Creative Commons
*Kuva - Copyright © Povl Abrahamsen

Yllä laiva Magalhãesinsalmella, joka sijoittuu pohjoisessa Etelä-Amerikan eteläisimmän kärjen ja etelässä Tulimaan saariston väliin. Magalhãesinsalmi erottaa itä-länsisuunnassa toisistaan Atlantin valtameren ja Tyynenmeren.

Salmen leveys vaihtelee runsaasta yhdestä kahteenkymmeneen meripeninkulmaan. Kun meripeninkulma on 1852 metriä, niin kapein kohta salmessa on noin 2 kilometriä. Salmella on pituutta 570 km. Magalhãesinsalmi ei muodoiltaan ole tavanomainen, selkeä salmi, vaan se on vesilabyrintti, joka muuttaa suuntaa, kiertää ja leviää viuhkamaisesti lahdiksi ja kapeikoiksi.

Magalhães, Fernão de - Portugalilainen sotilas ja löytöretkeilijä (1480 - 1521)

Ensimmäinen maailmanympäripurjehdus 1519 - 1522, Magalhãesinsalmi (Estreito (Canal) de Todos los Santos 1520), Filippiinit (1521), Mariaanit (6.3.1521), Guam (1521), Tuamotu (1521) (Valtameret, Tyynimeri)

Loistava purjehtija, vaitelias mutta päättäväinen johtaja Fernão de Magalhães syntyi ylimysperheeseen Pohjois-Portugalissa noin vuonna 1480. Palveltuaan hovipoikana kuningas Juhana II:n hovissa hän lähti erään Portugalista vuosittain Intiaan matkaavan laivaston mukaan. Sodittuaan kahdeksan vuotta Intiassa ja Afrikassa hän palasi Portugaliin raajarikkona, haavoituttuaan Marokossa maureja vastaan taistellessaan.

Kuningas Manoel I:n halveksimana Fernão de Magalhães lähestyi nuorta hallitsijaa Kaarle I:stä, josta myöhemmin tuli Pyhän Rooman keisarikunnan hallitsija Kaarle V. Kaarle varusti Fernão de Magalhãesin viidellä laivalla etsimään läntistä meritietä Maustesaarille ja Intiaan, portugalilaiset kun hallitsivat itäistä.

Maailman suurin meri, Tyynimeri, avautuu äärettömänä Chilen edustalla. Juuri tällaisena, kuin rauhaa ja tyyneyttä henkivänä Fernão de Magalhãeskin näki meren, ja nimittikin sen siksi Tyyneksimereksi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © McKay Savage

Tyynenmeren purjehtija

Fernão de Magalhães löysi sen, mikä Kolumbukselta jäi saavuttamatta. Hän löysi läntisen meritien Euroopasta Aasiaan. Tämä edellytti sitä, että hän purjehduksellaan tavoitti Etelä-Amerikan eteläisimmän kärjen, ja purjehti siellä Etelä-Amerikan mantereen ja Tulimaan välisen salmen kautta Etelä-Amerikan länsipuolelle. Salmi sai nimekseen suuren purjehtijan mukaisesti Magalhãesinsalmi ja länsipuolella avautuvalle merelle Magalhães antoi nimeksi Mare Pacificum.

Aiemmin meri tunnettiin suomeksi nimillä Tyyni valtameri ja Iso valtameri, nykyisin nimeksi on vakiintunut Tyynimeri. Vaikka Magalhãesin löytämää reittiä ei vielä pitkään aikaan käytettykään säännöllisenä kauppareittinä, oli se Magalhãesille ja Francis Draken kaltaisille hurjapäille portti Tyynellemerelle.


