Matti Haapoja (16.9.1845 Isokyrö - 8.1.1895 Turun vankila)
Matti Haapojan ulkoinen olemus - miltä mies näytti
Matti Haapojan pituus oli kolme kyynärää, eli 179 cm. Hänen sanottiin olleen
päätään pidempi muita, mikä on ymmärrettävä niin, että keskipituus miehillä Suomessa 1800-luvulla
oli nykyistä selvästi pienempi.
Aikalaiskuvauksen mukaan Matti oli "warreltaan
jo armeijassa kookas ja muodoltaan muhkea".
Hän oli kooltaan iso ja roteva, leveäharteinen, "wankka ja wäkiwahwa" junttura. Hän sai ruumiinsa mitat,
voimat ja kunnon luonnollisesti osin jo synnyinlahjana, mutta myös nuoruutensa raskaissa renkitöissä.
(Kuinka vahva ja voimakas joku on, se on suhteellinen käsite, ja tiedämme, että ei ole olemassa
niin riskiä miestä, etteikö löydy vielä riskimpää. Jos oli Matti Haapoja riski, niin
lue
Nurmon vieläkin vahvemmasta sepästä ja poliisista Juho Kaunismäestä! )
Noin muuten, Matti Haapoja oli komea mies, nuorempana hänen kerrottiin olleen "reipas ja siewä nuorukainen".
Erityisesti nuorena hän oli aikalaisarvioiden mukaan myös tasainen, siivo, raitis ja säädyllinen.
Myös nuorena annettiin hänestä sanomalehdessä kuvaus, "sorea, nuorenläntäinen mies,
jonka katsanto näytti wiekkaalta".
Myöskään varttuneessa iässä Matti Haapoja ei koskaan juonut itseään "päihin", hän kyllä
osallistui juominkeihin, mutta ei koskaan nauttinut liiaksi. (mm. 18.10.1890 Waasan Lehti no 84 - 01.02.1879 Hämäläinen no 9)
Viisun mukaan Matti Haapojan yläleuasta oli pudonnut, eli puuttui kaksi hammasta, hänellä oli musta tukka ja valkeat silmäripset.
Hämeenlinnan lääninvankilan vastaanottokirjaan on merkitty tarkasti Haapojan tuntomerkit: mustat hiukset,
silmät vaaleansiniset, silmäkarvat vaaleat, kasvot pitkänlaiset ja lihavat, sekä nenä
iso, suora ja teräväpäinen. Suu ja korvat olivat tavalliset, leuka iso ja pyöreä.
Yläleuasta puuttuneiden kahden hampaan tilalla hänellä oli tekohampaat.
Takaraivon molemmilla puolilla olivat pitkät arvet, samoin korvan vieressä, leuan päällä,
otsassa, sekä silmän alla. Myös kädet ja jalat olivat yltympäriinsä arpien peitossa. Kylkiä
koristivat lukuisien raipaniskujen jäljet. Olipa kirjassa maininta Haapojan kielitaidostakin:
"Puhuu Suamee ja Wenättä. Wähän Ruatsia."
Ajan lehti kuvasi Matti Haapojaa näin:
"Hänessä ei ole sitä wastenmielistä ja iljettäwää ulkomuotoa kuin useimmilla muilla pahantekijöillä on eikä
häntä katsellessa suinkaan olisi woinut luulla, että edessä oli mies, joka on murhannut kotimaassa ja Siperiassa yhteensä toistakymmentä ihmistä!"
"Tämän kirjoittaja muistaa, kuinka tuota komeata supiturkkiin puettua miestä kuletettiin Kuopion markkinawäen läpi poliisikammariin.
Kaksi kasakkaa seisoo jalaksilla kahden
puolen rekeä. Yhtäkkiä hujauttaa Matti kyynärpäillään niin että kasakat kerinkakkona lentäwät
katuun." - (Turun Lehti N:o 121 - 16.10.1890)
Riiwattu ja väkivaltainen Matti Haapoja
Ajan sanomalehtiuutisessa pohdittiin sitä, että mikä on miehen riiwannut. Osaselitys on varmaankin siinä, että
Matti Haapoja oli herkkä loukkaantumaan, hän oli kunniastaan ylpeä. Hänen kunniansa
loukkaaminen oli vaarallista, sillä Matti oli äkkipikainen ja näissä tilanteissa väkivaltainen.
Matti Haapojaa pidetään tutkijoiden parissa klassisena esimerkkinä
impulsiivisesta väkivaltarikollisesta. Nykyisin tutkijat ovat myös havainneet,
että poikkeavan väkivaltakäytöksen taustalla on biologisia tekijöitä
ja tunnetaan jo useita geenejä, joilla on yhteys impulsiiviseen humalaväkivaltaan.
Tappoi ihmisiä kuin kärpäsiä
Matti Haapoja ei ilmeisesti ollut ihmisvihaaja,
ja siksi käyttäytynyt muita kohtaan väkivaltaisesti.
Hän oli vain lapsuudestaan saakka elänyt väkivallan maailmassa ja oppinut ratkomaan ongelmia väkivallalla.
Se oli hänelle hyvin luontaista käyttäytymistä, ei hän muuta osannut eikä muuhun kyennyt.
Hän ei ollut saanut oppia, että rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi, ja jos toinen lyö sinua, niin käännä toinenkin poski.
Hän ei ollut oppinut, että väkivalta on väärin. Päinvastoin, se oli ihan normaalia ja myös
tapa saada muilta arvostusta ja kunnioitusta.
