Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Kakolan vankila Turku, Copyright © Anssi Koskinen
*Kuva oikealla Siperian koivikoita, Copyright © Mikhail Koninin
*Pikkukartta alla, Copyright © Siberiano


Matti Haapoja
(16.9.1845 Isokyrö - 8.1.1895 Turun vankila)

Matti Haapoja Siperiassa

Matti Haapoja anoi 1874 elinkautisrangaistuksensa muuttamista karkotukseksi Siperiaan, mutta senaatin oikeusosasto suostui tähän vasta Haapojan uusittua anomuksensa 1880. Hänen vankeusrangaistuksensa muutettiin maanpakolaisuudeksi eli karkotukseksi, ja hänet kuljetettiin alkuvuodesta 1881 Omin siirtolaan, Länsi-Siperiaan.

Varsin useat vangit Haapojan aikana itse anoivat karkotusta Siperiaan, koska parhaimmillaan siellä saattoi elää melko siedettävää elämää. Jotkut lievempiin rikoksiin syyllistyneet saivat jopa eräänlaisen uudisasukkaan aseman ja esimerkiksi eräs Kakolasta karkotettu toimi Siperiassa "kirjansitojan kisällinä ja nautti yleistä arvostusta".

Yleistä arvostusta ei sen sijaan ollut Siperiassakaan tiedossa Matti Haapojalle, sillä hän murhasi siellä äärimmäisen häikäilemättömästi ihmisen toisensa jälkeen.


Ahkeraa elämää - kullanhuuhdontaa, kirkonrakentamista ja murhia

Omin siirtolassa Haapojaa pidettiin vain lyhyen aikaa, siellä hän teki raskaita kivenhakkaajan töitä. Omista hänet siirrettiin murhaepäilyjen vuoksi toisaalle, kauemmaksi Itä-Siperiaan, vaikka hänen suorittamakseen ei murhaan saatukaan kylliksi näyttöä. Haapoja työskenteli kullanhuuhdontapaikoilla sekä Amurjoella, että Altaissa. Hän oli Ishminin vankilassa eristettynä talvella vuonna 1886. Sieltäkin hän karkasi ja palasi takaisin Tomskin seudulle, missä oli paljon muitakin suomalaisia karkotettuja. Hän osallistui myös suomalaisen Werchne Sujetukin kirkon rakentamiseen, se tapahtui vasta vuonna 1888.

Kaikista Matti Haapojan liikkumisista Siperiassa voidaan nähdä, että tuolloin karkotetuilla oli halutessaan mahdollisuus aika vapaasti liikkua seuduilla omin luvin, eli ihan karkuteillä. Milloin Matti Haapoja oli viranomaisten hallinnassa ja siellä missä pitikin, milloin omilla teillään, sitä on vaikeaa lyhyesti selvittää. Ilmeisesti tiettyä liikkumavapautta on sallittukin, tai valvonta ei yksinkertaisesti ole ollut mahdollista. Tähän viittaa myös se, miten paljon Haapoja kykeni vaeltamaan milloin yksin, milloin Rikkaan Matin, milloin jonkun muun kanssa, pitkin maita ja mantuja.

Alkuaikoinaan Siperiassa Matti Haapoja vietti hiljaista ja ahkeraa elämää, mutta oli hanakka pelaamaan korttia. Kortilla tarvittiin paljon rahaa, ja niinpä Haapoja jossakin vaiheessa houkutteli erään Kuivalan, jolla lempinimenä "Rikas Matti", piiloiseen paikkaan. Houkuttelun syynä olivat, mitkäpäs muut kuin Rikkaan Matin ruplat, joita tämä oli hieman aiemmin ruvennut avokätisesti lainailemaan muille, koska pelkäsi muuten Haapojan ne häneltä vievän. Eräälle Jämtti-nimiselle miehelle Haapoja oli esittänyt hieman aiemmin, että tämän pitäisi maksaa ne 100 ruplaa, jotka tämä oli velkaa Rikkaalle Matille, Haapojalle - koska Rikas Matti ei niitä enää tarvitsisi. Eikä tarvinnutkaan. Näistäkin tapahtumista on olemassa useampia erilaisia versioita, kaikissa ovat mukana ruplat ja lopputuloksena kuitenkin se, että Rikas Matti kuoli, surmaajana Matti Haapoja. On huomioitava, että näitä karkotettujen erityisesti keskenään tekemiä murhia ei juurikaan kenenkään toimesta edes tutkittu, joko resurssit puuttuivat, tai niitä ei muutoin nähty tutkimisen arvoisiksi.

