Tunturisuden sivut

Matti Haapoja (16.9.1845 Isokyrö - 8.1.1895 Turun vankila)

Vastassa ja kannoilla virkavalta

Matti Haapojaa jäljitettiin ja oltiin ottamassa usein kiinni, sekä hänen pakomatkoiltaan että tekemiensä rikosten vuoksi. Ajan virkavallalle - nimismiehille, poliiseille, vanginvartijoille, lautamiehille ja muille hätiin tulleille talonpojille ja apulaisille - väkivahva Matti Haapoja, jolla oli usein seurassaan myös muita puukkomiehiä, oli vaikea ja vaarallinen vastus ja kiinniotettava. Yleensä Matti vastusti kiinniottoa aina äärimmäisin keinoin. Tämän tietäen kiinniottajatkin varustautuivat usein sekä suurella joukolla että asein, niin että kerrankin Mattia otti kiinni kuusi haulikoin aseistautunutta miestä. Mitään ei haluttu jättää sattuman varaan, sillä siinä saattoi Matin kanssa mennä itseltä henki.

Kunnioituksesta on hiljennyttävä, kun paneutuu historian arkistoista näihin kiinniottoihin. Sillä vaikka Matti Haapoja oli hurja ja rohkea, niin rohkeudessa eivät häntä kiinniottavat viranhaltijat hävinneet hiukkaakaan, päinvastoin. Lain puolella oli esimerkiksi nimismiehiä, jotka eivät pelänneet mitään ja tunkivat vaikka yksin syrjäisiin taloihin, joissa miesjoukko mellasti puukkojen kanssa.

Aivan oma lukunsa ovat sellaiset kunniakkaat suurhahmot lain puolelta, kuten seppä, poliisimies Juho Kaunismäki. Juho ei tarvinnut kättä pidempää eikä apulaisia, vaan kohtasi ihan yksin Haapojan. Eipähän siinä painanut tämän sepän kourissa Mattikaan mitään! - Lue myös hänestä tältä sivulta alempaa.

Sankarillinen pidätys Peräseinäjoella

Yhden kerran Peräseinäjoella sattui kuitenkin niin, että kun lautamiehelle tuotiin sanaa lähistöllä liikkuvista rikollisista, niin lautamies olikin niin "kiireinen", että ei ehtinyt rikollisten perään.

Tällöin rikollisia, joiden joukossa oli myös Matti Haapoja, lähti siitä paikasta ja hetkeäkään empimättä jäljittämään vasta kaksikymmentävuotias Heikki Sillanpää, joka oli kotoisin Peräseinäjoen kappelista. Sillanpää oli "pienikokoinen kasvannoltaan, vaan elävä ja hilpeä eikä ole pojan housut jäniksen nahoilla vuoratut", kertoo tapahtumista niitä kuvannut Juho Wuorinen.

Wuorinen oli kuulu kansankynttilä, joka oli valmistunut Jyväskylän Seminaarin toiselta vuosikurssilta v.1867, itse Uuno Cyngnaeuksen oppilaana. Ilmajoella oli jo tällöin, päinvastoin kuin naapurikunnissa perustettu kansakoulu jonka ensimmäiseksi opettajaksi Wuorinen pääsi. Vuoden 1872 marraskuun 18. päivätyssä maaseutukirjeessään kertoo opettaja Wuorinen laveasti suurrikollisen Matti Haapojan pidätyksestä Peräseinäjoen tiellä.

Heikki Sillanpää saapui takaa-ajomatkallaan pian Liikalan kestikievariin. Sieltä olivat kuitenkin epäilyttävät asukkaat jo ennättäneet poistua ja Sillanpää lähti näiden perään, ajaen yksinään kohti Kurjen kestikievaria ja Virtain rajaa. Matkan varrelta hän otti talosta avukseen miehiä ja saavutti pian Haapojan kumppaneineen.

Poliisi

Virkapukuinen järjestyspoliisi kävelee vuonna 1976 Senaatintorilla. Hän vartioi järjestystä mielenosoituksessa, jossa tuetaan Vietnamia ja muita Indokiinan alueen maita. Kuva Ahola Harri, Helsingin kaupunginmuseo.

Matti Haapoja

Seurasi sarja varsin värikkäitä tapahtumia. Kun Matti Haapoja näki, miten pieni ja pikkuruinen mies oli häntä pidättämässä, nousi hän tästä ennenkuulumattomasta häväistyksestä loukkaantuneena raivoon ja hypähti kuusituumainen puukko kourassaan pidättäjiensä sekaan. Osa näin yllätetyistä miehistä joutui pakosalle ja pakosalle siitä paikasta pääsi vielä Mattikin kumppaneineen.