Äkkipikaistuksissa tehdyn väkivaltaisen
käyttäytymisen ohella hän turvautui väkivaltaan, jos tilanteesta selviytyminen rationaalisesti
eli järkisyistä sitä vaati. Hän turvautui nyrkkeihinsä ja puukkoon esimerkiksi silloin, kun häntä
yritettiin pidättää. Myös väkivalta tuli mukaan käyttöön silloin,
kun Matti Haapoja kavereineen tunki kutsumattomana vieraana mukaan häihin, eikä tarjoilua alkanut kuulua.
Toisen ihmisen hengelle hän ei silti näyttänyt kaikkina aikoina laittavan paljon, josko ollenkaan,
arvoa. Hän tappoi ihmisen, kun niin sattui, ohimenevästi - ikäänkuin joku tappaa kärpäsen.
Hänen sanomakseen lauseparreksi onkin merkitty: "Tapan ihmisiä kuin kärpäsiä!"
Matti Haapoja käytti väkivaltaa ihan armottomasti myös silloin, kun hän saattoi
saada siitä jotakin rahallista hyötyä. Niinpä hän oli "tarvittaessa" ryöstömurhaajakin, erityisesti
Siperiassa liikkuessaan.
Maria Jemina Salosen murhan oikeuskäsittelyssä
hän pyytämättä kertoili ja tunnusti yhden Siperiassa, Tomskin kaupungissa tekemänsä ryöstömurhan.
Hän oli nähnyt eräällä virolaisella Jaakko-nimisellä miehellä 170 ruplaa.
Tällöin Haapoja muitta mutkitta ampui hankkimallaan revolverilla miehen autiolla paikalla, kasarmin takana,
ja otti tämän rahat itselleen. (Päivälehti N:o 251 - 29.10.1890, 31.10.1894 Wiipuri no 253, 31.10.1894 Wiipuri no 253)
Eräät hänen tekemänsä murhat, kuten ilotytön murha, viestivät
hänen luonteensa ja persoonallisuutensa sellaisista, mustanpuhuvan synkistä piirteistä,
joiden selittämistä emme edes ajattele ja harkitse. Kaikkia hänen murhiaan ei voi selittää
äkkipikaistuksen taikka järkisyiden tiliin, eikä niitä voi selittää oikein mitenkään -
vaan joutuu todellakin kysymään, että mikä miehen riiwasi.
Matti Haapoja oli vaikuttava persoona, joka halusi olla muiden yläpuolella ja muita parempi.
Hänessä oli synnynnäistä johtaja-ainesta. Onkin sanottu, että siinä, missä hänestä tuli
pahassa suuri - hänestä olisi voinut tulla suuri myös yhteiskunnallisesti hyvässä mielessä.
"Matti Haapaoja oli luonnostaan rikaslahjainen ja olisi woinut paljon waikuttaa hywää
maailmassa teräwällä ymmärryksellään, suurella tahdonwoimallaan ja nopealla päättäwäisyydellään -
jos tämä kaikki olisi alusta alkaen hywään ohjattu! Luonnostaan ei hänellä ollut
paha sydän, on esimerkkiä, jotka todistawat päinwastaista!"
- (11.01.1895 Kansan Lehti no 2)
Ylihärmässä on vuonna 1931 kuvattu nämä kaula-, liivi- ja jalkaraudat.
Kyllä nämä rautamäärät ovat hillinneet jo kaikkein rauhattomimpiakin.
Isoin metallikiekko vyötärölle, toiseksi isoin kaulaan, kaksi seuraavaksi suurinta jalkoihin
ja pienin kiekkopari ranteisiin. Koko hökötys on liitetty ketjuilla toisiinsa.
Kuvaaja Samuli Paulaharju, Museovirasto - Musketti.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
© Museovirasto - Musketti
Käräjäpaikoilla raskaasti raudoitettuna liikkuva Matti Haapoja, oman aikansa superjulkkis,
keräsi paikalle valtaisasti väkeä, joka halusi nähdä edes vilahduksen tuosta miehestä,
ja seurasi aaltoilevana ihmismassana hänen kuljettamistaan.
Kaikille itseään seuraaville, ja ehkä myös meille aikojen takaa, sanoi Matti Haapoja:
"Mitä te siinä seisotte ja minua, joka olen tehnyt niin paljon pahaa, katsotte ja töllistelette!"
- (Nya Pressen 16.1.1891)
Maria Jemina Salosen murhan oikeuskäsittelyssä 1890 Matti Haapoja itse tunnusti lopullisen luontonsa:
"Mutta nyt olen tullut huomaamaan, että minun on mahdoton olla pois pahuudesta!" - (Päivälehti
N:o 252 - 30.10.1890)
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Kakolan vankila, Turku Copyright
© Henry Hagnäs
Vangilta Kakolassa takavarikoitu puukko.
Itsetehty - valmistettu vanhasta, alpakkaisesta ruokailuveitsestä. Ajankohta tuntematon, mutta varsin vanha.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
Turun museokeskus
Lähteet
Kaijus Ervasti: Murhamiehen muotokuva - VAPK-kustannus 1992
Henkilöhistoriaa: HAAPOJA, Matti, suurrikollinen
Murderpedia
Jussi Pajula: Puukkojunkkareiden kuningas
Max Engman: Suureen Itään - Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa
Historiallinen Sanomalehtikirjasto
Kansakunnan historia WSOY
Porstua: Rosvojen kiinniottoa Peräseinäjoen tiellä 132 vuotta sitten - kirjoitus vuodelta 1995, Peräseinäjoen Joulu
Kaijus Ervasti: Haapoja, Matti (1845 - 1895)
rikollinen
Siirtolaisinstituutti: Siperian vanki Matti Haapoja
http://www.akiranta.com/ - Kuuluisa murhamies tuomiolla hevosvarkaudesta Hausjärvellä 1891
Päivi Lehtinen: Viinan villitsemät
Vaasa.fi
Rikosseuraamuslaitos