Rikas Matti jäi kohtaamisen jälkeen niille sijoilleen, vailla omistamisen rahahuolia, piiloiseen paikkaan, päähän ammuttuna. Joku muukin, ihan samanlainen ryöstömurha tapahtui Haapojan toimesta noilla samoilla Siperian kultamailla. On ilmeistä, että hän hankki myös niitä varoja, joita hän tarvitsi karkumatkallaan, samoin hyvin suoraviivaisin menetelmin jo ennen lähtöään.

Siperian siirtolamailla pakkotyötä tehdessään Matti Haapoja oli hiljainen, varsin säädyllinen ja ahkera. Näin hän toteutti yhtä pyrkimystään, jonka mukaisesti hän oli lähtenyt Siperiaan mm. siksi, että oppisi elämään säällisesti ja kunniallisesti, rehellistä elämää - työtä tehden ja Jumalan pelossa. Mutta samalla, kun hän rakensi kirkkoa, hän siinä ohessa tappoi ihmisiä kuin kärpäsiä, hyytävän paatuneesti, mikä oli äärimmäisessä ristiriidassa hiljaisen ja ahkeran työmieselämän kanssa.

Siperiassa Haapoja kärsi rangaistustaan kymmenkunta vuotta ja lähti sieltä karkumatkalle kohti Suomea ilmeisesti jo vuonna 1889, selviytyen vaikeasta matkasta onnistuneesti takaisin Suomeen kesällä vuonna 1890. Viime vaiheessa Siperiassa hän työskenteli kullanhuuhdontapaikoissa Krasnojarskissa, josta lähti karkumatkalleen. Karkurinakaan Haapoja ei ollut ihan poikkeustapaus, sillä Siperiaan karkotetuista eräät muutkin karkasivat takaisin kohti Suomea. Tosin, Suomeen asti varmuudella tiedetään selviytyneen vain 29:n ja heistäkin kaikki paitsi yksi lähetettiin takaisin Siperiaan. Karanneita on kuitenkin ollut enemmän, eikä kaikkien kohtaloista tiedetä mitään. Osa karkureista jäi kiinni Venäjällä ja lähetettiin Suomeen tunnistettaviksi. Matti Haapojaa ei lähetetty takaisin, koska juuri hieman aiemmin karkotukset oli lopetettu.


Siperiaan karkotusten yleismenettelyistä

Käytäntönä karkotettujen kuljettamisessa Suomesta Siperian suuntaan oli, että Suomessa karkotetut kerättiin Viipuriin, mistä heidät kuljetettiin Pietariin ja luovutettiin Venäjän viranomaisille. Heidän päänsä ajettiin puoliksi kaljuksi karkaamisen vaikeuttamiseksi, ja sen jälkeen alkoi heidän yli 7 000 virstan pituinen matkansa kahleissa Nertšinskiin. Ensimmäisinä vuosina koko matka tehtiin jalan, jolloin kesti yli vuoden ennen kuin karkotetut pääsivät määränpäähänsä. Myöhemmin osa matkasta tehtiin junalla ja jokiproomulla, mikä lyhensi matkustusaikaa pariksi kuukaudeksi.

Rikollisten karkotukset Siperiaan loppuivat Senaatin päätöksellä vuonna 1887, siis vain pari vuotta ennen, kuin Haapoja lähti pakomatkalleen Siperiasta kohti Suomea. Ehkä tämäkin saattoi henkisesti jotenkin vaikuttaa siihen, että hän lähti pakoon pois Siperiasta. Olihan Siperiaan tulevista, kuolemantuomion Suomessa saaneista karkotetuista puukkojunkkarikaudella peräti kolmasosa Vaasan läänistä, joten tulijoiden joukossa oli ollut varmasti Haapojan tuttujakin, tai ainakin kotiseutujen miehiä - ja joka tapauksessa "saman alan miehiä". Myöhemmin Suomesta karkotettiin vielä Siperiaan poliittisista syistä.

