Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Kakolan vankila Turku, Copyright © Anssi Koskinen
*Kuva oikealla Kakolan vankila Turku, Copyright © Mace Ojala


Matti Haapoja
(16.9.1845 Isokyrö - 8.1.1895 Turun vankila)

Matti Haapojan ulkoinen olemus - miltä mies näytti

Matti Haapojan pituus oli kolme kyynärää, eli 179 cm. Hänen sanottiin olleen päätään pidempi muita, mikä on ymmärrettävä niin, että keskipituus miehillä Suomessa 1800-luvulla oli nykyistä selvästi pienempi.

Aikalaiskuvauksen mukaan Matti oli "warreltaan jo armeijassa kookas ja muodoltaan muhkea". Hän oli kooltaan iso ja roteva, leveäharteinen, "wankka ja wäkiwahwa" junttura. Hän sai ruumiinsa mitat, voimat ja kunnon luonnollisesti osin jo synnyinlahjana, mutta myös nuoruutensa raskaissa renkitöissä. (Kuinka vahva ja voimakas joku on, se on suhteellinen käsite, ja tiedämme, että ei ole olemassa niin riskiä miestä, etteikö löydy vielä riskimpää. Jos oli Matti Haapoja riski, niin lue Nurmon vieläkin vahvemmasta sepästä ja poliisista Juho Kaunismäestä! )

Noin muuten, Matti Haapoja oli komea mies, nuorempana hänen kerrottiin olleen "reipas ja siewä nuorukainen". Erityisesti nuorena hän oli aikalaisarvioiden mukaan myös tasainen, siivo, raitis ja säädyllinen. Myös nuorena annettiin hänestä sanomalehdessä kuvaus, "sorea, nuorenläntäinen mies, jonka katsanto näytti wiekkaalta". Myöskään varttuneessa iässä Matti Haapoja ei koskaan juonut itseään "päihin", hän kyllä osallistui juominkeihin, mutta ei koskaan nauttinut liiaksi. (mm. 18.10.1890 Waasan Lehti no 84 - 01.02.1879 Hämäläinen no 9)

Viisun mukaan Matti Haapojan yläleuasta oli pudonnut, eli puuttui kaksi hammasta, hänellä oli musta tukka ja valkeat silmäripset. Hämeenlinnan lääninvankilan vastaanottokirjaan on merkitty tarkasti Haapojan tuntomerkit: mustat hiukset, silmät vaaleansiniset, silmäkarvat vaaleat, kasvot pitkänlaiset ja lihavat, sekä nenä iso, suora ja teräväpäinen. Suu ja korvat olivat tavalliset, leuka iso ja pyöreä. Yläleuasta puuttuneiden kahden hampaan tilalla hänellä oli tekohampaat. Takaraivon molemmilla puolilla olivat pitkät arvet, samoin korvan vieressä, leuan päällä, otsassa, sekä silmän alla. Myös kädet ja jalat olivat yltympäriinsä arpien peitossa. Kylkiä koristivat lukuisien raipaniskujen jäljet. Olipa kirjassa maininta Haapojan kielitaidostakin: "Puhuu Suamee ja Wenättä. Wähän Ruatsia."

Ajan lehti kuvasi Matti Haapojaa näin: "Hänessä ei ole sitä wastenmielistä ja iljettäwää ulkomuotoa kuin useimmilla muilla pahantekijöillä on eikä häntä katsellessa suinkaan olisi woinut luulla, että edessä oli mies, joka on murhannut kotimaassa ja Siperiassa yhteensä toistakymmentä ihmistä!"

"Tämän kirjoittaja muistaa, kuinka tuota komeata supiturkkiin puettua miestä kuletettiin Kuopion markkinawäen läpi poliisikammariin. Kaksi kasakkaa seisoo jalaksilla kahden puolen rekeä. Yhtäkkiä hujauttaa Matti kyynärpäillään niin että kasakat kerinkakkona lentäwät katuun." (Turun Lehti N:o 121 – 16.10.1890)

Riiwattu ja väkivaltainen Matti Haapoja

Ajan sanomalehtiuutisessa pohdittiin sitä, että mikä on miehen riiwannut. Osaselitys on varmaankin siinä, että Matti Haapoja oli herkkä loukkaantumaan, hän oli kunniastaan ylpeä. Hänen kunniansa loukkaaminen oli vaarallista, sillä Matti oli äkkipikainen ja näissä tilanteissa väkivaltainen. Matti Haapojaa pidetään tutkijoiden parissa klassisena esimerkkinä impulsiivisesta väkivaltarikollisesta. Nykyisin tutkijat ovat myös havainneet, että poikkeavan väkivaltakäytöksen taustalla on biologisia tekijöitä ja tunnetaan jo useita geenejä, joilla on yhteys impulsiiviseen humalaväkivaltaan.

