Päästyään perille 12. joulukuuta 1911 väsyneet ja pettyneet miehet saattoivat huomata jääneensä tässä kilpajuoksussa toiseksi, sillä etelänavalla liehui jo Amundsenin sinne jättämä lippu. Miehet osoittivat kuitenkin tavatonta rohkeutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta paluumatkallaan, aina katkeraan loppuun ja kuolemaansa asti. Keripukista, paleltumista ja nälästä kärsivä Scottin ryhmä yritti selviytyä upottavassa lumessa ja lumimyrskyissä. Synkkä, kaksi kuukautta kestänyt paluuyritys päättyi, kun vielä elossa olleet Scott, Wilson ja Bowers menehtyivät teltassaan lumimyrskyn saartamina.

Terra Nova

Terra Nova. Kuvassa jäiden vangitsemana Terra Nova, jolla Scott aloitti matkansa kohti suurta, tuntematonta mannerta kesäkuussa 1910. Scott kiintyi suuresti tähän alukseensa, jonka oli selviydyttävä äärimmäisen vaikeista jääoloista. Hänen mielestään Terra Nova tuntui ihan kuin elävältä olennolta, kun se ponnisteli kohti etelää.

Shackleton, Ernest - Brittiläinen tutkimusmatkailija (1874 - 1922)

Yritti ensimmäisenä ihmisenä ylittää Antarktiksen (Antarktis).

Tutkimusmatka Endurance-laivalla ja yritys ylittää Antarktis 1914 - 1916 epäonnistui ja laiva murskaantui jäihin.

Shackleton selviytyi laivan murskaantumisesta hengissä, ja purjehdittuaan 1 250 km:n matkan avoveneessä viiden toverinsa kanssa, hän pelasti myöhemmin myös muut retkikunnan jäsenet.