Matin kannoilla tuli näköetäisyydellä juosten täysin pelottomana ja sinnikkäänä kuitenkin yksi mies: Heikki Sillanpää.

Matti Haapoja näki, että hän ei saa karistetuksi tuota kuin pirun riivaamaa takaa-ajajaansa kannoiltaan ja pyysi toveriltaan pistoolia, jota ei kuitenkaan löytynyt. Tässä vaiheessa Heikki Sillanpään avuksi ehtivät Liikalan kevarinisäntä ja Kalle Feija-niminen apumies. Seurasi lopullinen taisto eli varsinainen kiinniotto ja vangitseminen, jossa ei armoa kyselty eikä annettu.

Kevarinpitäjäkin oli riuskaotteinen mies ja hänellä oli kättä pidempänä apuvälineenä pidätyksessä kanki (=puinen, erityisesti tähän käyttöön suunniteltu seiväs/keppi), jolla hän löi siitä paikasta puukkoineen heiluvaa Haapojaa, mutta kankipas katkesi iskun voimasta. Kalle Feijalla oli käsissään pyssy, jonka perällä hän puolestaan iski Haapojaa. Heikki Sillanpäälläkin oli pidätysvälineenään kanki, jolla hän jakeli iskun ja toisenkin kohti Haapojaa. Haapoja puolestaan "löi vähän veitsellä", mutta joutui lopulta ylivoiman edessä antautumaan.

Pidätysmenetelmät ja siinä käytetyt välineet olivat toki suorasukaiset, mutta mitenpä muuten olisivat pidättäjät menetelleet moninkertaisen murhamiehen kanssa, johon mitkään puheet eivät mitään vaikuttaneet ja joka oli valmis surmaamaan pidättäjänsä. Opettaja Juho Wuorinen ehdotti, että Heikki Sillanpäälle olisi tästä pidätyksestä pitänyt myöntää urhoollisuusmitali. Kaikilla tavoilla asiaa arvioiden ja Heikki Sillanpäätä ajatellen, jos oli Matti Haapoja erikoinen ihminen ja poikkeustapaus, niin sitä oli sitten kyllä Sillanpääkin. Sillanpää oli tässä tarinassa se sankari, joka pani oman henkensä likoon yhteiskunnan puolesta.

Heikki Sillanpää oli 20-vuotias, pienikokoinen, tavallinen ihminen - mutta hän ei epäröinyt hetkeäkään, kun lähti oman aikansa pelottavimman ja pahimman, väkivahvan murhamiehen jäljille ja pidätti tämän. Loppujen lopuksi leikittelevän ja musertavan ylivoimaiseen tapaan, vaikka olisi voinut ounastella ennakkoasetelmien myötä toisenkinlaista lopputulosta. Kohtasivathan tässä lähes kuin Daavid ja Goljat. Tämä pidätys Peräseinäjoen tiellä liki 150 vuotta sitten oli yksi osoitus siitä, kuinka jokainen joutuu lopulta vastaamaan lain edessä tekemisistään, olipa sitten kyseessä millainen tapaus tahansa.

PS. Matti Haapojan seurassa ollut toinen mies pääsi pakosalle. Heikki Sillanpää olisi kyllä lähtenyt tämän toisenkin miehen perään ja aivan varmasti ottanut tämän kiinni, siitä ei ole pienintäkään epäilystä, mutta hänen apunaan olleet kaksi miestä eivät uskaltaneet jäädä kaksin Matti Haapojan kanssa. Vaikka tämä oli sidottuna, köysien puutteessa, omalla ja Heikin vyöllä. (Porstua: Rosvojen kiinniottoa Peräseinäjoen tiellä 132 vuotta sitten - kirjoitus vuodelta 1995)

Kakola

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Kakolan vankila, Turku Copyright © Henry Hagnäs

Poliisi

Virkapukuinen poliisi 1930-luvulla Helsingissä. Valokuvaamo Säde, kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Nurmon peloton ja väkivahva seppä, poliisimies Juho Kaunismäki luki yksinään Haapojalle madon luvut

Vaasa-lehdessä nro 285, vuodelta 1958 kerrotaan Nurmossa seppänä, maanviljelijänä ja poliisikonstaapelina toimineesta Juho Kaunismäestä, jonka kanssa Matti Haapoja jäi toiseksi. Kolme vuosikymmentä toimi väkivahva seppä paikkakunnan ensimmäisenä järjestyksenvalvojana. Hän kävi tässä työssään mm. yksin hakemassa riehumaan alkaneen Matti Haapojan rauhoittumaan.