Tappoi ihmisiä kuin kärpäsiä

Matti Haapoja ei ilmeisesti ollut ihmisvihaaja, ja siksi käyttäytynyt muita kohtaan väkivaltaisesti. Hän oli vain lapsuudestaan saakka elänyt väkivallan maailmassa ja oppinut ratkomaan ongelmia väkivallalla. Se oli hänelle hyvin luontaista käyttäytymistä, ei hän muuta osannut eikä muuhun kyennyt. Hän ei ollut saanut oppia, että rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi, ja jos toinen lyö sinua, niin käännä toinenkin poski. Hän ei ollut oppinut, että väkivalta on väärin. Päinvastoin, se oli ihan normaalia ja myös tapa saada muilta arvostusta ja kunnioitusta. Äkkipikaistuksissa tehdyn väkivaltaisen käyttäytymisen ohella hän turvautui väkivaltaan, jos tilanteesta selviytyminen rationaalisesti eli järkisyistä sitä vaati. Hän turvautui nyrkkeihinsä ja puukkoon esimerkiksi silloin, kun häntä yritettiin pidättää. Myös väkivalta tuli mukaan käyttöön silloin, kun Matti Haapoja kavereineen tunki kutsumattomana vieraana mukaan häihin, eikä tarjoilua alkanut kuulua.

Toisen ihmisen hengelle hän ei silti näyttänyt kaikkina aikoina laittavan paljon, josko ollenkaan, arvoa. Hän tappoi ihmisen, kun niin sattui, ohimenevästi - ikäänkuin joku tappaa kärpäsen. Hänen sanomakseen lauseparreksi onkin merkitty: "Tapan ihmisiä kuin kärpäsiä!" Matti Haapoja käytti väkivaltaa ihan armottomasti myös silloin, kun hän saattoi saada siitä jotakin rahallista hyötyä. Niinpä hän oli "tarvittaessa" ryöstömurhaajakin, erityisesti Siperiassa liikkuessaan. Maria Jemina Salosen murhan oikeuskäsittelyssä hän pyytämättä kertoili ja tunnusti yhden Siperiassa, Tomskin kaupungissa tekemänsä ryöstömurhan. Hän oli nähnyt eräällä virolaisella Jaakko-nimisellä miehellä 170 ruplaa. Tällöin Haapoja muitta mutkitta ampui hankkimallaan revolverilla miehen autiolla paikalla, kasarmin takana, ja otti tämän rahat itselleen. (Päivälehti N:o 251 – 29.10.1890, 31.10.1894 Wiipuri no 253, 31.10.1894 Wiipuri no 253)

Eräät hänen tekemänsä murhat, kuten ilotytön murha, viestivät hänen luonteensa ja persoonallisuutensa sellaisista, mustanpuhuvan synkistä piirteistä, joiden selittämistä emme edes ajattele ja harkitse. Kaikkia hänen murhiaan ei voi selittää äkkipikaistuksen taikka järkisyiden tiliin, eikä niitä voi selittää oikein mitenkään - vaan joutuu todellakin kysymään, että mikä miehen riiwasi.

"Hän oli ylevä käytökseltään, mutta muuten hillitty. Kaikki karttoivat hänen silmänluontiaan, hänen katsoessaan vihaisesti kulmiensa alta. Toisaalta ei kukaan voinut olla ihmettelemättä hänen ulkonaista tenhoaan, hänen kookasta, solakkaa, joustavaa vartaloaan, hänen säännöllisiä ja kauniita kasvonpiirteitään. Karskista ilmeestä huolimatta hänen käytöstapansa oli huoliteltu" (Ester Ståhlberg: Mathilda Wrede)

Täysi venkula

Useiden taparikollisten lailla Matti Haapoja oli siinä suhteessa täysi venkula (=ammatti- ja taparikollinen), että kuulusteluissa hän valehteli kovasti, kertoili usein vain itselleen edullisia asioita ja etsi kaikille teoilleen selityksiä ja syitä muista.

Esimerkiksi Maria Jemina Salosen murhan kohdalla hän vieritti syyn sille ajurille, joka oli kuljettanut hänet uhrin luokse ja vaati tämän ajurin tuomista raastuvanoikeuteen. Haapoja selitti syyksi murhaan Salosen kohdalla myös sen, että nainen oli varastanut hänen rahojaan.

Omissa muistelmissaan hän kertoo eräästä varkaudesta, johon muuan renki hänet houkutteli. Syypää olikin tämä renki. Kun Impposen kohdalla puhuttiin siitä, että Impponen oli maininnut Haapojaa varkaaksi, käänsi Haapoja asian toisin päin ja alkoi väittää, että Impponen olikin varastanut häneltä.

