Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Kakolan vankila Turku, Copyright © Anssi Koskinen
*Kuva oikealla Kakolan vankila Turku, Copyright © Anssi Koskinen


Matti Haapoja
(16.9.1845 Isokyrö - 8.1.1895 Turun vankila)

Matti Haapoja hevosmiehenä ja hevosvarkaiden keisarina

"Ja niin alkoi hänen kulkurielämänsä; hewosten y. m. warkaus tuli hänen ammatikseen. Markkinoilta markkinoille hän ajeli usein komeana herrasmiehenä kulkusten helinällä, omalla hewosellaan." (Porilainen N:o 239 – 14.1.1895)

Monet puukkojunkkarit olivat mitä pätevimpiä hevosmiehiä, eikä Matti Haapoja tehnyt tässä poikkeusta. Ehkäpä hän siksi niin hanakasti syyllistyi hevosvarkauksiinkin. Vielä vaikeampaa, kuin saada selvyys Haapojan tekemistä murhista, on saada selvyys siitä, kuinka monta hevosta hän elämänsä aikana varasti. Määrä on kuitenkin valtava, ja kyseessä voi olla Suomen ennätys.

Erilaisilla matkoillaan ja pakomatkoillaan Haapoja varasti yhä uuden hevosen aina, kun sellainen taipaleella tien varresta osui kohdalle. Varastamansa hevosen hän saattoi myydä ensimmäisessä kaupungissa torilla tai markkinoilla, johon saapui, kärryt hän viskasi huolettomasti yli aidan kohdalle osuvan talon pihalle, varasti heti seuraavan hevosen ja jatkoi matkaansa kuin kulkureiden ja hevosmiesten keisari, niin että kulkuset helisivät ja kiesit keikkuivat! (mm. Turun Lehti N:o 121 – 16.10.1890)

Omat hevoset

Haapojalla ehti olla lukuisia omiakin hevosiaan. Kun nimismies kohtasi tien päällä hevospelillä liikkuvan Haapojan, pitikin yleensä aina ensiksi tarkistella, oliko hevonen oma vaiko varastettu. Toki karkumatkoiltaan tavattuna Haapoja otettiin itsekin heti kiinni, hevosineen kaikkineen. Yksi hänen omista hevosistaan oli maineikas Karjalan Ruskia, jolla oli kaksi sydäntä.

Hevosmies Matti Haapoja Hevosmiehen värikästä elämää

Kerran nimismies vei rekiajosta, Haapojan alta tämän oman hevosen takavarikkoon. Hevosen oli Haapoja hieman aiemmin voittanut itselleen korttipelissä Mikkelissä. Kohtaamista edelsi jännittävä takaa-ajo. Kun nimismies lähti ajamaan hevosrekeä takaa, niin se vain paransi vauhtiaan ja meni "juosta pölyyttämällä, kaksi miestä takanaan istumassa pienessä kilpa-ajoreessä". Siinä menivät Matti Haapoja ja hänen veljensä pakoon minkä ennättivät. Lopulta, varsin onnekkaasti nimismies sai pakenijat kiinni siksi, että nämä rekineen suistuivat kaarteessa tieltä kinokseen. Tämä hevosen menetys oli katkera kokemus Haapojalle. Hän välitti ylistarolaisille uhkauksen, että jos joku huutokaupassa huutaa hänen hevosensa, niin hän tulee tekemään selvää tästä huutajasta.

Kukaan ei uskaltanut huutaa Haapojan hevosta itselleen ja se jäi nimismiehen tarjoaman pohjahinnan, 40 markan maksusta nimismiehelle itselleen. Nimismies piti hevosta itsellään vuoden ja möi sen. Haapoja ei toteuttanut uhkaustaan, sillä hänen sanottiin "tuntewan silminnähden kunnioitusta herra nimismiestä kohtaan". (28.10.1890 Päivälehti no 250 - 01.11.1890 Waasan Lehti no 88)


Hevosmies Matti Haapoja Hevosmies Isak Jaakopinpoika Kauniin raskasta ja itsetuhoista elämää

Vaikka Matti Haapoja vietti ajoittain näennäisesti huoletonta ja seikkailurikasta hevosmiehen elämää maita ja mantuja kierrellen, niin enimmäkseen huoli ja kulkuriromantiikka oli silti hänen elämästään hyvin kaukana. Lienee päinvastoin alituinen pakosalla olo ollut äärimmäisen raskasta, rasittavaa ja kuluttavaa. Koko ajan oli varauduttava siihen, että joku tunnistaa ja vapaus päättyy.