Toisella kohtaamisella Kaunismäen kotiin asti tunkeutunut Haapoja sai sepän kourissa kovan käsittelyn. Kaunismäki oli poliisimiehena peloton ja tarmokas. Hanen nimensäkin riitti jo saattamaan monen vilppiä harrastavan pelonsekaiseen tilaan. Aina hän oli myös aulis auttamaan lähimmäisiään. Lue alta Vaasa-lehden uutisesta ne kohdat, joissa on mukana Haapoja.

Kaunismäen poliisiaikaan vaikutti maakunnassamme surullisen kuuluisa Matti Haapoja, jonka kanssa Kaunismäkikin joutui useita kertoja tekemisiin. Kerrankin Haapoja riehui Varpulankylässä saaden kylan asukkaat suuren pelon valtaan. Kaunismäki sai asiasta tiedon ja lähti hevosella paikalle. Pelottomana miehenä ja oikeana voimapesänä han istutti Haapojan koslaansa ja toi kotiinsa ja kytki tämän takan tantariin kiinni. Aamulla Kaunismäki luki Haapojalle madon sanat ja kehoitti tätä karttamaan Nurmoa, taikka muussa tapauksessa tämä joutuisi tekemisiin hänen kanssaan.

Mutta eihän Haapojan Matti olisi ollut se mikä oli. Hän unohti Kaunismäen vakavan kehoituksen ja jatkoi ilveilyjään. Kerran ilmestyi Kaunismäen tallin oveen paperilappu, missä luvattiin hänelle pikaista loppua. Todennäköisesti Haapojan Matti oli teon takana. Uhkaukset eivät kuitenkaan Kaunismäen yöunta häirinneet.

Sitten tapaukset alkoivat pyöriä. Elettiin kesän lämpimintä aikaa. Kaunismäen perheessä käytiin yöpuulle kuten tavallista ja nukuttiin kamarissa, tuvassa ja lutissa, lämmintä kun oli. Tuvan ikkuna lienee jäänyt auki. Yösydännä herää Kaunismäen vaimo outoon kahinaan tuvasta. Hän herättää miehensä, joka yöpukimissaan kiiruhtaa tupaan. Keskella tuvan lattiaa seisoo Haapojan Matti. Ei siinä ehditty hyviä-huomenia vaihtaa kun Kaunismaki astuu kohti ja paukauttaa ilman muuta yöllistä kutsumatonta vierasta korvalle, niin että töppöset vain kohoavat kohti kattoa.

"Et muistanut varoitustani. Tulit kuitenkin Nurmoon ja kaikkein pahimpaan paikkaan tulitkin", puheli Kaunismäki Haapojalle. Samalla han tempaisee Haapojan ylös maasta ja lyö jälleen olan takaa. Pakko oli sisupussin talttua tukevan poliisimiehen käsissä. Pian Haapoja pyytää armoa, mutta Kaunismäki on nyt tosissaan suuttunut. "Tappaa sinut pitäisi kerta kaikkiaan. Tekisin siinä yhteiskunnalle suuren palveluksen", puhelee kiukustunut poliisimies. Han säästi kuitenkin roiston hengen ja varoitti tätä jälleen. "Muista nyt ja vastakin mitä olet tässä vannomalla luvannut, sillä jos me vielä tapaamme tämäluontoisissa oloissa, en voi enää taata, että pääset hengissä käsistäni."

Rusikoituna ja joka solu kipeänä Haapojan Matti hävisi yöhön. - Mutta vielä kerran miehet joutuivat vastakkain. Kaunismäki takoa kilkutteli edelleen pajassaan aina kun aikaa riitti. Kerran hän taas kalkutteli pajassaan kun oviaukon pimitti suuri miehen köriläs. Kaunismäki ei ollut miestä huomaavinaan, vaikka oli hänet kohta tuntenut Haapojan Matiksi. Taoskeli vain kuumaa rautaa ja piti miestä tarkasti silmällä. Jonkun aikaa seisottuaan Haapoja viimein sanoa tokaisi: "Eikö seppä tekisi minullekin revolveria". Kaunismäki teki nimittäin myös revolveripyssyjä. Haapojan kysymykseen Kaunismäki vastasi: "Kyllä teen. Tuu kahden viikon päästä hakemaan, mutta tuu oven kautta niinkuin mukkin ihmiset, ei klasista."