"Suomalaisilla karkotetuilla, joista suurin osa oli rikollisia, oli Siperiassa kauan huono maine ja heitä inhottiin yleisesti; muuan maanmies piti heitä "koko Siperian paatuneimpina roistoina, tuhopolttajina ja hevosvarkaina" ja totesi heidän olevan yleisesti pelättyjä koko Siperiassa raakuutensa vuoksi."

Elämän Siperiassa on täytynyt tuntua hyvin eristäytyneeltä, ja kun uusia suomalaisiakaan ei enää tullut, on eristyneisyyden tuntu voinut vain voimistua.

Muutama vuosi Haapojan Siperian ajan jälkeen, Nikolai II:n valtaantulo v. 1894 merkitsi helpotuksia karkotetuille, sillä vähintään kymmenen vuotta moitteettomasti eläneet karkotetut saivat palata; vain osa käytti kuitenkaan mahdollisuutta hyväkseen. Tämä kertoo siitä, kuinka monet kuitenkin kotiutuivat Siperiaan niin täysin, että eivät sieltä enää koskaan halunneet palata.

Monen olot ovat täällä jo siksi vakaantuneet, että Siperia heille on ja pysyy uutena kotimaana, toiset taas siinä tilassa että käynti Suomessa ainaiseksi jää heille paljaaksi hurskaaksi toivomukseksi.

Pako Siperiasta

Yksi jälkipolvia kiehtovasti askarruttamaan jääneistä kysymyksistä on se, miten Haapojan pitkä pakomatka Siperiasta saattoi onnistua ja mitä hän teki tällä matkallaan. Yksi lukemattomista tarinoista kertoo, kuinka peräti seitsemän kasakkaa ratsuineen iskeytyi Matin jäljille - kaikki seitsemän kasakkaa katosivat jälkiä jättämättä. Arkkiveisuissa aikanaan laulettiin kuinka pakomatkallaan Siperiasta Etelä-Pohjanmaalle Haapoja tappoi kaikki vastaansa tulleet miehet.

Ruplat ja kultahieta mukaan ja matkaan!

"Lähtiessään karkulaismatkalle oli hänellä ollut rahaa 60 hopearuplaa ja hiukan kultahietaa. Wihdoin Suomeen saawuttuaan, oli hän jo rahaton ja waatteeton." (18.10.1890 Lappeenrannan Uutiset no 117)

Matti Haapojan karkaamiskesää, eli sitä kesää jolloin hän ilmestyi Suomeen, edeltäneenä syystalvena vuonna 1889 välitti Johannes Granö (1850 - 1913), joka toimi Siperian suomalaisten pappina 1885 - 1891 ja 1902 - 1913, Siperiasta Suomeen tiedon, että Matti Haapoja on kuollut. Kuolema uutisoitiin suomalaisissa sanomalehdissä. On kuitenkin pääteltävissä, että mitä ilmeisimmin Matti Haapoja lähti tuolloin karkumatkalleen, ja kun hän katosi, otaksuttiin virheellisesti hänen kuolleen.

Noin 5 000 - 7 000 km:n matkaan käytetty aika

Eräässä kuulustelussa, lehtiuutisen mukaan, Haapoja kertoi lähteneensä karkumatkalleen Siperiasta 21. heinäkuuta ja saapuneensa Suomeen syyskuun alussa. Toisessa lehtiuutisessa kerrottiin hänen lähteneen oman kertomansa mukaan karkumatkalleen kesäkuussa. On todennäköistä, että hänen oma kertomuksensa lähtöhetkestä ei pidä paikkaansa. Hän olisi oman kertomansa mukaan suoriutunut matkasta parissa kolmessa kuukaudessa.