Erään kerran, tammikuussa vuonna 1879 Matti Haapoja oli Hämeenlinnassa markkinoilla kaupittelemassa hevosta ja rekeä. Eräs Hämeenkyrön mies nimeltään Mikkilä, tunnisti tällöin Haapojan, tästä tapauksesta on tehty arkkiveisukin, joka on alempana. Haapojanhan olisi kuulunut olla tällöin Kakolassa, eli hän oli taas kerran pakomatkallaan. Haapojan luonteesta kertoo paljon se, että silloinkin, kun hän oli karkumatkoillaan, hän vain röyhkeästi eli muiden mukana ja jopa väen keskipisteenä kaupusteli toreilla markkinamiehenä.

Kun Kyrön mies tunnisti Haapojan, niin hän käytti yllättäen juonta, saadakseen Haapojan kiikkiin. Hän kertoili, että ostaa mielellään hevosen ja reen, kun kauppasummastakin oli jo sovittu, mutta rahat löytyisivät kaupungilta. Mikkilä tuskin teki tätä ilmiantoaan sankarillisuuttaan, vaan pontimena on täytynyt olla se, että jo vuonna 1877 oli Vaasan kuvernööri ilmoittanut, että Haapojan vangitsemisesta saa 500 mk:n palkkion.

Niin he lähtivät yhdessä Haapojan kanssa kohti kaupunkia, ja kun vastaan tuli kaksi markkinapoliisia sekä muuta miesjoukkoa, huusi Kyrön mies näitä pidättämään Haapojaa. Aluksi poliisit eivät uskoneet, että tämä kuuluisa murhamies voisi olla kyseessä, mutta kuljettivat lopulta miehen poliisikamarille, useiden muiden miesten avustamana.

Poliisiasemalla Haapoja esitti hallussaan olevan henkilöllisyyspaperin, erotodistuksen sotaväestä ja siinä oli hänellä nimenä Isak Jaakopinpoika Kaunis. Kuinka ollakaan, juuri markkinoiden aattona oli Hämäläisen kirjapainossa painettu uunituore arkkiveisu Haapojasta, ja siinä häntä kuvailtiin mm. todeten, että häneltä puuttuu yläleuasta kaksi hammasta. Nyt hänen suutaan alettiin aukoa ja kopeloida kuin hevosen suuta, jotta hampaiden puuttuminen voitiin nähdä.

Tästä tutkimuksesta Haapoja loukkaantui niin pahoin, että löi povestaan nappaamallaan linkkuveitsellä ilmiantajaa kerran, ja itseään kerran rintaan. Kummankaan vammat eivät olleet kuolettavia. Haapojan omaan rintaan linkkuveitsi upposi tuuman syvyyteen ja se olisi ollut tappava ja osunut sydämeen, jollei kylkiluu olisi pysäyttänyt iskua. Hengenlähtö oli siten äärimmäisen täpärällä. Seuranneessa kiinniotossa Haapoja rusikoitiin mieslaumalla lattiaan ja sieltä hän sanoi vain murheellisesti itseään kiinniottavalle poliisille: "Mitä minä olen sinullekin tehnyt".

