Tapahtumia ensimmäisellä maailmanympäripurjehduksella
Miehistön määrä lähtöhetkellä 10.8.1519 Sevillassa 256 - heistä paasipoikia ja muita palvelijoita 40.
Teneriffa helmikuussa 2019, 500 vuotta Fernão de Magalhãesin jälkeen.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© mompl
Alkumatkalla 1519 seisahduttiin viikon ajaksi Teneriffalle, Kanariansaarille.
Purjehdus yli Atlantin ja sitten Etelä-Amerikan itärannikon seurailua kohti etelää.
Etelä-Amerikan itärannikolla, kun purjehdus oli kestänyt jo puoli vuotta, espanjalainen upseeristo
oli kapinahenkistä ja halusi palata takaisin. Alukset olivat kärsineet vaurioita ja miehistö oli loppuun uupunutta ja tyytymätöntä.
Argentiinan Patagoniassa, Puerto San Juliánissa seisoo rannalla kopio Fernão de Magalhãesin aluksesta Nao Victoria.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© maxtdf
31.3.1520 saapuminen Puerto San Juliániin ja ankkuroituminen viiden synkän talvikuukauden ajaksi.
Puerto San Julián sijaitsee Patagoniassa, lähellä Etelä-Amerikan eteläisintä kärkeä ja se on kuin luonnon muovaama satamalahti.
Fernão de Magalhães antoi paikalle nimen. Mantereen puolella retkeläiset kohtasivat paikallisia asukkaita, joita italialainen kirjailija
ja tutkimusmatkailija Antonio Pigafetta kuvaili kooltaan jättiläismäisiksi. Hän kutsui heitä "patagonialaisiksi", mikä merkitsee isojalkaista, jättiläistä.
Mielikuva isojalkaisuudesta tuli suurikokoisista, heinillä täytetyistä nahkajalkineista.
Talvehtimispaikalla seurasi avointa kapinointia ja taisteluitakin. Kapina alkoi huhtikuussa 1520 Concepcionissa ja sitä tuki Victoria. Kapinalliset yllättivät San Antonion
ja ottivat sen haltuunsa. Vain Trinidad ja Santiago pysyivät uskollisina Magalhãesille. Magalhães tukahdutti kapinat, armahti suurimman
osan kapinallisista ja teloitutti yhden laivapäällikön. Yhden laivapäällikön ja papin hän laski asumattomalle rannikolle, heidän kohtalonsa on tuntematon.
Toukokuussa 1520 aluksista Santiago ajoi rantaan ja upposi, ollessaan tiedustelumatkalla etelässä. Miehistö pelastui.
21. päivänä elokuuta 1520 jäljellä olevat neljä alusta jatkoivat matkaa. Miehistä noin tusina oli tähän mennessä kuollut ja mukana oli vielä runsaat 240 miestä.
Magalhãesinsalmen itäpäässä on hieno majakka. Näillä kohdin, ennen varsinaista salmea,
lahti avautuu leveänä Chilen ja Argentiinan rajalla.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Mariano Mantel
21. päivänä lokakuuta 1520, vaarallisissa ja vaikeissa oloissa saavuttiin Magalhãaesinsalmen itäpäähän.
1. marraskuuta 1520, kun Magalhãesinsalmen suualuetta oli ensiksi tutkittu runsas viikko, purjehdittiin salmeen.
Koska salmeen tultiin pyhäinpäivänä, antoi Magalhães aluksi nimeksi
Estrecho de Todos los Santos, eli Pyhimysten salmi.
Myöhemmin Espanjan kuningas muutti nimeksi, Magalhãesin kunniaksi
Estrecho de Magallanes, Magalhãesinsalmi
Tässä vaiheessa
tapahtui San Antoniolla kapina, ja alus karkasi takaisin kohti Espanjaa. Laivassa oli 70 miestä ja heistä 60 selviytyi hengissä takaisin Espanjaan.
Pieni alus kiitää kuohujen keskellä pitkin Magalhãesinsalmea. Kapealla salmella tuulee aina ja myrskytuulet yhdessä voimakkaiden virtausten kanssa
tekevät salmesta laivoille aina vaarallisen, jollainen se oli erityisesti purjelaivojen aikakaudella.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Povl Abrahamsen
28. marraskuuta 1520, kun Magalhãesinsalmessa oli purjehdittu viikko, jäljellä olevat kolme alusta pääsivät ulos salmesta
ja niiden edessä avautui Tyynimeri.
Ranskan Polynesian trooppisilla vesillä ja palmusaarilla on kuin maanpäällinen paratiisi.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Adam Reeder
Tyytymättömän ja vihamielisen miehistönsä kanssa Magalhães suuntasi laivastonsa Tyynellemerelle heti sitten,
kun oli ensiksi noustu hieman pohjoisemmaksi, jotta päästiin miellyttävämpään ilmastoon ja saatiin tuntuma kaakkoispasaatiin.
40 päivää nähtiin vain taivasta ja merta, ja sitten 24. tammikuuta 1521 tultiin pienelle ja asumattomalle saarelle, joka oli Puka-Puka,
eräs Tuamotu-saarten pohjoisimmista saarista.
4. helmikuuta 1521 tavoitettiin asumaton, merkityksetön ja yksinäinen Flintin saari, jolla ilmeisesti saatiin täydennetyksi
lähes lopussa olleet vesivarat. Tässä vaiheessa ruokapuoli oli tosi heikoissa kantimissa. Viimeiset laivakorput kuhisivat matoja. Rotat olivat herkkua.
Ne nahat, joilla raakapuut oli päällystetty hankaantumista vastaan, liotettiin ja syötiin. Keripukki vaati uhrejaan.
6. maaliskuuta 1521 saavuttiin Mariaanien eteläisimmälle saarelle, Guamille. Siellä espanjalaiset joutuivat taisteluihin varastelevien
alkuasukkaiden kanssa ja saaresta jouduttiin poistumaan ilman ruokatäydennyksiä jo 9.3.1521.
16. maaliskuuta 1521 tavoitettiin Samarin saaren korkein kärki ja sieltä purjehdittiin Filippiineille, jossa saatiin ruokatäydennyksiä.
110 vuorokaudessa Magalhães oli siten purjehtinut valtavan meren yli, jolle hän vankkumattoman tasaisesti puhaltavan pasaatituuulen
mukaan antoi nimen Tyynimeri.