Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä ja oikeallaKakolan vankila Turku, Copyright © Anssi Koskinen


Matti Haapoja
(16.9.1845 Isokyrö - 8.1.1895 Turun vankila)

Miten Matti Haapojasta olisi voinut tulla poliisi?!
29.10.1890 Waasan Lehti no 87

Talvella 1867 nimismies yritti saada Kainaston huligaaneja kuriin, ja kutsui puheilleen Haapojan miehiä. Nämä tulivatkin yksi toisensa jälkeen nimismiehen nuhdeltaviksi. Keskustelut käytiin kahden kesken. Ulkopuolisena paikalla oli mahdollista käyttötarvetta varten vain nuoskea nagaikka, kasakanruoska - joka noihin aikoihin näissä väkivaltaisissa pitäjissä oli usein nimismiehen ainut varma tuki ja turva. Eräillä nimismiehillä oli näitä kasakanruoskia laatikollinen, erikokoisia erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Matti Haapojaa vain ei kuulunut, mutta nimismiehen yllätys oli varsin suuri, kun Matti eräänä päivänä tulikin hänen puheilleen. Nimismies otti Matin hyvin vakavaan puhutteluun, ja totesi, että jos Matti ei luopuisi koiruuksistaan ja aloittaisi rehellistä elämää, edessä olisi tuhon tie. Matti kuunteli nuhtelua hyvin myöntyväisenä ja katuvaisena.

Tällöin nimismies ihan yllättäen ehdotti Matille, että koska tämä oli "wäkewä ja wankka", niin hän voisi ihan saman tien tulla nimismiehen apumieheksi, hän olisi nimismiehen mielestä tehtävään mitä sopivin. Nimismies lupasi Matille, että jos tämä suostuisi toimeen, niin nimismies tekisi Matista ihmisen. Näin olisi periaatteessa voinut olla mahdollista, että Matista olisi tullut mitä kunniallisin lautamies tai poliisi, tai jokin muu järjestyksenpitäjä.

Matti mietiskeli hetken, mutta vastaili sitten kieltävästi ja varsin allapäin, koska ei omasta mielestään oikein sopinut nimismiehen tarjoamaan työhön. Matti ei myöskään halunnut asettua toiselle puolelle, kuin ystävänsä puukkojunkkarit, joiden kanssa hän olisi joutunut vastakkain.

Nimismiehen suuri ystävällisyys ja hyväntahtoisuus sai Matin ihan liikuttumaan ja hän lupasi nimismiehelle, että hän vastaisuudessa ei likaisi enää omaa pesäänsä, vaan aloittaisi kunnollisen elämän. Matin ylpeä mieli masentui. Matti totesi myös, että hän heti muuttaa elämään muualle, sillä Kainaston huligaanien parissa, ei elämällä olisi hänelle mitään hyvää tarjottavaa.


Kakola

Kakolan kolkkoja kiviseiniä ja kalteri-ikkunoita.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Kakolan vankila, Turku Copyright © Anssi Koskinen


Lainvalvojia

Kun puukkojunkkari Isontalon Antti vapautui Kakolasta, pyysi ja määräsi Vaasan maaherra, Mathilda Wreden isä, Antin pitämään järjestystä Vaasan markkinoilla, eikä Antti pettänyt luottamusta. Hän oli saanut luottamusta ja rakkautta osakseen. Kuri säilyi erinomaisesti, koska kaikki markkinavieraat pelkäsivät järjestyksenvalvojaa. Useilla maailmanhistorian kuuluisimmilla lainvalvojilla, nimittäin 1800-luvun Villin lännen seriffeillä Amerikassa, oli takanaan hyvin värikäs tausta, eräillä jopa hevosvarkauksia. Se ei estänyt sitä, että heistä tuli työssään hyviä, esimerkillisiä ja kaikkien kunnioittamia.
Kakola

Matti antaa työnäytteen nimismiehelle

Jonkin aikaa sen jälkeen, kun nimismies oli pitänyt Matille puhuttelun, pidettiin Sorwarin talossa huutokauppaa. Tilaisuudessa oli paljon joutoväkeä ja viina virtasi. Eipä aikaakaan, kun tavan mukaan jo tapeltiinkin niin, että möyke ja lattian rytinä oli ihan mahdoton. Nimismies oli vaikeassa tilanteessa, sillä hän oli ainoa järjestysvallan ja laillisen esivallan edustaja paikalla. Silloin nimismies äkkäsi paikalta myös Matti Haapojan, joka oli ihan selvin päin eikä osallistunut tappeluun. Niinpä nimismies pyysi, että Matti menisi tappelijoiden väliin ja tekisi lopun tappelusta.