Tieto siitä, että kaupungin poliisiasemalla oli pidätettynä Matti Haapoja, levisi kaupungilla kuin kulovalkea. Ääretön väkijoukko ahtautui raastuvan pihalle ja edustalle, kunnes tutkinto kuvernöörin läsnäollessa oli pidetty. Haapoja pistettiin käsirautoihin ja vietiin omalla hevosellaan ja reellään linnaan, johon suuri väkijoukko saatteli häntä "juhlallisesti". (01.02.1879 Hämäläinen no 9 - 03.11.1894 Wiipuri no 87)

Arkkiveisu tapahtumasta

Lauletaan kuin Jiantin laulu j.n.e.

w. 1.
Kun talwi markkinoita,
Hämeessä wietettiin.
Niin Matti Haapa-oja,
Se sieltä saatiin kiin'.

w. 2.
Se oli Koiwuniemi,*)
Kotoisin Kyröstä,
Kun antoi Matin ilmi,
Kuuluises Hämeessä.

*Toisella nimellä Mikkilä.
Hevonen

Karjalan Ruskia

Karjalan Ruskia oli Matti Haapojan legendaarinen hevonen, jonka avulla ja ehkä ansiosta hän pääsi pakenemaan Siperiasta.

Selviytyäkseen 5000 - 7000 km matkasta vahvakin mies tarvitsi hyvän hevosen. Karjalan Ruskia oli sellainen.

Se oli kooltaan pieni, kevytrakenteinen ja vähäpätöisen näköinen tamma mutta sen kestävyys oli melkein yliluonnollista luokkaa. Se oli aivan ehtymätön juoksija, ohikiitäjä, joka ei milloinkaan tiellä asettunut kulkemaan muiden perässä.

Kuinka monta, Venäjällä silloin tarvitun passin kyselijän tai muun Matin tielle sattuneen ihmisen ruumista jäi matkalle? Sen tietää vain Matti ja ehkä Karjalan Ruskia.

Matti saatiin kiinni Ylistaron Vittingillä, Nalli Vittingin talossa, jonka tyttären kanssa Matin sanotaan seurustelleen.

Matin kiinnioton jälkeen Karjalan Ruskia jäi Ilmajoelle.

Hevosen myöhemmistä vaiheista on Lauri Rinta kirjoittanut Hevosviestissä.

Ilmajoella sen omistajana oli seppä Balmlöf, joka sitten muutti sepäksi Orisbergin kartanoon.

Seppä Bamlöf myi Karjalan Ruskian Orisbergin kartanoon, jonka silloin omisti vuorineuvos, kapteeni Lars Magnus Björkheim.

Sieltä hevonen myytiin liiallisen vireytensä takia talollinen Antti Karille Ylistaron Isoonkylään.

Tämän tarunomaisen hevosen kuoltua Karilassa löydettiin syy sen ihmeellisiin saavutuksiin. Karjalan Ruskialla oli kaksi sydäntä.

Toisen kertomuksen mukaan Karjalan Ruskia eli loppuikänsä Niemistön talossa Orisbergin lähellä, jossa se lopetettiin lähes 30 vuoden ikäisenä.

Lähteet
Victorian Yliopiston Radio - Kanada
http://www.tampere.fi/kirjasto/digiaineisto/arkkiveisut/maalliset/gustafsson/gustafsson4.pdf
Henkilöhistoriaa: HAAPOJA, Matti, suurrikollinen
Jussi Pajula: Puukkojunkkareiden kuningas
Historiallinen Sanomalehtikirjasto
Kansakunnan historia WSOY
Porstua: Rosvojen kiinniottoa Peräseinäjoen tiellä 132 vuotta sitten - kirjoitus vuodelta 1995, Peräseinäjoen Joulu
Kaijus Ervasti: Haapoja, Matti (1845 - 1895) rikollinen
Siirtolaisinstituutti: Siperian vanki Matti Haapoja
MURHAINFO keskustelufoorumi
Suomenhevonen

Sivun kuvissa on suomenhevonen. Ensimmäinen suomenhevonen kantakirjattiin vuonna 1907, siis vasta Matti Haapojan ajan jälkeen. Siltikin Haapojalle suomenhevoset ovat olleet hyvin tuttuja, vaikka hevosrotua ei silloin vielä korostettukaan.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat hevosesta Copyright © Tunturisusi
*** www.tunturisusi.com ***