Yksi Fernão de Magalhãesin maailmanympäripurjehduksen aluksista, karrakki Nao Victoria oli ainut alus, joka selvisi takaisin pitkältä purjehdukselta. Aluksen mukana palasi 18 matkalta hengissä säilynyttä. Vuosikymmeniä matkan jälkeen, vuonna 1570, Nao Victoria katosi purjehduksellaan Antilleilta Sevillaan. Kuvassa on vuonna 1992 rakennettu uusversio karrakista. Aluksen pituus 18 - 21 metriä, mikä on todella lyhyt valtamerille.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © pedrik

Ensimmäinen maailmanympäripurjehdus

Fernão de Magalhãesin johtama laivasto lähti kuuluisalle maailmanympäripurjehdukselleen 10.8.1519 Sevillasta, Espanjasta. Laivastoon kuului viisi pientä alusta: lippulaivana karaveli Trinidad (tonniluku 110, miehistö 55) sekä karrakit San Antonio (120 t, 60 miestä), Concepcion (90 t, 45), Victoria eli Nao Victoria (85 t, 42) ja Santiago (75 t, 32). Laivasto kulkee nimellä Armada de Molucca. Hän oli ensimmäinen eurooppalainen hyvin monilla paikoilla, niin myös Mariaaneilla, siellä paikan nimenä Guam - sekä Tuamotulla.

Fernão de Magalhães itse sai matkan aikana surmansa Cebulla, sekaannuttuaan siellä paikallisten heimojen välisiin riitoihin. Vain yksi laivoista onnistui saattamaan päätökseen maailmanympäripurjehduksen ja palasi. 6. syyskuuta 1522 Victoria saapui Juan Sebastián de Elcanon komentamana Espanjaan lähes tasan kolme vuotta lähdön jälkeen.

Tapahtumia ensimmäisellä maailmanympäripurjehduksella

Miehistön määrä lähtöhetkellä 10.8.1519 Sevillassa 256 - heistä paasipoikia ja muita palvelijoita 40.



Teneriffa helmikuussa 2019, 500 vuotta Fernão de Magalhãesin jälkeen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © mompl

Alkumatkalla 1519 seisahduttiin viikon ajaksi Teneriffalle, Kanariansaarille.

Purjehdus yli Atlantin ja sitten Etelä-Amerikan itärannikon seurailua kohti etelää.

Etelä-Amerikan itärannikolla, kun purjehdus oli kestänyt jo puoli vuotta, espanjalainen upseeristo oli kapinahenkistä ja halusi palata takaisin. Alukset olivat kärsineet vaurioita ja miehistö oli loppuun uupunutta ja tyytymätöntä.

Argentiinan Patagoniassa, Puerto San Juliánissa seisoo rannalla kopio Fernão de Magalhãesin aluksesta Nao Victoria.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © maxtdf

31.3.1520 saapuminen Puerto San Juliániin ja ankkuroituminen viiden synkän talvikuukauden ajaksi. Puerto San Julián sijaitsee Patagoniassa, lähellä Etelä-Amerikan eteläisintä kärkeä ja se on kuin luonnon muovaama satamalahti. Fernão de Magalhães antoi paikalle nimen. Mantereen puolella retkeläiset kohtasivat paikallisia asukkaita, joita italialainen kirjailija ja tutkimusmatkailija Antonio Pigafetta kuvaili kooltaan jättiläismäisiksi. Hän kutsui heitä "patagonialaisiksi", mikä merkitsee isojalkaista, jättiläistä. Mielikuva isojalkaisuudesta tuli suurikokoisista, heinillä täytetyistä nahkajalkineista.

Talvehtimispaikalla seurasi avointa kapinointia ja taisteluitakin. Kapina alkoi huhtikuussa 1520 Concepcionissa ja sitä tuki Victoria. Kapinalliset yllättivät San Antonion ja ottivat sen haltuunsa. Vain Trinidad ja Santiago pysyivät uskollisina Magalhãesille. Magalhães tukahdutti kapinat, armahti suurimman osan kapinallisista ja teloitutti yhden laivapäällikön. Yhden laivapäällikön ja papin hän laski asumattomalle rannikolle, heidän kohtalonsa on tuntematon.