Ei tullut Haapoja koskaan noutamaan tilaamaansa revolveria. (Lähde: Kuussaaren Malkamäet - Sukuseura ry)

Jaakko-veljen koulutusta kasakanpiiskalla ja villakoiralla - ruokapadan kaadon jälkeen!

Matin veljistä Jaakko Haapoja oli myös iso, voimakas ja pahapäinen tappelupukari. Kerran iltahämärissä, kekrilauantaina syksyllä 1866 nimismies oli ajamassa hevosellaan kylillä virkatoimissaan, seuranaan vain valkoinen villakoiransa ja kasakanruoska. Pohjanmaan senaikaisilla nimismiehillä oli aina käsillään kasakanruoska, jota he kuvernöörin "hiljaisella" suostumuksella käyttelivät "koulumestarina", kun halusivat opettaa hurjapäitä velikultia ihmisiksi.

Silloin nimismiehen matkanteko keskeytyi, sillä hänen luokseen pyyhälsi nainen, joka huusi wallesmannia kiireesti auttamaan! Eikös mitä, nimismies nappasi mukaansa kasakanruoskansa ja syöksyi villakoira kannoillaan hätiin. Jaakkohan se oli pistänyt hulinaksi: mies seisoi rappusilla, huidellen ympäriinsä hahlopuulla, uhaten jokaista, joka läheni. Jaakko oli tällöin 23-vuotias.

Eihän nimismies, peloton luonteeltaan, tästä ollenkaan hätkähtänyt - päinvastoin, hän kiirehti ilolla kekkereihin. Pian hän oli jo suomimassa olan takaa kasakanruoskallaan Jaakkoa selkäpuolille, ja nopeasti kävi niin, että Jaakko sai yritellä karkuteille rappusilta. Vaan sekäänhän ei nyt onnistunut, sillä nimismiehen valkoinen villakoira oli yhtynyt leikkiin, ja hyökkäillen etupuolelta hampaat irvessä esti Jaakon pakenemisen. Yrittipä tämä minne hyvänsä, aina oli koira etupuolella ja takaa iski selkään kasakanruoska! Lopulta Jaakko-parka pääsi kuitenkin pakenemaan, saatuaan perusteellisen ja hyvin ansaitun selkäsaunan.

Selkäsauna oli todellakin hyvin ansaittu, sillä Jaakon tekemiset ennen tätä olivat olleet varsin suorastaan raukkamaisia. Hän oli ilmestynyt tupaan, kun emäntä oli ollut keittämässä ruokaa, mennyt suoraan takan ääreen ja muitta mutkitta kaatanut ruokapadan, jonka sisältö juoksi tuvan lattialle - jonne hän oli sitten nakannut koko padan! Sen jälkeen hän oli repäissyt takasta edellä mainitun hahlopuun ja alkanut sillä uhkailla tuvassa olleita, jotka olivat kaikki naisia ja lapsia. Onneksi nimismies sattui tulemaan paikalle juuri, kun hulina oli pahimmillaan.

Tämä Jaakon saama selkäsauna oli myös Matille katkera nieltävä, ja veljekset uhosivat kostoa. Ainoaksi kostoksi jäi, että urhea, valkoinen villakoira jonkin ajan kuluttua kuoli, syötyään ketunmyrkkyä. Kertoo veljesten moraalista omaa kieltään. He olivat valmiita ahdistelemaan naisia ja lapsia, sekä tappamaan täysin syyttömiä koiria. (22.10.1890 Waasan Lehti no 85)

Kakolan sisätilat

Aurinkoa Kakolan sisätiloissa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Anssi Koskinen


Lähteet
Kaijus Ervasti: Murhamiehen muotokuva - VAPK-kustannus 1992
Henkilöhistoriaa: HAAPOJA, Matti, suurrikollinen
Murderpedia
Jussi Pajula: Puukkojunkkareiden kuningas
Max Engman: Suureen Itään - Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa
Historiallinen Sanomalehtikirjasto
Kansakunnan historia WSOY
Porstua: Rosvojen kiinniottoa Peräseinäjoen tiellä 132 vuotta sitten - kirjoitus vuodelta 1995, Peräseinäjoen Joulu
Kaijus Ervasti: Haapoja, Matti (1845 - 1895) rikollinen
Siirtolaisinstituutti: Siperian vanki Matti Haapoja
http://www.akiranta.com/ - Kuuluisa murhamies tuomiolla hevosvarkaudesta Hausjärvellä 1891
Päivi Lehtinen: Viinan villitsemät
Vaasa.fi
Rikosseuraamuslaitos