Haapoja on kadonnut pastori Granön näköpiiristä syksyllä taikka syystalvella 1889. Tällöin hän lienee lähtenyt karkumatkalleen. Näin ollen, noin 8 - 10 kuukautta on todennäköinen pakomatkaan kulunut aika. Tuona aikana Haapoja ei kaiken aikaa tullut suurimmalla kiireellä kohti Suomea, vaan hänen sanotaan viettäneen Venäjällä kiertelevää elämää. Haapoja on lehtiuutisen mukaan kertonut pakomatkansa vaiheista seikkaperäisesti poliisikuulustelussa, mutta meillä ei ole mahdollisuutta tutustua ko. kuulusteluun tässä yhteydessä näillä nettisivuilla, vaikka se toisi asiaan lisävaloa. (mm. 16.10.1890 Aamulehti no 240)

Krasnojarsk Krasnojarskista Suomeen

Krasnojarsk on nykyisin suurkaupunki, ja se sijaitsee Itä-Siperiassa Venäjällä, Jenisein varrella. Krasnojarsk on Siperian kolmanneksi suurin kaupunki, väkiluku on lähes miljoona. Sieltä on matkaa Helsinkiin suoraviivaisesti linnuntietä 3840 km. Maitse liikkuessaan Haapojalla on ollut matkattavaan melko suoraa reittiä noin 5 000 km, koska rautateitse matkaa Krasnojarskista Moskovaankin on nykyisin 4 098 km. Kun Haapojan on tullut karkumatkansa hieman kiertelemällä, on hänen suorittamansa koko matkan pituus voinut olla hieman pidempi, ehkä noin 7 000 km. Lentämällä matkan tekee nykyisin noin viidessä tunnissa.

Matti Haapojan käytössä kulkutavoista saattoivat pakomatkalla teoriassa olla juna, hevoskyyti ja käveleminen. Toki hän on voinut soudellakin lomassa. Hänen käyttämänsä legendaarinen hevonen tällä matkalla oli Karjalan Ruskia, lue siitä KLIK!

Siperian rataa, joka kulkee Krasnojarskin ja Tomskin läpi, alettiin rakentaa vasta vuosi Haapojan paon jälkeen, eli vuonna 1891. Junaratayhteys Helsingin ja Pietarin välille valmistui jo vuonna 1870 ja Venäjällä on ollut rautateitä jo paljon ennen Siperian rataakin. Voisi arvailla, että jossakin vaiheessa Haapoja olisi osan matkastaan päässyt junakyydilläkin, olihan hänellä mitä mainioin ja puhdas papinkirjakin konduktöörille, henkilöllisyyden tarkistamista varten.

Oman kertomansa mukaan Haapoja syyllistyi pakomatkallaan ryöstömurhaan Tomskissa. Kun Krasnojarsk kartassa on pieni, musta pallo punaisen alueen alareunassa, niin Tomsk on siitä noin 800 km länteen, kohti Suomea.
Kakola

Henkirikokset Venäjällä - towereiden passitukset Abrahamin helmaan

Tiedettyjä henkirikoksia, murhia ja ryöstömurhia, Haapoja teki Siperiassa noin neljä-viisi. Mikä on henkirikosten todellinen määrä, sitä ei tiedetä, ne tiesi aikanaan vain itse Matti Haapoja. Josko hän itsekään niitä on ehtinyt kaikkia tarkoin muistiinsakaan kirjaamaan. On syytä ounastella, kun huomioi, miten kepeästi hän Siperiassa otti ihmiseltä hengen, että erityisesti karkumatkalla syntyneiden uhrien määrä voi olla suurikin.

Tiedetyistä murhatapauksista ainakin parissa-kolmessa toistuu sama tekotapa. Matti Haapoja lyöttäytyi sellaisen miehen seuraan, jolla tiesi olevan rahoja. Hän sai houkutelluksi tämän tulevan uhrinsa, jonkun towerinsa, joka tässä vaiheessa vielä piti häntä ystävänään, johonkin syrjäiseen paikkaan, ampui siellä miehen ja vei rahat. Murhissa, tai ryöstömurhissa, kiinnittyy huomio myös siihen, että tekovälineenä olikin ampuma-ase, ei suinkaan enää puukko. Suomalaisesta puukkojunkkarista tuli Siperian matkalla ampumalla surmaava, kuin ammattimainen ryöstömurhaaja. Murhia ei tehtykään enää siksi ja niin "hyvästä ja rehdistä" syystä, että oltiin jostakin vedetty herneitä nenään, loukkaannuttu ja suutuksissa, vaan ne tehtiin harkitusti ja suunnitelmallisesti, ryöstämisen tarkoituksessa. Vaikka kai tämäkin oli varattomalle riittävä syy. Lopulliset syyt tiesi vain Matti Haapoja.