Toukokuussa 1520 aluksista Santiago ajoi rantaan ja upposi, ollessaan tiedustelumatkalla etelässä. Miehistö pelastui.

21. päivänä elokuuta 1520 jäljellä olevat neljä alusta jatkoivat matkaa. Miehistä noin tusina oli tähän mennessä kuollut ja mukana oli vielä runsaat 240 miestä.



Magalhãesinsalmen itäpäässä on hieno majakka. Näillä kohdin, ennen varsinaista salmea, lahti avautuu leveänä Chilen ja Argentiinan rajalla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Mariano Mantel

21. päivänä lokakuuta 1520, vaarallisissa ja vaikeissa oloissa saavuttiin Magalhãaesinsalmen itäpäähän.

1. marraskuuta 1520, kun Magalhãesinsalmen suualuetta oli ensiksi tutkittu runsas viikko, purjehdittiin salmeen. Koska salmeen tultiin pyhäinpäivänä, antoi Magalhães aluksi nimeksi Estrecho de Todos los Santos, eli Pyhimysten salmi. Myöhemmin Espanjan kuningas muutti nimeksi, Magalhãesin kunniaksi Estrecho de Magallanes, Magalhãesinsalmi Tässä vaiheessa tapahtui San Antoniolla kapina, ja alus karkasi takaisin kohti Espanjaa. Laivassa oli 70 miestä ja heistä 60 selviytyi hengissä takaisin Espanjaan.

Pieni alus kiitää kuohujen keskellä pitkin Magalhãesinsalmea. Kapealla salmella tuulee aina ja myrskytuulet yhdessä voimakkaiden virtausten kanssa tekevät salmesta laivoille aina vaarallisen, jollainen se oli erityisesti purjelaivojen aikakaudella.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Povl Abrahamsen

28. marraskuuta 1520, kun Magalhãesinsalmessa oli purjehdittu viikko, jäljellä olevat kolme alusta pääsivät ulos salmesta ja niiden edessä avautui Tyynimeri.



Ranskan Polynesian trooppisilla vesillä ja palmusaarilla on kuin maanpäällinen paratiisi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Adam Reeder

Tyytymättömän ja vihamielisen miehistönsä kanssa Magalhães suuntasi laivastonsa Tyynellemerelle heti sitten, kun oli ensiksi noustu hieman pohjoisemmaksi, jotta päästiin miellyttävämpään ilmastoon ja saatiin tuntuma kaakkoispasaatiin.

40 päivää nähtiin vain taivasta ja merta, ja sitten 24. tammikuuta 1521 tultiin pienelle ja asumattomalle saarelle, joka oli Puka-Puka, eräs Tuamotu-saarten pohjoisimmista saarista.

4. helmikuuta 1521 tavoitettiin asumaton, merkityksetön ja yksinäinen Flintin saari, jolla ilmeisesti saatiin täydennetyksi lähes lopussa olleet vesivarat. Tässä vaiheessa ruokapuoli oli tosi heikoissa kantimissa. Viimeiset laivakorput kuhisivat matoja. Rotat olivat herkkua. Ne nahat, joilla raakapuut oli päällystetty hankaantumista vastaan, liotettiin ja syötiin. Keripukki vaati uhrejaan.

6. maaliskuuta 1521 saavuttiin Mariaanien eteläisimmälle saarelle, Guamille. Siellä espanjalaiset joutuivat taisteluihin varastelevien alkuasukkaiden kanssa ja saaresta jouduttiin poistumaan ilman ruokatäydennyksiä jo 9.3.1521.

16. maaliskuuta 1521 tavoitettiin Samarin saaren korkein kärki ja sieltä purjehdittiin Filippiineille, jossa saatiin ruokatäydennyksiä. 110 vuorokaudessa Magalhães oli siten purjehtinut valtavan meren yli, jolle hän vankkumattoman tasaisesti puhaltavan pasaatituuulen mukaan antoi nimen Tyynimeri.

