|
LUMIKKO (Mustela nivalis) - (Linnaeus, 1766)
Lumikko on Euroopan pienin näätäeläin. Lumikon koko vaihtelee suuresti, riippuen sen maantieteellisestä asuinalueesta. Suomessa tavattava lumikko on kooltaan pienempi, kuin etelämpänä elävä, ja sitä sanotaankin tyypiltään pikkulumikoksi (M. nivalis nivalis). Se on talvella kokonaan valkoinen - eräillä yksilöillä voi joskus olla jäljellä laikkuja ruskeasta kesäturkista. Se on maailman pienin petoeläin. Suurin maapeto, jääkarhu - voi olla 23 000 kertaa sitä suurempi. Eteläisen isolumikon (M. nivalis vulgaris) selkäpuoli on talvellakin ruskea, kupeiden raja on epämääräisempi, tassujen yläpuoli ruskea ja suupielen takana on ruskea täplä. Pohjois-Afrikassa elävä isolumikko voi olla jopa viisi kertaa suomalaista lajitoveriaan suurempi. Sekä pikkulumikko että isolumikko ovat sama laji - ne ovat vain saman lajin eri tyyppejä kokonsa puolesta. Pikkulumikon koko Lähteet Paavo Hellstedt: Lumikko - minikokoinen tehosaalisaja (Luonnossa - Nisäkkäät - Weilin + Göös) Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi www.luonnossa.net IUCN ADW Animal Diversity Web Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva yllä Copyright © Michael Brace *Kuva oikealla Copyright © Marko Kivelä |
|
|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Marko Kivelä *Kuva vasemmalla Copyright © Alexander Kavun Levinneisyys Levinneisyysalue on hyvin laaja. Lumikkoa tavataan koko Euroopassa ja Euraasiassa, Pohjois-Afrikassa, Kanadassa sekä Yhdysvaltojen pohjoisosissa. Sitä on myös siirtoistutettu Uuteen-Seelantiin. Kannanvaihtelut Lumikkojen määrä vaihtelee sen mukaan, miten paljon kulloinkin on myyriä. Kun myyriä on runsaasti, lumikko itse puolestaan vaikuttaa myyräkantoihin, eli pienentää myyrien määrää. Myyrien kadotessa, myös lumikot katoavat nopeasti. Saalistus ja ravinto Ravinto muodostuu pelto- ja metsämyyristä, hiiristä ja sopuleista - mutta myös kaniineista, jos sellaisia on, ja joskus linnuista ja linnunmunistakin, sammakoista sekä haaskoista. Lumikko kiipeää puuhunkin saalista etsiessään. Pääravinto vaihtelee paljon eri alueilla ja muodostuu sen mukaan, mitä sopivia saalislajeja lumikolle seudulla elää. Ruokaa lumikon on syötävä vuorokaudessa kolmannes omasta painostaan ja tämän vuoksi se on aktiivinen ympäri vuorokauden. Myös viljojen jyvät, marjat ja etanat kelpaavat lumikolle. Suurin piirtein lyijykynän kokoinen lumikko on erittäin tehokas tappaja. Kun vain 35 grammaa painava naaraslumikko löytää saalistusretkellään liki kolme kertaa painavamman tunturisopulin pesän, ei kulu kuin muutama sekunti ja vinkaus, kun voi jo nähdä lumikon kantavan sopulia pesästä. Kohta myös sopulinpoikaset siirtyvät hyvässä järjestyksessä, kukin vuorollaan, lumikkoperheen poikasten naposteltaviksi. |
|
|
|
Kesäturkki
Lumikon kesäturkissa selkäpuoli ja kyljet ovat punaruskeat, vatsapuoli valkoinen - raja näiden värialueiden välillä on hyvin selkeä ja miltei suora. Kesäpuvussa tassutkin ovat usein päältä valkoiset. |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvaista yllä ylempi Copyright © Michael Brace *Kuvaista yllä alempi Copyright © ramendan |
|
Talvielämää