Ajan lehdissä Matti Haapojan murhista käytettiin ilmausta, "towerin passitus Abrahamin helmaan".

Papinkirja apuna pakomatkalla - Suomeen saapuikin Karl Widbom

Suomeen Haapoja ilmestyi uudella nimellä, Karl Widbom. Suomessa Matti Haapojan hallusta löydettiin venäjänkielinen asiakirja, jonkinlainen papinkirja. Kun tuomari oikeudessa kysyi Haapojalta, että mistä hän oli tuon papinkirjan saanut ja mihin hän oli sitä käyttänyt, niin Haapoja ei suostunut kertomaan, että miten asiakirja hänelle oli tullut. Hän totesi vain käyttäneensä papinkirjaa, etenkin, kun hänen mukaansa Venäjällä ei tarvinnut paljonkaan pelätä sitä, että joku sen lukisi, koska harvat osasivat lukea. Kunhan näytettävänä kysyttäessä oli vain paperia. Voisi päätellä, että papinkirja oli osa hänen pakosuunnitelmaansa, ja hän oli hankkinut sen ennen pakomatkalle lähtöään, selviytyäkseen silloin, kun joku mahdollisesti kyseli hänen henkilöllisyyttään.

Suomen kautta Amerikkaan

Matti Haapoja ylläpiti niin, että sen muutkin huomasivat, haavetta pääsemisestä Amerikkaan ja uudesta, rehellisestä elämästä siellä. Hän pakeni Siperiastakin omien puheittensa mukaan tarkoituksenaan jatkaa matkaa Suomen kautta Amerikkaan. Hänen haaveitaan pääsystä Amerikkaan on ajateltava epärealistisena, kangastelevana haavekuvana, jolla hän yritti torjua umpikujaan ajautuneen elämänsä ahdistusta.

Joka tapauksessa hänellä olisi ollut äärimmäisen pienet mahdollisuudet aloittaa uusi elämä Amerikassa, silllä rikostaustalla ja niillä peräänkuulutuksilla, jotka häntä olisivat Amerikkaan seuranneet. Jos hän jollakin ihmeellisellä keinolla sinne olisi joskus selviytynyt, niin on varsin oletettavaa, että hänet olisi lähetetty ensimmäisellä linjalaivalla hyvin kiireesti ja raskaasti raudoitettuna takaisin.

Lue myös yhdeksän artikkelia - Siirtolaisinstituutti: Siperian vanki Matti Haapoja KLIK!

Lähteet
Max Engman: Suureen Itään - Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa (Lainaukset tällä sivulla tästä tutkimuksesta)
Henkilöhistoriaa: HAAPOJA, Matti, suurrikollinen
Jussi Pajula: Puukkojunkkareiden kuningas
Historiallinen Sanomalehtikirjasto
Kansakunnan historia WSOY
Porstua: Rosvojen kiinniottoa Peräseinäjoen tiellä 132 vuotta sitten - kirjoitus vuodelta 1995, Peräseinäjoen Joulu
Kaijus Ervasti: Haapoja, Matti (1845 - 1895) rikollinen
Siirtolaisinstituutti: Siperian vanki Matti Haapoja
MURHAINFO keskustelufoorumi
Siperiassa puita laskemassa

Siperiaan karkotusten yhteydessä on käytetty nimitystä "Puiden laskeminen", millä viitataan siihen, että Siperiassa ei tehdä muuta, kuin lasketaan puita, sillä niitähän Siperiassa riittää. Todellisuudessa karkotetut vangit joutuivat tekemään kovaa työtä rautatietyömailla ja kaivoksissa.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Siperiasta Copyright © Alex Polezhaev
*** www.tunturisusi.com ***