Cebun saarella, Filippiineillä, paikallinen päällikkö ja kuningas Lapu-Lapu miehineen hyökkäsi Magalhãesin kimppuun, ja surmasi suuren maailmankiertäjän. Lapu-Lapua muistetaan Filippiineillä suurena kansallissankarina, ja hänelle on pystytetty patsaskin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Andrey Samsonov

Laivasto purjehti Cebun saarelle. Siellä Magalhães varomattomasti sekaantui paikallisten päälliköiden keskinäisiin välienselvittelyihin. Kävi niin, että Magalhães ja seitsemän hänen miehistään saivat surmansa taistelussa 27. huhtikuuta 1521.

Cebun kahakoista henkiinjääneet pakenivat, ja koska heitä oli liian vähän kolmeen alukseen, Concepcion poltettiin. Kahden aluksen suuruisena ja sadan miehen vahvuisena laivue lähti Molukeille eli Maustesaarille. Eräiden viivytysten jälkeen ja poikettuaan muun muassa Borneon koillisrannalle, ja vietettyään Bruneissakin 35 päivää, Trinidad ja Victoria ankkuroituivat marraskuun 8. päivänä Maustesaarille, Tidoriin. Näin, vaikka laivueen päällikkö Magalhães olikin kuollut, niin matkan tavoite oli saavutettu.


Hyväntoivonniemeä sanotaan usein Afrikan mantereen eteläisimmäksi paikaksi, mutta se ei ole sitä. Afrikan mantereen eteläisin kärki on Cape Agulhas. Se sijaitsee 175 km Hyväntoivonniemestä itään. Ensimmäisenä eurooppalaisena Afrikan eteläkärjen kiersi portugalilainen löytöretkeilijä Bartolomeu Dias, vuonna 1488.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Matthew Baldwin



Hyväntoivonniemi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Matt Kieffer

Joulukuussa 1521 todettiin aluksista Trinidadin olevan niin huonossa kunnossa, että sen paluumatka lykättiin epämääräiseen tulevaisuuteen. Victoria ainoana nosti purjeensa 21.12.1521 ja suuntasi matkansa kohti kotia Intian valtameren poikki ja Afrikan eteläkärjen ja Hyväntoivonniemen kiertäen. Mausteilla lastatun Victorian päällikkönä toimi baskilainen Juan Sebastián de Elcano. Afrikan eteläkärki Kap kierrettiin toukokuun puolivälissä 1522.

Heinäkuun alussa 1522 Victoria oli Kap Verden saarten läheisyydessä. Santiagon saarella portugalilaiset viranomaiset vangitsivatkin koko miehistön, mutta heidät vapautettiin.

Santiagosta lähdettiin liikkeelle heinäkuun 15. päivänä 1522.

Nao Victoria purjehti 6. päivänä syyskuuta 1522 Espanjaan, Guadalquivirin (joki, jonka rannalla Sevillan kaupunki) suulahteen ja kotiranta oli saavutettu. Perille asti miehistä selvisi 18 valkoihoista ja 4 malaijia. Pieni alus, jonka nimi oli niin symbolinen, oli lähes hylkykunnossa, mutta se oli suorittanut kuitenkin yhden kaikkien aikojen merkittävimmistä meriretkistä. Sevillaan saavuttiin pari päivää myöhemmin, 8. päivänä syyskuuta 1522. Mausteiden arvosta kertoo se, että aluksen tuoma maustelasti oli niin arvokas, että se peitti koko retken kustannukset, ja jäipä yli vielä voittoakin.



Tulimaan karua rantaa ja paikallista merenkulkua hoitava lautta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Mariano Mantel

Ranskan Polynesia. - Polynesiassa on Ranskalla ikioma paikallishallintoalueensa. Saaria ja atolleja on yhteensä 118.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Adam Reeder