Tämähän sopi Matille varsin mainiosti. Hän meni tappelijoiden luokse ja käski kahden miehen lopettaa tappelunnujakka heti. Nämä miehet tottelivat tavallisissa oloissa Mattia kiireen vilkkaa, mutta nyt tilanne oli outo ja uusi - ja eikös mitä, miehet vain yltyivät nujakassaan. Silloin Matti suutahti ja "antoi toiselle sankarille sellaisen helisewän korwapuustin", että tämä lennähti kuin rukkanen pirtin peräseinään. Myös toinen mies, joka sattui olemaan Matin vanhempi veli Juho, tokeni ja lähti pakosalle. Tässäpäs tulikin Matti antaneeksi nimismiehelle ja kaikille läsnäolijoille työnäytteen siitä, että hänellä olisi ollut edellytykset toimia vaikkapa poliisinakin mitä tehokkaimmin. Olisiko Mattia tehokkaampaa järjestyksen pitäjää löytynytkään mistään. (Olisi - Jos oli Matti Haapoja riski, niin lue Nurmon vieläkin vahvemmasta sepästä ja poliisista Juho Kaunismäestä! )

Matti Haapoja tuomiolla rikoksistaan Käännekohdasta alamäki rikosten poluille

Tämä oli viimeinen kerta, kun Matti Haapoja pitkään aikaan oli kotiseuduillaan. Hän oli nyt käännekohdassa, sillä tähän mennessä hän oli etupäässä vain tapellut, mutta ei tehnyt mitään varsinaisesti "häpeällistä rikosta". Tappeluihinkin hänet oli johdattanut enemmänkin kunniantunto ja loukkaantumiset, ei mikään pahuus taikka ihmisviha.

Nimismies ihan todella uskoi, että muutos Matin kohdalla oli mahdollinen ja Matista voisi tulla kunnollinen ihminen. Näin ei valitettavasti tullut käymään.

Ei kulunut pitkääkään aikaa, kun kuultiin jo, että Matti on luisunut ja antautunut täysin rikoksen poluille. Hän varasteli tavaraa ja hevosiakin Wähäkyrön ja Laihian pitäjissä. Tästä hän jäi kiinni, tuomittiin, sai vankeutta ja vitsojakin eli raippoja 40 paria.

Jo samana päivänä, kun sai raippoja, Matti ilmestyi Ylistaroon, jossa nimismies talossa huutokauppasi takavarikoituja viinoja. Nimismies ihmetteli, että miten ihmeessä Matti voi olla jo täällä ja eikö raippojen jäljiltä tuntunut kipuja? Matti totesi olevansa ihan laillisesti jo vapaana, kuten olikin ja sanoi raipoista vain: "Kutkuttaahan tuo wähän!"

Huutokauppatilaisuudessa ei kukaan saanut juoda viinaa, se oli nimismiehen ehdoton määräys. Matti osti viinaa kaksi kannullista, kaatoi viinat vesiämpäriin ja alkoi tarjoilla ämpäristä viinaa paikalla olijoille suorastaan holvailevan ylenmäärin. Silloin nimismies suuttui, kaatoi viinat maahan todeten Matille, että eikö tämä tiennyt, että viinan anniskelu oli kielletty. Samalla nimismies kehotti maksamaan rahat viinasta takaisin Matille.


Matti kuunteli moitteet tyynesti ja totesi hiljaa, harvaan ja painokkaasti, että eihän hän anniskellutkaan, vaan tarjosi. Eikä Matti periaatteen miehenä enää ottanut rahojaan takaisin, kun oli ne kerran maksanut. Samaan hengenvetoon Matti sanoi, että hän oli vain testannut, oliko nimismiehestä enää mihinkään - ja pyysi tältä anteeksi omaa käytöstään.

Lue myös yhdeksän artikkelia - Siirtolaisinstituutti: Siperian vanki Matti Haapoja KLIK!

Lähteet
Lakiasiaintoimisto Tuuslex Oy
Henkilöhistoriaa: HAAPOJA, Matti, suurrikollinen
Jussi Pajula: Puukkojunkkareiden kuningas
Historiallinen Sanomalehtikirjasto
Kansakunnan historia WSOY
Porstua: Rosvojen kiinniottoa Peräseinäjoen tiellä 132 vuotta sitten - kirjoitus vuodelta 1995, Peräseinäjoen Joulu
Kaijus Ervasti: Haapoja, Matti (1845 - 1895) rikollinen
Siirtolaisinstituutti: Siperian vanki Matti Haapoja
MURHAINFO keskustelufoorumi
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Kakolan kirkon ikkunat, Turku Copyright © Anssi Koskinen
*** www.tunturisusi.com ***