Hän myös käänsi kaiken ikäänkuin päälaelleen, ja syytti koko oikeuslaitosta siitä, että se oli hänen kimpussaan ja hänet tuomittiin Impposenkin tapauksessa väärin perustein. Hän ei Impposen tapauksessa nähnyt järkeväksi kieltää omaa tekoaan, mutta moitti siitä tullutta tuomiota.
Kakola

Tyyni ja harkitseva luonnostaan rikaslahjainen Matti Haapoja

Rauhallisissa sosiaalisissa tilanteissa, väen keskellä esimerkiksi oikeudessa, käyttäytyi Matti Haapoja hyvin tyynesti, harkitusti ja hallitusti. Hänen kielenkäyttönsä oli huoliteltua, hänen todistelunsa oli älykästä ja hän antoi kysymyksiin punnittuja ja teräviä vastauksia. Esimerkiksi, kun häntä kovisteltiin korvaamaan varastamansa hevonen, niin hän selitti olevansa rahaton ja jatkoi melko näsäviisastelevasti, että "kyllä Jumala maksaa". Matti Haapoja oli vilkas, voimakastahtoinen ja älykäs, ja käyttäytyi maailmanmiehen tapaan sivistyneesti silloin, kun oli rauhallisessa tilanteessa selvinpäin ja halusi niin tehdä - eikä mitään yllättävää tapahtunut.

Vuonna 1890, käsiteltäessä Maria Jemina Salosen murhaa, oikeussalissa, Haapojakin osoitti jo rasituksen merkkejä. Tuolilla istuessaan hän näytti hiukan levottomalta, vilkuili polviensa väliin, koetti katsoa kattoon ja seiniin, mutta silmä ei pysynyt yhdessä paikassa. Välistä heitti Haapoja epäluuloisen katseen referenttien pöytään, sormi käsirautojaan ja suupieli värähti. Piirteet olivat hänellä tarmokkaat, nenä hienostaan kaareva, viikset pienet ja siistit, otsa epäselvä. Kun hän taas oikeuden puheenjohtajan käskystä nousi seisaalleen, niin oli hänen vartalonsa solakka ja komean kaareva. Oikeuden puheenjohtajan kysymykseen siitä, onko hän Matti Haapoja, vastasi hän kädet ristissä rinnallaan: "Kyllä vissiin!" (18.10.1890 Suomi no 84)

Matti Haapoja tuomiolla rikoksistaan Matti Haapoja oli vaikuttava persoona, joka halusi olla muiden yläpuolella ja muita parempi. Hänessä oli synnynnäistä johtaja-ainesta. Onkin sanottu, että siinä, missä hänestä tuli pahassa suuri - hänestä olisi voinut tulla suuri myös yhteiskunnallisesti hyvässä mielessä.

"Matti Haapaoja oli luonnostaan rikaslahjainen ja olisi woinut paljon waikuttaa hywää maailmassa teräwällä ymmärryksellään, suurella tahdonwoimallaan ja nopealla päättäwäisyydellään - jos tämä kaikki olisi alusta alkaen hywään ohjattu! Luonnostaan ei hänellä ollut paha sydän, on esimerkkiä, jotka todistawat päinwastaista!" (11.01.1895 Kansan Lehti no 2)

Käräjäpaikoilla raskaasti raudoitettuna liikkuva Matti Haapoja, oman aikansa superjulkkis, keräsi paikalle valtaisasti väkeä, joka halusi nähdä edes vilahduksen tuosta miehestä, ja seurasi aaltoilevana ihmismassana hänen kuljettamistaan.

Kaikille itseään seuraaville, ja ehkä myös meille aikojen takaa, sanoi Matti Haapoja: "Mitä te siinä seisotte ja minua, joka olen tehnyt niin paljon pahaa, katsotte ja töllistelette!" (Nya Pressen 16.1.1891)

Maria Jemina Salosen murhan oikeuskäsittelyssä 1890 Matti Haapoja itse tunnusti lopullisen luontonsa: "Mutta nyt olen tullut huomaamaan, että minun on mahdoton olla pois pahuudesta!" (Päivälehti N:o 252 – 30.10.1890)

Kakola

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Kakolan vankila, Turku Copyright © Henry Hagnäs


Lue myös yhdeksän artikkelia - Siirtolaisinstituutti: Siperian vanki Matti Haapoja KLIK!

Lähteet
Kaijus Ervasti: Murhamiehen muotokuva - VAPK-kustannus 1992
Henkilöhistoriaa: HAAPOJA, Matti, suurrikollinen
Murderpedia
Jussi Pajula: Puukkojunkkareiden kuningas
Max Engman: Suureen Itään - Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa
Historiallinen Sanomalehtikirjasto
Kansakunnan historia WSOY
Porstua: Rosvojen kiinniottoa Peräseinäjoen tiellä 132 vuotta sitten - kirjoitus vuodelta 1995, Peräseinäjoen Joulu
Kaijus Ervasti: Haapoja, Matti (1845 - 1895) rikollinen
Siirtolaisinstituutti: Siperian vanki Matti Haapoja
MURHAINFO keskustelufoorumi
http://www.akiranta.com/ - Kuuluisa murhamies tuomiolla hevosvarkaudesta Hausjärvellä 1891
Päivi Lehtinen: Viinan villitsemät


"Kalterit, väkevän kylmää rautaa, jota käsilläni puristaen lämmitän. Kukaan ei kaipaa, enkä välitä. Liikahdan, kun aurinko laskee lämpöiset säteensä käsilleni, raudankoville."
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Kakolan vankila, Turku Copyright © Ilkka Laukkanen
*** www.tunturisusi.com ***