Talvella lumikko viettää mahdollisimman paljon aikaansa lumen alla, missä se on suojassa saalistajilta. Lumikko on itse petoeläin ja saalistaja, mutta se on samaan aikaan itsekin vaarassa jäädä suurempien petojen saaliiksi. Pöllöille ja muille petolinnuille, sekä esimerkiksi ketulle ja kissalle lumikko on myyrän veroinen saalis. Jos myyräkanta hupenee, on lumikon liikuttava hangilla enemmän ja otettava se riski, että se voi itsekin joutua saaliiksi. Tällöin lumivaippaa kirjovat kuin kauniisti tikattuina lumikon pienet parihyppyjäljet. Lumikko liikkuu hyppelemällä 20 - 40 cm pitkiä loikkia. Talvella lumikko jättää taakseen parijälkiä, jotka syntyvät sen etu- ja takajalkojen osuessa samaan kohtaan. Kovemmalla alustalla syntyy myös kolmi- ja nelijälkiä. Jos lumikko on jäämässä saalistajan suihin, sillä on vielä yksi ylimääräinen puolustautumiskeino. Se suihkuttaa takapäästään pahanhajuista nestettä hyökkääjän suuntaan, saa tämän hetkeksi sekaisin ja ehtii ehkä samalla itse luikkia pakoon. Lumikon reviiriksi riittää useimmiten alle 3 hehtaarin alue. Lumikko tähystää Lumikolla on tarkat aistit ja hyvä kuulo - ja kun se havaitsee jotakin, se nousee takajaloilleen seisomaan ja tähystämään. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright Marko Kivelä |
|
Lisääntyminen
Lumikkojen parittelu tapahtuu keväällä ja kantoaika on 34 - 37 vrk. Lumikkonaaras synnyttää touko-kesäkuussa neljästä kahteentoista karvatonta, vain 1 - 2 grammaa painavaa poikasta. Poikaset ovat petoeläimille tyypilliseen tapaan hyvin avuttomia, hampaattomia ja sokeita. Emo on alkuaikana tiiviisti poikastensa kanssa, sillä niiden kehitys lakkaa, jos niiden lämpötila laskee. Kun lumikko palaa saalistusretkiltään pesälle poikastensa luokse, se sirputtaa poikasia rauhoittaakseen. Samaa sirputusta pitävät poikaset, painiskellessaan yhtenä vierivänä myttynä pesässä. Lumikon poikaset kehittyvät suhteellisen hitaasti. Silmät aukeavat noin neljän viikon iässä. Tällöin poikaset pistäytyvät ensimmäisiä kertoja pesän ulkopuolella. Pysyvät hampaat kehittyvät vasta runsaan kuukauden ikäisille poikasille. Seuraavien viikkojen aikana kehittyvät poikaset harjoittelevat saalistustaitoja. Emo voi tuoda niille kuolleita tai eläviä myyriä, joilla hiotaan saalistustaitoja. Muutaman viikon kuluttua poikaset tappavat ensimmäiset omat saaliseläimensä. Noin 3 - 4 kuukauden kuluttua syntymästään naaraspoikaset saavuttavat emonsa koon, urosten kasvu kestää puoli vuotta. Joskus lumikolla voi olla kaksikin poikuetta vuoden aikana. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla yllä Copyright © Eric Bégin All rights reserved *Kuva oikealla alla Copyright © Luke Casey Photo used with permission. |
|
|
|
Kesäturkki
Lumikon kesäturkissa selkäpuoli ja kyljet ovat punaruskeat, vatsapuoli valkoinen - raja näiden värialueiden välillä on hyvin selkeä ja miltei suora. Kesäpuvussa tassutkin ovat usein päältä valkoiset. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright © Bering Land Bridge National Preserve |
| TUNTURISUDEN ELÄINSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |
| ESIHISTORIALLISEN AJAN ELÄIMIÄ |
| LEMMIKIT - HARRASTUS- JA HYÖTYELÄIMET |
| *** tunturisusi.com linkit *** |